Ai että kun masentaa

[antibodari]

Kyllä. Lopetankin tästä syömisen saman tien, kun ei ennenkään ollut mitä mässätä kun kaikki oli kortilla. Silleenhän se mielenterveys pysyy hyvänä kun tukahdutetaan kaikki menneiden polvien esimerkkiä noudattaen. Mulle antaa tämä Pakkiksen lukeminen perspektiiviä, tukee sellainen älyntunnon humahdus aina välillä että huh huh.

En voi mitään, jos et ymmärrä pointtia. On kahta eri asiaa "masennusta" ja masennusta.

 

[Tomppa85]

Itseasiassa kuvittelisin valtaosan porukkaa olevan onnellisempi vanhakantaisessa agraariyhteiskunnassa, jossa jokaisen asema elämässä on selvillä alusta lähtien, kuin nykyään, kun kaikki on tarjolla, kaikki on sallittu ja kaikki on mahdollista. Mukamas.

 

[Tähtityttö]

Kyllä. Lopetankin tästä syömisen saman tien, kun ei ennenkään ollut mitä mässätä kun kaikki oli kortilla. Silleenhän se mielenterveys pysyy hyvänä kun tukahdutetaan kaikki menneiden polvien esimerkkiä noudattaen. Mulle antaa tämä Pakkiksen lukeminen perspektiiviä, tukee sellainen älyntunnon humahdus aina välillä että huh huh.

:lol2::lol2:

Mutta joo. Vähän niinkun muotia toi masennus. JOILLAKIN SE ON OIKEASTI, mutta ei se myöskään synny ihan vaan "ku oli vähä väsy" tai sormia napsauttamalla. Eikä myöskään poistu, valitettavasti.

 

[Tombba]

"masennusta" ja masennusta...
Itsellä kävi (taas) niin ,että muija eka petti ja sitten jätti.
Vituttaahan tuommoinen ja masentaakin, mutta masentaako se tarpeeksi, että sen voi luokitella sairaudeksi?
Itse olen päättänyt, että niin paljoa tuommoinen asia ei ala vaikuttamaan elämään, vaikka se hetkeksi luokin uni- ja syömisongelmat.
Ihmisillä tuntuu muuten olevan syys- ja kevätmasennuksia.
Mutta onko sitten syy ihan oikea?
Välillä väsyttää ja vitutaakin varmasti aivan kaikkia, mutta etenkin kun on nuori ihminen kyseessä kannattanee jutella ensiksi vanhempien kanssa, mistä syyt moiseen voivat johtua?

 

[Counterfeith]

mielestäni masennus ei yhtäkkiä vain tule. se on seuraus vuosien pitkästä kärsimisestä ja siitä kun ongelmiaan ei pään sisällä käsittele oikein. Kaikki patoutuu ja joku tarpeeksi paha henkinen kolhu sitten laukaisee sen...

 

[Topah]

mielestäni masennus ei yhtäkkiä vain tule. se on seuraus vuosien pitkästä kärsimisestä ja siitä kun ongelmiaan ei pään sisällä käsittele oikein. Kaikki patoutuu ja joku tarpeeksi paha henkinen kolhu sitten laukaisee sen...

Mutta mitä nämä vuosien kolhut ovat? Isä löi pari kertaa korville, kun tuli oltua omenavarkaissa ja sen takia masiksessa, vai mikä? Itse uskoisin jonkinlaiseen psykoottiseen kuormittumaan. Mieli alkaa kehittelemään kaikenlaista ja tekee pienistä asioista isoja asioita. Itselle tuli masennus siitä kun asiat olivat periaatteessa liian "hyvin". Oikeastaan ei olisi mitään syytä valittaa mutta joku vaan iski. Se kun jo alle kolmekymppisenä näkee sen kuplan sisälle ja tajuaa, että tässä tämä "perusmättö" -elämä olikin, niin ei ihme että masis iskee. Ei sitä vielä nuorena jaksa tuudittautua ajatukseen, että yksinkertaiset asiat ovat tärkeitä selviytymisen kannalta. Pitää hypätä laskuvarjolla, nähdä maailmaa, seikkailla siellä sun täällä jne. Mutta 15v:n masennus voisi johtua tosiaan murrosiästä. Itsensä tiedostaminen tapahtuu vielä niin paljon ympäristön kautta. Se mitä kaverit sanoo ja tekee on tärkeää. Tämän lisäksi esim. seurusteluasiat varmasti vaikuttavat. Kyllähän se vituttaa jos naapurin Olli saa jo pesää vaikka onkin syntynyt 2kk aikasemmin kuin minä. Ei siitä kuiteskaan masiksia kannata ottaa. Itsekin menetin neitsyyteni vasta vähän alle täysikäisenä, vaikka vitun kova jätkä olenkin. Hahahaha :dance:

 

[Ultimecia]

En voi mitään, jos et ymmärrä pointtia. On kahta eri asiaa "masennusta" ja masennusta.

Kyllä tajusin pointin ja olen Tähtitytön kanssa samaa mieltä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että orastavat mielenterveysongelmat pitäisi ohittaa olankohautuksella sillä perusteella, että sodan nähnyt sukupolvi sai osakseen paskaa perusterveydenhuoltoa ja olivat liian traumatisoituneita ja sulkeutuneita puhuman pahasta olostaan.

 

[modified]

Tähän käy intistä tuttu slogan.

"Niin kauan kuin jaksaa valittaa menee vielä ihan hyvin."

 

[Solid10]

Kyllä tajusin pointin ja olen Tähtitytön kanssa samaa mieltä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että orastavat mielenterveysongelmat pitäisi ohittaa olankohautuksella sillä perusteella, että sodan nähnyt sukupolvi sai osakseen paskaa perusterveydenhuoltoa ja olivat liian traumatisoituneita ja sulkeutuneita puhuman pahasta olostaan.

Kyllä!

Ja niin, on ne ihmiset vuosikymmeniä sittenkin olleet jo masentuneita. Silloin vain sitten pistettiin se kuuluisa myllynkivi kaulaan ja loikattiin jordaaniin. Asioista ei ehkä puhuttu, mutta kyllä se on näkynyt aina kuitenkin muodossa tai toisessa.

Ja kyllähän sitä hoitoakin nykyään on ihan hyvin tarjolla. Siinä on vain se, että vakavasti masentuneet monesti eivät saa aikaan hirveästi, tai eivät osaa hakea apua. Jonkun pitää olla jeesimässä että asiat lähtevät rullaamaan.

 

[HermitTheFrog]

Katos perkele, meikällä on melkein noi kaikki oireet olleet jo ties vaikka kuinka kauan, päällimmäisenä lähes ainainen väsymys ja varsinkin töissä yleinen ei jaksaa enää napata -fiilis. Vielä sentään jaksaa kuitenkin innostua vapaalla jostain.

 

[modified]

Stressistä jos puhutaan, niin olen ainakin omalle kohdalle huomannut sen, että mielummin teen 12h/pv kuin stressaan tekemättömistä töistä.

 

[hunter killer]

Katos perkele, meikällä on melkein noi kaikki oireet olleet jo ties vaikka kuinka kauan, päällimmäisenä lähes ainainen väsymys ja varsinkin töissä yleinen ei jaksaa enää napata -fiilis. Vielä sentään jaksaa kuitenkin innostua vapaalla jostain.

Never mind!
Mulla on ollu tollasta ylä-asteen alusta.
elikkäs nyt on 15v kasassa tätä haahuilua.

 

[D.Yates]

Pimeys vaikuttaa varmasti, mutta siihen on vaikea vaikuttaa muuten kuin matkalla etelään tai kirkasvalolampulla.

Eihän nyt ole edes pimeä?

 

[SerialLoser]

masennusta pukkaa syystä tai toisesta enkä saa sitä loppumaan. Onko se vaan tämä aika tästä vuodesta kun on kylmä ja pimeä?
Ja haluasin tietää olenko ainut vai onko kohtalotovereita?

Me helvetissä puhumaan siitä jollekin, hae heti aikaa terveyskeskuksest tai YTHS:ltä jos olet opiskelija.

Itselläni oli pimeä/kaamosmasennuksia opiskeluaikoina, ensin en kiinnittänyt niihin paljoo huomiota, mutta ne pahenivat nopeasti niin, että opinnot kusivat täysin niiden takia, ja itsemurha kävi tosi lähellä. Ennen kuin tajusin hakea apua.

voi olla että sulla ei ole näin paha tilanne, mutta ei sitä kandee odotellakaan että josko se menee niin pahaksi.
Itselläni pimeys oli kuitenkin lopulta täysin sivuseikka, joka toimi vain katalysaattorina, kyse oli muista ahdistuksista, jotka ottivat niskalenkin miehestä pimeyden myötä.

 

[starfish]

Nyt äkkiä E-Epaa syömään isolla annostuksella (n. 1 000 mg/pvä). Tutkitusti on apua masennukseen ja varmasti toimii! :thumbs:

 

[mikasa90]

Nyt äkkiä E-Epaa syömään isolla annostuksella (n. 1 000 mg/pvä). Tutkitusti on apua masennukseen ja varmasti toimii! :thumbs:

Tää on kategoriassa fiksu provo... Ihan oikeesti, ku tuut tänne provoamaan, nii kannattaa muistaa, että masennus on tappava sairaus!!

 

[Taskuamatsoni]

Pitää vähän sörkkästä tuota väitettä vanhan ajan ihmisten ja nykyihmisten masentuneisuudesta. Itse en usko, että vanhaan aikaan olisi ollut samanvertaa masennusta kuin nykyisin. Nykyihmisten masennus ainakin joissain tapauksissa johtuu siitä, että on liikaa aikaa ajatella ja analysoida kaikkia ongelmia, paisutella niitä entisestään. Osa toki johtuu muustakin.

Omakohtainen esimerkki. Ekana opiskeluvuotenani opiskelin maanantaista torstaihin välillä 8-20 + läksyt kotona. Aika paljon siis, vaparilla tosin kävin salilla ja yhtenä päivänä iltatöissä. Elämä hymyili, vaikka rahaa ei ollut ja tekemistä oli vaikka muille jakaa. Sitten seuraavana syksynä kursseja oli todella vähän, oma moka kun menin käymään lähes kaikki ekana vuonna. Hain töitä tottakai, mutta ei löytynyt. Vapaa-ajat vietin kotona ihmetellen omaa surkeuttani, vähitellen masensi sitten niin paljon, ettei huvittanut käydä koulussa eikä salilla, enkä puhunut mitään kenellekään muulle kuin avokille. Sitten keväällä olin taas töissä ja mieliala piristyi huimasti. Kunnes nyt taas loppui työt ja jatkoa ei tiedossa. Viikon olin työttämänä (maanantaina aloitan uuden työn) ja kerkesin jo aika moisen masiksen hankkia siinä ajassa. Tämä siis ei ollut "masennusta" vaan masennusta, tai omassa tapauksessani ennemminkin äärimmäistä vitutusta, ahdistusta, maan alla vajoamista jne. Minulla on tapana huolestua kaikesta ihan liikaa ja ajautua pitkäksi aikaa sielun syviin syövereihin, mikäli liikaa tuppaa olemaan aikaa miettiä asioita ja tunnen olevani ns. turha.

Tietty tämä nyt on vain yksi tapaus, masennuksia on yhtä monenlaisia ja niihin on yhtä monta syytäkin kuin itse masentuneita.

Kyllähän noissa tapauksissa kannattaa hoitoon hakeutua, itse en sitä tosin ole tehnyt, koska ei tässä mitkään lääkkeet tai terapiat auta, työnteko riittää. Pelottaa vaan ajatella, että mitäs jos joudunkin olemaan pitemmän aikaa työttömänä tai vaikkapa saikulla tms... Tai äippälomalla....

 

[hunter killer]

Eihän nyt ole edes pimeä?

Pimeys tulee sisältäpäin?:evil:

 

[Pampuliina]

Olet ilmeisesti koululainen jos olet 15-vuotias. Hae apua. Mene terveydenhoitajan ja kerro hänelle se mitä kerroit meille tuossa alussa. Koulussasi voi myös olla koulupsykologi jolle voit saada muutamia aikoja. Ne eivät odotata sinulta mitään muuta kuin sen, että kerrot heille sen mitä mielessäsi liikkuu.

Jo muutama kerta voi auttaa. Toisaalta, kun olet noin nuori, voi tuntua että puhumisesta ei ole mitään apua. Yritän siis sanoa että alakuloisuus ja tunne että elämä potkii päähän kuuluu tietyllä tavalla nuoruusikään. Mutta toisaalta kyse voi olla jostain muustakin.

Lääkkeitä ei voi suositella noin nuorelle. Eikä perusterveydenhuollossa (esim.koulussasi/terveyskeskuksessa) alaikäisille voi edes aloittaa lääkehoitoa (muistaakseni), vaan se tapahtuu erikoissairaanhoidossa (keskussairaaloiden poliklinikat) tai yksityisillä vastaanotoilla.

Sen haluan sanoa, mitä monet muutkin ovat sanoneet tässä ketjussa. Elämään kuuluu masennus/alakuloisuus siinä missä ilotkin. Ei pidä säikähtää jos elämä ei tunnukaan niin hyvältä ja turvautua heti pilleripurkkiin. Jos masennus "poistetaan" pillereillä, ei elämän vastoinkäymisiä ja niiden tuomaa pahaaoloa koskaan opi sietämään.

Toisten on kuitenkin mennä paha sanomaan, milloin olet oikeasti masentunut, ja milloin ns."masentunut". On kuitenkin hyvä muistaa että masennusta voi olla lievää, keskivaikeaa ja vaikeaa ja kaikkea siltä väliltä. Löytyy ihmisiä jotka kitisevät ja ovat "syvästi masentuneita" parin viikon verran, toiset porskuttavat useita vuosia tai vuosikymmeniä päästämättä pihaustakaan vaikka syytä ehkä olisi. Tiedä sitten kumpi on parempi vaihtoehto.

 

[user10293]

Pitää vähän sörkkästä tuota väitettä vanhan ajan ihmisten ja nykyihmisten masentuneisuudesta. Itse en usko, että vanhaan aikaan olisi ollut samanvertaa masennusta kuin nykyisin. Nykyihmisten masennus ainakin joissain tapauksissa johtuu siitä, että on liikaa aikaa ajatella ja analysoida kaikkia ongelmia, paisutella niitä entisestään. Osa toki johtuu muustakin.

Omakohtainen esimerkki. Ekana opiskeluvuotenani opiskelin maanantaista torstaihin välillä 8-20 + läksyt kotona. Aika paljon siis, vaparilla tosin kävin salilla ja yhtenä päivänä iltatöissä. Elämä hymyili, vaikka rahaa ei ollut ja tekemistä oli vaikka muille jakaa. Sitten seuraavana syksynä kursseja oli todella vähän, oma moka kun menin käymään lähes kaikki ekana vuonna. Hain töitä tottakai, mutta ei löytynyt. Vapaa-ajat vietin kotona ihmetellen omaa surkeuttani, vähitellen masensi sitten niin paljon, ettei huvittanut käydä koulussa eikä salilla, enkä puhunut mitään kenellekään muulle kuin avokille. Sitten keväällä olin taas töissä ja mieliala piristyi huimasti. Kunnes nyt taas loppui työt ja jatkoa ei tiedossa. Viikon olin työttämänä (maanantaina aloitan uuden työn) ja kerkesin jo aika moisen masiksen hankkia siinä ajassa. Tämä siis ei ollut "masennusta" vaan masennusta, tai omassa tapauksessani ennemminkin äärimmäistä vitutusta, ahdistusta, maan alla vajoamista jne. Minulla on tapana huolestua kaikesta ihan liikaa ja ajautua pitkäksi aikaa sielun syviin syövereihin, mikäli liikaa tuppaa olemaan aikaa miettiä asioita ja tunnen olevani ns. turha.

Tietty tämä nyt on vain yksi tapaus, masennuksia on yhtä monenlaisia ja niihin on yhtä monta syytäkin kuin itse masentuneita.

Kyllähän noissa tapauksissa kannattaa hoitoon hakeutua, itse en sitä tosin ole tehnyt, koska ei tässä mitkään lääkkeet tai terapiat auta, työnteko riittää. Pelottaa vaan ajatella, että mitäs jos joudunkin olemaan pitemmän aikaa työttömänä tai vaikkapa saikulla tms... Tai äippälomalla....

Tämä on kyllä vähän ihmisestä kiinni. Toiset ei pysty olemaan ilman että on koko aika jotain tekemistä tai hösäämistä. Mä nautin ja otan kaikki irti niistä mahdollisuuksista kun saa olla vapailla. Kyllä mulla on sen verran paljon harrastuksia että saan ajan kivasti kulumaan. Jos viikossa alkaa jo tekemättömyys masentaa niin ihmettelen kyllä, mutta kuten sanottua, meitä on moneen junaan. Mulle ei tuottaisi mitään ongelmia jäädä lopullisesti vapaalle / eläkkeelle mikäli talouspuoli olisi kunnossa :D