Paljon puhutaan kysynnän heikkenemisestä. Jos ajatellaan, että kysyntä on heikentynyt, niin miksi ja kuinka pitkäksi aikaa? Voiko kysynnän heikkenemisen yksi perussyy olla se, että aika suurella osalla ihmiskuntaa (ennen vain ns. länsimaat, nykyään myös iso osa Kiinaa ja Intiaa) on ollut jo noin 30-40v ajan elämänlaadun kannalta vähintään riittävästi kamaa ja sälää? Nythän on muutaman vuoden ajan olleet euroalueella todella matalat korot, mutta kysyntä ei ole silti lisääntynyt, yritykset eivät siltikään investoi, vaikka se olisi nyt halpaa.
Voiko olla niin, että kysynnän väheneminen ja rajallisen maapallon ja resurssien ajatus ja yhteys ei olekaan vain ituhippien horinaa, vaan tosiasia? Jos markkinat ovat jo hyvinkin monen kamppeen osalta saturoituneet, niin mistä kasvua voisi tulla? Voisiko olla aika siirtyä lisäkamppeen tekemisestä siinä mielessä takaisin päin, että pyrittäisiin tekemään pisnestä yhä enemmän varaosilla ja huollolla, ei itse kamalla (esim. vaatteiden, jalkineiden ja kännyköiden osalta)? Näinhän on ollut ja on edelleen isompien ja kalliimpien kamppeiden, kuten esim. kaivoskoneiden, teollisuuden koneiden ja laitteiden ja autojen kohdalla ja oli ennen vanhaan esim. vaatteiden, kenkien ja huonekalujen kohdalla.
Toisaalta aina voidaan kritisoida koko kysynnän heikkenemisen ideaa. Eikö ihmisen ahneus olekaan loputon luonnonvara?
