Se ei onnistu ihan noin vain, koska halua kehittyä on aikas paljon. Silloin kun aloitti, niin sitä sokeasti luuli saavuttavansa jotain oikeasti kovia tuloksia ja jaksoi treenata sen eteen. Treenaaminen oli jopa oikeasti hauskaa, kun ajatteli joskus olevansa oikeasti iso ja vahva.
Nykyään tilanne vain on erilainen. Ts. en vain pysty hyväksymään sitä, että kunnon voimatasoja en enää pysty saavuttamaan. Sen takia varmaan siellä salilla tulee roikuttua, välillä pari sarjaa penkkiä ja kotiin. Se on käytännössä sama asia kuin jos joka treeni vetäisin 150 % yrityksellä, koska voimatasot ovat itsellä sen verran rajoitteiset. Ja sitä ajattelee niinkin, että kun ei sata lasissa vedä, niin ei sitten vitutakkaan niin paljoa, kun tavoitteet ei aikanaan toteudu. Mutta täysillä olen pyrkinyt treenaamaan.
Itsellä punttailu oli pitkän aikaa elämäntyyli, nykyään tuntuu, että koneella istuminenkin on välillä kehittävämpää touhua.