Kävin eilen ekaa kertaa asuntolan 'salilla'. Kyseessä on vanhan kerrostalon kellarin ikkunaton betonibunkkeri, jossa on kokonaisuudessaan kyykkypaikka, penkki, nyrkkeilysäkki ja helvetin vanha Tunturin kuntopyörä. Joka paikassa on talkkarin jemmaamaa rojua, lavuaarin hanassa ei ole lämpötilansäätöä, leuanvetotankona toimii katossa kulkeva vesiputki ja tangoista/painoista tarttuu ruosteen ja lian väri käsiin. Kaikki on tehty raudasta, käsipainoja on 4 paria ja tarkoista kilomääristä ei ole tietoa. Tarkoitukseni ei ole morkata kyseistä salia, päinvastoin, tuli treenatessa mieleen että nykyisin sitä osaa sitten valittaa välillä mitättömistä asioista. Toki yhteiskunnassa pitää tapahtua muutoksia ja kehittyminen on yleensä hyvästä, mutta ilman tuollaisia alkeellisia paikkoja ei olisi nykyajan suht ihmisystävällisiä saleja tai Pakkiksen keskusteluita ravinnosta ja treeneistä. Itsekin sen verran mukavuudenhaluinen persoona olen, että sisu ei riittäisi tuossa mestassa treenaamiseen pidemmän päälle. Nostan hattua niille vanhan liiton miehille, ketkä ovat toiminnallaan saaneet punttisalit ja koko lajin kehittymään sellaiseksi kuin nykyään. Nostan hattua ajalle ennen palautusjuomia, monijakoisia ohjelmia tai säädettäviä käsipainoja. Harrastuksen pioneerit eivät varmasti ole käyneet
salilla, koska se on trendikästä tai edes inhimillisesti ajatellen mukavaa. Pohjimmiltaan kaikki on lähtenyt halusta kehittää itseään, kasvaa vahvemmaksi ja paremmaksi. Pitäs itsekin osata nykyäänkin keskittyä olennaiseen
eikä valittaa että salin radiosta tulee paskaa musaa, tanko hiertää ikävästi käsiin tai joku on varannut salin ainoat 1,25 kilon kiekot.