Argentiina ajautui torstaina maksukyvyttömäksi, toistamiseen lyhyen ajan sisällä. Tilanne on odotetusti herättänyt kovia reaktioita puolin ja toisin.
Yhtäältä sen opetuksena pidetään sitä, että velat kannattaa maksaa ja yli varojen ei tule elää. Toisaalta Argentiina nähdään velkojiensa uhrina. "Korppikotkarahastot" ostivat vuonna 2001 maksukyvyttömäksi suistuneen maan velkaa pilkkahintaan ja ajoivat sen umpikujaan.
Kriisissä on kuitenkin kyse teknisemmästä asiasta: valuutasta. Argentiina maksaa nyt toistamiseen siitä, että se velkaantui 1990-luvulla Yhdysvaltain dollareissa.
Palauttaakseen vakauden Argentiina otti 1990-luvun alussa käyttöön rajut toimet. Se sitoi peson dollariin, purki sääntelyä, avasi rajat kaupalle, liberalisoi finanssisektorin ja myi valtion omaisuutta. 3 000 prosentin vuotuinen inflaatio vuonna 1989 laski kaksinumeroiseksi vuoteen 1992 mennessä. Parin prosentin talouskasvu kääntyi pikkuhiljaa lähemmäksi viittä prosenttia. Työttömyys väheni, ja maa palasi velkamarkkinoille. Pääomaa alkoi virrata maahan solkenaan. Hevoskuuri näytti tepsivän.
Kun Argentiina avautui kilpailulle, sen suojeltu kotimainen vientisektori kuitenkin romahti. Peson sitominen dollariin pahensi tilannetta. Maahantuonti rahoitettiin lainoilla, ja dollarivelka alkoi paisua. Vientisektorin kehittämiseen ei panostettu. Niin kauan kuin maahan virtasi pääomaa, ongelmaa ei ollut. Talous rakentui illuusiolle, sillä jos pääomavirrat kääntyisivät, Argentiinalla ei olisi mitään edellytyksiä maksaa velkojaan.
Talouskasvu hidastui, ja velanhoitomaksut nousivat. 1990-luvun lopun kriisit ympäri maailman löivät lopulta naulan arkkuun. Argentiinasta tuli taas yksi kehittyvä talous, jonka kohtaloksi on koitunut nopeasti liikkuvien pääomavirtojen aiheuttama epävakaus.
Jos maa ajautuu maksukyvyttömäksi omassa kelluvassa valuutassaan, kyse on aina poliittisesta päätöksestä. Mieleen tulee historiasta lähinnä Japani, joka kieltäytyi toisen maailmansodan aikana maksamasta vihollisilleen.
Argentiinan kaltaisia tapauksia taas löytyy pilvin pimein. Jos velkaantuu vieraassa valuutassa, on parempi tietää, mitä tekee. Siinä on kriisin opetus.