EPÄVARMUUS!!! järkeä päähän ja luultavasti varoittavalle esimerkille ohjeita??
eli jos joku ammattitaitoinen ihminen voisi takoa nuorelle miehelle järkeä päähän ja antaa hälle varmuuden omista tietoisuuksistaa!
meikä lyhyesti:
-joulu 06 pitkään jatkunut(koko elämä
) ylipaino alkoi harmittaa, painoa tuolloin 109kg ja läskiä sekin.. perus kunto löytyi jouluna 05loppuneen jääkiekko harratuksen vuoksi.. liikunta kiinnosti mutta elämän tottumukset oli silloin perseestä. en liikkunut, mässäsin herkkuja
-kohti kesää: aloitin uuden ruokevalion. fiksu salitreeni 5krt/vko, joka sisälsi myös aerobisen: uinti kuntopyöräily.. söin hyvin, mutta oikein lisäsin protskuja ja katoin hiilareita pois. n.yhden herkkupäivänkin viikossa pidin. paino putosi kohti armeijaa mentäessä. ja 9.7.07 paino olikin pudonnut n.83:n kiloon. puntti reeni oli vähentyny kesätöistä johtuen ja lenkkeily tullut tilalle.söin jo vapaasti mitä mieli teki joka tarkoitti kuitenkin perus fiksua kotiruokaa sen enempää miettimättä, ja jos siltä tuntui niin herkkuja ja makkaraa söin myös stressittä. (jo omaksutut elämäntavat pitivät syömien kurissa tietty)
-armeija alkoi. söin ruokaa aina kun sai. en tosin mitään ylimääräist ä kuten sode nmunkit tai namit siltä. lomilla elin ja söin vapaasti aina loka kuun looppuun asti. paino n.77kg silloin. astuin ruk:hon ja jotain tapahtui.
- ensin jätin jälkiruuat pois. jatkoin omatoimintaa liikuntaa aina kun kerkesi niin lenkille+ lomat. n9km lenkki intissä, lomilla 10-12, jopa sillon tällöin n15km.. kunto siis hyvä.. cooper yli 3000m. alkoi leiri jaksot ja huomasin aina leirinjälkeen laihtuneeni 1-2kg/ viikko(nesteinä tietysti sillä leireillä söin että rytkyi
). en halunnut painon nousevan ja koska ovelana kävin aina vaaalla leirin jälkeen ja aamulla, oli nesteet poissa ja paino maks vähän. sain pieniä lukemia muta koska tiesin kehoni olevan tyhjä pyrin myös sen sellaisena pitämään. ruoka vaihtui salaatiksi aloin pelkäämään perunaa riisiä ja pastaa, ruokailuja saattoi jäädä välistä koska halusin olla mhd kevyt seuraavan aamun punnituksessa. ennen joulua tulimme leiriltä ja kärsin hieman ripulista. tyhjentelin itseni pari löysää kertaa ja hyppäsin vaakaan. "EI SAAKELI 70.4 en oo ikinä ollu illalla näin kevyt" ja seuraavana aamuna/ilta tietty syömättä!! "67.6kg PERSKELE, nyt voi jouluna syyä hyvin" totesin.
- söin jouluna sitten vapaasti: kinkkua, lakua perus koti mätöt.. kävin ohella tietty treenaa ja lenkillä virtaakin taas syömisen johdosta vähän oli.
-paluu arkeen ja punnitus:" mitä vittua 74kg, aaaaaah! joulukilot!!!", säikähdin että nyt alko lihominen ja kohti 110 mennään taas. järkyttävä stressi syömisestä: muistin että leirejen jälkeinen neste vajaus ja heikko fiilis tarkoitti keveyttä. kärsin nälkää ja elin salaatilla. jos oli esim perunaa ja kastiketta. jätin perunan ottamatta ja kastikkeen otin erilliselle lautaselle ja poimin siitä lihat haarukalla salaatin päälle. liikuntaa siinä sivussa. n. 50 km lenkkiä/viikko. kalorit laskin tarkkaan ja olin tuskissa jos ruuasta saatu energia oli lähellä 2000 kcalia/päivä. heikko olo,nälkä ja pakkomielle. vain ruoka pyöri mielessä. lenkit tuskaa kun ei enegiaa. tajusin nyt että eihän tässä ole mitään järkeä ja haluaisin teiltä joltain apua ajatuksieni varmentamiseen ja painon kanssa temppuiluun. tiedän olevani oikeassa monessa seikkaa ja pää sanoo fiksusti mutta en vain uskalla syödä tarpeeksi. joulu kilot lähti joo: nyt siis 175cm ja se ILTAPAINO oli tiistaina 22.1.08 heikkona syömättä(taas) 67.95kg alin mitä ikuna.no jee!!!:(
omat ajatukset:
-paino pian jopa liian vähän.
-lihakset katoaa ja rikon itseni jos jatkan enää kalori vajetta joka ei enää tarpeen
-voin syödä tällä liikunta määrällä(armeija+lenkit 4-5krt/vko+sali lomilla) huoletta ja pitää sen herkkupäivän jos siltä tuntuu.
-mittasin kulutukseni sykemittarilla pitämällä sitä 24h. normaali intti päivä ei hikeä. tulos 2743 kcal. ei tarkka homma ehkä mutta lenkki päivinä tulisi/ ja SAAN syödä ainakin tuon verran???
-halusin sitä ulkonäköä ja muutama vatsalihas nahkan läpi jo näkyy,mutta jos haluaisin saada lisää miehisyyttä/lihasta en voi olla syömättä.
-rakastan terveellistä ruokaa kuten kanaa,lihaa kasviksia ja salaatteja . syöminen on hinoa ja minuun ruokaa mahtuu. karkkia suklaata sipsejä ei tee ylen palttisesti mieli joten niistä ei huoli
-VIISAINTA tilanteessani olisi ruveta syömään mahansa täyteen. syödä kun on nälkä ja keskittyä muuhunkin kuin ruokaan. liikunnasta en luovu koska rakastan sitäkin. vaaraa lihomisesta ei siis sitä yrittämättä pitäisi siis olla.
-miksi siiis edelleen mietin painoani ja elän miinus kaloreilla vaikka painon pudotuseen ei ole todellakaan tarvetta. päin vastoin
-kun kerran virheeni nyt tajuan ja haluan pata arkeen niin voinko lisätä syömistäni huoletta liikunnan ja muun kulutuksen vaatimalle tasolle(tähän pliis vastaus) seuraan painoani ja jatkan sen yllä pitämistä en enää laihtumista. jos paino nouseekin niin sit taas hallintaa mutta muuten huolta ei kannata kantaa. muistaisin taas vaan nauttia. kavereilta ja tytöiltä on tullut palautetta väsymyksestäni energiattomuudestani ja pian liian ruipelosta olemuksestani. en ole uskonut heitä mutta se että joku vieras asiasta minulle järkeä puhuisi voisi auttaa, APUA!!
jos joku hieno ihminen jaksaa lukea tarinan läpi ja antaa pojalle potkun perseelle. ja sanoa että "lapsi perkele mieti ja syö"
tai antaa edes ohjeita niin kiitän.
ps. ja kerran bodaus foorumilla ollaan niin tavoitteenani olisi tälle vuodelle saada osa palaneesta lihasmassasta takaisin ja päästä sinne 75kg:n sen sixpäkin kaa niin se ei syömättä onnistu eikö totta? tähän ohjeita..
