Meta title: 💥 Aloittelijan peruskysymykset – paikka jossa tyhmät kysymykset muuttuu kovaksi kehitykseksi

Meta description: Keskustelua treenin, ruokavalion ja tekniikan perusasioista – kaikki aloittelijoiden kysymykset yhteen paikkaan ilman turhaa naljailua.


J88:n viestejä aiemmin lukeneena veikkaisin, että 7 TDF:n voittoa ei olisi riittävä tavoite. Pitäisi tulla ainakin 10kpl noita voittoja plus pari vuotta peräkkäin oltava ykkösenä DH:n maailmancupissa, että edes kannattaisi mitään pyöräilylajia ollenkaan harrastaa.
 
No niin, täältäkin suunnalta tulee vaihteeksi tyhmä kysymys: miten isossa kunnossa nämä CBB-junnut ja noviisit ovat ekaa kertaa lavalle mennessään? Mistä löytyis kuvia näistä? Kisoja en ole ikinä käynyt katsomassa, tiedän kyllä millaisessa kunnossa nämä vanhemmat tyypit ovat mutta entä juniorit...
 
Jep, ja jos salille menee tuolla asenteella mikä J88:lla täälläkin on niin ei todellakaan tarvitse pelätä että minkäänlaista tulosta tulisi. Jollei tiukkaa sarjaa vääntäessä löydy sisäistä uskoa siihen, että se seuraavakin toisto nousee vaikka kropassa tuntuu jo ettei voi enää jaksaa, tai ennätystä yrittäessä ei itse usko siihen että se myös tulee, niin ei vitussa onnistukaakaan. Ja siihen ei auta se että vaihtaa ohjelmaa joka kerta kun homma menee paikallaan polkemiseksi.

No, pelkällä asenteellako se 200 kiloa nousee penkissä, mavessa ja kyykyssä? Eli jos asenne on kohdillaan, niin 200 nousee joskus varmasti?

Veikkaan, että aika monella on asenne kohdillaan tässä hommassa, mutta 200 ei nouse millään.
 
No, pelkällä asenteellako se 200 kiloa nousee penkissä, mavessa ja kyykyssä?

Ymmärrätkö sä nyt ihan tahallasi väärin päästäksesi jatkamaan tuota ikuista valitusvirttäsi?

Ei mikään nouse pelkällä asenteella, mutta oikea asenne ja terve itseluottamus ovat silti välttämätön ehto tavoitteiden saavuttamiseen.
 
Jep, asennetta tarvitsee siihen että jaksaa käydä säännöllisesti salilla, rutistaa ne viimeisetkin toistot vaikka miten tuntuisi ettei jaksa, syö ruokaa niin paljon että sitä energiaa riittää kasvamiseen jne. Ja jos tuohon ei pysty niin se on varmaa ettei sitä kahta sataa kiloa saa ikinä ylös. Eli suomeksi, asenteesta se on kiinni.
 
Jep, asennetta tarvitsee siihen että jaksaa käydä säännöllisesti salilla, rutistaa ne viimeisetkin toistot vaikka miten tuntuisi ettei jaksa, syö ruokaa niin paljon että sitä energiaa riittää kasvamiseen jne. Ja jos tuohon ei pysty niin se on varmaa ettei sitä kahta sataa kiloa saa ikinä ylös. Eli suomeksi, asenteesta se on kiinni.

Mutta entä jos on tällainen 178cm/63 vinkuheinä, joka ei ole ihan nuoresta asti aloittanut? 21-v. mittarissa? Mitä olen voimailujuttuja seuraillut, niin 200 kilon nostajat ovat jo aika pienestä asti olleet ikäistään voimakkaampia ja isokokoisia.

Eli suhteellisen nuoresta asti on ollut jo potenttiaalia nostella kovia rautoja ja ovat vielä aloittaneetkin monia vuosia aiemmin kuin itse. Urheilutaustaa itsellä ei ole, ja noilla 200 kilon nostajilla on aina ollut jääkiekkoa, rugbya, ym. taustalla. Kaiken lisäksi geenit ovat vielä kohdallaan. Nyt on sitten todella hankalaa enää aloittaa kunnolla tätä hommaa. Koska mikä muu voi selittää esim. sen, että maailmalla nostellaan yli 300 kiloakin, mutta harva pääsee edes 200 kiloon?

Eli ei tässä enää ole mistään asenteesta kiinni. Vaikka asenne olisi maailman kovin ja tekisi kaikki tästä eteenpäin pilkulleen oikein, niin 600 kilon yhteistulosta ei enää voi tulla. Koska se aiempi homma on kussut niin paljon.
 
Vaikka asenne olisi maailman kovin ja tekisi kaikki tästä eteenpäin pilkulleen oikein, niin 600 kilon yhteistulosta ei enää voi tulla. Koska se aiempi homma on kussut niin paljon.

Mitä sitten edes kyselet enää, kannattaako jatkaa? Hanskat tiskiin vain, jos kerran peli on jo menetetty :itku:.

4447.jpg
 
Mutta entä jos on tällainen 178cm/63 vinkuheinä, joka ei ole ihan nuoresta asti aloittanut? 21-v. mittarissa? Mitä olen voimailujuttuja seuraillut, niin 200 kilon nostajat ovat jo aika pienestä asti olleet ikäistään voimakkaampia ja isokokoisia.

Eli suhteellisen nuoresta asti on ollut jo potenttiaalia nostella kovia rautoja ja ovat vielä aloittaneetkin monia vuosia aiemmin kuin itse. Urheilutaustaa itsellä ei ole, ja noilla 200 kilon nostajilla on aina ollut jääkiekkoa, rugbya, ym. taustalla. Kaiken lisäksi geenit ovat vielä kohdallaan. Nyt on sitten todella hankalaa enää aloittaa kunnolla tätä hommaa. Koska mikä muu voi selittää esim. sen, että maailmalla nostellaan yli 300 kiloakin, mutta harva pääsee edes 200 kiloon?

Eli ei tässä enää ole mistään asenteesta kiinni. Vaikka asenne olisi maailman kovin ja tekisi kaikki tästä eteenpäin pilkulleen oikein, niin 600 kilon yhteistulosta ei enää voi tulla. Koska se aiempi homma on kussut niin paljon.


No jos se on niin selvää, ettei susta enää tuu mitään ja on ihan turhaa puuhaa niin lopeta sitten jo vittu se salilla käyminen ja täällä valittaminen.
 
Täytyy sitten varmaan alkaa käyttää jotain roinaa, että saa sitä voimaa ja massaa tähän kehoon.

Tiedän, ettei nuo mitään laillisia ole, mutta jostain varmasti saa jotain tietoa noista?


Huomattavan helposti saa tietoa noista joo. Mutta ei niistäkään mitään iloa ole, jos olet harrastanut jo pitemmän aikaa tätäkin lajia, etkä ole edes päässyt pois 'vinkuheinäisyydestä'. Jos et oikeasti pysty edes kasvattamaan massaa kun painosi on n. 60kg, ei noista aineistakaan paljoa hyödy.
 
No jos se on niin selvää, ettei susta enää tuu mitään ja on ihan turhaa puuhaa niin lopeta sitten jo vittu se salilla käyminen ja täällä valittaminen.

Se ei onnistu ihan noin vain, koska halua kehittyä on aikas paljon. Silloin kun aloitti, niin sitä sokeasti luuli saavuttavansa jotain oikeasti kovia tuloksia ja jaksoi treenata sen eteen. Treenaaminen oli jopa oikeasti hauskaa, kun ajatteli joskus olevansa oikeasti iso ja vahva.

Nykyään tilanne vain on erilainen. Ts. en vain pysty hyväksymään sitä, että kunnon voimatasoja en enää pysty saavuttamaan. Sen takia varmaan siellä salilla tulee roikuttua, välillä pari sarjaa penkkiä ja kotiin. Se on käytännössä sama asia kuin jos joka treeni vetäisin 150 % yrityksellä, koska voimatasot ovat itsellä sen verran rajoitteiset. Ja sitä ajattelee niinkin, että kun ei sata lasissa vedä, niin ei sitten vitutakkaan niin paljoa, kun tavoitteet ei aikanaan toteudu. Mutta täysillä olen pyrkinyt treenaamaan.

Itsellä punttailu oli pitkän aikaa elämäntyyli, nykyään tuntuu, että koneella istuminenkin on välillä kehittävämpää touhua.
 
Se ei onnistu ihan noin vain, koska halua kehittyä on aikas paljon. Silloin kun aloitti, niin sitä sokeasti luuli saavuttavansa jotain oikeasti kovia tuloksia ja jaksoi treenata sen eteen. Treenaaminen oli jopa oikeasti hauskaa, kun ajatteli joskus olevansa oikeasti iso ja vahva.

Nykyään tilanne vain on erilainen. Ts. en vain pysty hyväksymään sitä, että kunnon voimatasoja en enää pysty saavuttamaan. Sen takia varmaan siellä salilla tulee roikuttua, välillä pari sarjaa penkkiä ja kotiin. Se on käytännössä sama asia kuin jos joka treeni vetäisin 150 % yrityksellä, koska voimatasot ovat itsellä sen verran rajoitteiset. Ja sitä ajattelee niinkin, että kun ei sata lasissa vedä, niin ei sitten vitutakkaan niin paljoa, kun tavoitteet ei aikanaan toteudu. Mutta täysillä olen pyrkinyt treenaamaan.

Itsellä punttailu oli pitkän aikaa elämäntyyli, nykyään tuntuu, että koneella istuminenkin on välillä kehittävämpää touhua.

178cm ja 63kg, varmasti on ihan elämäntyyli ollut pitkän aikaa. Muutamassa kuukaudessa oltaisiin jo 70kg paremmalla puolella ja tulosten parantumisesta ei tarvitsisi valittaa. Mutta ei toki väkisin kannata ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asioita oikein.
 
178cm ja 63kg, varmasti on ihan elämäntyyli ollut pitkän aikaa. Muutamassa kuukaudessa oltaisiin jo 70kg paremmalla puolella ja tulosten parantumisesta ei tarvitsisi valittaa. Mutta ei toki väkisin kannata ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asioita oikein.

No, puntilla on tullut käytyä 19-vuotiaasta asti. Vuosi sitten työvuorot kärsivät punttireenin takia, kun otin esim. sairaslomapäiviä, että sain palautua tarpeeksi. Opiskelut huononi myös, kun salilla tuli käytyä oppituntien aikana.

Painoa en saanut nostettua, kun harrastin muitakin liikuntalajeja samaan aikaan. Liikunnan aloitin siis 19-vuotiaana.

Tuossakin huomasi, miten turhaan asioihin panosti. Tulosta ei tullut, mutta muuten muut asiat kärsivät.
 
No, puntilla on tullut käytyä 19-vuotiaasta asti. Vuosi sitten työvuorot kärsivät punttireenin takia, kun otin esim. sairaslomapäiviä, että sain palautua tarpeeksi. Opiskelut huononi myös, kun salilla tuli käytyä oppituntien aikana.

Painoa en saanut nostettua, kun harrastin muitakin liikuntalajeja samaan aikaan. Liikunnan aloitin siis 19-vuotiaana.

Tuossakin huomasi, miten turhaan asioihin panosti. Tulosta ei tullut, mutta muuten muut asiat kärsivät.

No kun siitä on kerran haittaa, eikä salilla ole kivaa niin lopeta? Turha sitä on itseään kiduttaa. Ja vaikka et lopettaisi salilla käymistä, niin lopeta tää trollaaminen tääl foorumilla.
 
Jättäkää nyt oikeasti jo vastaamatta kaverin provoihin. Samaa paskaa jauhanut täällä jo ainakin sen puoli vuotta mitä itse olen foorumia lueskellut...
 
Juu nyt tuli treenattua nuo pohkeetkin. Jalkaprässiin ja paino pohkeille, toimii.

Haluaisin vielä kysyä teiltä, että kuinka nopeasti olette saaneet ensimmäisiä tuloksia? Itse olen treenannut nyt kaksi viikkoa yht 8 kertaa salilla ja tunnen itseni jo vahvemmaksi.
 
Back
Ylös Bottom