Ensimmäistä kertaa jotain konkreettista mitä voidaan alkaa tutkia tässä pakolaisbisnes hommassa.
Riippuu tosiaan mikä on sopimusmuoto. Ja niitähän sitten riittääkin vaikka kuinka helkkaristi.
Tässä pari hyvin
karkeata esimerkkiä (välimuotoja on runsaasti), joita itse tunnen rakennusalalta:
1. Suoralaskutus. Eli jokainen työtunti ja jokainen työhön käytetty materiaali laskutetaan suoraan tilaajalta. Tämä on yksinkertaisin lasku-käteen -systeemi. (toisinaan myös kallein ja ainoa vaihtoehto, jos kukaan ei suostu muuhun äkkiseltään)
Tämä on kenties sellainen diili, jota tehdään, kun ei vaan saada hommia muutoin hoidettua tai ollaan varmoja, että kustannukset pysyvät kohtuudessa.
2. Kokonaisurakka. Maksetaan tietty summa (joka on laskettu esimerkiksi jollain periaatteella: neliö/kuutio/tuote/henkilö jotain hyödykettä kustantaa keskimäärin summan x). Kaikki mitä teet alle tämän hinnan, on voittoa tuottajalle. Kaikki kulut yli maksetun hinnan on tappiota tuottajalle, kaikki alle on kate.
Tämä lienee yleisin ei-kiireinen sopimusmuoto VOKeille, jossa saadaa helpoiten kustannukset rajattua ja määriteltyä etukäteen.
3. Suunnittele ja toteuta. Sinulle annetaan ongelma X ja summa Y. Sitoudut hoitamaan homman alusta loppuun, syteen tai saveen kustannuksista riippumatta. Saat aina palkkioksi sen alunperin sovitun summan, mutta sillä sinun on sitten pärjättävä.
Ehkä jossain tapauksissa turvapaikanhakijoille? En tiedä.
4. Yhteyistyöhanke (Public Private Parthership). Kaikilla sopimusosapuolilla, julkisella ja yksityisellä, on tietty ennalta määritelty tavoite ja sille budjetti. Kaikki kulutettu/tuotettu förskotti on yksityisen osapuolen voittoa/tappiota ja julkisen puolen säästöä/tappiota. (Tämä on hyvin harvinainen ja uusi sekä tuskin käytössä tässä pakolaiskriisissä)
Ei ole lainkaan yksiselitteistä mikä näistä kaikista on lopulta missäkin tapauksessa tehokkainta ja parasta kullekin osapuolelle. Kaikkia muotoja käytetään.
Tällaisessa "pakolaiset karkas päivähoidosta" -tapauksessa kyseessä ollessa kohta 1, jolloin "asiakkaat" ovat lähteneet nostelemaan ja kukaan ei enää maksa mistään mitään heidän takiaan, on lienee ihan hyvä vaihtoehto. Vaihtoehdot 2 ja 3 ovat veronmaksajille aika neutraaleja.
Tietysti tämä kaikki lähtee oletuksesta, että palveluntuottaja ei tee petosta ja riko sopimusta / valehtele. Silloin kyseessä on tottakai rikos.
Kaikkien etu on tietysti pitää huoli, että jokainen johonkin rekisteröitynyt henkilö on kaikkien osapuolten, valtioiden ja toimijoiden tiedossa, jotta kenestäkään ei makseta moneen kertaan tai liikaa.