CBB Juho Murtonen

Niin ja pidetään mielessä että 5x8 on aina vaikeampi ja vaativampi treeni kuin 5x failure. 5x failure treenin pystyn vetämään huomattavasti isommilla painoilla.
 
Niin ja pidetään mielessä että 5x8 on aina vaikeampi ja vaativampi treeni kuin 5x failure. 5x failure treenin pystyn vetämään huomattavasti isommilla painoilla.

Failure ei siis tarkoita sitä, että et saa sitä ensimmäistäkään toistoa tehtyä. 5*0 on varmasti kevyempi kuin 5*8.
 
Olen samaa mieltä, kannattaa treenaa niin kovaa kuin ikinä kykenee, kunhan siitä palautuu!

Palautumiskapasiteetti on aina yksilöllinen, mutta kehitettävä ominaisuus!

Ja mikä tärkeintä, sitä pitää ja kannattaa kehittää! ELI harjoittelun pitää olla nousujohteista!

Palautumiskapasiteetin kehittäminen vaati sitä, että kroppaa ylikuormitetaan tilaan, johon se ei ole tottunut.
Tämmöiseen tilaan pääsee 90% kaikista asiakkaistani alle 6 viikossa, vaikka sarjamäärä on alle 100/vko.
Harjoittelussa käytetään failurea maltilla, mutta erikoistekniikat kohdistuu vain lähinnä pienille lihaksille.
Kenenkään kohdalla ylikuormittaminen ei ole vaatinut hifistelyä, VAIN KOVAA NOUSUJOHTEISTA TREENIÄ!

Lupaan hyödyntää erikoistekniikoita ja muita tuhokeinoja heti kun asiakkaani (sekä minä) palaudutaan
suorista sarjoista hyvin.

Tässä vielä video miten se treeni on kovaa, ilman hifistelyä! Jos aina odottaa, että palautuu edellisestä treenistä, ei
ikinä päästä tilaan, jossa keho joutuisi adaptoitumaan kovempaan harjoitteluun -> palautumiskapasiteetin kehittämistä!


View: https://www.youtube.com/watch?v=fxqv5_S7HTY&t=1s


Jatkakaa, mutta koittakaa kyseenalaistaa myös omat mielipiteenne! (kysykää itseltänne, mistä ne ovat muodostuneet ja voisinko oppia jotain uutta)

Palataan! Meillä on muuten tulossa videolle ensimmäinen vieras ;)

Nii ja treenatkaa kovaa! Jos te ootte aina ihan fressejä, niin treenaatte liian löysästi!

T. Eilen koko kropan treenissä 35 sarjaa... (oon vieläkin ihan loppu)
 
Viimeksi muokattu:
Olen samaa mieltä, kannattaa treenaa niin kovaa kuin ikinä kykenee, kunhan siitä palautuu!

Palautumiskapasiteetti on aina yksilöllinen, mutta kehitettävä ominaisuus!

Ja mikä tärkeintä, sitä pitää ja kannattaa kehittää! ELI harjoittelun pitää olla nousujohteista!

Palautumiskapasiteetin kehittäminen vaati sitä, että kroppaa ylikuormitetaan tilaan, johon se ei ole tottunut.
Tämmöiseen tilaan pääsee 90% kaikista asiakkaistani alle 6 viikossa, vaikka sarjamäärä on alle 100/vko.
Harjoittelussa käytetään failurea maltilla, mutta erikoistekniikat kohdistuu vain lähinnä pienille lihaksille.
Kenenkään kohdalla ylikuormittaminen ei ole vaatinut hifistelyä, VAIN KOVAA NOUSUJOHTEISTA TREENIÄ!

Juuri tämäntapaista olin itsekin kirjoittamassa. Ei ne Miken ja Juhon (& Juhon) suuntaviivat niin kaukana ole toisistaan mitä jotkut olettavat. Kroppaa pusketaan niin kovaa että se ei palaudu siitä, minkä jälkeen annetaan hieman höllää. Tätä noudatan itsekin.

Suurin kynnyskysymys tässä keskustelussa tuntuu olevan se toistojen jättäminen varastoon. Jos nyt kuitenkin real life -esimerkki otetaan siitä miten homma toimii: edetään vaikkapa penkkipunnerruksessa pikkuhiljaa tuloksesta 3x8x80 -> 3x8x110. Tekniikan pysyessä samana, ja olettaen että tuo alkupiste ei ole ollut kovin kaukana kyseisen treenaajan senhetkisestä maksimista..on tuossa välillä melkoinen määrä sarjoja, jotka ovat olleet siihen viimeiseen itse saatuun toistoon asti puserrettuja. Mutta pääosa sarjoista on silti ollut semmoisia että toistoja on jäänyt varastoon. Mutta kun sitä omaa limittiä pusketaan eteenpäin progression merkeissä, ei noilta tiukoilta sarjoilta vältytä. Ainakaan minä en välty..enkä haluakaan :D

Jarno Olmalakin liittyi keskusteluun, ja hänenkin suuntaviivansa ovat samat: kehittää sitä palautuskapasiteettia ja kroppaa puskemalla omaa limittiä. Eroja on sitten yksilöiden välillä.
Jos nyt vertaan itseäni Olmalaan, mulla ei ole palautumiskapasiteetti läheskään samaa luokkaa. Mutta se ei tarkoita ettenkö olisi saanut sitä kehitettyä; kun aloin viime kesänä ensimmäistä kertaa treenaamaan kroppani 2x viikossa läpi, olin muutamassa viikossa kevennyksen tarpeessa. Mutta seuraavalla kierrolla kesti jo kauemmin, ja pystyin myös treenaamaan kovempaa, ja kehitystä sillä saralla tapahtuu edelleen. Silti, Olmalan kapasiteetti on sellaista mitä lähelläkään en vielä ole.

En sitten tiedä, olisiko tuo palautumiskapasiteetti ollut nopeammin kehitettävissä siinä parinkympin huiteilla, kun kroppa oli pitkälti tuhoutumaton. Nyt reilusti varttuneempana (ei henkisesti) tuo ei ole niin kovin nopeaa.
 
Olen samaa mieltä, kannattaa treenaa niin kovaa kuin ikinä kykenee, kunhan siitä palautuu!
Nimenomaan kunhan siitä palautuu jo kun palautuu. Ei ole tietenkään mitään tolkkua mennä liikaa tekemään mitään missään, liika on liikaa aina. Mutta hirvittävästi ihminen kestää, itsekin yllättynyt miten paljon sitä loppujen lopuksi kykenee tekemään niin natuna kuin lääkkeillä. Palautuminen vain on erilaista.
 
Jarno Olmalakin liittyi keskusteluun, ja hänenkin suuntaviivansa ovat samat: kehittää sitä palautuskapasiteettia ja kroppaa puskemalla omaa limittiä. Eroja on sitten yksilöiden välillä.
Jos nyt vertaan itseäni Olmalaan, mulla ei ole palautumiskapasiteetti läheskään samaa luokkaa. Mutta se ei tarkoita ettenkö olisi saanut sitä kehitettyä; kun aloin viime kesänä ensimmäistä kertaa treenaamaan kroppani 2x viikossa läpi, olin muutamassa viikossa kevennyksen tarpeessa. Mutta seuraavalla kierrolla kesti jo kauemmin, ja pystyin myös treenaamaan kovempaa, ja kehitystä sillä saralla tapahtuu edelleen. Silti, Olmalan kapasiteetti on sellaista mitä lähelläkään en vielä ole.

En sitten tiedä, olisiko tuo palautumiskapasiteetti ollut nopeammin kehitettävissä siinä parinkympin huiteilla, kun kroppa oli pitkälti tuhoutumaton. Nyt reilusti varttuneempana (ei henkisesti) tuo ei ole niin kovin nopeaa.

Yksilöiden välillä on toki eroja paljonkin. Kuten omalla kohdallasikin olet huomannut niin sitä palautumiskapasiteettia pystyy kehittämään vaikka meilläkin on aivan eri lähtökohdat. Ajan saatossa se varmasti tulee kehittymään lisää. Se mitä mä ihmettelen on että Suomessakin on aivan helvetisti kisaavaakin porukkaa jotka puhuu että eivät pysty treenaamaan kuin 4-5 kertaa viikossa. Jos tuon yli mennään niin ylikunto kolkuttaa ovella. Mun korvaan kuulostaa todella oudolta kun ei puhuta mistään aloittelijoista.

Reilu pari vuotta sitten muuan tunnettu "guru" (ei Halonen) sanoi mulle että treenaan aivan liikaa ja pitäisi treenata vähemmän koska natuna ei kannata tällainen tahti. Jos aion kisaamaan niin tulen kuulemma näyttämään lavalla vain väsyneeltä/nuutuneelta ja riutuneelta. Mun noudattama työmäärä ei kuulemma kannata. Pitäisi keskittyä kuulemma enemmän lepoon. Enpä noita ohjeita kuitenkaan lähtenyt noudattamaan ja taoin omasta mielestä aika hyvää kehitystä Kultsan kisoihin. Koko dieettikin meni läpi melko freesinä. Aerobisiakaan ei tarvinnut dieetin aikana tehdä.
 
Kysympä: jos nyt jätetään visuaalinen tarkastelu pois (se kun on mahdollista treenimetodista riippumatta), niin miten mittaat kehitystä?

Moro! Olin tuossa nettiyhteyksien tavoittamattomissa 5 päivää niin ei oo päässy osallistumaan keskusteluun. Jaa mitenkö keitystä tarkastalen jos ei tosiaan visuaalisesti huomioida? Se visuaalisuus on kyllä tärkeä mittari itselle, mutta kyllä mie oman kehon kuuntelemista pidän kans tärkeänä taitona. Olen kehittynyt treenaajana eli saan kohdelihaksella paremman tuntuman ja sen ehdoilla itse nousen sarjapainoissakin, toki joskus kokeillaan kepillä jäätä ja käydään "liian raskaissa painoissa". En perusta niinkään treenin jälkeisiin domsseihin(ei domssit ole suora mittari lihaskasvusta) vaan siihen treenin aikaiseen lihastuntemukseen että lihas rasittuu työtätehdessä. Itsellä ei edes joka lihasryhmään tule domsseja. Toki treenin aikainen lihastuntemus ei kerro suoraan kehityksestä, mutta pidän että koska treenipainoni eivät juurikaan ole nousseet mutta saan lihastani rasitettua samalla painolla paremmin niin lasken sen silloin kehitykseksi. Ja treenipainotkin minulla vaihtelee päivän kunnon mukaan, eli mikä kuormitus/vastus tuntuu milloinkin sopivalta kohdelihakselle, koska eihän päivän kunto aina voi olla sama. Ei ne painot ole niin tärkeät mittarit, koska kevyemmällä painolla saadaan lihasta kans rasitettua kun tehdään erinlaisia kompoja eli erikoistekniikoita. Kun ei tartte isoilla painoilla rymytä niin loukkaantumisriskikin pienenee. Ja itselläni ei ole mitään kiirettä lihasmassan kasvattamisen suhteen eli hiljaa hyvää tulee ;) itselläni on kuitenkin muitakin liikuntaharrastuksia tämän salin ohella. InBody antaa jonkin verran suuntaa kehon koostumukselle ja sen kehitykselle, mutta itselläni ei ole tullut vähään aikaan käytyä.
 
Yksilöiden välillä on toki eroja paljonkin. Kuten omalla kohdallasikin olet huomannut niin sitä palautumiskapasiteettia pystyy kehittämään vaikka meilläkin on aivan eri lähtökohdat. Ajan saatossa se varmasti tulee kehittymään lisää. Se mitä mä ihmettelen on että Suomessakin on aivan helvetisti kisaavaakin porukkaa jotka puhuu että eivät pysty treenaamaan kuin 4-5 kertaa viikossa. Jos tuon yli mennään niin ylikunto kolkuttaa ovella. Mun korvaan kuulostaa todella oudolta kun ei puhuta mistään aloittelijoista.

Olis ihan mielenkiintoista kuulla sun treenimenetelmistä vähän yksityiskohtaisemmin ja laajemmin, mitä viikkovolyymiksi tulee jne. Laita ihmeessä omaan ketjuun omista metodeista enempi, olishan se kiva nähdä tosiaan vaikka yhden kokonaisen viikon touhut esim. videoiden muodossa mitä kaikkea pitää sisällään.

Mitä tulee Juhon "erikoistekniikoita säästellen" ja "4 kertaa viikossa" touhuun niin tässä on nyt varsin lahjakkaasti irroitettu asioita kontekstistaan. Katsokaapa Juhon video "kroppa neljä kertaa läpi viikossa". Muistaakseni samassa treenissä Juho tekee GHR, etukyykyn, pohkeet, kp penkin, kp yläselkä/takaolkapää soutua, vetoja koneessa selälle, hauiskääntöä, pushdownia ojentajille ja kesto yli 1,5 tuntia. NÄIN kun treenaa, niin pitäisikö oikeasti hakata vielä kaikki liikkeet absolut loppuun failureen ja erikoistekniikoilla viimeistelllä, niin että treeni on 2,5h ja tehdä sitten näitä treenejä 6 kertaa viikossa eikä 4?
Eli asia on otettu irti kontekstista kun täällä on lytätty näitä juttuja.
Jos käy tekemässä olkapäät salilla, tai hauis-ojentaja treenin eikä muuta, niin tottakai niitä pitää paukuttaa aivan täysin erilailla.
Mike laittoi sopivasti "selkätuho" treenin tuonne etusivulle, kampea veivataan huolella, järkyttävän tylsän näkönen treeni, mutta varmasti latsit tulessa seuraavana päivänä. Mutta: montako noita tehdään/viikko? 1? 2? Tuskin enempää. Juho jos tekee neljä kertaa viikossa ja jokaisessa latsipainotteinen liike ja keski tai yläselkä painotteinen liike, niin viikottainen volyymi liikkeissä ei paljoa jää jälkeen, esim yhteisvolyymi vois olla neljä erilaista vetoa selälle + neljä erilaista soutua selälle, jos noita kaikkia 3 sarjaa, niin se olis 24 sarjaa, kymmenellä toistolla 240 toistoa. Tehot näissä aika paljon suuremmat kuin yhteen treeniin ympättynä koska ei pinnistellä jo hakatun väsyneen lihaksen kanssa, noin intuitiivisesti voisin kuvitella että ainakin voimatasoja nostaa erilailla kuin yks täystuho treeni.
Sitten oli puhetta palautumiskyvystä. Eikä tässä nyt puhuta pikkusen eri nimillä samasta asiasta? Juhon videolla puhutaan adaptaatiosta. Jos tällasia treenejä tekee neljä kertaa viikossa, pystyy niissä lisäämään painoja tai toistoja, niin eikö tämä adaptaatio ole hyvin pitkälle sama asia kuin "palautumiskyky"?

Eli: voisko näistä lähtökohdista keskustella järkevästi, miten eri treenimuodot eroaa toisistaan, Juho mainostaa tätä varsinkin naturaaleille, koska kohdelihakselle annetaan paljon *useammin* kasvusignaalia.

En itse asioista hirveästi kokemuksen kautta tiedä, mutta sen verran kuitenkin älyä päässä että näen kun keskustellaan vailla älyä ja vailla halua todella ymmärtää taikka ihan vaan tahallaan väärin ymmäretään...

Eli keskustelkaa nyt fiksummat ja kokeneemmat järkiargumentein, ettei tää ketju huku paskaan. :-)

Ja jos ymmärsin Juhon metodeja jotenkin väärin, niin kertokaa sekin. :-)
 
Mike laittoi sopivasti "selkätuho" treenin tuonne etusivulle, kampea veivataan huolella, järkyttävän tylsän näkönen treeni, mutta varmasti latsit tulessa seuraavana päivänä. Mutta: montako noita tehdään/viikko? 1? 2?
Noin 3-5 päivän välien. Ja pointti on tuhota se lihas kerralla kunnolla, palautua ja tehdä uudestaan. Varmistaa, että se taatusti on tehty loppuun. Ja tottakai loput lihasryhmät paukutetaan vastaavasti totaalisesti loppuun aina. Selkätreenistä alkaa domssit nyt vähenemään ja pääsen torstaina tekemään edestävetoja täysiä. Vaihtoehto olis pumppaila se 1,5 tuntia salilla joka toinen päivä, mutta en näe siinä mitään maailman järkeä kun kerralla kunnolla tehtynä säästyy siltä, että saa olla kokoajan tekemässä joka lihaksen joka toinen päivä.
 
Noin 3-5 päivän välien. Ja pointti on tuhota se lihas kerralla kunnolla, palautua ja tehdä uudestaan. Varmistaa, että se taatusti on tehty loppuun. Ja tottakai loput lihasryhmät paukutetaan vastaavasti totaalisesti loppuun aina. Selkätreenistä alkaa domssit nyt vähenemään ja pääsen torstaina tekemään edestävetoja täysiä. Vaihtoehto olis pumppaila se 1,5 tuntia salilla joka toinen päivä, mutta en näe siinä mitään maailman järkeä kun kerralla kunnolla tehtynä säästyy siltä, että saa olla kokoajan tekemässä joka lihaksen joka toinen päivä.

Onko sun kokemuksella järkevää tai tarpeellista jotenkin seurata progressiota tai lisätä volyymia tasaisesti laskemalla jotain sarjoja jne? Vai onko se aina riittävä kun vetää päivän kunnon mukaan lihaksen loppuun? Miten näet että kannattaa ottaa kevennyksiä natikkana jos treenaa näin. Musta ite tuntuu että 3-4 päivän välein lihas kovaa loppuun on hyvä, mutta en tiedä riittääkö toi halutun ylikuormituksen saavuttamiseen, tuntuu että voi vetää tolleen ihan ympäri vuoden. Välillä tulee sit joku muutaman päivän paussi muista kiireistä johtuen ja se riittää...
 
Moro! Olin tuossa nettiyhteyksien tavoittamattomissa 5 päivää niin ei oo päässy osallistumaan keskusteluun. Jaa mitenkö keitystä tarkastalen jos ei tosiaan visuaalisesti huomioida? Se visuaalisuus on kyllä tärkeä mittari itselle, mutta kyllä mie oman kehon kuuntelemista pidän kans tärkeänä taitona. Olen kehittynyt treenaajana eli saan kohdelihaksella paremman tuntuman ja sen ehdoilla itse nousen sarjapainoissakin, toki joskus kokeillaan kepillä jäätä ja käydään "liian raskaissa painoissa". En perusta niinkään treenin jälkeisiin domsseihin(ei domssit ole suora mittari lihaskasvusta) vaan siihen treenin aikaiseen lihastuntemukseen että lihas rasittuu työtätehdessä.

Kysymykseni kuulostaa ehkä typerältä, mutta typeriäkin kysymyksiä on hyvä joskus esittää. Kun bodauksessa päätavoite on lihaskasvu, niin eikö ainoa absoluuttinen mittari siihen ole mittanauha? Eli onko hauiksen, rinnan, reisien, pohkeiden, forkkujen ympärysmitta kasvanut. Kiristääkö pusero hartioita niin, että on vaihdettava isompaan, tuntuuko paita hajoavan kun selän levittää.. Kaikki muu on, imo, mutua ja katsojan (tuomarin) silmissä. Sarjapainojen kasvaminen kertoo voiman kasvusta eikä sillä ole suoraan yks yhteen tekemistä lihaskasvun kanssa.

Noista harjoituskerroista.. Ei kai se määrä ole ratkaiseva vaan se, mitä kukin harjoituskerta pitää sisällään. Ymmärtääkseni lajissa kuin lajissa pidetään aina vähintään yksi lepopäivä, usein kaksi. Sitten on vielä sekin, että kuka mitäkin laskee harjoituskerraksi. Tossa talvella eräs huippuhiihtäjämme kertoi, että tänään oli lepopäivä, tänään ei treenattu. Toki oli hiljaa hissutellen hiihdetty kolme tuntia, mutta sitä ei laskettu...
 
Onko sun kokemuksella järkevää tai tarpeellista jotenkin seurata progressiota tai lisätä volyymia tasaisesti laskemalla jotain sarjoja jne? Vai onko se aina riittävä kun vetää päivän kunnon mukaan lihaksen loppuun? Miten näet että kannattaa ottaa kevennyksiä natikkana jos treenaa näin. Musta ite tuntuu että 3-4 päivän välein lihas kovaa loppuun on hyvä, mutta en tiedä riittääkö toi halutun ylikuormituksen saavuttamiseen, tuntuu että voi vetää tolleen ihan ympäri vuoden. Välillä tulee sit joku muutaman päivän paussi muista kiireistä johtuen ja se riittää...
En näe mitään isompaa pointtia tuijotella esim toistoja tai sarjapainoja, vaan keskittyisin tuijottamaan miten puhtaalla tekniikalla minkäkin liikkeen saa menemään perille ja miten hyvin se kyseinen liike tuntuu. Ajan kanssa sitten huomaamatta voimatkin kehittyy ja joutuu korottamaan kuormia saadeen isomman kuorman samalla tekniikalla ja toistomäärällä liikkumaan.

Riittävä tuho lihakselle joka kerralla erilaisin tekniikoin ja komboin. En ole oikein semmoisen volyymin suosija, että tehdään lukuisia suoria sarjoja kun yksinkertaisen tehokkaalla erikoistekniikoiden käytöllä voidaan ottaa liike kerrallaan loppuun ja ajaa sitten lihasta toisesta kulmasta taas toisella kombolla tai erikoistekniikalla. Lepopäivien tarpeen oppii oman kehon toiminnan kautta jos tarkkailee sitä yleisen suorittamisen kautta, ei niinkään kuormien kautta. Jos viime viikolla sai 100x7 penkissä ja tällä viikolla tulee 100x5, niin onko se rasitustilasta johtuvaa, vai päivästä johtuvaa tai puhtaamman tekniikan tuoma toistojen putoaminen? Yleisen rasitustilan huomaa kyllä tuntemuksissa jo ennen treeniä. 3-4 päivän välein sama lihasryhmä ajettuna ihan loppuun on joko aivan varmasti riittävä tai sitten jo liian kova tahti. Etenkin reisien kohdalla tuolla tahdilla alkaa ongelmia ilmaantumaan aivan varmasti jo kuukaudessa palautumisen osalta.
 
Noin 3-5 päivän välien. Ja pointti on tuhota se lihas kerralla kunnolla, palautua ja tehdä uudestaan. Varmistaa, että se taatusti on tehty loppuun. Ja tottakai loput lihasryhmät paukutetaan vastaavasti totaalisesti loppuun aina. Selkätreenistä alkaa domssit nyt vähenemään ja pääsen torstaina tekemään edestävetoja täysiä. Vaihtoehto olis pumppaila se 1,5 tuntia salilla joka toinen päivä, mutta en näe siinä mitään maailman järkeä kun kerralla kunnolla tehtynä säästyy siltä, että saa olla kokoajan tekemässä joka lihaksen joka toinen päivä.

Joo, onhan tuo simppelin tehokasta. Tavallisen tahvon näkökulmasta tuo palautuminen on vaan usein vähän monimutkaisempi juttu. Se ei meekään niin että sitten kun latsit palautuu, vaan tulee joku kiputila kyynärtaipeesen tai olkapäähän, kun paukuttelee yläkertaan liian isoja liikkeitä (itselle) kauhialla kertavolyymillä.
Tavallaan tehnyt loppuunajosysteemillä jalkoja kun oon mäkijuoksua tehny viime aikoina. Jaloissa ei silleen pikkunivelet tai jänteet vihottele, ne on runsaaseen liikkumiseen suunniteltu. Ja tottahan se palautumiskapasiteetin kasvaminen on, ekan kerran jälkeen pohkeista perseeseen 8 päivää kipeänä, nyt on vaan pientä domsia ja perse pari päivää kumisen oloinen. Mutta yläkropan isommissa liikkeissä liian iso kertavolyymi tuntuu siltä et ei ole mun juttu. Kuitenkin vetäessä tai työntäessä osallistuu yks sun toinen kohta vaikka kuinka tuntumabodailisi.
Iso kysymys mikä jää on se, että korvaako tiheämpi frekvenssi sen superpumpin? Saako naturaali noista tiheämmistä proteiinisynteesin stimuluksista enempi kuin harvemmasta isommasta kertatöötistä? Onko totuus jossain välimaastossa? Tiedä näitä. Juho tekee ite ja on perustellu tieteellä, katotaan onko vuoden päästä Miken opeissa. :-)
Anyway jos pitäis valita, niin tiheän frekvenssin tyyli on mun mielestä mielekkäämmän olonen tapa ja sallii paremmmin voimailua treenin osana. Harva nyt kuitenkaan ihan täysin pääliikkeiden tuloksista kinnostumatta vetää pelkkää bodausta, enempi ja vähempi reaalimaailmassa taidetaan voimailua ja bodailua sekoitella.
Ja olihan tossa Juhon metodissa itse asiassa ekonomisuutta salilla käyntikertojen suhteen eikä päinvastoin. Jos paukuttelee kaiken erikseen, niin tulee salilla käynti kertoja selkeästi enemmän.
 
Vajaiden sarjojen katson olevan vain palautumista haittaavaa touhua. Tehdään se lihasvaurio, syödään tarpeeksi laadukkaasti ja levätään ja tehdään sitten uudestaan. Siinä välissä korkeintaan lihashuoltoa, en näe kamalasti järkeä mennä tekemään puolittaisia treenejä, joita väistämättä tommoiset 3 lihastyhmää kerralla treeni on. Jos tekee jalat kunnolla, niin siinä ei yksinkertaisesti ole energiaa samassa treenissä ottaa tehokasta treeniä toiselle lihasryhmälle, ei sitten niin millään. Siinä väkisin tulee semmoista vajaata treeniä ja trauma jää tapahtumatta.

Kun sitten kuitenkin valitaan lihasvaurion ja kertalaakin tuoman edun ylitse proteiinisynteesit ja muut ja treenataan vajaasti tihemämmin samaa lihasryhmää, tehdään tässä kokoajan vajaita treenejä. Tätä sitten perustellaan progressiolla, jossa painojen kotottaminen tuo edes jotain ideaa tohon, mutta mä takaan, että 90% treenaajista suorittaa sarjat mekaanisesesti pudottamalla ja näennäisesti sitten kuormat kasvaa, vaikka todellisuudessa näin ei ole. Tätä kun tehdään pitkiä aikoja putkeen, tuhlataan melkoisesti aikaa kun toinen tie on tehdä varmasti lihas kunnolla, palautua ja tehdä uudestaan jolloin lihas pakotetaan kasvamaan isommaksi.
 
Vajaiden sarjojen katson olevan vain palautumista haittaavaa touhua.

Kyllä mun kokemukset on täysin päivastaiset. Treenivuosia takana yli kolmekymmentä, ja paras muutos mun treeniin oli, kun lopetin isoissa liikkeissä failureen tekemisen lähes kokonaan. Toki samalla siirryin tiheämpään frekvenssiin. Kai siinä on yksilöllisiä eroja, miten kroppa vastaa äärimmäisen kovaan intensiteettiin. Mulla erikoistekniikat ja jatkuvat failureen treenaamiset vie aina kuntoa alaspäin ja aika monen muun natutreenaajan on kuullut sanovan samaa. Mutta varmasti ne joillekkin natuillekkin toimii, en mä sitä väitä. Mutta kyllä omalta kohdalta tiedän varmasti, että tiheä frekvenssi ja pienempi intensiteetti on parempi.
 
Kyllä mun kokemukset on täysin päivastaiset. Treenivuosia takana yli kolmekymmentä, ja paras muutos mun treeniin oli, kun lopetin isoissa liikkeissä failureen tekemisen lähes kokonaan. Toki samalla siirryin tiheämpään frekvenssiin. Kai siinä on yksilöllisiä eroja, miten kroppa vastaa äärimmäisen kovaan intensiteettiin. Mulla erikoistekniikat ja jatkuvat failureen treenaamiset vie aina kuntoa alaspäin ja aika monen muun natutreenaajan on kuullut sanovan samaa. Mutta varmasti ne joillekkin natuillekkin toimii, en mä sitä väitä. Mutta kyllä omalta kohdalta tiedän varmasti, että tiheä frekvenssi ja pienempi intensiteetti on parempi.
Tämä on se mihin tutkimusnäyttökin viittaa, että näin homma toimii parhaiten suurimmalla osalla ihmisistä. Toki lihasryhmäkohtaisia eroja löytyy paljonkin. Lisäksi sinun tapauksessasi ikä vielä huonontaa palautumista. Toki Hulmi, Haikarainen & kumppanit ovat tehneet selväksi senkin, että yksilöllisyys korostuu mitä korkeammalla tasolla ollaan. Lisäisin tähän omaksi spekulaatioksi senkin, että harvemmin kisaajaksi valikoituu keskiverto ominaisuuksilla sekä työmoraalilla/ajankäytöllä olevia yksilöitä.
 
Kyllä mun kokemukset on täysin päivastaiset. Treenivuosia takana yli kolmekymmentä, ja paras muutos mun treeniin oli, kun lopetin isoissa liikkeissä failureen tekemisen lähes kokonaan. Toki samalla siirryin tiheämpään frekvenssiin. Kai siinä on yksilöllisiä eroja, miten kroppa vastaa äärimmäisen kovaan intensiteettiin. Mulla erikoistekniikat ja jatkuvat failureen treenaamiset vie aina kuntoa alaspäin ja aika monen muun natutreenaajan on kuullut sanovan samaa. Mutta varmasti ne joillekkin natuillekkin toimii, en mä sitä väitä. Mutta kyllä omalta kohdalta tiedän varmasti, että tiheä frekvenssi ja pienempi intensiteetti on parempi.
Jos olit vuosikausia treenannut samalla tyylillä, niin ehkäpä sitten treenityylin muutos oli se iso/isoin syy uuteen kehitykseen.

Eipä silti, itsekin olen kokenut nykyisen 1-jakoisen 3 kertaa viikossa melkoisen tehokkaaksi verrattuna aikaisempiin monijakoisiin harvemmalla frekvenssillä. Seuraavaksi taidan vaihtaa 2-jakoiseen neljällä treenillä viikossa.
 
Itellä menee 4 jakosella kroppa kahdesti viikkoon. 4-5 treeniä viikossa. Toinen treeni lihakselle tehdään täysiä pääliikkeenä ja toinen osuma lihakselle on sit vähän palautumisen mukaan ja vähitellen kovempaa vetäen. Aina turhaa katotaan näitä perus 2,3,4 - jakoja. Niitä voi myös tehdä päällekkäin, muokata, paikkoreenata jne...
 
Back
Ylös Bottom