reino sanoi:
Onko tosiaan näin? Koskeeko pelkästään Suomea vai kansainvälisesti? Olen nimittäin ollut siinä hartaassa luulossa, että USA:ssa homma toimii nimenomaan niin, että kun porukkaa potkitaan pihalle, osakemarkkinat/sijoittajat "palkitsevat" heti kurssinousulla.
Pari artikkelia löytyi 90-luvulta nopealla haulla:
Hallock. 1998. Layoffs, top executive pay, and firm performance.
The American Economic Review, 88(4): 711-723.
Worrell, Davidson, & Sharma. 1991. Layoff announcements and stockholder wealth.
Academy of Management Journal, 34(3): 662-678.
Molemmissa artikkeleissa todetaan irtisanomisilmoituksen vaikuttavan negatiivisesti osakkeen hintaan. Worrell et al. sillä ehdolla, että ilmoitus johtuu taloudellisista syistä. Hallock havaitsi pienen negatiivisen vaikutuksen. Kuriositeettina mainittakoon, että Hallock havaitsi toimitusjohtajien palkan kasvavan enemmän, jos yhtiö on edellisenä vuotena antanut vähintään yhden irtisanomisilmoituksen.
Jos asiaa ajattelee järjellä, niin eikö ihmisten potkiminen pihalle usein viestitä siitä, ettei yrityksessä kaikki mene ihan suunnitellusti. Eikö tällöin järkevä reaktio ole myydä osakkeita?
reino sanoi:
USA:n meininki koskettaa Suomeakin sikäli, että koko HEXistä Nokia muodostaa x% (yli puolet, tai ainakin aivan hillittömän siivun) ja Nokian suurimmat osakkeenomistajat ovat jotain ameriikanmaan eläkerahastoja yms.
Tämä on totta. En osaa sanoa kuitenkaan mitään niiden sijoitusstrategiasta.
reino sanoi:
Työpaikkatilanne on tosiaan aika hämäävä. Suuria irtisanomisilmoituksia tulee viikoittain. Samalla kuitenkin pieniä yksittäisiä työllistymisiä tapahtuu ilmeisesti paljon, palveluala kasvaa tms.
Olikos se nyt viime viikolla, kun Nokia ilmoitti palkkaavansa 200 uutta työntekijää vastatakseen odotettua suurempaan kysyntään. Miksei siitä tehty threadia?
reino sanoi:
Ja joku tosiaan kehtaa väittää, että joillakin aloilla on oikein työvoimapula. Mikä voi kyllä pitää paikkansakin. Samalla todella iso osa suurista ikäluokista on pudonnut kärryiltä lopullisesti eikä tule enää ikinä työllistymään. Osa ei haluakaan/pystykään.
Esimerkiksi rakennusteollisuudessa on tällä hetkellä pulaa osaavista työntekijöistä. Se, etteivät työntekijöiden osaaminen ja työnantajien vaatimukset kohtaa, on nimenomaan eräs tärkeimmistä ongelmista työllisyyden parantamisessa.
reino sanoi:
Jostain tuli mieleeni tämä Olkiluodon voimalaprojekti. Ranskalainen pääurakoitsija, puolalaiset betoniraudoittajat. Siinä EU:ta meille. Suomalaisia rakennusmiehiä ei kuulemma paljon kiinnosta mennä Raumalle duuniin työehtosopimuksen (minimin) mukaisilla palkoilla, kun pääkaupunkiseudulla saa vähintään 25 euroa tunti. Hieno homma. Kylmä paluu arkeen on vielä joskus edessä.
Tällä hetkellä muutos kohdistuu sinikaulustyöntekijöihin. Tulevaisuudessa paluu arkeen on edessä myös osalla valkokaulustyöntekijöistä. Se on mielestäni hämmästyttävää, ettei Suomessa kiinnitetä ollenkaan huomiota tähän muutokseen ja reagoimiseen siihen.