Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Ekaa kertaa tässä threadissä näen kun ihmiset kilpaa keksii keinoja millä tukea työkykyisten töissä olevien kotiin jäämistä valtion piikkiin. :D

Itse yritän keksiä keinoja vähentää tulonsiirtoja ja byrokratiaa![]()
Kuvitteellinen esimerkki:
Jos vaikka Niemisen Janne ja Niemisen Jenna on naimisissa keskenään, niin on helppo katsoa verotoimistossa että työssäkäyvän osapuolen kotitalouteen kuuluu työssäkäymätön, jakaa tulot kahdelle ja verottaa vain työssäkäyvältä 50% osuudesta tuloista.
Ja jotta puhe 50 vuotiaiden pariskuntien edusta sinkkuihin loppuu voidaan tuo vaikka katkaista kun nuorin lapsi menettää oikeuden lapsilisään / täyttää 18 tai miten vaan.
How hard could it be.
Kannustaisi kantamaan ihan itse vastuun lapsista, ja säästäisi paljon päivähoitomaksuissa. Vapauttaisi myös työpaikkoja halukkaimmille, ja mahdollistaa työn ja perheen paremman yhteensovittamisen.
Ei se ole perheverotuksessa mikään pakko vaan mahdollisuus olla menemättä töihin?
Miksi sä haluat pakottaa myös naiset töihin ja lapset kuuntelemaan ideologista propagandaa demarionnelan ihanuudesta pienestä pitäen?
Ei silti ole mikään pakko jäädä kotiin, jos ei tahdo. Jos ei jää niin verotushan toimisi kuten nytkin.
ettei tartte vetää herneitä nenään.Miksi pitäisi luoda mahdollisuus olla menemättä töihin? Missä maailmassa sä elät, että vain miehet on velvoitettuja työssäkäyntiin ja naiset menee jos haluaa? :face:
Voithan sä laittaa lapses nyttenkin Ideologisesti Oikeaoppiseen Päivähoitoon, jos haluat.
Tästä nyt enää puuttuu hitler-kortti, natsithan sen tarhasysteemin tais keksiä?
Ihan kauniita ajatuksia, mutta ei nuo aiemmin esitetyt ideat nyt ainakaan tehokkuutta lisää, jos seurauksena esim lapsettomalle viiskymppiselle pariskunnalle tarjotaan verohelpotuksia, koska he ovat parempia ihmisiä kuin yksinasuva kaksvitonen.
Tai opiskelupaikka valittaisiin sen mukaan mitä nyt sattuu kotiseudulla olemaan tarjolla, riippumatta siitä mikä itseä kiinnostaa ja missä voisi työllistyä. Lisäksi tuo asettaisi pääkaupunkiseudulla paikalliset ja muualta tulevat opiskelijat melko eriarvoiseen asemaan.
Enkä tiedä miten on tarkoitus hoitaa tämä "naiset pois töistä koska onhan meillä raksapenoja kortistossa" -kuvio. Ei ne työttömät miehet nyt mitään moniosaajia ole, että nappaavat kaikki naisten työt tuosta vaan haltuun.
No miehen vähän huono vieläkään jäädä kotiin kuin sen muutaman vk isyyslomaa. Se katos näyttää paskalta CV:ssä ja työantaja pitää vässykkänä lapasena.
Samalla lailla paskalta se parin vuoden töistä poissa olo näyttää myös naisen CV:ssä - monissa perheissä vain sitä miehen tekemistä jostain syystä pidetään tärkeämpänä.
Kaverin firmassa oli juuri tapaus jossa nainen joutui olemaan lapsen sairastelun vuoksi paljon poissa töistä. Hän oli siitä keskustellut ja ehdottanut, että voisiko se mies välillä jäädä kotiin hoitamaan sitä lasta. Ei kuulemma oikein voinut kun miehellä on niin tärkeä ja kiireinen työ. Oli ollut kaverilla vaikeuksia jatkaa tämän jälkeen keskustelua korrektisti...
"Avoimella sektorilla ja kotitalouksissa ihmiset jatkuvasti miettivät saamansa palvelun tai tavaran hyötyä: kannattaako hankkia tuo tai tämä vai säästänkö rahani johonkin muuhun. Ruotsissa, Suomessa ja 80-luvun Uudessa Seelannissa valtio ei moisia pohdiskele. Rahaa on ja se näkyy. Uuden Seelannin moninkertainen ministeri - myös maahaonmuuton - kertoo puheessaan, miten julkinen hallinto ajettiin alas. Maurice McTiguen mukaan ennen Toista maailmansotaa julkinen sektori yleensä kulutti noin kuusi prosenttia kansantuotteesta. Nykyisin jopa 60% kansantuotteesta kiertää julkisen sektorin valvovan katseen alle. Sen lisäksi julkinen sektori säätää asetuksia ja lakeja, joilla se ohjaa ja rajoittaa sellaistakin yksityiselämää ja liiketoimintaa, johon sillä ei oikeasti ole moraalista oikeutta puuttua."
Paavo Lipponen riistää kunnian 90-luvun leikkauspolitiikasta Iiro Viinaselta. Ei hätää, aivan yhtä vähäistä teidän molempien makrotaloudellinen osaamisenne on. Ja aivan yhtä vähän ympärillenne rakentunut sadekehä on teidän itsenne ansiota. Te teitte kaikki mahdolliset virheet, mutta onneksi maailmantaloudessa alkoi vahva nousukausi 90-luvun puolivälissä.
Alijäämän nopeaan vähentämiseen ei ole muuta keinoa kuin finanssipolitiikan linjan kiristäminen. Tämä sääntely on tervetullut velkaantumista hillitsevä pakkopaita, jonka myös seuraava hallitus joutuu päällensä pukemaan.
Tästä näkee hyvin kuinka kieroutunut käsitys "ysäripolitiikoilla" on edelleen 90-luvun tapahtumista:
"Minäpoika se halusin leikkauksia eikä Viinasen Iiro"
Näin Lipponen nälväisee Iiro Viinasta | Kauppalehti.fi
Mielenkiintoinen artikkeli (no, puhe) kokeneelta poliitikolta Uudesta Seelannista, jossa toteutettiin julkean sektorin reformi. Tulokset olivat ilmeisesti varsin onnistuneita ja kannustavia. Kun tarkastelee kotimaista julkista hallintoa, tulee sen ominaisuuksista (kasvava, joka paikkaa kuristava lonkeromaisuus kaikkine turhamaisuuksineen, kyvyttömyys tehdä minkäänlaisia olennaisen tärkeitä päätöksiä jne.) mieleen että sama uudistus tarvittaisiin kipeästi meillekin.
Juttu on englanniksi, mutta jonkinlainen referaatti löytyy Olli Immosen blogista. Lainaus ko. blogista:
Tätä mä olen moneen kertaan kaipaillut, hyvä että löysit! Monta kertaa tässä ketjussa on tehnyt mieli linkata tämä.
Tän linkin saisi mun mielestä laittaa stickyksi.
Ja asiaan: tälläinen muutos pitäisi tehdä Suomessakin mutta varmaankin tietty kun työllisyystilanne olisi edes vähän parempi, radiouutisissa aamu 7.n aikaan ne puhui kuinka paljon työttömyys on lisääntynyt pk-seudulla. Ehkei nyt ole paras aika näille reformeille