Kummallista vänkäämistä. Mikä tämän jutun tavoite oikein on ja mitä sinun mielestäsi Vieraissa pitäisi tehdä?
Kuinka paljon niitä on ja kuinka laajaa toiminta on? Mitä pitää kehittää, jos homma on jo pulkassa?
Oletko tosissasi, että minun pitäisi nyt luetella tähän jokaisen Suomen kamppailuseuran kilparyhmän tilanne? Käy itse laskemassa jos haluat tietää ja koko ajanhan se kuitenkin muuttuu. Eikä tätä nyt sillä tavalla voi arvioida, että homma joko on tai ei ole pulkassa. Toimintaa pitää joka tapauksessa kehittää vaikka oltaisiin maailman paras maa ja mielestäni seuran kannattaa siinä kehityksessä panostaa nimenomaan ryhmän luomiseen eikä vain yhden huipun etsimiseen ja kehittämiseen.
Mutta niitä on tavattoman vähän.
No olisikohan ratkaisu se, että harrastajia hankitaan enemmän?
Miksi he eivät jatka, jos siitä saa kunnon korvauksen?
Koska toiminta ei nykyisellään ole riittävän laajaa ja tuottoisaa, että se voisi olla kaikille edes sivutoimista työtä. Toki on myös henkilöitä, joiden kiinnostus lajiin loppuu huippu-urheilu-uran jälkeen ja siirtyy johonkin aivan muuhun, mutta tätä ei kai ole onnistuttu ratkaisemaan missään päin maailmaa. Tilanteessa on kuitenkin Suomessa paljon kehittämisen varaa.
Miten? Miksei sitä ole jo tehty?
En aio tässä nyt pitää esitelmää niistä keinoista, joilla kamppailulajitoimintaa voidaan laajentaa ja kehittää. Esitys vastaisi laajuudeltaan romaania, jos kertoisin kaikki ajatukseni asiasta. Suurin syy siihen että asioita ei tehdä, on se että vastuuhenkilöt toimivat OTO:na ja heillä ei ole mahdollisuutta panostaa asioihin tekemis- tai edes suunnittelupuolella niin paljon kuin tarvittaisiin.
Ei niitä puusta voi poimia.
Ei voikaan. Markkinoinnin osaamisen puutteet ovat yksi seikka, joka rajoittaa lajien kasvua. Jos henkilö on päätoiminen putkimies ja osa-aikainen ammattilaisvapaaottelija, hänen ei välttämättä voi olettaa olevan vielä pätevä markkinointikonsulttikin.
Tähänkin on taas valtavasti keinoja, enkä voi käydä tässä niitä kaikkia läpi. Käyttävätkö kaikki ohjaajat aina seuran paitaa treeneissä? Se kun lisää niiden menekkiä moninkertaiseksi. Onko harkittu, että perustettaisiin muksuryhmä, jota seuran kilpailijat vetävät ja saavat siitä palkkioksi lentoliput kisoihin tai ulkomaan leirille? Onko salilta mahdollista ostaa lisäravinteita? Onko joulun alla lahjakorttikampanja niin että harrastaja voisi ostaa perheenjäsenelleen peruskurssin? Jne. jne.
Miksi näin ei tehdä, jos se kerran on aukottomasti oikein?
Monet yksinkertaisesti pelkäävät karkottavansa treenaajat, jos hinnat eivät ole niin alhaalla kuin mahdollista. Suomen historiallinen kehitys on ollut sellainen, että urheilutoiminta on meillä kehittynyt yhdistystoiminnan piiriin noin laajemminkin. Tämä taas johtuu myöhäisestä kaupungistumisesta vasta 1960-luvulla. Urheilun kehittyessä 1900-luvun alkupuolella jossain Berliinissä tai Pariisissa ja pienemmissäkin keskuksissa oli mahdollista toimia ammattivalmentajana. Mutta agraarisen Suomen maalaiskylissä tämä ei ollut mahdollista, joten urheilutoiminta organisoitiin yhdistyspohjalle ja tästä perinnöstä kärsitään edelleen.
Hinnoittelu jopa lähtee jossain siitä, että jaetaan salimaksut arvioidulla harrastajamäärällä ja vuosimaksu on sitten se. Tämä ei tietenkään mahdollista seuralle minkäänlaista kilpatoiminnan tukemista vaan jopa vetäjät joutuvat maksamaan treenaamisesta ja kilpailijat maksavat kaikki kulunsa itse. Järjestelmän tuloksena on Suomen surkea menestys lähes urheilussa kuin urheilussa.
Paljonko se tuo lisää hilloa kirstuun? Tuplasti? Mihin se riittää?
Mihin näillä kysymyksillä nyt pyritään? Miten minun nyt tulisi vastata tuohon, että "mihin se riittää"? Varmaan se riippuu siitä, miten rahoja käytetään?
Tulojen suhteellinen muutos riippuu täysin siitä, miten homma toteutetaan ja yleisesti hintojen yhtäkkinen tuplaaminen ei välttämättä ole paras tapa hoitaa asioita. Jos asia hoidetaan huonosti, kaikki treenaajat lopettavat ja tulot putoavat nollaan. Jos se hoidetaan hyvin, treenaajamäärä kymmenkertaistuu ja tulot 20-kertaistuvat. Jälkimmäisessä tapauksessa toki menotkin kasvavat, koska se luultavasti edellyttää esim. uusia tiloja jne.
Eiväthän kaikki edes halua tavoitella huippu-urheilua. Ei sitä nyt voi kovin tuomittavana pitää, jos joku haluaa vetää laajaa kunto- ja terveysliikuntatoimintaa. Joillakin sitten ei vain ole osaamista huippu-urheiluun vaikka haluja olisikin ja salin bisnespuoli sujuu hyvin.
Edelleen näitä henkilöitä lienee aivan kourallinen koko maassa.
Päätoimisia kamppailuvalmentajia on Suomessa muutamia kymmeniä. En tiedä tarkkaa määrää - yli 30 ainakin mutta tuskin sataa.
Ehkä suurin potentiaali olisi nimenomaan osa-aikaisten mutta silti jonkinlaista palkkaa saavien toimijoiden lisäämisessä. Baltiassahan potkunyrkkeily on paljon Suomea suositumpaa ja olen havainnut, että sikäläiset ottelijat tarjoavat paljon yksityistunteja ihmisille ja hankkivat sillä lisätuloja esim. opiskelun ohessa. Tässä olisi yksi tapa, jota Suomessa voisi lisätä. Suuremmat yleisömäärät Baltian tapahtumissa tietysti tarjoavat paremman markkinointialustan, mutta ei tämä varmaan jollekin Cage-ottelijalle mikään mahdoton rasti olisi. Toni Taurun muistan ainakin mainostaneen pienryhmätreenejään.
Uskallan väittää, ettei urheilemista ja urheilun seuraamista voi suoraan rinnastaa. Seuraajapuolella on miljoonakertaisesti massaa.
Tämä hintojen korottamisen vaikutus menekkiin on ihan alasta riippumaton ilmiö. Esimerkiksi Mercedes-Benzejä rekisteröitiin Suomessa lähes neljä kertaa enemmän kuin Dacioita vaikka mersut ovat tietysti paljon kalliimpia. Mersu kuitenkin paitsi että on kalliimpi, tuo statusarvoa
ja myös tarjoaa parempia ominaisuuksia, mitä Daciassa ei ole. Eli tietysti sille hinnalle pitää saada myös lisäarvoa (laadukas opetus, hyvät tilat, treenivarusteita, hyvät treeniajat...). On toki olemassa kipurajoja hinnalle, minkä takia Ferrareita ei näe joka kadunkulmassa, mutta kamppailulajit ovat sen verran halpoja että tämä ei ole seuratasolla ongelma kuin yksityisopetuksessa. Autoja parempi esimerkki on ehkä se, että melko köyhilläkin ihmisillä on Calvin Kleinin kalsareita. Vaikka ne ovat kalliimmpia kuin Pirkka-kalsarit, käytännössä kaikilla on niihin silti varaa.
Esität "pitäisi" tehdä argumentteja (esim. harrastajamäärää pitäisi lisätä). Se ei taida kuitenkaan auttaa mitään mihinkään suuntaan.
Väittäisin että käytän suhteellisen suuren osan valveillaoloajastani kamppailu-urheilun urheilutoiminnan kehittämiseen seuratasolla. En voi kuitenkaan jakaa määräyksiä muille enkä yksin tehdä määrääni enempää. Siksi koetan vaikuttaa tämän lukijoihin, että he noudattaisivat mielestäni tuloksekkaita toimintamalleja.
