Alkaahan noita huipputason ultraurheilijoita, joiden pääasiallinen energianlähde on rasva, olla jo useamman käden sormilla laskettava määrä. Glukoosi on tietysti se go-to -energianlähde lähes kaikessa urheilussa. Mutta niiden varastojen täyttöön ei tarvita tolkuttomia määriä hiilareita. Prediabeettisia kestävyysurheilijoita, joilla on heikentynyt insuliiniherkkyys on ollut kautta aikain monia. Johtuuko se yksilöllisistä geneettisistä syistä vai onko se tavanomaista hiilaritankkausten ja jatkuvan hiilariylensyönnin seurausta, en osaa sanoa. Voin vain näin maallikkona epäillä, että varmaan molempia.
Ovatko sokeri ja muut hiilihydraatit syynä insuliiniherkkyyden vähenemiseen, vastaus lienee, korkea verensokeri ja isot määrät insuliinia T2D:ssä (insuliiniherkkyyden väheneminen) kulkevat käsi kädessä. Se on myös selvää, että vyötäröläski ja stressi nostavat T2D-riskiä ja insuliiniresistenssiä.
Ihan selvästi rasvan poisto ruokavaliosta, ja hiilareiden pito samalla tasolla kuin ennen, ei ole yhtä toimiva hoito T2D-potilaille kuin hiilareiden poisto.
Mullä ei muuten ole tässä mitään omaa lehmää ojassa, kun en ole tällä alalla ollenkaan, eikä minulla ole mitään terveysongelmia, joista olisin tietoinen. Vain oma mielenkiinto asiaan on olemassa jo vuosien ajan.
Muuten olet varmaan tsekannut Virtan sivut?
Research | Virta Health