Pari juttua, mitkä pistää silmään. Sinänsä vertailu ulkomaisiin opiskelijoihin on hieman harhaanjohtava, että suuressa osassa maita eletään lähes yksinomaan vanhempien rahoilla opintojen loppuun asti. Tähän ei yleensä ole edes vaihtoehtoa, sillä firmat eivät palkkaa varsinaisiin alan töihin ketään, vaan ottavat harjoittelijoita lähinnä muodolliseksi luettavalla korvauksella. Ja harjoittelijoilla on varaa tähän, koska he elävät vanhempiensa rahoilla... Näin on ainakin Saksassa ja Ranskassa, tietääkseni myös Espanjassa ja Italiassa.
Suomessa sen sijaan lienee ainakin tarkoitus, että opiskelijan pitäisi kyetä elättämään itsensä. Tässä on jo yksi hyvin suuri stressin lähde monelle. Pitää pystyä opiskelemaan ja aikuistumaan samaan aikaan. Itsellä ei tosin ole talouden kanssa juuri vaikeuksia ollut, sillä olen kaupallisen alan opiskelijana ottanut surutta lainaa, nostanut tukia aina kun vain mahdollista ja käynyt joka kesä töissä. Niin joo ja paperit olis tulossa ihan ajallaan. Kaikki eivät vain saa töitä, eikä se liene mielekästä ottaa sitä lainaakaan, jos tulevat palkkaodotukset kieppuvat siellä kahden tonnin paikkeilla. Mistäköhän tämä käsite "tulevaisuuden rikkaat" oikein tulee? Kokonaan toinen asia on, että onko tässä sitten jotain pielessä, kun korkeakoulutetut eivät saa töitä eivätkä sen enempää liksaa... Mä itse asiassa näkisin mielelläni sen, että esim. vastavalmistuneet hoitsut pakenis joukolla Norjaan ja inssit USA:han tienaamaan 2-3 kertaa isompia palkkoja. Eiköhän täällä sitten alettaisi tajuamaan, minkälaisessa palkkakuopassa ne elää.
Toiseksi, tuskinpa on opiskelijoiden dokauksesta tämän kansantalouden kaatajaksi. Ei sitä suurin osa jaksa kuin max. pari vuotta ja sen ohella pystyy sitä paitsi myös opiskelemaan ihan hyvin. Jos yletön dokaus itsessään harmittaa, niin keskittykää ennemmin niihin duunareihin, jotka dokaavat joka viikonloppu molempina päivinä kymmeniä vuosia. Suurempi lasku heistä aiheutuu yhteiskunnalle. Eli tyypistä se on kiinni. Sitä minä vain yritän sanoa, että jos opiskelijat valittaisivat rahanpuutetta, koska ei edes ole proteiinijauheisiin ja salikorttiin varaa, niin olisiko se helpompi hyväksyä? Kukin rentoutuu nääs tyylillään.
Ja kyllä kai sitä "taskurahaa" nyt jonkin verran pitää olla. Ymmärrän kyllä tätä "vain välttämättömyydet kustannettava" -koulukuntaa ja kyllä se itseäkin ihmetyttää, miten kalliisti jotkut elää, vaikka varaa ei olisi. Ei monenkaan psyyke kuitenkaan kestä sitä, että pitäisi elää viisi vuotta jossain kymmenen neliön solussa kaurapuurolla ja tonnikalalla luvaton pikkutelevisio ainoana huvituksenaan. Ja jos ajatuksena on, että valtio kustantaa tämän, mutta loput maksetaan itse, niin eikö kaikille pitäisi tällöin taata mahdollisuus myös parantaa sitä elintasoaan? Miksi opiskelijoiden elintaso pitäisi lukita jollekin tietylle tasolle? Välihuomautus: jos tähän ketjuun kelpaa kommentti, että menkää töihin, älkääkä valittako, niin sen pitää myös kelvata noihin työttömyyskeskusteluihin... Todettakoon vielä kerran, että jos korkeakouluopiskelija ei saa töitä mistään, niin herää kysymys, että onkohan se nyt ihan oikeassa paikassa. Onko ongelma siis liian suurissa sisäänottokiintiöissä?
P.S. Saiskohan tähän keskusteluun vielä vedettyä Paperiliiton jotenkin mukaan?
