Ai että kun masentaa

nyrkkeilijä

Liittynyt
28.1.2006
Viestejä
590
Ikä
32
masennusta pukkaa syystä tai toisesta enkä saa sitä loppumaan. Onko se vaan tämä aika tästä vuodesta kun on kylmä ja pimeä?
Ja haluasin tietää olenko ainut vai onko kohtalotovereita?:rolleyes:
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Jos masentaa niin hae apua. Puhu joillekin, selvitä masennuksen syytä ja tarpeen vaatiessa lääkehoitoa. Liikunta, ystävät, hyvä ruoka ja omega 3 myös auttavat. Lisäksi murrosikä lisää noiden vaikeiden tunteiden määrää joten on myös osittain ohimenevää.
 
Samantien haet apua, ite vitkuttelin ja kitkuttelin sitä lääkäriin menoa, monta VUOTTA, ja nyt kärsitään päivittäin...ei oo tosin masennus vaan paniikki-ja ahdistuneisuushäiriö... lääkkeitä ne ei sulle anna, jos sä todellakin olet 15 vuotias... Etkä terapiaan pääse ku vasta monen kuukauden päästä, ite kävin pari kuukautta sitten lääkärissä, ja se laitto lähetteen lasten ja nuorten psykiatrian poliklinikalle, soitin sitten sinne varatakseni aikaa, ja sain ajan peräti ''jo'' joulukuuks... toki, jos sulla on itsetuhosuutta tai psykoosin oireita, nii kyllä sä apua saat
Itelle on tullu välillä hetkiä, jotka on ollu yhtä helvettiä, on ahistanu niin paljon, että oksentaminen on ollu lähellä...
 
Mulla oli joskus lukion aikoina jotain masennusoireita. Johtui lähinnä stressistä ja unihäiriöistä. En tiedä onko tässäs asiassa masennuksesta kyse, mutta mun tilanteessa oli noin.
 
nyrkkeilijä sanoi:
masennusta pukkaa syystä tai toisesta enkä saa sitä loppumaan. Onko se vaan tämä aika tästä vuodesta kun on kylmä ja pimeä?
Ja haluasin tietää olenko ainut vai onko kohtalotovereita?:rolleyes:
Click to expand...

joo ei kannata leikkiä masennuksen kanssa. Jospa lääkärillä olisi sinulle rohdot jotka tepsivät :) Reippaasti vaan lääkärille.
 
Itse sanoisin kyllä että "masennus" silloin tällöin on ihan normaali ihmiselämään kuuluva asia ja niinkuin joku aiemmin sanoikin, olet luultavasti vielä siinä iässä jossa tulee aikamoisia tunnemyrskyjä.

Tuntuu jotenkin että nykyaikana ollaan vähän liian helposti hakemassa joka vaivaan lääkitystä. Tietysti jos alkaa tulla oikein ongelmaksi, silloin lääkitys/hoito on paikallaan.
 
Tohtori.fi neuvoo:

"Masennusoireita ovat:

* Mielialan lasku, surumielisyys, alakuloisuus.
* Elämänilon ja erilaisista asioista nauttimisen kyvyn menettäminen. Mikään ei kiinnosta.
* Uupumus ja väsymys tulevat pienenkin henkisen tai ruumiillisen ponnistuksen jälkeen. On ainainen väsymyksen tunne.
* Masentunut tuntee huonommuutta ja alemmuutta, omanarvon tunne, itsetunto, itseluottamus ja itsearvostus heikkenevät. Arvottomuuden ja häpeän tunteet ovat jatkuvia.
* Syyllisyyden tunteet ovat perusteettomia ja suhteettoman voimakkaita. Toivottomuus, synkkyys ja yleinen kielteisyys valtaavat mielen.
* Unettomuus voi olla vaikeaa.
* Seksuaalinen haluttomuus.
* Masentuneen on vaikea pitää yllä ihmissuhteita, mikä johtaa usein sosiaaliseen eristäytymiseen. Masentunut on ärtyisä, lyhytjännitteinen ja keskittymiskyvytön.
* Pahimmillaan on itsetuhoisia ajatuksia."

Normaali vai epänormaalia?

"Masentuneisuudessa on kysymys hetkellisen masennuksen kokemuksen muuttumisesta vallitsevammaksi tunteeksi tai pikemminkin olotilaksi. Masentuneisuus koetaan usein epämiellyttäväksi tilaksi ja se saattaa vaikuttaa muuhunkin kokemusmaailmaan ja jopa toimintakykyyn.

Kun masentuneisuus kestää viikkoja ja siihen liittyy selviä mielialaan ja -haluihin, vireyteen, nukkumiseen tai syömiseen liittyviä tyypillisiä ja tunnistettavia oireita, voidaan alkaa puhua lääketieteellisenä käsitteenä tunnetusta masennusoireyhtymästä eli masennustilasta, jolle on olemassa yhteisesti sovitut diagnostiset kriteerit. Tällaisella masennustilalla voi olla merkittäviä vaikutuksia vointiin ja toimintakykyyn ja olisi tärkeää, että se voitaisiin tunnistaa ja sen vaikeusaste ja hoidontarve arvioida ammatti-ihmisten toimesta ainakin kertaalleen."
 
No jos on miespuolinen ja tunnistaa itsensä masentuneeksi, niin voi lähtä lääkäriin saman tien hyvällä omallatunnolla ja mitä pikemmin sitä parempi. Keskusteleminen vanhempien kanssa tärkeää.
 
Muutama juttu mitä mulle tulee mieleen:

Älä itselääkitse alkoholilla, bentsoilla tai muilla vastaavilla lääkkeillä. Jos jotain itselääkitystä haluaa, niin kokeile vaikka runsasta kalaöljyannostusta (20 g/päivä) jos se muuten sopii kropalle. Ja aerobista liikuntaa myös.

Lääkärissä sinulle tarjotaan varmasti jotain SSRI-lääkitystä ("prozac":it). Sitä ehkä kannattaa kokeilla muutaman kuukauden ajan, mutta se ei vain kaikilla toimi. Jos auttaa, niin riittävän pitkään käytettynä vaikutukset voivat olla myös pysyvviä. Mulla oli parin vuoden kuuri opiskeluaikoina. Kyllä se vähän ikävien asioiden turhaa kelaamista hillitsi, mutta näin jälkikäteen tajuaa että enemmän auttoi se, kun lopetti viinan kanssa läträämisen ja kävi juttelemassa asiantuntijan kanssa.

Pimeys vaikuttaa varmasti, mutta siihen on vaikea vaikuttaa muuten kuin matkalla etelään tai kirkasvalolampulla.

Julkisella puolella psykiatreille on helvetilliset jonot ja sinne ei tosiaan pääse nopeasti, jollei ole hyppäämässä auton alle. Kannattaa ehkä katsella ensin ihan vain psykologia vaikka yksityiseltä puolelta (maksaa enemmän, mutta minkä hinnan pistää hyvinvoinnilleen?) ja käydä juttelemassa. En tiedä ikääsi, mutta kouluterkkareilta ja työterveyslääkäreiltä löytyy varmasti tarkempia neuvoja. Tulee halvemmaksi, saat kartoitettua tilannetta jo siellä ja pääsee nopeammin hoitoon. Jos jotain SSRI-nappeja tarvitaan, niin niitä saa ihan normilääkäriltä.

Kokeile uusia harrastuksia. Kuulostaa tyhmältä, mutta auttaa.
 
Siinä vaiheessa kun miehellä ei tee seksiä mieli, niin tietää olevansa oikeasti masentunut (varmin merkki).

Aika heppoisin perustein ko.termiä lauotaan, välillä tuntuu jopa että on muotia olla "masentunut".
Vitutus ja masennus on kaksi eri asiaa...
 
Älkää nyt saakeli 15 vuotiaalle alkako lääkkeitä tuputtamaan...lisää entistä enemmän alttiutta itsetuhoisuuteen ton ikäsellä... ja tuo masennus ''muoti'' voidaan heittää niin pitkälle ku pippuri kasvaa...
on kahta erillaista masennusta, traagisesta elämänmuutoksesta, tai sitten serotoniinin kuljetushäiriö (vai mikä se olikaan)...jälkimmäiseen tarvitaan melkein aina lääkkeitä, mutta ei 15 vuotiaalle

Edittiä...te voitte ihan huviksenne käydä kattomassa tukiasema.net:istä niitä masennusta sairastavisten henkilöiden ''tarinoita''...
 
mikasa90 sanoi:
lisää entistä enemmän alttiutta itsetuhoisuuteen ton ikäsellä
Click to expand...
Jep, joskin ei se noin suoraviivaisesti toimi kaikilla teineillä ja lääkkeen kirjoitus on onneksi aina lääkärin harkinnassa. Aknelääke Roaccutanekin voi tuollaista aiheuttaa ja sitä kirjoitetaan nimenomaan teineille.

Ikä ei muuten ollut äsken mielestäni näkyvillä (ainakaan preview-toiminnossa se ei näkynyt).
 
Varmasti jokaiseen ihmiseen osuu kohdilleen pari noista "kriteereistä". Asioista kannattaa aina puhua muille, mikä mättää ja miettiä että mitä on tehtävissä ettei niin olisi.
 
Tähtityttö sanoi:
Joo, on "masennusta" ja masennusta. Vituttaa ne, ketkä käyttää jälkimmäistä väärin tarkoittaessaan ensimmäistä.
Click to expand...
Mulla ei ainakaan ollut siis todellakaan mitään todellista masennusta. Oli vaan jotain vastaavia oireita, mitkä kuitenkin johtui vaan univelasta ja stressistä. Että tiedoksi tredin alottajalle, voi myös johtua siitä. Ei kannata heti heittäytyä "Mulla on masennus:(:itku:"
 
Tähtityttö sanoi:
Joo, on "masennusta" ja masennusta. Vituttaa ne, ketkä käyttää jälkimmäistä väärin tarkoittaessaan ensimmäistä.
Click to expand...

Näinpä. Ainakin itse yleisen silmäyksen antamalla tiedolla, olen tullut siihen tulokseen, että nykyään on jonkinlainen pakonomainen tarve olla "masentunut" kaikista arkipäivän asioista, varsinkin tyttöjen keskuudessa. Itse en voi olla mitenkään masentunut, nyky-yhteiskunnassa, kun rupee miettimään ukin lapsuutta 1940 luvulla, eipä silloin "masenneltu" ku piti olla töissä päivät pitkät. Antaa vähän perspektiiviä, ku kuuntelee joskus ikäihmisten juttuja.
 
antibodari sanoi:
Itse en voi olla mitenkään masentunut, nyky-yhteiskunnassa, kun rupee miettimään ukin lapsuutta 1940 luvulla, eipä silloin "masenneltu" ku piti olla töissä päivät pitkät. Antaa vähän perspektiiviä, ku kuuntelee joskus ikäihmisten juttuja.
Click to expand...

Kyllä. Lopetankin tästä syömisen saman tien, kun ei ennenkään ollut mitä mässätä kun kaikki oli kortilla. Silleenhän se mielenterveys pysyy hyvänä kun tukahdutetaan kaikki menneiden polvien esimerkkiä noudattaen. Mulle antaa tämä Pakkiksen lukeminen perspektiiviä, tukee sellainen älyntunnon humahdus aina välillä että huh huh.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom