Olin intissä heinäkuusta 1998 - heinäkuuhun 1999. Mun mielestä ei inttiin lähtiessä kannata olla kauheen huolissaan lihaksiensa menetyksestä.
Valaan asti mun intti oli ainakin ihan täysi kehonrakentajan painajainen: "kestävyysliikuntaa" (marsseja, leirejä, juoksulenkkejä, sulkeisia, siivousta jne.) melkein päivittäin ja n. 5 tunnin välein hiilihydraattipitoista safkaa. Naurattaa vieläkin valakuvia katsoessa kun pääkallo paistaa naamasta.
Kun pahin kiire helpotti, oli aikaa mennä sitte salillekin. Jos päivällä oli viikko-ohjelmaan merkattu liikuntakoulutusta, pääsin toisinaan muutaman muun innokkaan punttaajan kanssa punttikselle kun muut pelas sählyä tms. Esittää vaan asian rakentavasti kapiaiselle ja kerää vaikka kymmenen kaverin porukan.
Iltapalalle tuli mentyä aina salin jälkeen mutta sekin on aika hiilihydraattipitoista tavaraa, mysliä jne. Maitoa siellä tuli juotua aina litra ja kaapissa oli proteiinipussi.
Ei saa myöskään ahdistua kun hyvän parin kuukauden treeniputken katkaisee vaikka kuukausi metsässä. Ite jouduin loppuaikana kahdeksi viikoksi jonnekin itäsuomen kuusikkoon ja toiseksi kahdeksi viikoksi Lappiin. Leirit oli melko rauhallisia joten nukuin monen maastoaterian ohi ja "diettailin".
Ei perusintissä voi helpolla mitään ennätystuloksia saada aikaan mutta hyvää reservin ;) saleille valmentavaa perustreeniä voi vääntää.