100m juoksu?
- Keskustelun aloittaja rautavuori
- Aloitettu
- Liittynyt
- 24.7.2008
- Viestejä
- 21
Heippis. Mie oon harrastanu yleisurheilua jo 16 vuotta ja ikää on nyt 24. Pikajuoksu on nykyään päälaji, ja oon valmennusporukassa mukana et kaikki on sinällää iha hyvin. Kysyisin täältä nuista oheisjutuista eli ku miulla tuppaa olemaa tuota rasvaa kehossa iha liikaa pikajuoksijaks ja tavote ois parantaa vielä satasen ja kakkosen enkkaa enne ku vanhuus iskee, ni miten tää painonpudotus pitäs parhaiten hoitaa? Oon siis naisihminen ja vähä ujo noitte painoasioiden suhteen enkä uskalla valmentajalta kysyä...
Mie oon 172 cm pitkä ja painan nykyselläni 69 kg
Oon laskeskellu et paino sais olla alta 60kg jotta oisin asiallisissa mitoissa, ja siihehä sais tietenki sisältyä myös hitunen lihasta. Oon lukenu tota alottelijoiden painonpudotusosiota aika paljonki ja oppinu hirmusesti perusjuttuja, mut koska oon pikajuoksija ni miun tilanne on kai vähä eri ku perus bodaajalla. Eli kuulostaako tämmönen hyvältä, ja jos ei ni voitteko sanoa mitä tekisitte toisin: puotan painoa kalorilaskuri.fi:n avulla noin 500 kalorin päivävajeella eli noin puol kiloa viikossa. Syön proteiinia vähintää 2g/painokilo päivässä. Käytän harjotusten jälkee palautumisjuomaa. Syön kolmen tunnin välein. Aerobista en o vielä tehny erityisemmin muute ku pyöräilemällä harkkoihin ja esim kaupungille, mut suunnittelin et kuha kilpailukaus päättyy ni alan tekemää aerobista lenkkeilyä vaikka pari kertaa viikkoon ylimenokaudella ja muutakin liikuntaa ja syksymmällähän sit harjotteluunki tulee kuulumaa jonki verra matalatehosta. Jatkan sitä nii kaua kunnes lumet tullee. Puotan painon 65 kiloon marraskuun alkuun mennessä tolla energiavajeella ja aerobisella ja normiharjotuksilla, ja noihi aikoihi ku alkaa tehokkaampi voimakaus ni pien muutaman kuukauden paussin painonpudotuksessa eli syön saman verran ku kulutan mut muuten edelleen samalla periaatteella. Eikös voimaharjottelulle o hyväks ettei o miinuskaloreilla? Ja mietin et se vois päällekki tehhä hyvvää ettei dieetistä tuu nii kamalan pitkä ja keho ei pääsis tottumaa kalorivajeeseen.
Sit enne hallikisakautta eli tammikuussa alottaisin taas miinuskaloreilla ja puottaisin painoa vähitellen, aerobisen kauden lopulla mukaanottaen, ku siinä on se peruskuntokauski, sinne 60 kiloon. Sit taas painonpudotuksessa paussi keväällä pahimman voimakauden ajaks ja kesän alussa vielä viimenen kilo pari pois samalla tavalla ku aijemmin.
Kuulostaako tommonen järkevältä tai ees realistiselta, vai onko turhaa keinottelua? Oisko parempi yrittää puottaa paino suoraan alle 60 kiloon ilma mitää välikausia? Muitaki vinkkejä ottaisin hirmusen mielelläni vastaan!
Kiitoksia!
Mie oon 172 cm pitkä ja painan nykyselläni 69 kg
Oon laskeskellu et paino sais olla alta 60kg jotta oisin asiallisissa mitoissa, ja siihehä sais tietenki sisältyä myös hitunen lihasta. Oon lukenu tota alottelijoiden painonpudotusosiota aika paljonki ja oppinu hirmusesti perusjuttuja, mut koska oon pikajuoksija ni miun tilanne on kai vähä eri ku perus bodaajalla. Eli kuulostaako tämmönen hyvältä, ja jos ei ni voitteko sanoa mitä tekisitte toisin: puotan painoa kalorilaskuri.fi:n avulla noin 500 kalorin päivävajeella eli noin puol kiloa viikossa. Syön proteiinia vähintää 2g/painokilo päivässä. Käytän harjotusten jälkee palautumisjuomaa. Syön kolmen tunnin välein. Aerobista en o vielä tehny erityisemmin muute ku pyöräilemällä harkkoihin ja esim kaupungille, mut suunnittelin et kuha kilpailukaus päättyy ni alan tekemää aerobista lenkkeilyä vaikka pari kertaa viikkoon ylimenokaudella ja muutakin liikuntaa ja syksymmällähän sit harjotteluunki tulee kuulumaa jonki verra matalatehosta. Jatkan sitä nii kaua kunnes lumet tullee. Puotan painon 65 kiloon marraskuun alkuun mennessä tolla energiavajeella ja aerobisella ja normiharjotuksilla, ja noihi aikoihi ku alkaa tehokkaampi voimakaus ni pien muutaman kuukauden paussin painonpudotuksessa eli syön saman verran ku kulutan mut muuten edelleen samalla periaatteella. Eikös voimaharjottelulle o hyväks ettei o miinuskaloreilla? Ja mietin et se vois päällekki tehhä hyvvää ettei dieetistä tuu nii kamalan pitkä ja keho ei pääsis tottumaa kalorivajeeseen.Sit enne hallikisakautta eli tammikuussa alottaisin taas miinuskaloreilla ja puottaisin painoa vähitellen, aerobisen kauden lopulla mukaanottaen, ku siinä on se peruskuntokauski, sinne 60 kiloon. Sit taas painonpudotuksessa paussi keväällä pahimman voimakauden ajaks ja kesän alussa vielä viimenen kilo pari pois samalla tavalla ku aijemmin.
Kuulostaako tommonen järkevältä tai ees realistiselta, vai onko turhaa keinottelua? Oisko parempi yrittää puottaa paino suoraan alle 60 kiloon ilma mitää välikausia? Muitaki vinkkejä ottaisin hirmusen mielelläni vastaan!
Kiitoksia!
- Liittynyt
- 26.1.2007
- Viestejä
- 72
Morjens.
Ensilukemalta näyttäisi siltä, että olet sisäistänyt varsin hyvin diettaamisen perusasiat ja sitä kautta myös perusongelmat. Painonpudotuskin on varsinaista taiteilua ja eri ihmisille sopivat eri tyylit. Nopealla painonpudotuksella lihaa menettää varmasti enemmän kuin maltillisemmalla systeemillä, mutta toisaalta taas kun pääsee nopeasti tavoitepainoon niin voi sen päälle ruveta kasvattamaan voimavaroja. Pidempikestoinen diettaaminen syö myös miestä/naista aika paljon, joten vuodesta tulee varmasti henkisesti selkeästi rankempi. Mutta jos itsekuria ja malttia riittää, niin vähitellen pudotettu paino tuottaa varmasti pidempiaikaisesti paremman tuloksen.
Kerroit myös tuossa, että aloittaisit tekemään aerobista lenkkeilyä. Se on myös hyvin kaksipiippuinen juttu, koska pitkät lenkit syövät väistämättä myös nopeutta. Meinaan vain, että jos pitkät lenkit syövät sen nopeuden minkä saavutat painonpudotuksella, niin tuosta koko prosessista ei välttämättä ole kovin paljoa hyötyä. Toisaalta ilman aerobista treeniä painonpudotus tapahtuisi pääasiassa ruokavaliota säätelemällä, joka on ainakin minun mielestä rankkaa.
Mitään suoraa vastausta en ainakaan vielä tässä vaiheessa osaa antaa, mutta tsemppiä joka tapauksessa tavoitteisiin.
Uskoisin, että tuollainen harjoitusten jaksottaminen ja pieni tauko dietissä (jolloin mainitsemasi voimaharjoittelu tapahtuu) voisi olla hyvä systeemi kaikin puolin. Muista vain, että pidä kaikki treenit sellaisina jotka eivät vie pois vikkelyyttä. - Liittynyt
- 24.7.2008
- Viestejä
- 21
Kiitoksia vastauksista! Miulla on aikasemmilta vuosilta kokemusta tosta liiallisesta hidastemposesta ravaamisesta ja sillo se nopeus tosiaan tippu, mut onneks kesäks sit löyty vähä paremmin ku keskitty siihe pikajuoksuun. Miun aerobinen lenkki tarkottaa tällä hetkellä varmaa sellasta 30 min todella kevyttä hölkkää. Jos tekis lenkit sillee et ei juokse tasavauhtisesti koko aja vaa esim. kävelee välillä ja välillä tekee vähä kevyitä koordeja/loikkia/hyppelyitä/venytyksiä siinä lomassa? Ja jos tekiski nii et kerta viikkoon lenkkeilyä paitsi ehkä ylimenokaudella useemmin ja muute kävis vaikka jossai jumpassa pari kertaa viikkoon omien harkkojen ohessa, pääasianaha kai on et saa liikunnalla niitä kaloreita ettei tarvi kituuttaa jollai 1300 kalorilla päivässä?
Ja miusta tuntuu et mielummin kärvistelen vaikka koko vuoden jos saa syyvä edes 500 vajeella, koska semmosella tonnin vajeella oisin iha toimintakyvytön liiallisen nälän takia.
Ja miusta tuntuu et mielummin kärvistelen vaikka koko vuoden jos saa syyvä edes 500 vajeella, koska semmosella tonnin vajeella oisin iha toimintakyvytön liiallisen nälän takia.
- Liittynyt
- 12.11.2003
- Viestejä
- 777
Itsekkin pikajuoksija voin neuvoa hieman.
Aerobista mukana palauttavana. 30min ihan jees. Itse tykkään 4x6min hölkkää välissä 1min kävelyä.
IMO aerobinen on huono rasvan poltossa, koska kalorin kulutus on aika vähäinen. Paljon tehokkaampia on pitkät (150-300m) kovavauhtiset vedot (85-90%) lisäämään kulutusta (huomioi suorituksen jälkeinen kulutus).
Ja punttitreenit kuluttaa hyvin. Itsellä tosin ongelma on paino, joten punttia en voi tehdä paljon, mutta naisilla se on harvemmin ongelma. ;)
500 Kcal vaje on varmaankin maksimi. Ja pitkät painon pudotukset on kropalle aina kovia.
Avain asemassa on oikea oppinen ruokavalio ja monipuolinen treeni lisäämässä kulutusta. Muista syödä myös rasvaa riittävästi ja hiilaria pitää syödä kovana (lue: kova tehoisena) treenipäivänä.
Aerobista mukana palauttavana. 30min ihan jees. Itse tykkään 4x6min hölkkää välissä 1min kävelyä.
IMO aerobinen on huono rasvan poltossa, koska kalorin kulutus on aika vähäinen. Paljon tehokkaampia on pitkät (150-300m) kovavauhtiset vedot (85-90%) lisäämään kulutusta (huomioi suorituksen jälkeinen kulutus).
Ja punttitreenit kuluttaa hyvin. Itsellä tosin ongelma on paino, joten punttia en voi tehdä paljon, mutta naisilla se on harvemmin ongelma. ;)
500 Kcal vaje on varmaankin maksimi. Ja pitkät painon pudotukset on kropalle aina kovia.
Avain asemassa on oikea oppinen ruokavalio ja monipuolinen treeni lisäämässä kulutusta. Muista syödä myös rasvaa riittävästi ja hiilaria pitää syödä kovana (lue: kova tehoisena) treenipäivänä.
- Liittynyt
- 24.7.2008
- Viestejä
- 21
Kiitos jarskallekin! Tosiaan nuo pitkät kovavauhtiset vedot kuluttaa varmasti enemmä mut voiko niistä palautumisesta tulla sit ongelma jos niitä kamalan paljon tekee? Meillä tulee syksyllä varmasti olemaa ohjelmassa määräintervalliharjottelua joka käsittääkseni ajaa samalla hyvin ton energiankulutuspuolen, mut aika varovasti mie lähtisin noihi myöskin sen takia et niistä tulee herkästi kaikennäköstä polvikremppaa.
- Liittynyt
- 26.1.2007
- Viestejä
- 72
Kyllä pikajuoksijat ovat lähes poikkeuksetta vahvoja yläkropaltaan, kuten totesitkin. Ben Johnsonhan sanoi muistaakseni ennätyksekseen mm. penkkipunnerruksessa 220kg. Hän sanoi, että vahvoilla käsillä juoksuun saadaan ns. vetoa ja nopeutta kun niillä tehdään kovasti töitä.
- Liittynyt
- 12.11.2003
- Viestejä
- 777
Tottakai palautumiseen pitää kiinnittää huomiota. Kovaa ei kannata juosta peräkkäisinä päivinä ja vaan 2-3 kertaa viikossa. Enemmän ongelmaa tulee kalorivajeesta. Määräintervalleilla saa energian kulutusta lisättyä ja ne ovat lajinomaisempia kuin aerobiset, mutta yleensä virheenä on liian suuri vetojen määrä. Itse käytän niitä palauttavan treeninä en kehittävänä.
IMO pikajuoksussa hermosto sanelee palautumisen. Esim. hieman kärjistäen itse palaudun nopeammin 400m kisasta kuin maksimaalisesta vauhdittomasta pituushypystä.
Kädet rytmittävät juoksua. Jos tarkkoja ollaan käsillä ei tehtä töitä, vaan rinta/olkapää/yläselkä osastolla.
- Liittynyt
- 9.1.2003
- Viestejä
- 3 596
Riippuu siitä, kuinka lahjakas olet, että pääsetkö SM-tasolle. Mutta täysin mahdollista iän puolesta, jos lahjakkuus riittää.
- Liittynyt
- 8.12.2004
- Viestejä
- 3 741
Itse aloitin 17-vuotiaana, en toki pärjää satasella(11.31), mutta aidoissa ja ne aloitin viime vuonna. Riippuu toki mikä lasketaan SM-tasoksi.
- Liittynyt
- 20.1.2003
- Viestejä
- 648
Itse aloitin pikajuoksun 16-vuotiaana ja 18-vuotiaana tulikin jo nuorten SM-mitali 100 metriltä, että ei ole mitenkään myöhäistä.
Mutta täytyyhän taustalla tietenkin olla pohjaa muusta urheilusta, jossa lajilihakset/nopeusominaisuudet ovat päässeet kehittymään. Jos ei ole urheillut koululiikunnan lisäksi mitään muuta ennen 16 ikävuotta, niin siinä tapauksessa Sm-tason saavuttaminen vaatisi jo kovan luokan lahjakkuuden. Mutta ei muuta kuin treenit käyntiin ja läpi harmaan kiven!
- Liittynyt
- 9.1.2003
- Viestejä
- 3 596
Kun alottelin siinä 16 vuotiaana, niin ei mulla ollut oikeestaan mitään liikunta taustaa. Kyllähän se näkyikin tekemisessä, eteenkin alussa ja ehkä vieläkin :D
Koululiikunnat oli tehty ja joskus kavereiden kanssa pelailtu, mutta noi nyt on kaikilla samat. Vuoden verran olin omatoimisesti pyöräillyt jonkun verran kuntoilumielessä.
- Liittynyt
- 2.1.2006
- Viestejä
- 1 051
Itse aloitin 17-veenä pikajuoksun reenaamisen ja ekana kesänä tuli sm-kultaa, eli aika pitkälti on toi laji geeneistä kiinni. Jos 16-vuoias omaa urheilutaustan, niin on täysin mahdollista olla parikymppisenä Suomen kärkijuoksija, jos vaan geenit sallii. Eli ei suinkaan oo tossa iässä liian myöhästä, kohtuullisen tekniikan voi oppia kuukausissa.