Ahmimishäiriö?

[deleted04]

Syöminen on alkanut näytellä isoa osaa elämässäni. Olen normaalipainossa, hoikkakin, eli ylipainoa (ei ainakaan vielä) ole. Dieettejä olen aloittanut n. 75363463 elämäni aikana, kaikkea on kokeiltu karppauksesta lähtien. Mutta siis: reilun viikon olin viimeeksi onnistuneesti dieetillä. Söin normaalia vähemmän, mutten ollut nälkäkuurilla. En edes kieltänyt itseltäni herkkujen syöntiä, söin sillon tällöin kohtuudella, esim. pala suklaata ruuan jälkeen. No, kävipä niin että osuin paikkaan, jossa oli tarjolla munkkia. Aikani tuijottelin munkkilautasta, ja ajattelin ensin jättää väliin. Mutta kun kaikki muutkin, niin jos nyt minäkin, ajattelin, ja vetäisin nopeasti munkin naamariin. Heti kyseisen kokouksen jälkeen, jossa munkkia siis mussutettiin, minun oli pakko lähteä kotiin (vaikka päivä olisi vielä jatkunut) syömään. Kävin kaupan kautta, ja ostin sipsipussin dippeineen. Kotona ensimmäisenä söin paahtoleivän, sitten sipsiä nassuun. + karkkia. Ja tämän jälkeen vielä avasin pakastimen, ja söin jäisiä mokkapaloja. (älä kysy miten onnistui)

Tuli huono omatunto, ja masu täynnä niin kävi nukuttamaan. Herättyäni (ja pahimmasta ähkystä selvittyäni) soitin miehekkeelle, että kotiin tullessaan käy kaupan kautta, tahdon syödä. Ja mainitsin, että tuo nyt vielä karkkiakin. No, miehen tullessa kotiin pullapitkoa nassuun siinä ruuanlaiton lomassa, nälkähän ei ollut yhtään. Ruuan valmistuttua vielä santsasinkin, ja söin toki karkit, jotka oli ostettu. Taas ajattelin "en syö tänään enää mitään!" mutta illalla söin vielä vaikka mitä ennen nukkumaan menoa... Ja meno jatkui viikonlopun yli, nyt on maanantai ja tänäänkin on tullut syötyä päivä hyvin ja terveellisesti tavallista ruokaa, illan tullen PALJON pähkinöitä, jäätelöä, leipää... Ja suklaata. :(

Syömiseni olivat jo aiemmin ongelma, noin vuosi sitten. Mutta aloitin kuntoilun tosissani, ja sain siitä intoa pistää ruokailutkin suht hyvään kondikseen. Nyt kuitenkin tapahtui todellinen taantuma edellisen viikonlopun aikana, ja olen syönyt syömisen perään, oli nälkä tai ei. En saa mielenrauhaa, ennen kuin se suklaalevy kaapista on tuhottu. Syön, kunnes leukoja särkee ja on inhottava olo. Treenitkin on jäänyt kolmelta päivältä TYYSTIN, koska "miksi treenaisin kun syönkin päin h------tiä". Olen siis "kaikki tai ei mitään" -ihminen.

Mutta miksi teen tämän itselleni, miten saan tämän loppumaan? Olen vielä ainakin hoikka, mutta en, jos en saa ruokailuja taas hallintaan. Pidän kropastani, ainakin suurimman osan aikaa. Osaan yhdistää syömiskohtaukseni stressiin, mutta ongelmana on myös se, että vaikka söisin mahan täyteen tavallista ruokaa, on ruoka aina mielessä, kun taas jos saan syödä tosi paljon saan aina ruokailun jälkeen mielenrauhan ja hyvän olon hetkeksi. Niin, se tuntuu hyvältä kun vatsa on poksahtamispisteessä... Miten saan itseeni selkärankaa? Olen kokeillut metodeja kuten etten kiellä itseltäni mitään, syön kohtuudella, ajatellut tavoitteita itselleni, jotka saavutan syömällä oikein, söynyt säännöllisin väliajoin ettei nälkä pääse yllättämään yms., mutta lopputulos on aina sama. Silloin tällöin tulee pakonomainen tarve syödä niin paljon, kun ruokaa kaapista löytyy. Ja kun mikään kurkku/porkkana ei himoja tyydytä. Häpeän tätä, ja tykkään syödä salassa muilta, tuntuu että muut ihmiset kyttäävät syömisiäni, jos syön muiden seurassa. Tähän liikasyömiseenkin havahduin vasta kavereiden sanottua ravintolassa syödessämme, että miten sinä syöt noin paljon&nopeasti. Itse en ollut edes tajunnut syöväni niin paljon.

Ruoka pyörii siis mielessä 24/7! Mietin, mitä voisin seuraavaksi syödä, ja odotan nälkää innolla, jolloin voin taas hyvällä omalla tunnolla syödä. Tähän asti runsas liikunta on estänyt lihomisen, mutta kohta olen näillä kaloreilla ryhävalas. Eli miten saan itselleni VIHDOINKIN selkärankaa? :whip:

 

[Elksu]

Ei yhden viikonlopun romahduksesta kannata vielä huolestua. Yritä rauhoittua ja olla stressaamatta asiasta ja seuraa mihin suuntaan ruokahalut kehittyvät. Jos tuota menoa jatkuu viikkotolkulla, kannattaisi ehkä kokeilla syömisten aikatauluttamista, eli syöt aina vain tiettyinä kellonaikoina oli sitten nälkä tai ei, esimerkiksi 4 tunnin välein. Ja näiden ruokailujen välissä ei mitään muuta ängetä vatsalaukkuun. Tällä tavoin voisi olla helpompaa pitää lipsahdukset kurissa.

 

[deleted04]

Kiitos vastauksesta.


Tuo tietyin ajoin syöminen voisi tosiaan olla kokeiltavan arvoista. Ja syy, miksi tämä käytökseni huolestuttaa minua, on se että tiedän vanhasta tottumuksesta mihin tilanne vie jos en saa koottua itseäni takaisin ruotuun.

 

[Ninni_]

En ole ekspertti mutta tässä pikkusen eväitä

Aluksikin jos halutaan jotakin saavuttaa, on oltava siis SELKEÄ tavoite. Se voi liittyä painoon tai olipa se elämässä mikä tahansa muukin asia. Tämä tavoite on pidettävä kirkkaana mielessä ettei se unohdu. Ja jos tätä tavoitetta haluaa tarpeeksi, niin tekee mitä vain sen saavuttamiseksi.

Tuo liika syöminen voi liittyä siihen, että olet tyytyväinen itseesi ja kroppaasi ja ajattelet, ettei roskaruuan syöminen mitään haittaa, koska ei aikaisemminkaan haitannut etkä ole lihonut. En nyt tiedä onko sinulla sen suurempia tavoitteita, mutta jos tavoitteenasi olisi esimerkiksi laihtua, niin sinun pitäisi kysyä itseltäsi "Kuinka paljon haluan sitä?". Jos et halua tarpeeksi, asiaan ei jaksa myöskään panostaa. Suuri osa ihmisistä toki on myös tunnesyöjiä, syövät silloin kun on paha mieli, stressi tms... Niin ja naisillahan tuohon voi liittyä myös kuukautiskierto ja sen tuomat oireet (ruokahalun lisääntyminen, itkuherkkyys jne.) Oletko seurannut onko kierrolla vaikutusta tähän vai tuleeko noita "kohtauksia" milloin vain?

Itselläkin on joskus ollut tuommosia "hällä väliä" -päiviä, jolloin kurkusta on mennyt alas mitä vain ja treenitkin jäänyt sitten samalla välistä. Olen ajatellut että "en kuitenkaan laihdu, niin ihan sama". Voisiko sulla olla jotain tämmöstä? Tähän oon löytänyt lääkkeeksi itteni motivoinnin. Miksi liikun, miksi syön/en syö jotain? Kattelen jotain timmin mimmin kuvaa (en siinä mielessä) netistä hetken ja ajattelen että "hemmetti, tuommonen minä joku päivä vielä olen".

Kukaan muu ei sitä ruokaa pistä suustasi alas kuin sinä, eli se selkäranka on vain löydettävä ja päätös tehtävä. Toki kyse voi olla jostain syömishäiriöönkin viittaavasta, mutta siitä en tiedä sen enempää, joten en lähde kommentoimaan. Tässä vielä yksi ajatus joka toivottavasti tsemppaa hiukan ja pistää miettimään: "Syön elääkseni, en elä syödäkseni".

 

[Daiina]

Mulla tuli joskus noita ahmintoja viikonloppuna kun olin viikon aikana energiavajeessa. Silloin alitajuntaisesti keho haluaa tankata "nyt ku kerranki on ruokaa taas tarjolla". Nukutko tarpeeksi? Sillonhan nälkähormonit pistää ruokahalut tappiin.

 

[deleted04]

Hyvä pointti tuo nukkuminen, nyt kun miettii niin huonosti nukutun yön jälkeen tekisi mieli syödä hevonen. Kuukautiskierto ei vaikuta, olen e-pillerin alaisena. (nekin lisäsivät hieman ruokahalua tosin)

Tuo timmien mimmien kuvien katselu voisi olla motivoivaa, nyt se on ollut varsinkin pahimpia ahmimiskausina vain lannistanut ja saanut minut karttamaan peilejä ja pukeutumaan kollareihin yms. Löysiin vaatteisiin.

 

[Razorblade]

Ihan ekana kannattaa laskea jollai kalorilaskurilla paljonko sulla oikeestaan tulee päivässä kaloreita noista herkuista ja normiruoasta. Sitte vilkuilet hieman sitä jakaumaa, jos herkuttelun tuloksena jakauma on tyyliin 10% proteiinia, 70% hiilareita (sokeria) ja 20% rasvaa ni tiedät mitä muuttaa. Hyvä jakauma vois painonhallintaa haluavalle olla 40/30/30 tai 40/20/40, riippuen ihan mikä omalle kropalle tuntuu sopivan, kunhan tuo hiilarien osuus koostuu jostain muusta kuin niistä karkeista ja suklaista. Kokeile herkutella todella proteiinipitosilla aineksilla, esimerkiks maitorahka ananaspaloilla on helvetin hyvää, mutta täyttää varmasti paremmin ku ne karkit joten aivojen pitäis tajuta ettei ruokaa tarvita heti lisää. Säännölliset lämpimät ruoat on aika pro ja niistäkin kannattaa tehä proteiinipitosia, varmasti täyttää tarpeeks ja sulaa hitaasti jollon taas aivojen pitäs tajuta et nyt on kiintiö täys vähäks aikaa

 

[beginner]

Tuo timmien mimmien kuvien katselu voisi olla motivoivaa, nyt se on ollut varsinkin pahimpia ahmimiskausina vain lannistanut ja saanut minut karttamaan peilejä ja pukeutumaan kollareihin yms. Löysiin vaatteisiin.

Addikti on se, joka ei ota morkkiksista opikseen. Aina mättöpäivinä ja parina seuraavana päivänä muistan kyllä peilata nesteen pöhöttämää mahaani, jotta saan taas motivaatiota seuraavaksi pariksi-kolmeksi viikoksi olla ihmisiksi.

 

[Heseka]

Syö protskupitoista ruokaa, pitää hyvin nälän ja välipaloiksi hedelmiä ja vihanneksia(vähän kaloreita) ja juo paljon vettä.Karkit ja muut kaloripommit yrität pitää minimissä tai sallit itsellesi esim. vain yhden mässypäivän kahden viikon välein:hyvä:Ja liikuntaa säännöllisesti niin että siit ätulee tapa, sovit esim. kaverin kanssa että menette yhdessä lenkille, salille tms. niin tulee lähdettyä ja tehtyä kunnolla kun tsemppaatte toisianne.:dance2:

 

[Mike]

Mä sanoisin, että tuossa on nyt syömisestä tullut isompi juttu mitä se todellisuudessa on. Ihminen voi fiksoitua mihin vain, tässä tapauksessa ruoka aja syöminen on noussut aivan liian suureen huomioon. Pitäis ihan ekana ymmärtää, ettei se safka maailmasta lopu, eikä siinä syömisessä ole oikeasti mitään kiehtovaa. Syö jos huvittaa, mut tossa ahmimisessa nyt ei ole mitään tolkkua jos se on päivittäistä, ei se syöminen nyt oikeesti noin kivaa ole. Tuonkin mättämisen ajan vois harrastaa jotain mikä on kivempaa sen sijaan että möllöttää jääkaapilla ja syö, vittu miten tylsää.

ps. ja pointti on siis vain vähätellä syömistä aktina

 

[olli_p]

Vahvasta omasta kokemuksesta voin sanoa ettei kannata "ruveta dieetille", vaan pikkuhlijaa parantaa syömistensä laatua. Hyvä ruokavalio on elämäntapa, ei pakkottautumista, nautintojen kieltämistä tai mitään muutakaan negatiivista.

Netistä löytyy läjäpäin tietoa jos jaksaa etsiä, joten en ala hirveän pitkää romaania kirjoittamaan, mutta lyhyesti:

Mieti aina miten saat suunnitelemastasi ateriasta astetta terveellisemmän. Kun jatkat tätä vähän aikaa, olet jo melkoisen harppauksen terveellisemmällä linjalla. Joskus tämä tarkoittaa raaka-aineiden vaihtamista kokonaan toisiksi, joskus laadun parantamista.

Ainoa mitä tulee "rajoittaa" on ylimääräinen herkuttelu. Herkkuja tosin ei teekään mieli jos syö mahansa täyteen hyvältä maistuvaa ruokaa (mutta varmasti tekee jos ateria maistuu kuralta, eikä sitten pystykään syömään mahaa täyteen ku meinaa lentää laatta). Hyvä tapa on sallia itselleen yksi päivä viikossa, jolloin saa syödä jotain lempiherkkua. Myöhemmin ehkä vaihtaa tuo kertaan kahdessa viikossa, jos siltä tuntuu. Herkkujenkin laatua voi parantaa: syökö karkkia (95% sokeria) vai esim. pähkinöitä (proteiinia ja hyviä rasvoja, paljon hivenaineita). Muista että vaihtoehtoja on lähes rajattomasti. Et ole kokeillut läheskään kaikkea.

Kiteytettynä siis tarkoitus on HITAASTI mutta varmasti parantaa syömisiesi laatua. Ei hampaat irvessä "kaikki-mulle-heti-nyt, tästä eteenpäin syön vain x ja y enkä ikinä z", koska ne ei toimi muilla kuin himourheilijoilla, joiden koko elämä pyörii suorituskyvyn ympärillä. Jos joku terveellinen maistuu pahalta, kokeile muuta - kokeile jotain vähemmän terveellistä mutta kuitenkin parempaa kuin mitä ennen söit. Makuaisti tottuu hitaasti, mutta tottuu kuitenkin.

 

[Peteboy]

ei varmasti yhden viikonlopun takia kannata huolestua, mutta entisenä syömishäiriöisenä jotenkin tunnistan itseni tosta.. Mulla parhaiten toimi, että opettelin syömään oikein, mutta en stressannut dietistä eli olin joko pienesti plussalla tai +/- 0. Kun terveellisestä ruokavaliosta tuli elämäntapa niin on huomattavasti helpompaa olla myös dietillä! Ainakin itsellä se toimii.. Samoja ruokia, eri määriä.

 

[Marianna]

ei varmasti yhden viikonlopun takia kannata huolestua, mutta entisenä syömishäiriöisenä jotenkin tunnistan itseni tosta..

Mäkin tunnistin itteni tosta... . Mutta ei huolestuta vielä, kannattaa tarkkailla tilannetta. Jos noi ahmimiskohtaukset jatkuu vielä useasti, ni kyseessä voi hyvin olla syömishäiriö, josta ei parannuta sillä, että "löydetään vaan se itsekuri". Eli jos tilanne pahenee, ni ammattiauttajaa kehiin, on mun neuvo. Itse en ainakaan olis koskaan selvinnyt yksin anoreksiasta taikka ahmimisjaksoista. Tai kannattaa ainakin puhua sille sun miehelle, vaikka asia hävettääkin. Yksin kun on aika vaikee muuttaa asioita parempaan.

Niinkuin monet on täällä jo sanonutkin, niin tarkasta, että saat tarpeeks protskua ja juot vettä ja syöt kunnon ruokaa säännöllisesti. Mulle sanottiin aikoinaan, että ensin kunnolla kunnon ruokaa ja sitten vasta ne ahmittavat ylimääräiset, jos ja kun ne on pakko saada. Ole kärsivällinen ja salli ittelles ne takapakit, joita tulee varmasti. Ajan kanssa helpottaa. Paljon tsemppiä!!

 

[maserati]

Ahmimiseen on vain yksi lääke: itseään niskasta kiinni ottaminen. Omalla kohdalla toimii parhaiten ns. radikaali ratkaisu, eli vetäisin kalorit kolmasosaan entisestä kun lopetin mätöt. Nopea painon putoaminen ensimmäisillä viikoilla motivoi tehokkaasti jatkamaan, ja kun vauhtia keventää sen jälkeen ennalta suunnitellusti nostamalla kaloreita jonkin verran, sitten vetämällä kohtuukaloreilla viikon pari ja sitten taas minimikaloreille, niin homma toimii parhaiten.

 

[heksu]

tunnistin itseni teksistä. Itellä autto se kun lakkasin ajattelemasta kaikkea syömisiä ihan kokoajan, se ei tietenkään ollut helppoa. Mutta asiaa helpotti se että lopetin kalorilaskuriin merkkaamisen jota olin tehnyt 4 vuotta lähes pakonomaisesti. Enkä enää ajatellut jokaikisen ruoan kaloreita, vaan kokoajan ajattelin niin että syön kun on nälkä. Helpommin sen nälänkin ja ahmimisen saa kuriin kun ei kokoajan ajattele ruokaa niin elimistö tunnistaa sen nälän, eikä luule virheellisesti himoa näläksi.

Tämä ei toki ole helppoa, vaatii paljon muuta ajateltavaa, mutta aina kun ruoka tulee mieleen niin rupea ajattelemaan jotain muuta. Tietoisesti käännät ajatukset muualle.
Ja aina kun tekee mieli laskea kaloreita, unohdat ne. Myös paino rupes sivuvaikutuksena hieman tippumaan kun lakkasin stressaamasta. Olin ollu elämäntapa"dieettaaja" neljävuotta siinä tietenkään onnistumatta koska stressaaminen ja kaloreiden laskeminen aiheutti painonnousua.
Ja kun menin ajassa taaksepäin että milloin olin ollut normaalipainoinen niin silloin kun en stressanut syömisiä, söin kun oli nälkä ja liikuin tarvittavat määrät.

Tää auttaa kaikenlaisiin ahmimiskohtauksiin

 

[beginner]

tunnistin itseni teksistä. Itellä autto se kun lakkasin ajattelemasta kaikkea syömisiä ihan kokoajan, se ei tietenkään ollut helppoa. Mutta asiaa helpotti se että lopetin kalorilaskuriin merkkaamisen jota olin tehnyt 4 vuotta lähes pakonomaisesti.

...

Ja aina kun tekee mieli laskea kaloreita, unohdat ne. Myös paino rupes sivuvaikutuksena hieman tippumaan kun lakkasin stressaamasta. Olin ollu elämäntapa"dieettaaja" neljävuotta siinä tietenkään onnistumatta koska stressaaminen ja kaloreiden laskeminen aiheutti painonnousua.

Mulla on pätkäpaaston ja suurten annosten myötä aivan pohjaton ruokahalu, liekö sitten sotkenut jotain aivojen näläntuntemisen suhteen. Kaikki merkkaan kalorilaskuriin, koska en tosiaan halua lihoa. Samoin olen lähes koko vuoden ollut "dieetillä", johtuen suht nopeasta lihomisesta kun sen kesän jälkeen lopetin. Itsekurini on kyllä suunnilleen ninjaluokkaa, joten jos rajoja vedetään, niin pystyn niiden sisällä pysymään. Ruoka on kyllä lähes koko ajan mielessä vapaa-ajalla tai kun ei ole mitään konkreettista tekemistä. Syöminen on mukavaa ja tykkään kyllä aivan kaikesta ruuasta, joten mikään epäterveellinen ja helposti lihottava ruoka ei ole ongelma

 

[Mimousa]

Myös minä tunnistan itseni tekstistä. Itselläni auttoi ainakin osittain hyponoterapeutilla käynti (kyllä, luit oikein ). Kävin vastaanotolla 3 kertaa, oivalsin, että ahmimiskohtaukset yms liittyvät johonkin muuhun kuin näläntunteeseen, nimittäin lapsuudessa asti tapahtuneisiin asioihin. Tehokkain apu oli varmaankin se, kun puhuin ensimmäistä kertaa ääneen näistä häpeällisistä ongelmista, kuinka ruoka hallitsi ajatuksia ja söin vaikka jäisiä pullia (kuten sinäkin jäisiä mokkapaloja) jos muuta ei ollut tarjolla. Käyntien jälkeen joka kerta kun avasin jääkaapin, mieleeni tuli kuva itsestäni syömässä salaa mitä vain kaapissa sattui olemaan, ja puistatus kulki lävitseni. Jääkaappinärppimisestä olen päässyt siis kokonaan irti, enemmän tai vähemmän hypnoterapian avulla.
Kysymys on varmaankin tietyntyyppisestä syömishäiriöstä, ja itsekin sanoit että tunnistat stressin ja unenpuutteen/laadun vaikutuksen syömiseen ja ruoan ajattelemiseen. Kehottaisin todella miettimään, mistä ongelmat saattavat johtua, jotta niitä olisi helpompi lähteä käsittelemään ja voittamaan. Tsemppiä!

 

[deleted04]

Myös minä tunnistan itseni tekstistä. Itselläni auttoi ainakin osittain hyponoterapeutilla käynti (kyllä, luit oikein ). Kävin vastaanotolla 3 kertaa, oivalsin, että ahmimiskohtaukset yms liittyvät johonkin muuhun kuin näläntunteeseen, nimittäin lapsuudessa asti tapahtuneisiin asioihin. Tehokkain apu oli varmaankin se, kun puhuin ensimmäistä kertaa ääneen näistä häpeällisistä ongelmista, kuinka ruoka hallitsi ajatuksia ja söin vaikka jäisiä pullia (kuten sinäkin jäisiä mokkapaloja) jos muuta ei ollut tarjolla. Käyntien jälkeen joka kerta kun avasin jääkaapin, mieleeni tuli kuva itsestäni syömässä salaa mitä vain kaapissa sattui olemaan, ja puistatus kulki lävitseni. Jääkaappinärppimisestä olen päässyt siis kokonaan irti, enemmän tai vähemmän hypnoterapian avulla.
Kysymys on varmaankin tietyntyyppisestä syömishäiriöstä, ja itsekin sanoit että tunnistat stressin ja unenpuutteen/laadun vaikutuksen syömiseen ja ruoan ajattelemiseen. Kehottaisin todella miettimään, mistä ongelmat saattavat johtua, jotta niitä olisi helpompi lähteä käsittelemään ja voittamaan. Tsemppiä!

Mistähän tällaista hypnoterapeuttia kannattaisi alkaa etsimään? Voisi sitä ainakin kokeilla, koska minun kohdallani, "itseään niskasta ottaminen" ei vaan koskaan ole kantanut pitkälle. Tai siis tässä syömisasiassa, muuten sanoisin olevani aikaan saava enkä todellakaan mikään vässykkä, mutta ruoka vaan on sellainen kompastuskivi, paras ystävä ja vihollinen, niin karulta kun se kuulostaakin.

 

[Jamm0rZ]

Eihän tässä ole muuta kuin kaksi vaihtoehtoa:

1. Syö ja nauti, mässää olan takaa. Saat todennäköisesti läskiä.
2. Älä syö niin paljon ja paino pysyy kurissa.

Valitse noista. Molempia on vaikeampi saada. Oma valinta kumpi motivoi enemmän. Jos on himo syödä niin syö. Jos on himo pysyä timmissä kunnossa niin pysy. Simple.

 

[beginner]

1. Syö ja nauti, mässää olan takaa. Saat todennäköisesti läskiä.
2. Älä syö niin paljon ja paino pysyy kurissa.

3. Laske päivittäiset kalorit, ota ne mistä haluat ja jaksota ne kuten hyvältä tuntuu. Saat syödä ja paino pysyy kurissa. En tosin suosittele tätä, jos itsekurin kanssa on ongelmia