Kovasti huudossa olevat budjetin tasapainotustoimet eivät auta yksityisen sektorin kilpailukykyä, vaan heikentävät sitä. Julkinen sektori ei voi kovin suoraan mennä yritysten toimintaan ja päättää, että nyt teemme tuotteita, joilla on kysyntää maailmanmarkkinoilla. Mitä julkinen sektori voi tehdä? Pidättäytyä leikkauksista ja valtion velan sulattamisesta, purkaa liiketoimintaa haittaavaa sääntelyä esim. lupahakemukset sekä huolehtia, että julkinen panostus tutkimukseen ja tieteeseen on riittävää sekä mahdollisesti joissain tapauksissa madaltaa kynnystä yliopistojen ja yritysten yhteistyön välillä. Maailmanmarkkinat eivät ole vielä täysin toipuneet finanssikriisistä ja mitä lähemmäs Suomea tullaan maantieteellisesti, sitä heikompi on tilanne. Päätöksentekijöiden tulisi taas ottaa asiakseen päästä eroon keinotekoisesta rahoituksellisesta rajoitteesta. Vielä reilu vuosi sitten (?) pidettiin outona ja kahjona ajatuksena, että EKP:n mandaattia muutettaisiin ja finanssipolitiikan keinoin vihdoin ryhdyttäisiin taantuman selättämiseen. Aikaa on kulunut ja nyt nämä vaatimukset alkavat olemaan laajempia ja kuuluvampia.
On meidän teollisuudella jonkinlainen kriisi meneillään. Kokemukset siitä, kuinka yritys tekee liiketoimintaa ja voittoa on invalidi valtion tapauksessa, koska valtiolla eri tavoitteita kuin yrityksellä, elinkaari poikkeaa ja rahoituksellinen asema on poikkeava. Sotkua tulee, kun yritetään tasapainottaa budjettia liike-elämän keinoin. Firma voi ajautua maksukyvyttömäksi, valtion ei tarvitse.
Toivottavasti tämänkin moni luki ja osasi yhdistellä lankoja isompaan mittakaavaan.
Ei taida olla mitään todellisia merkkejä siitäkään, että maamme talous saataisiin kuriin.
Tämä fakta sivuutetaan näissä keskusteluissa liian keposesti.
Jokaisen velalla elvyttäjän faktoihin kuuluu omassa valuutassa velkaantuminen mutta kun Suomi ei ole tällä hetkellä omassa valuutassa eikä ole olemassa mitään todellisia merkkejä siitä että Suomi olisi kohta menossa omaan valuuttaan. Lisäksi en näe EU:n ja EKP:n talouspolitiikassa mitään viitteitä siitä että eurossa "liika" velkaantuminen sallittaisiin ilman että EU ja EKP, troikka, what ever ei puuttuisi asiaan.
Jos näitä reunaehtoja ei oteta huomioon, on keskustelu vähän samalla tavoin turhauttavaa kuin keskustella uskonto ketjussa jumalien olemassa olosta. Kyllä kyllä, näin olisi jos...
e: ok, myönnän omaan valuuttaan siirtymisen todennäköisyyden suuremmaksi kuin jumalien mutta silti
Ei ainakaan toivomalla, eikä samoilla vanhoilla keinoilla.
Tähän viimeiseen täytyy esittää todella ovela vastakysymys: ''Vai onko?''
Voisi tietysti olla mahdollisesti, jos nettona valtio lisää menoja enemmän kuin leikkaa menojaan ja palveluita. Mutta nythän velkaantumista ja alijäämää pidetään poliitikkojen kesken suurimpana ongelmana, joka ei katoaisi. Lisää kysymysmerkkejä tulee siitä, että talous ja (työmarkkinat) ovat jäykkiä. Vaikka alijäämää ja rahavirtoja kasvatettaisiin, voisi olla kestää hetken ennen kuin julkisen sektorin työntekijät löytävät uusia työpaikkoja, joita toki varmaan syntyisi ajan mittaan, mutta työttömyyden vaikutukset tuotantopotentiaaliin ja sosiaalisine ongelmineen voisivat olla monen mielestä kohtuuttomat. En osaa ainakaan itse sanoa, miten tarkalleen kävisi lyhyellä aikavälillä ja taantumassa tehtynä. Syöksyttäisiinkö vain kovempaan alas ja menetettäisiin taas useita kvartaaleja? Jos halutaan pieni julkinen sektori, olisi se mielestäni parempi tehdä muulloin kuin taantumassa.
Niin, oma valuutta joustaisi; vientisektorin hintakilpailukyky paranisi ja tuonti vähenisi. Ennen pitkään taas vahvistuisi todennäköisesti. Onkin outoa, että omaa,kelluvaa valuuttaa vastustetaan, kun on mahdollista, että markka heikkenisi ja ulkomaantavarat kallistuisivat. Näin kuuluisikin tapahtua, kun valuuttakurssi heijastaisi kansantalouden tilaa. Toisaalla sitten liputetaan kysynnän ja tarjonnan lakeja, mutta tällaista suurta markkinaepätasapainoa puolustetaan. Ja heiluisiko se markan arvo tosiaan? Meillä on monta vertaista kansantaloutta, joilla on oma valuutta ja heillä ainakin elämä jatkuu joka aamu uudestaan. Suhdannevaihtelutkin olisivat pehmeämpiä, mikä on hyvä talouspolitiikan tavoite.
http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/161694-isokallio-englanti-ja-saastovimma