Mikä ilahdutti tänään salilla?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Jerkku
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: 💥 Mikä ilahdutti tänään salilla? – ne hetket kun rauta, fiilis ja ympäristö osuvat täydellisesti kohdilleen

Meta description: Keskustelua salin hyvistä hetkistä, onnistumisista ja positiivisista yllätyksistä – mikä toi tänään hymyn treenin keskelle?**


Tänään pakkolevon jälkeen ensimmäistä kertaa salilla 14 kuukauteen! Kaikki painoi ihan hirveästi ja kyykyssä jalat tutisivat kuin vastasyntyneellä varsalla vaikka niskassa oli pelkkä tanko. Nivelet paukkui ja tekniikat olivat hakusessa kaikissa liikkeissä, mutta silti nautin joka hetkestä, sillä tuntui kuin olisi kotiin palannut...

I :haart: sali.
 
Vaihoin palkkaria, niin ei pieretä ihan mielettömästi kokoajan. Hävettää olla orastavassasuhteessa tällasen kanssa.
 
Eräs teräsvaari, joka tuli tänään salille lopetellessani omaa ohjelmaani. Vanha herra, iältään varmasti lähempänä kahdeksaakymmentä, känkkäsi kävelykepin kanssa salille ja liikkuminen näytti olevan perin vaivalloista. Kapusi kuitenkin crossariin ja sinnikkäästi painoi 10 minuttia menemään. Kävin vaihtaan vaatteet pukkarissa ja menin oleskelutilaan odotteleen vaimoa ja litkimään palkkaria, niin salin puolelle katsoessani tämä vaari väänsi laitteessa vatsoja, selkää, rintaa, käsiä. Ihan sydäntä lämmitti nähdä vanhan ihmisen treenaavan sinnikkäästi, varmasti monista vaivoista ja kivuista välittämättä. Kuinka monella tulisi lähdettyä salille, kun ei kävelykään onnistu ilman keppiä ja silloinkin vain vaivoin? Kun joskus itsellä on huono päivä ja tuntuu ettei jaksa, niin palautan tämän hetken mieleeni. Käsittämätön päättäväisyys ja halu huolehtia itsestään vielä vanhoilla päivillään. Ei voi muuta kuin ihailla. Ja mua vielä ärsytti, kun tuntui ettei treeni kulje. Ehkä se ei niin vakavaa olekkaan..
 
Etukyykkyä ekaa kertaa viime kesän jälkeen. Alkaa välilevyt pikkuhiljaa taas asettua kohilleen, pystyy treenaamaan kunnolla salilla :) Ja hiihtämään :) Ja juoksemaan :)
 
Eräs teräsvaari, joka tuli tänään salille lopetellessani omaa ohjelmaani. Vanha herra, iältään varmasti lähempänä kahdeksaakymmentä, känkkäsi kävelykepin kanssa salille ja liikkuminen näytti olevan perin vaivalloista. Kapusi kuitenkin crossariin ja sinnikkäästi painoi 10 minuttia menemään. Kävin vaihtaan vaatteet pukkarissa ja menin oleskelutilaan odotteleen vaimoa ja litkimään palkkaria, niin salin puolelle katsoessani tämä vaari väänsi laitteessa vatsoja, selkää, rintaa, käsiä. Ihan sydäntä lämmitti nähdä vanhan ihmisen treenaavan sinnikkäästi, varmasti monista vaivoista ja kivuista välittämättä. Kuinka monella tulisi lähdettyä salille, kun ei kävelykään onnistu ilman keppiä ja silloinkin vain vaivoin? Kun joskus itsellä on huono päivä ja tuntuu ettei jaksa, niin palautan tämän hetken mieleeni. Käsittämätön päättäväisyys ja halu huolehtia itsestään vielä vanhoilla päivillään. Ei voi muuta kuin ihailla. Ja mua vielä ärsytti, kun tuntui ettei treeni kulje. Ehkä se ei niin vakavaa olekkaan..

Tästä tuli mieleen ku kerran tein leukoja jollain 10kg lisäpainoilla. Olin tyytyväinen. Siirryttyäni tekemään SJMV niin huomasin että n. 75-80v mies henkilö meni kans vetelee leukoja. Tekihän se sitten 15kg lisäpainolla muutaman leuan. Pakko nostaa hattua ja treenata itse kovempaa. Toivottavasti itsekkin kykenen salille samassa iässä.
 
Ei tänään mutta eilen. Maastavedon ykkösmaksimikokeilu oli vuorossa ja ounastelin että verraten parhaaseen työsarjaan 3x140kg, ykkösrauta voisi olla siinä 160kg kieppeillä. Ilahduttavaa oli, että kyseinen 160kg oli paperia ja lopulta 170kg oli päivän rauta! :)
 
Laitoin prässiin vahingossa 20kg liikaa mutta tuli silti tarpeeksi toistoja, joskus näinkin päin!
 
Viikon olkapää lepäilyn/kuntoutuksen jälkeen onnistunut treenisessio, avoimin mielin muutin treenit mallin kevyt-, keskiraskas- ja 2*raskasviikko ja kieltämättä hyvällä fiiliksellä sai pitkiä sarjoja kevyillä romuilla heilutella :).
 
Yksi parhaista ulkoisista treenimotivaattoreista hetkeen: Tein hack-kyykkyä vuorovedoin kahden virolaisen vuoren kanssa. Kommunikaatio oli salietiketin mukaista "paljon pistetään?"-murahtelua. Kolmanteen sarjaan vuoret löivät minulle kuitenkin mitään kyselemättä extrakiekot tankoihin ja hymyilivät nätisti. Kyllä liikkui.
 
Västäräkit ja kevätkiinteyttäjät ovat saapuneet ja salilla alkaa olla ruuhkaa aamuisin. Ilahduttavaa on se, että kyykky- ja mavepaikka on silti aina vapaana :).
 
Pääsiäisen kärsimysteeman mukaisesti sai rääkätä kroppaa oikein kunnolla ja tuntui että vaikka lihakset ei jaksa enää niin silti halusi vain lisää rääkkiä :)
 
Sarjaenkat penkissä, reeni kulki hyvin ja pumppi oli uskomaton! Aamupaino on ennätyslukemissa ja aurinko paistaa. Eli siis hyvikin mukavat tunnelmat näin pääsiäisenä.
 
Back
Ylös Bottom