Jos mä olisin ilkeä, mä voisin sanoa näin:
Kaikessa ristiriitaisuudessaan tää postaus olis huvittava ellei se olis niin perkeleen säälittävä. Sälli hyppää täysin keskustelun ulkopuolelta ja länkyttää pari sivua täyttä off-topicia (joka koostuu lähes täysin henkilökohtaisuuksista) ja sen jälkeen rupeaa itkemään MUN keskustelutavasta (joka kuulemma koostuu henkilökohtaisuuksista). Pitäiskö sun vaan voidella Järviset ja suksia vittuun tästä ketjusta jos sulla ei parempaa annettavaa ole?
Eli et kestä sitä, että vittuilet jatkuvasti ja sitten sinulle vittuilee?
Voin sanoa, että oli väärin kritisoida sua huonosta väittelytavasta, jos itse syylistyy siihen aluksi. Pystytkö sinä myöntämään virheitäsi? On myös etiketin vastaista kommentoida toisessa ketjussa käytävää keskustelua.
Toisaalta itse et paljon muuta teekään. Aika tekopyhää tulla narisemaan mun jutusta, kun itse jatkuvasti vittuilet muille. Mun on nyt vähän hankalala keskustella sun kanssas, kun en toisaalta halua vajota yhtä alas.
Tänne on syntynyt huono keskustelukulttuuri, jota haluan kritisoida. Sun väittelytyylisi ja jatkuva esillä olo (floodaaminen) aiheuttaa sen ettei niin kiinnosta osallistua näihin keskusteluihin. Syy ei ole siinä että olisin liian ylpeä, vaan siinä hyökkäävässä tyylissä, jolla näitä keskusteluja käydään. Hyväksyn poliittisen vakaumuksesi ja on tärkeää, että maahanmuuton ongelmat nostetaan esiin ja se on tämän liikkeen suurin saavutus. Halla-aho kuitenkin aloitti yksinkertaistavan, hyökkäävän ja islam-vastaisen keskustelukulttuurin, joka sitten on levinnyt tännekin. Politiikkaosio on nykyään täynnä maahanmuuttovastaisia, vaikka persujen kannatus on 10 prosenttia ja siitä propellipäitä on paljon pienempi osa.
Ketjussa Suomessa toimiva Imaami, joka esiintyy omalla nimellään, kertoo suomeksi esimerkiksi siitä miksi 6-vuotiaan lapsen nussiminen on okei. Tää olis semmosta kamaa, mitä pitäis saada suurenkin yleisön tietoisuuteen.
Uskontojen syntyyn liittyvät tapahtumat tulevat usein pyhiksi ja niitä on vaikeata kritisoida myöhemmin. Muhammedin tapauksessa kyseessä oli tuohon aikaan kulttuurissa hyväksytty tapa, mitä taas ei islamilaisissa nykykulttuureissa käytännöllisesti katsoen hyväksytä. Uskonnot muuttuvat. Nuoret avioliitot olivat yleisiä tuohon aikaan.
Kun puhutaan islamista rauhan uskontona, viitataan sen sodankäynnin lakeihin, dhimmi-järjestelmään ja ei-pakottavaan käännytysperinteeseen eikä seksuaalimoraaliin.
Hyvä on myös muistaa, ettei islamissa ole mitään autoratiivista rakennetta niin kuin kristinuskossa. Periaatteessa tärkeysjärjestys on Koraani, sunna, ja uskonoppineiden konsensus ja perinne. Käytännössä uskonoppineiden selityskirjallisuus muodostaa sen opin, jota sunnalaiset nykyään noudattavat, mutta nämä uskonoppineet jakautuvat vielä neljään koulukuntaan eikä islamissa ole mitään yhtä oppia. Yksittäinen uskova voi hakea fatwaa eli uskonnolliskulttuurista ja lainopillista vastausta elämäntilanteeseensa monesta eri koulukunnasta, jotka voivat olla keskenään ristiriitaisia. Nämä fatwat eivät myöskään ole sitovia uskova voi itse päättää, mitä noudattaa tai noudattaako mitään.
Pointtina on nyt se, että suomalaisessa luterilaisessa kulttuurissa kasvanut olettaa, että kun kirkonmies jotain sanoo, se on myös kirkon oppi. Tämä analogia ei toimi kuitenkaan islamissa, koska islamissa ei ole mitään autoratiivista organisaatiorakennetta, johon sisältyy oma tulkintaperinteensä ja joka voi antaa virallisen opin. Jos joku suomalainen imaami siis antaa lausunnun, se ei edusta mitään virallista islamia, koska sellaista ei ole. Suomessa islaminuskoiset eivät ole myöskään järjestäytyneet eivätkä edusta tiettyä islamin oppia, kuten islamilaisen puolueen ajatuksia vaan muodostavat hajanaisen joukon.
