Off-topic 24h - Ihmettele maailmaa ja anna keskustelun virrata vapaasti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: 💥 Off-topic 24h – Kaikki mikä ei sovi mihinkään muualle, mutta on pakko sanoa

Meta description: Keskustelua arjesta, ilmiöistä ja randomeista jutuista ympäri vuorokauden – auki kaikelle mitä mielessä liikkuu.


Ylihuolehtivaa hömppää, kyllä ne kakarat selviää ja jos ei selviä niin on luonnonvalinta.

Meinasin sanoa samansuuntaisesti, mutta en uskaltanut, kun juuri kiistelin tuosta kesätyöasiasta.

Luin tuossa joku päivä Jari Sinkkosen kirjoittaman artikkelin, jossa tämä nykyajan lapsen ehdoilla-hömppä manattiin kyllä aika lailla alimpaan helvettiin. Itsehän en ole mikään sanomaan, kun lapsia ei ole eikä tule, joten minun juttujeni tässä asiassa (ja miksei muissakin) voi antaa mennä toisesta sisään ja hanurista ulos.

e. Enkä siis missään mielessä tarkoittanut tässä lapsen ehdoilla-hömppä toteamassa @Helistö ä

Maailmaan mahtuu mielipiteitä. Minun puolestani jokainen saa olla mitä mieltä tahansa. Perheitä on yhtä monta kuni on mielipiteitä.

Mutta hienosti X hoksasi itsekin tuon, että kun ei ole omia lapsia niin. Ei sillä, minä en loukkaanu. Teen omassa elämässä juuri niin kuin parhaaksi katson.

Mulla on reippaat teinit ja ne tekee osansa. Ja varmasti selviäisi ilman mua mutta minusta niiden ei vielä tarvitse. Niiden tehtävä on olla nuoria: käydä koulua, harrastaa ja olla kavereiden kanssa. Toki myös hoitaa vastuunsa ja tehdä töitä.

E: sitä ja tätä
 
Viimeksi muokattu:
Sitten kannattaa muistaa että vaikka ihminen on suunniteltu olemaan äärimmäisen sitkeä ja selviytymään todella kovissa olosuhteissa, on silti eri asia onko se ihminen onnellinen tai elämänlaatu toivottua. Voi hyvin että olikin, mistäs mä tiedän. Onhan se lapsityöläinenkin varmaa saatanasti kiitollisempi siitä riisilautasellisesta kuin oma tytär gourmeeateriasta ja tabletista. Auta armias kun on joku väärä ohjelma tabletissa, tai herranjumala jos ei saa katsoa tablettia ruokapöydässä.

Lasten ehdoilla joo, siihen rajaan kun alkaa ihteään vituttaa. Eli aika nopsaan. Rajat on rakkautta ja pettymykset kasvattaa, ei kaikkea vaan voi saada.
Tää ajattelumalli on mun mielestä just nyky-yhteiskunnan suurin ongelma. Suomessa kun 90% ihmisistä ei ole tyytyväinen elämänlaatuunsa, jos sitä niiltä kysytään. Aina ollaan vähintään kateellisia siitä lapsettoman pariskunnan Porschesta tai naapurin isommasta terassista. Tämä on suomalaisen sosialismin ja nykyaikana reality-somepaskan aikaansaannos. Siis ihan tosissaan halutaan tänne heti kaikki nyt ja lisää ja lisää. Sitten haukutaan yritykset kun ne perkeleet irtisanoo ja mamut vie meen työt, eikä sillailla kannata mennä töihin, kun työkkäristä saa melkeen saman verran.
 
Sitten kannattaa muistaa että vaikka ihminen on suunniteltu olemaan äärimmäisen sitkeä ja selviytymään todella kovissa olosuhteissa, on silti eri asia onko se ihminen onnellinen tai elämänlaatu toivottua. Voi hyvin että olikin, mistäs mä tiedän. Onhan se lapsityöläinenkin varmaa saatanasti kiitollisempi siitä riisilautasellisesta kuin oma tytär gourmeeateriasta ja tabletista. Auta armias kun on joku väärä ohjelma tabletissa, tai herranjumala jos ei saa katsoa tablettia ruokapöydässä.

Lasten ehdoilla joo, siihen rajaan kun alkaa ihteään vituttaa. Eli aika nopsaan. Rajat on rakkautta ja pettymykset kasvattaa, ei kaikkea vaan voi saada.

Usko tai älä: ei mua tämä sirkus vituta tai en ole onneton.

Mua lähinnä naurattaa siinä kohtaa kun pariskuntaihmiset päivittävät fb:kiin ' puoliso lähti viikon työmatkalle ja nyt vietän tässä siiten viikon yksinhuoltajana' Hhahahaa, sanon minä.

Vanha sanonta sanoo: 'Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.' En puhu tai kerro tässä siksi, että kaipaan kiitosta tai sääliä tai muuta. Hommat hoidetaan ja sillä selvä. Meillä se on näin ja toisilla toisin.
 
Luin tuossa joku päivä Jari Sinkkosen kirjoittaman artikkelin, jossa tämä nykyajan lapsen ehdoilla-hömppä manattiin kyllä aika lailla alimpaan helvettiin.
Lasten ehdoilla joo, siihen rajaan kun alkaa ihteään vituttaa. Eli aika nopsaan. Rajat on rakkautta ja pettymykset kasvattaa, ei kaikkea vaan voi saada.
Mä koen välillä ihan järkyttävän huonoa omatuntoa siitä, etten oo suostunut lähtemään mukaan tuohon lapsen ehdoilla elämiseen. Siis joo tottakai, elämä hoituu kyllä kaikin puolin niin, että lapsi ja hänen tarpeet ovat keskiössä ja hänestä huolehditaan aina ensin. Mutta sitä en ymmärrä, että nukkumisjärjestelyistä lähtien kaikki tehdään niin, että lapsi saa päättää tai ettei lapsi vaan suuttuisi tai joutuisi kokemaan pettymyksiä.
Ja siksi siis poden sitä huonoa omatuntoa, koska aika monet kaverit ja sukulaisetkin ympärillä tuntuu suitsuttavan juuri sitä, että kaiken pitäisi mennä lapsilähtöisesti: lapsi päättää koska syö, mitä syö, missä nukkuu, milloin nukkuu, milloin lähdetään ulos vai lähdetäänkö jne. Ei kestä pää kuunnella tuommosta! Eihän lapsi voi mitenkään kaikkea päättää, sehän on ihan järkyttävä taakka pienelle lapselle.
 
Tää ajattelumalli on mun mielestä just nyky-yhteiskunnan suurin ongelma. Suomessa kun 90% ihmisistä ei ole tyytyväinen elämänlaatuunsa, jos sitä niiltä kysytään. Aina ollaan vähintään kateellisia siitä lapsettoman pariskunnan Porschesta tai naapurin isommasta terassista. Tämä on suomalaisen sosialismin ja nykyaikana reality-somepaskan aikaansaannos. Siis ihan tosissaan halutaan tänne heti kaikki nyt ja lisää ja lisää. Sitten haukutaan yritykset kun ne perkeleet irtisanoo ja mamut vie meen työt, eikä sillailla kannata mennä töihin, kun työkkäristä saa melkeen saman verran.
No höpöhöpö nyt. Kaikki barometrit viittaavat siihen että elämänlaatu on merkittävästi parantunut. Jos tuollaista iltapulupaskaa pitää faktuaalisena mittarina mutuun perustaen niin se on sit jokaisen oma murhe. Materialismi on kieltämättä omassa ajan hengessään nostanut päätä, kun suhteutetaan mitä ihmisillä ennen oli ja mitä on nyt. Kateutta meillä on ollut jo ihmiskunnan syntymästä asti.
 
Mä koen välillä ihan järkyttävän huonoa omatuntoa siitä, etten oo suostunut lähtemään mukaan tuohon lapsen ehdoilla elämiseen. Siis joo tottakai, elämä hoituu kyllä kaikin puolin niin, että lapsi ja hänen tarpeet ovat keskiössä ja hänestä huolehditaan aina ensin. Mutta sitä en ymmärrä, että nukkumisjärjestelyistä lähtien kaikki tehdään niin, että lapsi saa päättää tai ettei lapsi vaan suuttuisi tai joutuisi kokemaan pettymyksiä.
Ja siksi siis poden sitä huonoa omatuntoa, koska aika monet kaverit ja sukulaisetkin ympärillä tuntuu suitsuttavan juuri sitä, että kaiken pitäisi mennä lapsilähtöisesti: lapsi päättää koska syö, mitä syö, missä nukkuu, milloin nukkuu, milloin lähdetään ulos vai lähdetäänkö jne. Ei kestä pää kuunnella tuommosta! Eihän lapsi voi mitenkään kaikkea päättää, sehän on ihan järkyttävä taakka pienelle lapselle.

IMO: Elämässä on asioita joista lapsi voi päättää. Vaikka sen, että minkä väriset sukat laittaa jalkaan. On asioita joista voidaan neuvotella kuten vaikka se, että voiko joku kerta olla tunnin pidempään kaverilla perjantai-iltana jos kaikki on ok. On taas asioita joita ei lapsilta kysytä: elämässä ja jokaisen perheessä on tietyt asiat ja normit joita tulee noudattaa.
 
Mä koen välillä ihan järkyttävän huonoa omatuntoa siitä, etten oo suostunut lähtemään mukaan tuohon lapsen ehdoilla elämiseen. Siis joo tottakai, elämä hoituu kyllä kaikin puolin niin, että lapsi ja hänen tarpeet ovat keskiössä ja hänestä huolehditaan aina ensin. Mutta sitä en ymmärrä, että nukkumisjärjestelyistä lähtien kaikki tehdään niin, että lapsi saa päättää tai ettei lapsi vaan suuttuisi tai joutuisi kokemaan pettymyksiä.
Ja siksi siis poden sitä huonoa omatuntoa, koska aika monet kaverit ja sukulaisetkin ympärillä tuntuu suitsuttavan juuri sitä, että kaiken pitäisi mennä lapsilähtöisesti: lapsi päättää koska syö, mitä syö, missä nukkuu, milloin nukkuu, milloin lähdetään ulos vai lähdetäänkö jne. Ei kestä pää kuunnella tuommosta! Eihän lapsi voi mitenkään kaikkea päättää, sehän on ihan järkyttävä taakka pienelle lapselle.
Lapsen tehtävä ei ole missään tapauksessa päättää tuollaisia määriä. Normaalia kasvua ja kehitystä tukeakseen aikuiset huolehtivat että lapsi saa olla tekemässä päätöksiä ikänsämukaisissa vaiheissa, mutta vastuussa olevat päättävät. Nukkumaan mennään kun iskä sanoo, ruoka on valmista kun kokki sanoo ja nätisti pyytämällä voi saada asioita jos mieli tekee. Lapsi ei PÄÄTÄ ja kuuluu asiaan että hän kokee pettymyksiä alkuun turvallisessa ympäristössä, eli vanhempien kautta.

E. En siis oikein ymmärrä tätä lapsilähtöisyyttä, onko se joku noussut trendi nykyään?
 
IMO: Elämässä on asioita joista lapsi voi päättää. Vaikka sen, että minkä väriset sukat laittaa jalkaan. On asioita joista voidaan neuvotella kuten vaikka se, että voiko joku kerta olla tunnin pidempään kaverilla perjantai-iltana jos kaikki on ok. On taas asioita joita ei lapsilta kysytä: elämässä ja jokaisen perheessä on tietyt asiat ja normit joita tulee noudattaa.
Lapsen tehtävä ei ole missään tapauksessa päättää tuollaisia määriä. Normaalia kasvua ja kehitystä tukeakseen aikuiset huolehtivat että lapsi saa olla tekemässä päätöksiä ikänsämukaisissa vaiheissa, mutta vastuussa olevat päättävät. Nukkumaan mennään kun iskä sanoo, ruoka on valmista kun kokki sanoo ja nätisti pyytämällä voi saada asioita jos mieli tekee. Lapsi ei PÄÄTÄ ja kuuluu asiaan että hän kokee pettymyksiä alkuun turvallisessa ympäristössä, eli vanhempien kautta.
Näinhän se juuri on!
Mut sit oon se huono äiti silloin, kun näitä meidän perheen rajoja tulee esiin sellaisessa seurassa, jossa muut vanhemmat onkin sitä mieltä, että lapsi päättää. Kaikesta. Ja kun yleensä olen siinä porukassa myös se nuorin äiti, niin ai että miten kivaa:kakka: Eikä ne tietyt ihmiset ymmärrä noita perusteluja lapsen ikäkauden huomioimisesta tai mistään...

Tää on taas semmonen aihe, josta voisin jaaritella ikuisesti :LOL:
 
Joku urpo otti äsken juoksut liiteristä. Hitto jos mulla olis kauppa niin siellä olisi myyjillä nappi mistä menee ovet lukkoon. Ja aina vähintään 2 myyjää paikalla joilla kunnon kaasut vyöllä.
 
Usko tai älä: ei mua tämä sirkus vituta tai en ole onneton.

Mua lähinnä naurattaa siinä kohtaa kun pariskuntaihmiset päivittävät fb:kiin ' puoliso lähti viikon työmatkalle ja nyt vietän tässä siiten viikon yksinhuoltajana' Hhahahaa, sanon minä.

Vanha sanonta sanoo: 'Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.' En puhu tai kerro tässä siksi, että kaipaan kiitosta tai sääliä tai muuta. Hommat hoidetaan ja sillä selvä. Meillä se on näin ja toisilla toisin.
Niin vihjasin tässä sitä kuinka mukulat oli potkittu kotoa 12-vuotiaina ja "ihan normaaleja niistä tuli". Ei siihen että elämä lasten kanssa vituttais, ei niitä kai muuten pykäis.
 
Näinhän se juuri on!
Mut sit oon se huono äiti silloin, kun näitä meidän perheen rajoja tulee esiin sellaisessa seurassa, jossa muut vanhemmat onkin sitä mieltä, että lapsi päättää. Kaikesta. Ja kun yleensä olen siinä porukassa myös se nuorin äiti, niin ai että miten kivaa:kakka: Eikä ne tietyt ihmiset ymmärrä noita perusteluja lapsen ikäkauden huomioimisesta tai mistään...

Tää on taas semmonen aihe, josta voisin jaaritella ikuisesti :LOL:
Ei nyt saatana. Tulkoot sitten mulle suoraa kritisoimaan mutta toistaiseksi on mukula saanut vain kiitosta hyvästä ja huomioonottavasta käytöksestä, vaikka kotona tapellaan välillä rajustikin. :LOL: Kyllä niin vanhemmat kuin lapset saa näyttää tunteita toisilleen.
 
No höpöhöpö nyt. Kaikki barometrit viittaavat siihen että elämänlaatu on merkittävästi parantunut. Jos tuollaista iltapulupaskaa pitää faktuaalisena mittarina mutuun perustaen niin se on sit jokaisen oma murhe. Materialismi on kieltämättä omassa ajan hengessään nostanut päätä, kun suhteutetaan mitä ihmisillä ennen oli ja mitä on nyt. Kateutta meillä on ollut jo ihmiskunnan syntymästä asti.
Ja mistähän barometreista herra puhuu ? Masennuslääkkeiden käytön, alkoholismin, kouluampumisten vai kenties lisääntyneiden sairaseläkkeiden ja mielenterveysongelmien mittareita ?
Onnellisuus/elämänlaatu ei korreloi rahallisen hyvinvoinnin kanssa.

Alkuperäinen pointtini tosin oli se, että jos ihminen itse määrittelee elämänlaatunsa (eihän sitä kukaan muu voi tehdäkään), vastaukset ovat isolta osin negatiivissävytteisiä. Eilen oli uutisissa lukiolaisille tehdystä kyselystä, miltä lukiossa tuntuu olla ja 75% vastauksista olivat negatiivisia ja 25% positiivisia. Nyt sitten näiden negatiivisten perusteella tehdään kehitystoimia, että lukio ei stressaisi ja aiheuttaisi pahaa mieltä, vaan kaikilla olisi kivaa ja laulu raikaisi ja pikku töppöset tanssahtelisi pitkin käytäviä.
 
Ei nyt saatana. Tulkoot sitten mulle suoraa kritisoimaan mutta toistaiseksi on mukula saanut vain kiitosta hyvästä ja huomioonottavasta käytöksestä, vaikka kotona tapellaan välillä rajustikin. :LOL: Kyllä niin vanhemmat kuin lapset saa näyttää tunteita toisilleen.
En mäkään kyllä lapsestani oo saanut mitään muuta kuin loistavan hyvää palautetta. Omat valintani vaan vanhempana on välillä olleet reippaankin arvostelun kohteena. Ja vaikka kuinka tiedän tehneeni oikeita valintoja ja laatineeni järkeviä rajoja, silti tommonen paskamyrsky on saanu epäilemään sitä omaa kyvykkyyttä hoitaa sitä vanhemman pestiä.
Mulla ehkä sit vaan on sattunu lähipiiriin vähän liikaa sellaisia, jotka näkee siinä hetkessä pääsevänsä helpommalla, kun vaan antavat lapselle aina periksi. Eivätkä osaa tehdä mitään pitkäjänteisesti, ei edes lapsen kasvattamista.
 
En nyt aivan ymmärrä, miten BKT liittyy asiaan ? Onko se elämänlaatumittari ?
Enkä minä ole missän vaiheessa väittänyt, että ennen kaikki oli paremmin. Vai missä minä niin sanoin ?
Se meni jo, kun tässä kesken töiden näitä luin ja linkkasin.
Etkä sanonutkaan, vaan yleisesti elämänlaadusta mietin ja Invisus totesi elämänlaadun parantuneen menneistä ajoista. Ei siinä sen kummempaa?

BKT lienee yksi yleisimmistä mittareista mutta eihän se toki suoraan elämänlaatuun liity, välillisesti kyllä.

Elämänlaatu on kyllä aika subjektiivinen käsitys, joten miten sitä pitäisi mitata?
Jotkut mittaavat näköjään onnellisuutta (en tiedä miten) ja ainakin se on joitakin vuosia sitten lisääntynyt; Suomalaisten onnellisuus lisääntynyt kahdessa vuodessa
 
Ja mistähän barometreista herra puhuu ? Masennuslääkkeiden käytön, alkoholismin, kouluampumisten vai kenties lisääntyneiden sairaseläkkeiden ja mielenterveysongelmien mittareita ?
Onnellisuus/elämänlaatu ei korreloi rahallisen hyvinvoinnin kanssa.
Hyvin näyttäs populismi uponneen. Ottaen huomioon että mielisairaita kidutettiin hoitomuotona, homous oli rikos, alkoholisteja ei hoidettu ja niiden annettiin paskoa mennessään kaikki, jengiä piiputti hirteen kohtalaisen totalitaristiset käsitykset pärjäämisestä ja mielenterveysongelmat noin ylipäätään oli semmosia mitä ei edes ymmärretty, niin elämänlaadullisesti ollaan tultu aika pitkä taival. Missään onnellisessa utopiassa me ei eletä, eikä tulla elämään. Paskoja asioita tapahtuu. Mulle elämänlaadullisia mittareita löytyy muunmuassa tästä:

https://www.talouselama.fi/uutiset/...arhaaksi/dacc8bea-20b5-3540-bdfe-c8961a697fe0

Mitä tohon sun vertaukseen lukiokyselyssä tulee, niin osiltaan ymmärrän. Eihän porukkaa voi mihinkään pumpuliin kasvattaa, mutta jos 75% kritisoi järjestelmän mielekkyyttä, niin onhan se nyt vain tyhmää ettei asialle mitään tekis. Se vaan on sitten sun oma tulkintas tuo viimeinen diipadaapa.

Mutta kaikkihan me pian hukutaan paskaan ja sit me kaikki kuollaan. Mitä sitä turhia tässä murehtia.
 
Back
Ylös Bottom