Yle:
''En kuulu heihin, joiden mielestä kapinointi on aina cool ja huikeeta. Yhteistyö on paljon rakentavampaa. Yhteisten pelisääntöjen oppiminen on ihmisyyden ydintä.
Mutta joidenkin mielestä on ansiokasta jo itsessään, kun esitellään kuinka ollaan kapinallisia ja rebel ja nostetaan vaikka nyrkkiä ilmaan että resistance. Yleensä nämä yksilöt häiritsevät muita ihmisiä vähäsen ja itseään aika paljon. Kauhean vaarallisia temppuja he eivät yleensä saa aikaan.
Tiedättekö, ketkä sitten saavat aikaan kauhean vaarallisia temppuja? Järkyttävän pahoja asioita? Ketkä luovat pelottavimmat dystopiat?
Kaikkein kuuliaisimmat ihmiset. Ne, jotka ovat
aggressiivisesti kuuliaisia; etupenkin kielikellot, jotka palvovat sääntöjä ja vaativat sääntöjen rikkojille rangaistusta. Vanha toimistovitsi kuului: erehtyminen on inhimillistä, emämunaukseen tarvitaan tietokone. Samoin yksinäiset rentut ja rebelit sotkevat kyllä asioita, mutta jos haluat luoda helvetin maan päälle, tarvitset luokan innokkaimpia tottelijoita.
Olen herkistynyt näille aggressiivisille konformisteille kuten jotkut homeelle. Tarvitsee vain haistaa tuulahdus heistä, ja ihoni puhkeaa nokkosrokolle.
Koronavuosi on ollut lähes traumaattinen kokemus meille, joita aggressiiviset konformistit kavahduttavat. On ollut pelottavaa huomata, kuinka kuuliaisesti ihmiset kautta maailman ovat omaksuneet vallanpitäjien säännöt; kuinka tyytyväisesti eurooppalaiset ihmiset ovat suostuneet lockdowneihin ja rajoituksiin, puolentoista vuoden kaappaamiseen heidän elämästään.
Kiinalaisvirus levitti samalla kiinalaisen järjestelmän.
Länsimaiset ihmiset ovat vuosisatojen ajan kamppailleet saavuttaakseen oikeuksia: Oikeus elää elämäänsä lain puutteissa vallanpitäjien siihen sekaantumatta, oikeus liikkua vapaasti maassa, kokoontua, harjoittaa elinkeinoa ja uskontoa, keskustella asioista julkisesti eriäviäkin mielipiteitä esittäen, harjoittaa tieteellistä ajattelua eli kyseenalaistamista.
Mutta oikeudet luovutettiin saman tien. Kiinalaisvirus levitti samalla kiinalaisen järjestelmän.
Nähtävästi oikeudet ovat vain se sivistyksen ohut kuoritakki, joka ollaan valmis heti heittämään yltä, kun vastaan tulee riittävän yllättävä paniikki – taikka sitten riittävän ”hyvä tarkoitus”. Tarkoitus oli tietysti hyvä, mutta tarkoitus on aina hyvä. Hyvä tarkoitus oli
Leninilläkin, ja
Darth Vader näkee olevansa oikealla asialla. Hyvä tarkoitus on huono perustelu millekään.
Mitkä olisivat parempia perusteluja? Riskinhallintaan perustuva analyysi ja vaihtoehtoiskustannusten punnitseminen. Mutta vielä nopeammin kuin ihminen luopuu oikeuksistaan, hän luopuu tällaisesta rationaalisesta ajattelustaan. Luonnostaan ihminen ajattelee maagisesti.
Meille on paljon luontevampaa nähdä maailma paikkana, jossa on puhtautta ja saastaa. Tämä koskee toisia ihmisiäkin. Saastaisiksi leimattuja on kutsuttu eri nimillä kautta historian: he ovat olleet barbaareja, kristittyjä, kataareja, dhimmejä, juutalaisia, kommunisteja, kulakkeja, kansanvihollisia, kapitalistisen tien kulkijoita, ja niin edelleen.
Olennaista on ulkoistaa kaikki paha ihmissydämessä yhteen syntipukkiin tai syntipukkiryhmään ja
puhdistaa heidät pois.
Tietysti olemme sen verran edistyneet, ettei saastaisina pidettyjä sentään olla likvidoimassa. Nettiä valvomalla on helppo vain hiljentää heidät. Puhtauttaan ja kuuliaisuuttaan ihminen voi todistella esittelemällä somessa pistosarpiaan.
Puhtaat saavat passiin oman leiman, joka erottaa heidät saastaisista. Moni varmasti toivoo, että saastaiset voisi tunnistaa jo päältä vaikkapa jostakin hihamerkistä.
Oma pelkoni taas kohdistuu aggressiivisen kuuliaisiin ihmisiin. Nykyään heidät tunnistaa päältä: siinä missä normaalit ihmiset suostuvat vetämään maskin ylleen käydessään kaupassa, aggressiivisen kuuliaat ihmiset kävelevät maski kasvoillaan yksin kadulla.
Raskasta ei ole se, että ollaan kotona. Raskasta on se, ettei saa olla toisten kotona.
Niinpä kuluneena vuonna olen ollut kiitollinen ihmisille, jotka ovat olleet valmiit kohtaamaan minut kasvokkain. Niin hullulta kuin tuo lause kuulostaakin.
Kun koronavuosia verrataan sotavuosiin, on selvää, että pääsimme vähällä. Mutta yhdessä asiassa voimme huonommin. Korsussa ja pommisuojassa ihmiset olivat yhdessä. Kokemukset jaettiin toisten kanssa, ja ne yhdistivät ihmisiä ainutlaatuisesti. Korona taas sulki ihmiset yksittäisselleihin. Sosiaaliselle lajille eristys voi olla kuolemanpelkoakin vaikeampi kokemus. Ihmisyys on jotain mikä elää ihmisten välissä. Ihmisyys vaatii kosketusta.
Raskasta ei ole se, että ollaan kotona. Raskasta on se, ettei saa olla toisten kotona.
Onneksi olemme vuoden aikana jo oppineet, ettei ihmisiä voi eikä saa eristää toisistaan liian pitkään.
Emmekö olekin?
Joonas Konstig''