Ahmimishäiriö?

[Krice]

Kehottaisin todella miettimään, mistä ongelmat saattavat johtua

Tuosta se aika varmasti johtuu. Elämässä on jokin pahasti vialla, joka muuntuu syömishäiriöksi, koska ilmeisesti ei ole muuta tapaa ilmaista ongelmaa. Naisilla uskoakseni syömishäiriöt on yleisempiä sen vuoksi, että ne ei monesti osaa myöntää ongelmaa, vaan jatkavat julkisivun ylläpitämistä. Miehet on suoraviivaisempia, vaikka joskus miehilläkin on vaikeuksia ratkaista ongelmiaan.

 

[Jamm0rZ]

3. Laske päivittäiset kalorit, ota ne mistä haluat ja jaksota ne kuten hyvältä tuntuu. Saat syödä ja paino pysyy kurissa. En tosin suosittele tätä, jos itsekurin kanssa on ongelmia

Toi oli se "molempia on vaikee saada" -osuus ;)

 

[beginner]

Toi oli se "molempia on vaikee saada" -osuus ;)

Se on tavallaan miten sen ottaa. Itse syön päivän kalorit tällä hetkellä 1-2:lla aterialla (dieetillä, lepopäivinä selvästi vähemmän) ja ihan hyvin toimii. Saa ainakin syödä itsensä suht täyteen, kaduttaa vaan hieman kun yhdessä vaiheessa väkisin opetteli ylimittaisiin aterioihin. Silloin kun olisi lopettanut kun oli kylläinen, niin ei ehkä olisi näin mahdoton kapasiteetti syödä. Tosin tällä systeemillä se mahalaukku onkin sitten melko tyhjä, kun päivän ensimmäinen ateria koittaa

 

[deleted04]

Ei kele, kivittäkää ja haukkukaa vätykseksi, mutta mieheke oli sattunut ostamaan suklaalevyn, ja vaikka kävin lenkillä ja tein KAIKKEA mahdollista, löysin itseni mussuttamasta suklaalevyä. Jep jep, työ- ja opiskelustressi pukkaa päälle, ja menee sen piikkiin, mutta voihan venäjä sentään. Huomenna lopetan tämän, ja käsken poikaystävää tunkemaan hanuriinsa kaikki herkut, joten näe niitä. Jos nyt en pidä tätä lupausta, te hyvät Pakkislaiset saatte luvan syödä aivoni superfoodina ja grillata lihaksikkaat koipeni proteiinipitoiseksi ateriaksi, luista voitte keittää hyvät liemet.

 

[Ninni_]

Ei kele, kivittäkää ja haukkukaa vätykseksi, mutta mieheke oli sattunut ostamaan suklaalevyn, ja vaikka kävin lenkillä ja tein KAIKKEA mahdollista, löysin itseni mussuttamasta suklaalevyä.

Se on aika jännä että tiedostat ongelman muttet tee sille kuitenkaan mitään käytännössä. Ja sitten oli huono omatunto suklaan syömisen jälkeen?

 

[beginner]

Se on aika jännä että tiedostat ongelman muttet tee sille kuitenkaan mitään käytännössä. Ja sitten oli huono omatunto suklaan syömisen jälkeen?

No katos vaan. Eiköhän suurin osa syömishäiriöistä ratkea siinä järjestyksessä, että ennen varsinaisia korjaavia/vaikuttavia toimenpiteitä on tiedostettu ongelma ja ollaan jossain määrin voimattomia vaan yksinkertaisesti "tekemään asialle jotain käytännössä"

 

[Stash]

Jos nyt en pidä tätä lupausta, te hyvät Pakkislaiset saatte luvan syödä aivoni superfoodina ja grillata lihaksikkaat koipeni proteiinipitoiseksi ateriaksi, luista voitte keittää hyvät liemet.

Mulla on omakohtaisten kokemusten pohjalta sellainen ajatus (toisin kuin osalla tästä ketjusta näyttää olevan) että tuo rangaistusmentaliteetti on osa ongelmaa. Jos kielletään jotain, se yleensä alkaa houkuttaa enemmän ja tulee "rajoitusten tunne" mikä ennestää lisää riskiä ahmimiseen. Syömisen ongelmien ratkaiseminen vaatii aika paljon itsetuntemusta ja -tutkiskelua ja siksi se ei aina onnistu omin voimin. Itse lähtisin kuitenkin yrittämään seuraavia asioita:

1. Mieti, mitkä sun tavoitteet on. Miksi olet dieetillä ja mitä haluat siltä? Onko motivaatio todellinen? Ulkonäkömotiivit eivät aina kanna kauhean pitkälle, etenkin jos tulevat ulkopuolelta.
2. Mieti, millaiset tilanteet laukaisevat tuon ahmimisen. Sanoitkin jo että stressi on ongelma. Voisiko siihen vaikuttaa jotenkin, vähentää elämäntilanteen kuormittavuutta tms.?
3. Kun huomaat, että olet stressaantunut ja täten riski ahmimiseen on suurempi, kiinnitä erityistä huomiota rauhoittumiseen. Mietit vain tätä hetkeä ja pyrit nauttimaan kaikesta mitä teet, kuten liikunnasta ja tavallisista ruokailuista. Ennen kuin tekee mieli syödä, kysy itseltäsi, oletko nyt nälkäinen vai syötkö johonkin muuhun tarpeeseen (esimerkiksi ahdistukseen)? Toisin sanoen: pysähdy ennen kuin aloitat, opettele kuulostelemaan itseäsi. Pullapoliisin blogissa (löytyy googlehaulla) oli tästä taannoin juttua. Meditaatiotaito on tällaisina hetkinä myös hyödyllinen juttu.
4. Ala kiinnittää entistä enemmän huomiota säännölliseen syömiseen. Et kai vähennä jotain makroravinnetta nyt dieetillä? Joillekin ei esim. vhh sovi ja tulee hirveitä himoja, sama juttu vähärasvaisenkin kanssa. Sinuna miettisin myös dieettauksen järjellisyyttä, jos se johtaa ahmimiseen. Opettelisin ensin tulemaan toimeen itseni kanssa muilla tasoilla ja sitten kun olet täysin terve, voit harkita dieettejä tms.

Sekin ohje tässä ketjussa (oisko Miken tms.) oli hyvä, että kannattaa hankkia elämäänsä muuta tekemistä. Varmaan on muitakin asioita kuin syöminen, joista saat nautintoa. Jos tuntuu että ajatukset karkaavat liikaa ruokaan, sano itsellesi "olen kylläinen ja minulla on hyvä olo" ja suuntaa mielenkiintosi johonkin muuhun koukuttavaan/kivaan tekemiseen. Liikunta ei välttis ole aina hyvä vaihtoehto, koska se vaikuttaa nälänsäätelyyn. Ruoan pitäisi olla vain yksi osa elämää, ei todellakaan asia, joka on koko ajan mielessä. Kaikkiaan tuo juttusi vaikuttaa monelta osin henkiseltä, vaikka varmaan energiavajekin (ehkä pidemmältä ajalta) tekee tehtävänsä. Jotenkin tulee sellainen ajatus, että et ehkä toimi ihan yhteistyössä kehosi kanssa vaan ajattelet sen olevan vastustaja. Tästä pitäisi päästä pois.

 

[Heseka]

Ei kele, kivittäkää ja haukkukaa vätykseksi, mutta mieheke oli sattunut ostamaan suklaalevyn, ja vaikka kävin lenkillä ja tein KAIKKEA mahdollista, löysin itseni mussuttamasta suklaalevyä. Jep jep, työ- ja opiskelustressi pukkaa päälle, ja menee sen piikkiin, mutta voihan venäjä sentään. Huomenna lopetan tämän, ja käsken poikaystävää tunkemaan hanuriinsa kaikki herkut, joten näe niitä. Jos nyt en pidä tätä lupausta, te hyvät Pakkislaiset saatte luvan syödä aivoni superfoodina ja grillata lihaksikkaat koipeni proteiinipitoiseksi ateriaksi, luista voitte keittää hyvät liemet.

Sä sanot tomerasti sille miehekkelle et tästä lähtien et tuo kotiin mitään herkkuja kuin korkeintaan sovittuna herkkupäivänä!Tyhjennät kaapit ja pakastimet herkuista ja ostat vain terveellisiä tuotteita. Heikkona hetkenä popsit vaikka porkkanaa ja juot pari lasillista vettä niin se menee kyllä ohi.Otat jonkun tavoitteen(esim. paino -5kg tai vyötärö -5cm) ja kirjaat sen ylös ja seuraat tavoitteen etenemistä, kirjaat vaikka Exceliin joka päivä mittauksesi jotta voit sitä seurata ja edistyminen motivoi sinua. Kerrot tavoitteistasi myös miehellesi, kavereillesi ym. tutuille jotta tukevat sinua ja eivätkä houkuttele sinua bilettämään tai mässäilemaan roskaruokaa!Tsemppiä elämänmuutokseen ja kerro miten homma etenee, foorumilta saat varmasti tukea:hyvä:

 

[spuik]

Elä syödäksesi. Syö kaikki, mitä mieli tekee. Syöminen on helvetin kivaa. Muistat vaan ajatella sitten, että "nyt jaksaa käydä paljon pidemmällä lenkillä kun söin hyvin", eikä "voi homo kun retkahdin taas turha varmaan mennä lenkillekään". Lenkkeily on helvetin kivaa. Jos ei ole niin etsi joku toinen laji.

Rakentaa nyt koko arkirutiini nyt sen ympärille, että koko ajan on tunne, että pidättäytyy jostain ja väkisin vääntää jotain sauvakävelyä joka päivä vaikka se ei ole kivaa. Tämmöisiä ihmisiä on ihan helvetisti.

 

[beginner]

Rakentaa nyt koko arkirutiini nyt sen ympärille, että koko ajan on tunne, että pidättäytyy jostain ja väkisin vääntää jotain sauvakävelyä joka päivä vaikka se ei ole kivaa. Tämmöisiä ihmisiä on ihan helvetisti.

“Nothing tastes as good as looking good feels.”
― Anthony Robbins

 

[spuik]

“Nothing tastes as good as looking good feels.”
― Anthony Robbins

Ehkä joillain näin, mutta suurin osa näistä ihmisistä ei koskaan ole tyytyväisiä ulkonäköönsä. Jos fiiliksistä lähetään puhumaan niin edelleen suosittelen ettimään jonkun liikuntamuodon, joka on kivaa. Koska kiva on kivaa ja liikunnasta/urheilusta tulee helvetin hyvä fiilis ja kova nälkä.

"Nothing tastes as good as sushi."

 

[riitasointu]

Kyllä tässä tosiaan ollaan paljon suurempien asioiden kanssa tekemisissä,ei se sinulla siitä selkärangan puuttumisesta ole kiinni. Totesit,että syöminen on ollut aiemminkin ongelma. Nyt työ- ja opiskelustressi pukkaa päälle. Suosittelisin sinulle lukemaan syömishäiriöliiton sivuilta BED-oireyhtymän luokitusta? Täsmääkö? Tällaisesta kierteestä on vaikeaa päästä yksin irti,syyllistäminen, ja itsesi kokemat häpeän ja itseinhon tunteet eivät auta asiaa yhtään enempää :( Vertaistuki ja ammattilaisten apu voisi olla tarpeen. Ja usko pois,kyllä tässäkin maassa moni painii samanlaisten ongelmien kanssa.. Tällaisia ajatuksia mulla nousi sinun tekstiäsi luettuani,toivotan sinulle hurjasti tsemppiä ja voimia!

 

[Lara87]

Syöminen on alkanut näytellä isoa osaa elämässäni. Olen normaalipainossa, hoikkakin, eli ylipainoa (ei ainakaan vielä) ole. Dieettejä olen aloittanut n. 75363463 elämäni aikana, kaikkea on kokeiltu karppauksesta lähtien. Mutta siis: reilun viikon olin viimeeksi onnistuneesti dieetillä. Söin normaalia vähemmän, mutten ollut nälkäkuurilla. En edes kieltänyt itseltäni herkkujen syöntiä, söin sillon tällöin kohtuudella, esim. pala suklaata ruuan jälkeen.

Mun oli aivan pakko kommentoida tähän että tunnistan itseni tästä tekstistä noin vuosi sitten. Mä teidän minkälaista on elää ns "syömishäiriön kanssa", mulla oli ikäänkuin "love-hate" -suhde ruokaan. Jossain vaiheessa mä jopa toivoin ettei mun itse tarvitsisi tehdä päätöksiä siitä mitä syön. Mä katoin kateellisena muita ihmisiä, jotka söi mitä ne halus eikä niillä ainakaan ulospäin näyttänyt olevan mitään ongelmia ruoan suhteen. Nyt viisaampana mä oon tajunnu että mun epäterveelliset ruokatotumukset oli vain ja ainoastaan dieettien syytä. Jojo diettaaminen varsinkin. Mun täyty opetella aivan alusta asti mitä syöminen on. Mä tiedän et se kuulostaa tosi oudolta mutta niin se vaan oli ja se ei ole missään nimissä helppoa. Jos on kauan harrastanut laihduttamista eri menetelmillä sulle on väkisinkin muodostunut tiettyjä "totuuksia" ruoasta ja sen syömisestä ja niiden pois oppiminen vie aikaa.

Oletko koskaan laskenut tarkkaan kuinka paljon syöt päivässä? Mä lähdin liikkeelle ihan sillä että kirjauduin Kiloklubin sivuille. Se on ilmainen sivusto josta saa suositukset aktiivisuustason, iän ja tavoitteiden mukaan kuinka paljon kaloreita tulisi syödä päivässä. Sieltä löytyy kalorilaskuri, erittäin kattava lista eri ruokia ja sen lisäksi se suosittelee kuinka paljon kasviksia, kuitua, herkkuja ja hyviä rasvoja sekä proteiinia tulisi syödä joka päivä. Sinne voi myös merkitä viikottaisen liikunnan joka miinustetaan ruokapäiväkirjan osoittamasta kokonaiskalorimäärästä per päivä. Nimittäin jos on paljon harrastanut dieettejä ei osaa edes hahmottaa kuinka paljon tulisi syödä. Ei osaa tunnistaa oikeata nälän ja kylläisyyden tunnetta. Dieeteissä ollaan melkein koko ajan nälässä. Nälässä olemisesta tulee normitila ja heti jos syö itsensä täyteen ajattelee että nyt on tullu syötyä aivan liian paljon. Tosiasiassa ei ole syönyt liikaa mutta siltä se tuntuu. Kiloklubi on siitä hyvä et sen lukemiin voi luottaa koska alan ammattilaiset on sen kehittäneet. Aluksi sitä voikin seurata kuin raamattua, mutta esim parin viikon päästä kannattaa uskaltaa syödä ilman että kaikkia ruokia merkitsisi päiväkirjaan. Ihmiselle voi tulla pakkomielle ihan mistä tahansa.

En suosittelisi missään nimessä lähtemään jollekin erittäin tiukalle dieetille esim vhh tyyppiselle. Sä et tuu koskaan ratkaisemaan tätä ongelmaa seuraamalla taas toista dieettiä (kaikkki ne muutkin on menny mönkään!) Aivan aluksi pitäisi opetella syömään oikein eli riittävä määrä päivässä, oikean laatuista ruokaa, tarpeeksi monta kertaa päivässä. Usko pois ahmimisen syynä voi olla jopa se ettet syö tarpeeksi ruokaa. Tää voi kuulostaa tosi hullulta mutta niin se vaan oli omalla kohdallani. Heti kun aloin seurata ammattilaisen neuvoja ahmiminen hävisi koska olin ekaa kertaa oikeasti kylläinen.

Mutta niinkuin sanoin se vaatii tosi paljon tahtoa muuttaa tapojaan. Jos ei oikeasti halua muuttaa mitään tai ei halua hyväksyä uusia tapoja eikä halua päästää irti tai kyseenalaistaa niitä "totuuksista" joita on oppinut vuosien aikana ei silloin käytännössä ole mitään mahdollisuuksia oppia syömään kunnolla. Vois jopa sanoa että se on pelkkää mentaalista taistelua ja se vie oman aikansa ennen kuin vanhat tavat ja tottumukset siirtyvät pois tieltä. Tsemppiä!!

 

[entrecote]

- Älä mene kauppaan nälkäisenä/väsyneenä
- Älä osta herkkuja, eli ostat vain laadukasta ja järkevää ruokaa (sama kundikaverillesi)
- Osta järkeviä herkkuja, esim. +70% tummaa suklaata, joka tulee pienemmissä levyissä ja joka tyydyttää suklaanhimon tehokkaammin kuin maitosuklaa
- Pidä herkuttelupäivä, esim. 1 päivä viikossa jolloin on helpompi feidata random-herkuttelut
- Pidä verensokeri tasaisena syömällä tasaisesti pieniä annoksia pitkin päivää
- Joskus nälkään auttaa pienempikin snäkki, kuten banaani