Jos haluisin vaan yksinkertasesti penkata/kyykätä/mavettaa vitusti, ni sit varmaa tekisin jtn 10/10 voimanosto ohjelmaa ja/tai hommaisin valmentajan, ja orjallisesti tekisin, mitä käsketään. Näin ei kuitenkaan ole. Ei noin typistetysti ainakaan. Tavotteet on selkeesti vaihtelevemmat, joten niin on treeniki. Progressiot kuuluu silti tähänki, vaikkei se söpöllä paperilla luekkaan, mis on paljo prosentteja.
Ottamatta kantaa mihinkään muuhun mistä tällä sivulla on juteltu, niin tähän on pakko tarttua.
Mä olin ennen vähän semmonen vaihtelevien tavoitteiden mies. Liikkeiden kanssa piti jatkuvasti puljata (vaikka nousujohteisuuteen pyrittiinkin), samaten fokus seilas voimanoston ja yleisvoimailun välillä, mihin sit yritin sulloa ulkonäöllisiäkin intressejä tukevia hommeleita sekaan. Niin joo, flirttailin mä vähän painonnostonkin kanssa siinä jossain kohtaa. Tätä kesti oman aikansa kunnes sit myönsin itelleni, että vaikka jotain kehitystä tapahtuukin, niin sitä vois tapahtua huomattavasti enemmänkin, jos lakkais havittelemasta kaikkee samaan aikaan.
Sen jälkeen kun myönsin itelleni, että montaa tavotetta ei voi tehokkaasti jahdata samaan aikaan, tultiin valmentavan tahon kanssa (kiitos muuten kärsivällisyydestä!
@jto ) semmoseen ratkasuun, et lopetetaan se ohjelman ja liikkeiden jatkuva ronkkiminen ja keskitytään niihin juttuihin kunnolla, joissa ois tarkotus tulla paremmaks. Kas kummaa, sen seurauksena kehitys on ollu (ainakin omasta mielestä) todella hyvää, ja se ymmärrys omasta kropasta on noussu seuraavalle tasolle. Eikä muuten oo yhtään ikävä sitä, et koko ajan käännetään ja väännetään ja sovitellaan uusia juttuja ohjelmaan.
Kuvittelin tuntevani kroppani hyvinkin sillon kun seilasin liikkeestä, variaatiosta ja treenijaosta toiseen, mutta jälkikäteen tarkasteltuna olin rehellisesti aika pihalla. Osasin toki joo arvuutella ehkä yksittäisen "testitreenin" sarjapainot suht hyvin kohdalleen, mut se nyt ei vielä paljon oo. Nykyään osaa melko järkevästi mm. tehdä omia modauksia yksittäisiin treeneihin (anteeks tästä!
@jto ) ymmärtäen satunnaisen revittelyn kerrannaisvaikutukset, mikä ei tosiaan ollu ennen itsestäänselvyys. Tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että nykyään osaa (ainakin pääsääntöisesti...) olla MALTILLINEN. Mikään tavottelemisen arvonen ei tuppaa tulemaan äkkiä ja pitkässä juoksussa on tärkeintä pysyä terveenä ja tehdä sitä duunia viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
Yritän tässä kai sanoa, että vaikka ois monenlaista liikunnallista intressiä, niin kannattaa pyrkiä tekemään ehjä, mieluiten useamman kuukauden jakso sitä yhtä juttua kunnolla (että sitä kehitystä saadaan oikeasti esiin) ja vaikka sit seuraava jakso jotain toista sen sijaan, et jokainen jakso on yhtä sekametelisoppaa. Se pitkäjänteisyys kun oikeesti toimii.
Terveisin kokemuksen syvä rintaääni, kantapään kautta.
PS. Ei munkaan ohjelmissa oo prosentteja.
