YLE: Huipulle tähtäävät nuoret vain luulevat treenaavansa kovaa

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Mike
  • Aloitettu Aloitettu

Mike

ATG
Pakkotoisto
Liittynyt
16.4.2002
Viestejä
98 608
kuntoilu+juoksu.webp

Huipulle tähtäävät nuoret vain luulevat treenaavansa kovaa | Yle Uutiset | yle.fi

Erittäin asiallinen pointti Niklas Lundmanilta.

Nuoren Suomen vuonna 2008 toteuttaman Hyvä harjoittelu -selvityksen mukaan huipulle tähtäävien nuorten kokonaisliikuntamäärän pitäisi olla vähintään 20 tuntia viikossa. Kiekko- ja palloiluseurojen ohjatuista treeneistä saattaa kertyä jopa alle puolet suositellusta liikuntatuntimäärästä.

Monen nuoren urheilijan tie huipulle tyssääkin liian vähäisiin harjoittelumääriin. Päänsisäinen motivaatio ja hinku eteenpäin eivät riitä, jos nuorelle ei opeteta tai häneltä ei vaadita vaikkapa hyötyliikuntaa.

- Ehkä vanhemmat luulevat, että alle 15-vuotiaalle nuorelle kolme kertaa ohjattua seuratoimintaa ja yksi pelipäivä viikossa takaavat menestyksen. Tämä on ensimmäinen suuri harha. Jos yksi treeni vie illasta kolme tuntia, aktiivista liikuntaa ajasta on maksimissaan tunti, kertoo TPS:n juniorityön valmennuspäällikkö Niklas Lundman.

- Olen itse laskenut, että jos meillä seurassa on viikossa vaikkapa viisi treenikertaa, aktiivista liikunta-aikaa näistä kertyy vain maksimissaan kuusi tuntia. Tästä on melko pitkä matka vielä sinne suositeltuun 20 viikkotuntiin. Loput eli yli 10 tuntia liikuntaa pitäisi hoitaa kotona. Se on melkoinen määrä, sanoo Lundman.
 
No jaa. Taitaa suurin menekki vain johtua siitä, että suurinta osaa täällä kylmässä kiinnostaa kalia ja pilu enemmän.
 
Varsinkin joukkuelajeissa nuoret tarvitsee sellaista monipuolista höntsätasoista liikuntaa aivan helvetisti. Ja kyllä sitä vielä meikäläisen ollessa skidi tulikin, aina painettiin pihalla jossain menemässä. Vaikka kuulostan vanhalta ja väsyneeltä, ei silloin yhtä paljon istuttu koneitten ääressä sisällä vaikka sitäkin tietysti tuli tehtyä.
 
Tämäkin on kai seurasta riippuvaista, itsellä ainakin oli pari kaveria jotka harrasti jääkiekkoa ja välillä valitteli sitä että vapaa-aikaa ei ole ollenkaan koska treenit ovat joka päivä.
 
Tuossakin unohdetaan liikunnan monipuolisuus. Aina murrosiän ohi liikunnan pitäisi olla mahdollisimman monipuolista ja lajiharjoitteluksi riittää juurikin tuo 3+1 per viikko. Nuorilla monipuolisuus on aivan yhtä suuressa roolissa liikunnallisen pohjan rakentamisessa kuin määrä. Tuolta noita määriä voi käydä ihmettelemässä Urheilijan polku
 
^näin

Kyllä sitä voi tosiaan harjoitella liikaa väärään aikaan. Itselläni kun kasvupyrähdys oli alkamassa oli seuran treenejä 7 kertaa viikossa (jääkiekko ja jalkapallo yht aikaa). Kyse oli ihan junnupeleistä, mutta ei sitä rasituksen tasoa silti kroppa kestänyt, ja tuloksena oli osgood schlatter molemmissa polvissa, nilkkojen nivelsiteiden venähdyksiä, ja selkänikamassa rasitusmurtuma. Sitten kun on kasvanut niin voi treenata kovempaa. Lisäksi mun mielestä ne erot taitotasoissa rakennetaan ainakin nuoremmalla iällä vapaa-ajalla, ei siellä treeneissä (näin siis joukkuepeleissä).
 
^Mutta maailmalla se vaan menee niin että ne oikeasti lahjakkaat (fyysisiltä ominaisuuksiltaan selvästi paremmat), scoutataan jo melko nuorina. Sillä mentaliteetilla että vähän kaikkea ja katellaan sitten 15 vuotiaana et mikä kiinnostaa, ei tehdä huippulahjakkuuksia. Tottakai mitä nuoremmista puhutaan niin sitä laadukkaampaa pitäisi harjoittelunkin sitten olla. Tässä sitten se valmennuksen taso tulee Suomen mittakaavalla vastaan.
 
Mitenköhän tuo 20h on tarkoitus toteuttaa? Lasketaanko siihen aivan kaikki liikunta?
Laskin huvikseni omalle kohdalle, että lajiharjoituksissa käyn 7 kertaa viikossa, ja tuohon kolme punttia päälle. Viikottainen treenimäärä noista ~14h. Tähän AMK päälle, niin on vapaa-aika jo nyt vähissä.
 
Mitenköhän tuo 20h on tarkoitus toteuttaa? Lasketaanko siihen aivan kaikki liikunta?
Laskin huvikseni omalle kohdalle, että lajiharjoituksissa käyn 7 kertaa viikossa, ja tuohon kolme punttia päälle. Viikottainen treenimäärä noista ~14h. Tähän AMK päälle, niin on vapaa-aika jo nyt vähissä.

Eikö nuo lajiharjoitukset ja punttitreenit ole juurikin vapaa- ajalla tehtyä toimintaa? Eli AMK on se päätoimi, joka vie vaikkapa 10 h vuorokaudessa, siihen treenit päälle + 2 tuntia. Lasketaan levolle, eli yöunelle ja mahdollisellepuolentunnin päivätöpölle yhteensä kahdeksan tuntia. Vielä jää neljä tuntia vapaa-aikaa vuorokautta kohden, eli viikossa 28 tuntia. Tämän yksinkertaisen laskukaavan mukaan sinullakin on vielä mahdollisuuksia lisätä halutessasi vaikka jokunen treenitunti.
 
Tähän AMK päälle, niin on vapaa-aika jo nyt vähissä.
Vähän sama kävi mielessä, kun äsken vilkaisin tuota kommenttia. Koulutkin pitäisi hoitaa, ellei halua heittäytyä ihan tyhjän päälle lajin kanssa, niin missä vaiheessa eletään vielä lapsuuttakin ja vietetään vapaa-aikaa?

20h liikuntaa viikossa tarkoittaisi varmaan käytännössä keskimäärin 2x1,5h treeniä päivässä, jonain päivänä pikkaisen enemmänkin, jos sunnuntai pidetään lepopäivänä. Jos tosiaan puhutaan sellaisesta nuoresta, joka tosissaan satsaa vaikka nyt kiekkoon, ja muun elämän pystyy järjestämään tätä silmällä pitäen, niin miksi ei tietysti. Pääkoppa siinä kovimmilla on. Yleisenä ohjenuorana nuorten liikkumisessa tuossa ei ole mitään järkeä, mutta ei sitä siksi ollut varmaan tarkoitettukaan.

---

Joukkueissa pitäisi olla hyvä näkemys siitä, että ketä tuohon prässiin kannattaa ottaa. Samaten kotona pitäisi osata kuunnella ja tukea. Muuten tuolla liian intensiivisella treenillä tapetaan vaan monen nuoren kiinnostus koko hommaan. Sama ilmiö on nähtävissä esim. klassisessa soitonopetuksessa.
 
Ongelma on myös siinä, että Suomessa moni junnu joutuu turhan aikaisin tekemään lopullisen lajivalinnan. Tämä siitä huolimatta, että lasten ja nuorten tulisi harrastaa monipuolisesti ja liikkua omatoimisesti myös treenien ulkopuolella. Esim. Teemu Selänne pelasi futista teini-ikään asti ja Jari Litmanen lätki kiekkoa. Haittasiko kahden "kilpailevan" lajin treenaaminen heidän tietään huipulle? Ei lainkaan. Juuri äskettäin eräs isä ilmoitti 8-vuotiaan poikansa päässeen futiksessa taitoryhmään, jonka takia harjoituksia on neljä kertaa viikossa ja siihen vielä pelit päälle. Ei kahdeksanvuotiaan pitäisi vielä missään tapauksessa joutua valitsemaan yhtä ainoaa lajia.

Sen oikeasti kovaa treenamisen ja lajiin satsaamisen tulisi alkaa varmaan siinä 15 ikävuoden kieppeillä, jos lahjoja ja halua on. Tuota ennen pitäisi olla taustalla monipuolista liikuntaa hyvällä asenteella. En tiedä kuinka moni suomalaisjunnu on jäänyt pois huippu-urheilusta siksi, että urheilu on alkanut olemaan enemmän vanhempien kunnianhimon kuin nuoren omien unelmien kohde. Mutta harva on loppujen lopuksi valmis siihen, mitä huipulle pääseminen vaatii. Tiedän oman lajini parista lupaavia A-junnuja, joita muut asiat ovat alkaneet kiinnostaa enemmän. Lajiharjoituksi on viikossa 2-3, mutta punttia tulee enemmän. Voimalla ja komealla kropalla ei vaan mennä pitkälle, kun muut menevät eteenpäin lajiharjoittelussa.
 
Miten helvetin merkitystä jollain hyötyliikunnalla on ja mistä tämä 20 tuntia tulee? Lasten harjoittelussa pääpainon tulee tietenkin olla taitojen opettelussa. Esim. jääkiekossa on ollut ongelmana että jo aikaisin junnuissa treenataan joukkueena tiukan pelikurin mukaan. Ja sitten ihmetellään kun ei tule luovia ja taitavia pelaajia, jos verrataan esim. Ruotsiin.

Ja toi treenien kovuus on kanssa yks juttu. Kuka tahansa apina osaa treenata/treenauttaa kovaa, mutta tulisi treenata järkevästi.
 
Koulukaveri muutti aikoinaan perheensä kanssa tänne Hämeenlinnaan kun oli HPK:n junnuisa paikka hänelle ja hämeenlinnassa on hyvät ja kovat treenit junnuille. Täällä on leivottu paljon kovia pelimiehiä jotka kerho sitten valitettavasti parin liiga kauden jälkeen myy, mutta saahan niistä hyvän hinnan. Vähän off-topic mutta toi kertoo kuinka paljon voi panostaa lapsen "harrastukseen"koko perhe toisiaan muutti aika kaukaa tänne pojan lätkäuran vuoksi. Ja kyllä kannatti, on pelannut jenkeissä farmissa ja NHL:ssä, ruotsissa ja totta kai täällä. Nyt en tiedä missä Louhi pelaa kun ei toi lätkä hirveesti kiinnosta. Sehän sai muuten luvan olla poissa joiltain tunneilta että pääsi treenaan.
 
Kyllä nuorilla tuon hyötyliikunnan osuus kaikesta " harjoittelusta" tulisi olla mahdollisimman suuri. Vaikka kuinka opetellaan niitä taitoja lajiharjoituksissa sen 4-6krt/vko 1-2h/treeni, niin ei nuilla määrin kummoisia pohjia huippu-urheilijaksi tehdä. Mutta tuohon kun yhdistetään kaiken karvainen hyötyliikunta päivittäisistä pihapelailuista/ -leikeistä koulumatkojen pyöräilyjen kautta muihin päälajin ulkopuolisiin urheiluharrastuksiin, niin päästäänkin jo ihan eri treeni määriin niin vikko, kuukausi kuin vuositasollakin. Ja nuilla lajiharjoitusten ulkopuolisilla harjoitustunneilla ne suurimmat erot kuiten pitkässä juoksussa tehdään, niin peruskunnon kuin vaikkapa luokkaantumisherkyyksienkin suhteen.
 
Kyllä nuorilla tuon hyötyliikunnan osuus kaikesta " harjoittelusta" tulisi olla mahdollisimman suuri. Vaikka kuinka opetellaan niitä taitoja lajiharjoituksissa sen 4-6krt/vko 1-2h/treeni, niin ei nuilla määrin kummoisia pohjia huippu-urheilijaksi tehdä. Mutta tuohon kun yhdistetään kaiken karvainen hyötyliikunta päivittäisistä pihapelailuista/ -leikeistä koulumatkojen pyöräilyjen kautta muihin päälajin ulkopuolisiin urheiluharrastuksiin, niin päästäänkin jo ihan eri treeni määriin niin vikko, kuukausi kuin vuositasollakin. Ja nuilla lajiharjoitusten ulkopuolisilla harjoitustunneilla ne suurimmat erot kuiten pitkässä juoksussa tehdään, niin peruskunnon kuin vaikkapa luokkaantumisherkyyksienkin suhteen.

Se on selvä asia että esim. nuorelle jääkiekkoilijalla pihapelit tai lapselle erilaiset leikit ovat tärkeitä, mutta hyötyliikunnalla yleensä tarkoitetaan kouluun kävelyä tai pyöräilyä tai jotain vastaavaa. Kyllä se kunto kasvaa lajitreeneissä ja pihapeleissä sille tasolle mille kasvaa riippumatta siitä pyörileekö koulumatkat vai meneekö dösällä, ellei sitten puhuta pitkistä koulumatkoista ja se ei taas välttämättä ole hyvä, että joka päivä tulee esim. tunti pyöräilyä kaiken muun päälle.
 
Kyllä nuorilla tuon hyötyliikunnan osuus kaikesta " harjoittelusta" tulisi olla mahdollisimman suuri. Vaikka kuinka opetellaan niitä taitoja lajiharjoituksissa sen 4-6krt/vko 1-2h/treeni, niin ei nuilla määrin kummoisia pohjia huippu-urheilijaksi tehdä. Mutta tuohon kun yhdistetään kaiken karvainen hyötyliikunta päivittäisistä pihapelailuista/ -leikeistä koulumatkojen pyöräilyjen kautta muihin päälajin ulkopuolisiin urheiluharrastuksiin, niin päästäänkin jo ihan eri treeni määriin niin vikko, kuukausi kuin vuositasollakin. Ja nuilla lajiharjoitusten ulkopuolisilla harjoitustunneilla ne suurimmat erot kuiten pitkässä juoksussa tehdään, niin peruskunnon kuin vaikkapa luokkaantumisherkyyksienkin suhteen.

En tiedä, antavatko vanhemmat tai päiväkotien hoitajat enää lasten kiivetä puissa jne. Minusta tuntuu, että kaikki tuollainen normaali touhuaminen on nykyään kiellettyä vähän siellä sun täällä, koska siinä voi sattua. Siinä vaan tehdään karhunpalvelus lapsille, kun motoriset taidot eivät pääse kehittymään. Minä en itsekään ole mikään motoriikan ihmelapsi tai liikunnallisesti lahjakas, mutta kuperkeikan sentään opin ihan omatoimisesti. Olen ollut mukana lasten ja nuorten judovalmennuksessa vuodesta -99 alkaen, ja olen nähnyt niin lahjakkaita kuin hyvin haastavia lapsia. Yhä enemmän näkee niitä muksuja, joille esim. kuperkeikan tekeminen on hyvin vaikeaa.

Isommassa kuvassa Suomi ei ole ihanteellinen maa urheilijalle. Täällä on joko opiskeltava tai käytävä töissä, varsinkin jos kilpailee jossain maailmalla hyvin suositussa yksilölajissa. On vaikeaa nousta huipulle, jos ei pysty kestittymään täysillä urheiluun.
 
Kyllä nuorilla tuon hyötyliikunnan osuus kaikesta " harjoittelusta" tulisi olla mahdollisimman suuri. Vaikka kuinka opetellaan niitä taitoja lajiharjoituksissa sen 4-6krt/vko 1-2h/treeni, niin ei nuilla määrin kummoisia pohjia huippu-urheilijaksi tehdä. Mutta tuohon kun yhdistetään kaiken karvainen hyötyliikunta päivittäisistä pihapelailuista/ -leikeistä koulumatkojen pyöräilyjen kautta muihin päälajin ulkopuolisiin urheiluharrastuksiin, niin päästäänkin jo ihan eri treeni määriin niin vikko, kuukausi kuin vuositasollakin. Ja nuilla lajiharjoitusten ulkopuolisilla harjoitustunneilla ne suurimmat erot kuiten pitkässä juoksussa tehdään, niin peruskunnon kuin vaikkapa luokkaantumisherkyyksienkin suhteen.
Nimenomaan. Mutta niin valitettavaa kun se onkin, niin nykyajan mentaliteetti on vähän se että vedetään ne fudistreenit 4 kertaa viikossa ja loput ajasta pelataan pleikkaria ja joka paikkaan mennään kyydillä. Itse tulen urheilijaperheestä, ja näin jälkikäteen katsottuna niin yksi niistä asioista joista olen vanhemmilleni eniten kiitollinen on se, että kannustivat kaiken näköiseen liikuntaan ja jos suinkaan mahdollista niin mentiin kouluun, treeneihin, sukuloimaan, jne. fillarilla tai jalan. Ja ei, ei syöty käpyjä kaarnakastikkeella päivälliseksi tai maalattu kalliomaalauksia viihteeksi. Mutta taloudessamme ei koskaan ollut pleikkaria, eikä se edes ollut mulle ongelma kun se olisi kuitenkin vaan kerännyt pölyä nurkissa.

Sekään ei pahemmin auta kun nuorille salimarkuille annetaan semmoinen kuva, että se on gainsseistä pois jos joutuu kävellen menemään alepaan, tai edes imuroimaan oman huoneensa.

Ps. Todella hyvää keskustelua täällä.
 
Kyllä hyötyliikunta mun makuun kattaa nuorilla ihaan kaiken mahdollisen tekemisen, jossa se perse nostetaan penkistä ja pysytään pois tietokoneen, pleikkarin tai televiision ääreltä. Liian moni kun niiden lajiharjoitustensa lisäksi ei teekään muuta kuin edellä mainittuja. Valitettavasti.

Ja vaikka tosiaan kävis se jo mainitut 4-6krt/vko 1-2h/kerta harjoittelemassa vaikkapa nyt jääkiekkoa tai potkispalloa, niin ei nuilla tunnein keretä harjoittamaan kuin lajitaitoja tai ominaisuuksia, jotka suoraan tukevat lajiharjoittelua. Mutta aikasta yksipuoliseksi se liikunta silloin jää, varsinkin nuorelle harjoittelijalle.

Kuten Judis tuossa jo huuteloikin, ei suurin osa juniooreista enää kiipeile tuolla puissa, hypi narua, pelaile twistiä, heittele kärrynpyöriä, möngi hangessa jne. eli ylipäätään kehitä sitä motoriikkaansa ns. perusliikkumisen keinoin, miten aiemmin on toimittu. Tuon vuoksi niiden lajiharjoitusten lisäksi ois hyvä olla niitä tukiharjoituksia, vaikkapa nyt palloilijoille painit tai voimistelut, kamppailijoille uinnit tai hiihdot ja niin päin pois. Monipuolisuus on se tärkein pointti nuorten harjoittelussa, lajista riippumatta.


Mutta ei tuon 20h/vko harjoittelun pidä tai ei sen saakaan olla pois esim. koulunkäynnistä. Eikä se nuilla tunnein voi ollakaan, jos harjoittelua on hiemankaan suunniteltu. Jos aamulla on koulu 8-15 ja siihen päälle ne lajiharjoitukset, niin kyllä nuorille jää silti hurjasti tunteja muuhunkin harjoitteluun ja sosiaaliseen kanssakäymiseen arkiaskareiden hoitamisenkin jälkeen. Joka tapauksessa, kaikki se aika minkä nuori pysyy pois sieltä soffanpohjalta ruutua tuijjaamasta tai vaihtoehtoisesti pahanteosta, on lajiharjoitteluakin ajatellen vain etiäpäin. Toki palvelus nuorelle itselleen jo ihan muutoinkin elämää ajatellen.
 
Taitaa liittyä samaan ilmiöön kuin armejan coopperin tuloksen yleinen romahdus, aikuisväestön lihavuus ja huono kunto. koko kansakunnan liikuntatavat heijastuvat huipulle asti. Oli kysymys urheilulupauksesta tavallisesta nuoresta tai aikuisesta, on minusta huono asenne jos liikuntaa pitää erikseen mennä harjoittelemaan tiettyyn paikkaan eikä muuten liikkua. Esimerkiksi ajaa autolla pururadan viereen lenkille.
 
Back
Ylös Bottom