Kyllä natikka voi oikeasti treenata ihan koko kropan pariin kertaan viikossa ja oli siellä failurea kuinka paljon vain. Silloin jää palautumiseen lihasryhmälle 3-4 päivää ja se riittää varmasti. Tästäkin voidaan tiivistää vielä.. Kuinka moni muka treenaa jotenkin tiheämmin sen takia, että ei vedetä failureen? Kyllä sinne salille mennään silti sen ohjelman mukaan tiettyjen jakojen ja suunnitelmien mukaan, oli vedetty failureen tai ei. Eli jos et vedä failureen ni sit sinne salille kannattaa oikeesti mennä ottaa se sama lihasryhmä parin päivän sisään. Jos joka toinen päivä vetää lihaksen ni varmaan joutuu vähän kattoo miten kovaa vetää. Siltikään failure yksin ei ole tie ongelmiin.
Jos teet kolme sarjaa niin helposti kolme ekaa vaan valmistaa lihasta siihen vikaan kovaan sarjaan. Jos jättäisitkin sen vikan failure sarjan tekemättä, niin olisiko kasvuärsyke sillon riittävä? Ei. Jos taas teet kolme sarjaa jo failureen olet todennäköisesti jo aiheuttanut hypertrofiaa lihakseen vaikka vikaa sarjaa ei edes tehtäisi. Eli kummanko valitset? Aika selkeetä... Eikä se kokonaisvolyymin lisääminen ole mitenkään poissulkeutuva asia vaikka tehdäänkin failureen. Miksi ei voi silti tehdä enemmän volyymia vähitellen?
Tässä viestissä välittyy tuo sama mikä on toistunut tässä ketjussa ja monessa muussakin: jos et vedä failureen joka sarjaan, et vedä failureen. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, vaikka tuskin sitä tarkoititkaan. Se on vain harmittava oikominen.
Jatkan tätä numerointia kun se tuntuu niin hyvälle :D
1) Lihaskudos palautuu pienen tottumisen jälkeen melkein mistä vain, ja ihan muutamassa päivässä. Hermosto sen sijaan ei. 2) Tuskin moni ajatteleekaan noin että vedän nyt tiheämmin kun en vedä failureen. Se yksilöllinen ja yksilöllisesti kehittyvä palautumiskapasiteetti määrittelee kuinka kovaa voit tietyllä frekvenssillä ja volyymilla vetää failureen, jotta
sinä palaudut riittävästi. Jos luet tuon uusiksi ajatuksen kanssa, niin mun sanomiset ei edes mene pahasti ristiin sun sanomisten kanssa.
3) Toki tuo on liikekohtaista, ja kuinka suurta kuormaa omaan kapasiteettiin verrattuna käytetään. Jotain vipunostoja sivulle voi vetää vaikka joka päivä failureen useamman sarjan, mutta tuskin edes lommoa tekee. Mutta teeppä vaikka vapaata kyykkyä 4x5-6 ja jokainen sarja ihan änkyräfailureen (plus 15-20 sarjaa muuta treeniä), niin voi olla hieman eri tunne. Ja siitä seuraavana päivänä vaikka penkkipunnerrukselle sama setti, paria päivää myöhemmin vaikka SJMV:lle sama homma, sitä seuraavana vaikka leuanvedolle..jatka ja jos edelleen palautuu hyvin ja homma rokkaa niin jatka! Vilpittömästi. MUOKS: esim. etureisille tulee vähintään yhtenä noista jälkimmäisistä päivistä lisää kovaa treeniä ,vaikka prässiä. Näin esimerkin muotoisesti, loppukroppa samaan malliin..
4) Tuossa esimerkissä varmaan tarkoitit neljää sarjaa..joista kolme valmistaisi kroppaa viimeiseen sarjaan. Jos tehdään pyritään tekemään vakiopainolla vaikka 4x8, niin ei se ekakaan ihan puhaltelua ole. Todennäköisesti menee hyvällä tekniikalla kohteeseen kyllä.
Otetaan vielä viimeisenä ajatusleikki:
Kaksi treenaajaa, molemmilla kykynä ottaa samassa liikkeessä 4x8 painolla käyttäen vakiopainoa X.
Ensimmäinen alkaa treenata painolla X vetäen joka sarjan failureen pyrkien aina toki eteenpäin.
Toinen kasvattaa käytettävää painoa kun saa sillä esim. 4x10, minkä jälkeen aloittaa progressiomallin alusta.
Ajan Y kuluttua treenaaja 1 on edennyt pisteeseen jossa kykenee tekemään 4x8 painoilla
1.03 kertaa alkuperäinen paino X.
Saman ajan Y kuluttua treenaaja 2 on edennyt pisteeseen jossa kykenee tekemään 4x8 painoilla
1.1 kertaa alkuperäinen paino X.
Kumman veikkaat kehittyneen enemmän, ottaen oletuksena että suoritustekniikkaa ei ole kumpikaan kussut matkalla?
Ja tämän ajatusleikin takana on mun oma kokemus tuommoisen tuplaprogressio-mallin toimivuudesta (treenaaja 2) versus se oma kokemus treenaajan 1 käyttämästä mallista. Toimintatapa 2 FTW.