YLE: Vaakakapina

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Tampio
  • Aloitettu Aloitettu
Mulla oli yhessä vanhassa duunipaikassa työtoverina muutama tommonen xl-puoleinen rouva. Helvetin mukavia ja hyviä työssään, mut kovia saikuttamaan (polvet) ja toisinaan helvetin hitaita työtehtävissään sen fysiikan takia. Mä sain sit puolestaan huutia, ku suoriuduin liian nopeesti joistain duuneista. Mä olin tehokkaampi työntekijä, mutta tasapuolisuuden nimissä mulle ei annettu niitä tehtäviä enemmän nopeuden vuoksi ja ratkaisu sit oli esimiehen varoitukset (ei tullu kyl yhtään kirjallista ikinä), ku mulla oli omat aikataulut :D

En anonymiteetin takia halua sanoa, mistä töistä oli kyse (joku tunnistais mut melko varmasti, jos sanoisin), mut tuolloin tuli usein mietittyä tuota lihavuutta. Ratkaisin asian tekemällä asioita vitun hitaasti. Olis varmaan pitäny olla läski.
 
Jotenkin tuo vaakakapina on niin ristiriitainen etten oikein tiedä mitä ajatella. Periaatteessa puhuvat ihan fiksuja kun toteavat, että dieetit ja laihdutuskuurit ovat huono asia ja tämän päivän syöpä ulkonäköpaineiden ohella mikä on aivan totta, mutta sitten kun puhutaan itsensä hyväksymisestä ja rakastamisesta kun liikutaan huomattavassa ylipainoissa ja merkittävissä terveysriskeissä niin ei sekään nyt kauhean hyvää esimerkkiä näytä. Ymmärrän ajatuksen itsensä hyväksymisestä siltä kannalta, että voit olla hyvä ihminen ilman kympin rasvoja ja näkyviä lihaksia, mutta kyllähän ihmisille pitäisi saada avattua elämäntapamuutoksen tärkeys pikadieettien sijaan ja kuinka paljon pahaa itselleen tekee raahaamalla noin paljon ylimääräistä painoa mukanaan koko ajan.

Sitten kun tuon toisen daamin naama on vääntynyt näemmä pysyvästi norsunvitulle niin tulee niin vastenmielinen vaikutelma, että asiaa ei oikein edes halua kuunnella. Vaikuttaa, että hän halveksii kaikkia, koska häntä on halveksittu joidenkin toimesta.
 
Mopsey sanoi:
Mielestäni on hyvä että nämä lihavat myöntävät että heillä on psyykkistä ongelmaa joka selittää lihavuutta.
Click to expand...

Tästä olen samaa mieltä. Mielestäni myös yhteiskunnan pitäisi havahtua tähän ja ehkä tarjota myös apua sinne henkiselle puolelle mistä kaikki kuitenkin todellisuudessa lähtee. Kun miettii diabeeteslääkityksiä, laihdutusleikkauksia yms ja niiden kustannuksia yhteiskunnalle... Lihavuuden taustalla voi olla hyvin vaikeitakin henkisiä ongelmia. Eikä niitä pelkkä laihduttaminen todellakaan poista. Kyllähän moni onnistuu laihduttamaan mutta sen painon pitäminen kurissa onkin eri juttu. Eli laihduttaminen voi olla sama kuin hoidettaisiin pelkkää oiretta, mutta ei puututtaisi sairauteen mikä sen aiheuttaa.

Siinä mielessä tiedän mistä puhun että olen itse ollut lihava ihan koko elämäni. Ja minulla tie hoikempaan elämään alkoi siitä että selvitin itselleni mistä ne ongelmat ovat lähtöisin ja mitä niille voisin tehdä. Suurin osa kilojen pudotusta oli minulla "henkistä työtä" itseni kanssa. Ja vaikka minulla on vielä vähän ylimääräistä (ja saakin olla omasta puolestani), kilot ovat pysyneet poissa jo lähemmäs 8 vuotta joten koen kyllä jo onnistuneeni siinä projektissa. :) Mutta tärkeä pointti mielestäni on myös se että syyllistäminen ei auta mitään. Häpeän taakka oli minulla ainakin paljon suurempi kuin se kilomäärä mitä kannoin! Koin valtavaa syyllisyyttä ja häpeää ulkomuodostani, vaikka minulla kilot olikin alkanut kertyä lapsena jolloin "syyllistä" olisi pitänyt hakea mielummin vaikka vanhemmista. Lapsena oli vaikea ymmärtää asiaa ja syyllistämistä esim. kouluterveydenhoitajan toimesta ala-asteella (eikä silloin niitä ylimääräisiä kiloja oikeasti ollut kovin paljoa edes). Etenkin lasten kohdalla pitäisi ensisijaisesti korostaa vanhempien vastuuta, eikä syyttää lasta asiasta joka pitäisi olla vanhempien vastuulla.
 
Syyllistäminen harvemmin auttaa mistään ongelmasta kärsivää, syyllistäjä vain saattaa syyllistäessään kokea paremmuutta suhteessa syyllistettävään.
 
Wannabe Athlete sanoi:
Periaatteessa puhuvat ihan fiksuja kun toteavat, että dieetit ja laihdutuskuurit ovat huono asia ja tämän päivän syöpä ulkonäköpaineiden ohella mikä on aivan totta, mutta sitten kun puhutaan itsensä hyväksymisestä ja rakastamisesta kun liikutaan huomattavassa ylipainoissa ja merkittävissä terveysriskeissä niin ei sekään nyt kauhean hyvää esimerkkiä näytä.
Click to expand...

Niin alkuajatus on hyvä kun ymmärretään että tavallinen kansalainen(pakkislainen usein kaukana näistä) todennäköisesti epäonnistuu laihdutuksessa lähes aina jos katsotaan tulokset vuoden päästä sen päättymisestä, mutta tuo toinen puoli on sitten huuhaata että pitäisi sitten vaan hyväksyä itsensä sellaisenaan ja jatkaa elämistä siten miten se ylipaino on tullutkin. Pienikin elintapojen muutos voi leikata painoa ihan merkittävästi jos siitä tulee pysyvä muutos ja ymmärtää katsoa asiaa vaikka 5 vuoden aikajanassa.
 
Väännän vielä rautalangasta: ylensyönti (sairaalloisen?) ylipainoiseksi kertoo mielenterveyden häiriöstä, jota on täysin turha koittaa parantaa jakamalla tietoa terveellisistä elämäntavoista saati syyllistämällä että miksi läski ahmit itsesi valaaksi. Vrt. alkoholismi.
E. Pointtina se, että psyykkisten ongelmiensa takia he eivät pysty tekemään pientäkään elintapamuutosta. Ennen kuin psyyke alkaa muuttua.
 
Viimeksi muokattu:
Keskustelua "terveysfasismista":
https://areena.yle.fi/1-4212331

Täytyy sanoa, että vaikka monet tämän Vaakakapinan alkuteesit, kuten "Vaakakapina tarjoaa vaihtoehtoisen tavan elämänmuutokseen, joka lähtee pään sisältä – itsensä hyväksymisestä, motivaatiosta tehdä hyvää itselleen ja itsensä näköisestä, nautittavasta elämästä" ja "Mitä jos tällä kertaa pyrkisit ensin henkiseen hyvään oloon ja onnellisuuteen ja antaisit kilojen seurata pikkuhiljaa perässä – jos on edes tarvis?" olivat mielestäni tervetulleita ja fiksua ajattelua, niin aika paikallaan tämä Vaakakapina on tuntunut junnaavan sen elämänmuutososuuden kanssa ja tämä linkattu pätkä on jo niin täynnä tahallista tilastofaktojen vääristelyä ja olkinukkeilua, että pistää väkisinkin pyörittelemään päätä ja mikään hyvän olon tai hyväksynnän hakukaan tuntuu vaihtuneen itsetarkoitukselliseen kiukkumarttyrointiin. Sääli, jos ne hyvät ajatukset jäävät vain tyhjiksi korulauseiksi ylipainon terveysriskien mitätöinnin ja järkevänkään painonpudotuksen mahdottomuuden ja jopa haitallisuuden saarnaamisen rinnalla.
 
Ei tuo homma kyllä ihan terveellä pohjalla ole. Varmaan kaikki asiantuntijat ovat samaa mieltä siitä, että kaikenlaiset pussikeittodieetit ja täydellinen kieltäytyminen maukkaasta ruuasta pitäisi lopettaa, koska ne johtavat vain "jojoiluun", eivätkä koskaan pitkän aikavälin muutoksiin. Mutta se, että ratkaisu tähän olisi, että jättää elämänmuutoksen täysin tekemättä ja vain hyväksyy itsensä, vaikka elopainoa olisi yli 150kg, on täyttä itsepetosta ja terveysriski, joka realisoituu ennemmin tai myöhemmin.

Tuossa ohjelmassa kaksi naista, jotka mielestäni näyttävät jopa 40-50-vuotiailta, saarnaavat siitä, että lihavakin voi olla terve ja käyttävät argumenttina sitä, jos itsellä ei vielä ole diabetestä tai verisuonitauteja, vaikka ikää on vasta alle 30 vuotta. Sairaalloinen lihavuus johtaa aivan varmasti suuriin terveysongelmiin ja sitä myöten myös veronmaksajien kukkarolle siirtymiseen. Argumentoivat myös, että kyllä lihavatkin ovat veroja maksaneet, mutta todennäköisesti sairaalloisen ylipainoiset eivät mitään yhteiskunnan huippumenestyjiä ole ja hyvä kun "terveenä" ollessaan maksavat enemmän veroja, kuin saavat suoria tukia, puhumattakaan siitä, kun lähdetään kalliita leikkaushoitoja yms. hakemaan julkiselta.

Ohjelmassa nainen myös sanoi, että 12-vuotiaana kouluterveydenhoitaja oli puuttunut hänen painoonsa ja omien sanojen mukaansa hän oli tuossa iässä normaalipainoinen, vain 50-kiloinen. Hän oli siis jo aikuisen naisen painoinen tuossa iässä, kyllä se valitettavasti tarkoittaa, että täysi-ikäisenä paino on tuossa tapauksessa usein jo tuplat tuosta. Terveydenhoidon pitäisi tietysti olla varovainen huomauttelussa, koska sillä voi olla kauaskantoiset seuraukset, mutta ei silmiäkään voi ummistaa "impending" katastrofia odotellessa. Tietysti suurin vastuu on vanhemmilla, mutta suurta osaa vanhemmista ei vain kiinnosta omien lastensa hyvinvointi, kyllähän kaduilla liikuskelee tuon ikäisiä narkomaaneja ja väkivaltarikollisiakin, puhumattakaan vähän vanhemmista.

Miten lihavuusongelman sitten voisi ratkaista? Valitettavasti näyttää siltä, että yltäkylläisissä länsimaissa lihavuus vain kuuluu samalla tavalla asiaan, kuin aliravitsemus kehitysmaissa. Ongelman juuri on siinä, että kenenkään ei oikeasti tarvitse ponnistella säilyäkseen hengissä, eikä omista teoista oikeastaan tarvitse ottaa vastuuta. Useaan otteeseen erilaisia sokeriveroja yms. on ehdotettu ratkaisuksi, ajatellen ilmeisesti, ettei lihavilla olisi sitten varaa herkutella. En oikein usko, että mikään määrä esimerkiksi maksutonta ravitsemusneuvontaa tai mielenterveystyötä oikeasti voi tätä ratkaista, koska kaikki lähtee ihmisen omasta selkärangasta. Jonkinlaisia lihavien lasten huostaanottoja tai vaikka lisäveroja vanhemmille tulisi ainakin harkita, koska ei parikymppisenä enää isoja muutoksia ole helppo tehdä, ongelmiin tulisi puuttua paljon nuorempana.
 
Mopsey sanoi:
Kasvikset eivät kyllä avokadoa lukuun ottamatta vie eivätkä pidä nälkää yhtään. Aina rasittuneena jätän syömättä, vitamiinit purkista, ikinä en siksi ole lihonut.
Click to expand...

Kasviksilla on muita, kiistattomia terveysvaikutuksia: niiden kuitu lisää suolen hyvinvointia, pienentää suolistosyöpien riskia, ne tasaa verensokereita, tuo vitamiineja, hivenaineita jne. Ei ne itellekään tahdo maistua mutta pelkällä purkilla niitä ei pysty mitenkään kokonaisuutena korvaamaan.
 
Back
Ylös Bottom