Heissan kaikille!
Tämän threadin myötä rekkauduin Pakkikselle. Olen seurannut keskustelua aktiivisesti, mutta josko nyt avaisi oman sanaisen arkkunsa!
Eli, olen 32 v nainen Etelä-Suomesta. Kutsumusammattina poliisi. Aikanaan en voinut hakeutua kouluun huonon näön takia ja kun näkö korjattiin vuonna 2000, olin jo ajautunut toiselle alalle ja haaveet unohtuneet. Noh, jatkokouluttauduin työn ohessa tradenomiksi, 3,5 vuotta elämästä meni vain työlle ja opiskelulle. Valmistuin 2005 hyvin arvosanoin kylläkin, mutta samalla tiedostaen, että ikinä en halua ko. alan töitä tehdä.
Tästä alkoi itsetutkiskelun aika, jota kesti kolmisen vuotta. Olin ylipainoinen, huonokuntoinen ja ikääkin alkoi jo olla, joten ainoa haaveammattini tuntui mahdottomalta saavuttaa. Silti ajatus ei jättänyt rauhaan. Kolme vuotta meni ja lopulta tajusin, että minun on pakko lähteä tavoittelemaan unelmaani tai kadun loppuelämäni.
Marssin kuntosalille, kerroin päämäärästäni ja minulle laadittiin ruokavalio sekä saliohjelma tavoitetta silmällä pitäen. Tämä siis viime syksynä. Koska urakka on suuri, on alustavana tavoitteena olla ensi syksynä sellaisessa kunnossa, että kuntotestit menevät 110 % varmuudella läpi. Edistystä on jo tapahtunut kivasti, painoa lähtenyt, penkkitulos jo nyt kuntotestiluokkaa jne. Itsetunto ja into senkun kasvavat kehityksen edetessä!
Tällainen tapaus täällä, pienin askelin kohti unelmaa!
