Mike Mentzer:in heavy dutyn viimeiset suuntaviivat.
Mike Mentzer kehoitti, että pidemmän aikaa treenanneet siirtyisivät enemmän harvempaan ja ultrapieneen volyymiin.
Viimeisessä kirjassaan on esillä Consolidation Routine, jota suositteli huonosti palautuville ja kehittyneille kehonrakentajille.
Yksi
mietyttävä teoria onkin, että painoharjoittelu muuttaa lihassolutyyppiä siten, että nopeimmat lihassolut(IIx) lihassolut muuttuvat IIa:ksi ja hitaat(I) muuttuvat myös IIa:ksi.
Kaikki harjoittelu muuttaa lihassolutyyppiä.
jhulmi sanoi:
Itse asiassa harjoittelulla voi paljonkin muuttaa...homma menee niin, että jos jaetaan lihassolut niiden yhden proteiinin myosiinin raskasketjun mukaan, niin lihassoluja on kolmenlaista ihmisellä: I, IIa ja IIx. Viimeisin on nopein. Kaikki harjoittelu vähentää nopeimpien solujen määrää (IIx) ja IIa lisääntyy. Esim. bodareilla IIa solujen pinta-alat on tosi suuret. IIa ja IIx soluilla muuten näyttää olevan melko paljon parempi kasvupotentiaali kuin I-tyypin soluilla. Eli siinä syy miksi esim. sprinttereillä usein reeni kasvattaa helposti lihasta, mutta monilla "nylkyillä" ei sitten millään...
http://www.pakkotoisto.com/vbulletin/showpost.php?p=798650&postcount=322
jhulmi sanoi:
Niin moni asia vaikuttaa että lihassolujakaumasta ei voi hirveesti päätellä...Joissain tutkimuksissa joitain yhteyksiä on löydetty suorituskykyyn, esim.
tässä. Ja joissain lajeissa 50/50 näyttäisi olevan usein edullisin vaihtoehto, yllättävää kyllä myös yhdessä kaikkein eniten räjähtävyyttä vaativassa lajissa eli pituushypyssä, ainakin etureisien suhteen, joista lihassolujakauma yleisimmin määritetään...
gdane: muutokset on aika radikaaleja, reenin myötä nopeimpien IIX-tyypin solujen suhteellinen määrä tippuu usein alkutilanteen n. 5-20 %:sta lähelle nollaa kunhan reenaa edes kohtuu paljon ja käytännössä ihan sama mitä reenaa...
Sitten vastaavasti immobilisoidussa lihaksessa lihas on lähes 100 %:sti muutaman viikon kuluttua jo IIx:ää ja a:ta ja I solut on lähes nollassa...Eli jos biokemiallisesti ajateltaisiin, niin nopein on se joka reenaa vähiten...onneksi homma ei mene (ihan) näin, vaikka ne IIx solut ovatkin eristetyissä in vitro solututkimuksissa niitä nopeimpia ja vahvimpia...
edit: röhnis ehti eka ;)
http://www.pakkotoisto.com/vbulletin/showpost.php?p=981718&postcount=22
Summailen tässä yhteen merkitsevät tekijät omasta mielestäni:
- Kaikki (paino)harjoittelu muuttaa lihassolutyyppiä
- Lihassolutyypin muutos kohti IIa *
- Lihaksen supistuvien proteiinien kasvu aka toiminnallisen lihaskudoksen kasvaminen
- Lisääntynyt palautumisen tarve, johtuen edellä mainituista seikoista
* Yksi kysymys onkin, voiko pikajuoksija harjoitella vain nopeimpia lihassolujaan eli IIx? esim. nopeusvoimaharjoittelulla?
(liha)pyörykkä sanoi:
Mielenkiintoista! :thumbs:
Tummaihoisilla on kaiketi keskimäärin enemmän tyypin x soluja, he kun hallitsevat suvereenisti pikajuoksua, mutta valkoihoisilla enemmän a-tyypin soluja (voimanostajat). Aiheuttaako jopa nopeusvoiman (ns. räjähtävien toistojen) treenaaminen x-solujen katoamista? Käsittääkseni ei!
http://www.pakkotoisto.com/vbulletin/showpost.php?p=799020&postcount=325
Mike Mentzerin idea oli, että lihasmassan kasvaessa palautuminen hidastuu ja palautumiskapasiteetti on rajallinen.
Suurta vaihtelua palautumiskapasiteetissa esiintyy eri treenaajilla.
Joillakin on paljon rasitusta sietävä kroppa, joillakin kroppa sietää keskiverrosti rasitusta, joillekin vähäinen määrä rasitusta on tarpeeksi tai liikaa.
Karkeita arvioita, jos niitä edes voi tehdä.
Alkuajan ohjelmistaan Mike Mentzer alkoi kehittämään harvempaan treenitiheyteen perustuvaa treeniohjelmaansa.
Alunperin treenautti Arthur Jones:in ohjeiden mukaan 3 krt viikossa ja totesi, että suuri osa treenautettavista ei pystynyt kehittymään, sillä sarjamäärällä/intensiteetillä/treenitiheydellä.
Valmennus kokemuksen kautta Mike päätyi tälläisiin suosituksiin ja kehitti ajatteluaan.
Kotisivujen mukaan Mike on valmentanut 2000 henkilöä.
Painoharjoittelun tutkiminen on äärimmäisen haastavaa, koska siinä on monta muuttujaa ja ihminen on jatkuvassa muutostilassa, kun se joutuu tekemään enemmän, mihin on tottunut.
Lopuksi pyydänkin miettimään, että kun 2-jakoista ja koko kroppa ohjelmia olen itsekin hehkuttanut....
Vaikka menneiden vuosikymmenten fysiikat on rakennettu pääosin:
- koko kroppa 3 kertaa viikossa ohjelmilla
- ylä ja alakroppa jaoilla 2 kertaa viikossa
Onkohan mahdollista, että nämä kehonrakennuksen maailman mestarit/ameriikan mestarit olivat myös 20-50 luvuilla palautumiskyvyn kannalta eliittiä eli easy gainereita?
Mitään yksiselitteisiä päätelmiä ei voi muodostaan tai kirjoittaa, vaikka esim. klassinen ja symmetrisen fysiikaan omaava Steve Reeves tai John Grimek olisi treenannut koko kroppa ohjella 3 kertaa viikossa?
Ps.
Epäilen vahvasti, että kovin huonolla genetiikalla ei kehonrakennus kisoja koskaan voitettu.
Paitsi jos kisaan ilmoittautuneet ovat kaikki olleet "Mr. Nigeria vm. 85" tyyppisiä ratkaisuja...
edit: kirjoitusasu.
Edit: Esim. Hst:llä aika harvoin näkee kovia fysiikoita, vaikka on tieteellinen ratkaisu.
Joku hyvällä palautumiskyvyllä varustettu varmasti kehittyy tuollakin hyvin.
Easy gaineriksi kutsuisin, jos melkein mikä tahansa ratkaisu toimii ja lihakset/voimat kasvaa nopiaan.
edit:
HST on tehokas, jos sillä pyritään kasvattamaan sarkoplasmista lihaksen kokoa, eikä niinkään supistuvia proteiineja.
Toistoalueista karsisin 5 toistot pois ja menisin 20, 15, 10 alueilla ja korottaisin jopa sarjamääriä hiukan. Ei failureen saakka silti näissäkään olosuhteissa, mielummin tuttua ja turvallista pumppailua...
Proteiinisynteesi tutkimus pätee mun näkemyksen mukaan vain, jos treenataan sarkoplasmaa ja kehitetään lihaksen kokoa sen kautta.
Tosin jälleen luulen joku easy gainer todistaa mut vääräksi
edit: pieni lisäys:
Jos tehdään enemmän tuntuma/pumppipainotteisesti ja pienillä raudoilla + lyhyillä palautuksilla niin treenit ovat kevyempiä ja niistä palautuu helpommin(lue pystyy tekemään tiheämmin). Liika on kuitenkin liikaa;).