Ylikunto

[oskari puntti]

Mitä sä oot duunannut että oot päässyt tohon pisteeseen?
Onko tää työ elämästä vai treenaamisesta?

 

[Ankkuc]

Mitä sä oot duunannut että oot päässyt tohon pisteeseen?
Onko tää työ elämästä vai treenaamisesta?

Hyvä kysymys mutta oikeastaan kaikesta. Tein töitä hulluna, mulla oli pt ja reenasin hulluna, paino ei pudonnut tästä huolimatta vaikka kaikki meni ns. Ohjekirjan mukaan. Vasta nyt kun stressi ehkä helpottanut niin paino tippui melkein 15kg. Ja näiden lisäksi tuli näitä yllättäviä tapahtumia elämässä, läheisen menetys ym ja muita odottamattomia. Rankka kausi takana ja nyt ei kroppa osaa höllätä...

 

[Kojo Mika]

stressi hormonit ollu ylhäällä. kortisoli

 

[Sylverö]

Tein töitä hulluna, mulla oli pt ja reenasin hulluna, paino ei...

Näistä asioista on runsaasti tietoa saatavilla. Miksi niin moni sitten puskee hampaat irvessä? Suoritetaan, treenataan, ollaan tehokkaita, ei nukuta. Ajatellaanko, että itse on poikkeustapaus? Tai kun joku somepersoona hehkuttaa - ja sitten parin vuoden päästä tunnustaa, kuinka oli hajalla ja elämä karmeaa, vaikka mukamas meni silloin niin hyvin, kun painoakin putosi X kg ja näytti kivalta valokuvissa.

Täti-ihminen ihmettelee

 

[Deleted member 131115]

Luonnossa onkin tullut oltua enemmän nyt ja kävelylenkeillä ihan unohtuukin aina fyysiset oireet. Väliaikaiset purentakiskot onkin jo käytössä, mutta nämä tekee kipeitä aftoja suuhun oikeat saan vasta syksyllä.

Hidastaminen on kyllä ollut ihan opettelua joka asiassa. Nyt tämä jo sujuu paremmin enkä stressaa esim. Sotkusta niinkuin ennen.
Äänikirjat ja piikkimatto on yks hyvä rauhoittumiskeino ollut.
Saunassa makoilu ja venyttely.
Löytänyt ihan uusia juttuja

Hätäinen kuitenkin sen verran, että toivois vaan normaalin olon takas ja pois nämä fyysiset riesat.


Kiitos viestistä ja tsempeistä

En tiedä sun kohdalla, mutta itsellä yksi asia mikä oli vaikeaa ja mikä aiheutti ongelmia ja ylikuormitusta oli se, että ei osannut sanoa EI. Se on ehkä osittain sitä hidastamista.

Eli tälläisiä tilanteita, että joku kysyi jotakin töissä tai siviilissä. Niin sanoin aina, että joo kyllä pystyn tekemään. Kieltäytyminen oli itselle vierasta. Ei sen takia, että oisin halunnut tehdä kaikkea, vaan tuntui, että kyllä mää ehdin kävästä sen tekeen jne. Työelämässä tämä kostautui sillä, että töitä oli ihan hemmetisti liikaa. Varmaan kalenterissa vuodeksi eteenpäin jokaiselle päivälle hommaa. Ja koskee myös omia hommia, voi välissä sanoa, että EI en jaksa tehdä jotakin.

Alkoi kans tulemaan fyysisiä juttuja. Lavat jumissa, vyöruusu, hampaiden narskuttelu, unettomuus jne.

Eikä kannata liikaa miettiä sitä kuinka nopeasti toipuu, oikeasti antaa itselle aikaa. Sitten kun alkaa kroppa ja nuppi palautuun. Saattaa yhtäkkiä huomata, että hei nythän jaksaa tuota ja tuota mitä ei ennen jaksanut.

Lisäksi kun tiedostaa ne syyt, niin nyt on ollut helppo sit hallita tilannetta. Jotenkin tuntee itsensä tyhmäksi, että miten se on edes aikaisemmin ollut mahdollista, että niin on käynyt.

 

[Max131]

Lisäksi kun tiedostaa ne syyt, niin nyt on ollut helppo sit hallita tilannetta. Jotenkin tuntee itsensä tyhmäksi, että miten se on edes aikaisemmin ollut mahdollista, että niin on käynyt.

Näitä ei vaan juuri kukaan kyllä tiedosta itekseen ennen kuin rysähtää. Jos tiedostais, niin eihän noihin tilanteisiin joutuis. Lähinnä siis alkuperäiselle kysyjälle suunnattuna. Noin muuten niin noinhan se meni itelläkin, että täysin sokea on ollut omille jutuilleen.

En ite oottelis hirveetä jeesiä siitä, jos rupeaa nettikeskusteluiden perusteella miettimään kortisoleitaan tai kokeilemaan jonkun ihan toisen ihmisen temppuja, vaikka sen jonkun toisen vaivat voi johtua ihan toisenlaisista taustoista ja tekijöistä, mitä itellä, eli vaikka toistan itteeni, niin minusta nää asiat kannattas kyllä kartoittaa terveydenhuollon puolella, että mikä se oma henkilökohtainen tilanne on ja miten sitä kannattais lähteä purkamaan.

 

[Deleted member 131115]

Näitä ei vaan juuri kukaan kyllä tiedosta itekseen ennen kuin rysähtää. Jos tiedostais, niin eihän noihin tilanteisiin joutuis. Lähinnä siis alkuperäiselle kysyjälle suunnattuna. Noin muuten niin noinhan se meni itelläkin, että täysin sokea on ollut omille jutuilleen.

En ite oottelis hirveetä jeesiä siitä, jos rupeaa nettikeskusteluiden perusteella miettimään kortisoleitaan tai kokeilemaan jonkun ihan toisen ihmisen temppuja, vaikka sen jonkun toisen vaivat voi johtua ihan toisenlaisista taustoista ja tekijöistä, mitä itellä, eli vaikka toistan itteeni, niin minusta nää asiat kannattas kyllä kartoittaa terveydenhuollon puolella, että mikä se oma henkilökohtainen tilanne on ja miten sitä kannattais lähteä purkamaan.

Jep. Ei voi toiset tietää niitä syitä. Itsekkin havahduin ongelmaan vasta kun lääkäri sanoi, että nyt ei asiat ole hyvin. Sitä on ihan käsittämättömän sokea niille asioille.
Jos asiaa lähestyy niin, että ystävä ois tullut kertoon mitä oireita hänellä on mitä itsellä oli, niin sitähän ois sanonut heti, että nyt pitää tilanteen muuttua ja asioita pitää korjata.

Lääkärille varata aika ja siellä kartoittaa kans tilannetta.

Tsemppiä kaikille! Nyky yhteiskunnan työ- ja suorittamis paineet on aika suuret nykyään.

Olispa vielä pelkästään lankapuhelimet…

 

[Ankkuc]

Näistä asioista on runsaasti tietoa saatavilla. Miksi niin moni sitten puskee hampaat irvessä? Suoritetaan, treenataan, ollaan tehokkaita, ei nukuta. Ajatellaanko, että itse on poikkeustapaus? Tai kun joku somepersoona hehkuttaa - ja sitten parin vuoden päästä tunnustaa, kuinka oli hajalla ja elämä karmeaa, vaikka mukamas meni silloin niin hyvin, kun painoakin putosi X kg ja näytti kivalta valokuvissa.

Täti-ihminen ihmettelee

Meinaatko, että arjen keskellä etsisin tietoa stressistä eikä yllättäviin elämän tapahtumiin pysty itse vaikuttamaan, silloin monesti alkaa asiat kasaantuu päälle. Näitä on helppo miettiä jälkiviisaana. Tilanteille helposti sokaistuu ja jos oireilee vain fyysisesti niin ei ensimmäisenä tule mieleen loppuun palaminen.

 

[Ankkuc]

stressi hormonit ollu ylhäällä. kortisoli

Näin on ollut ja hyvä hoksata tämä vasta jälkikäteen kyllä voi olla sokea omalle tilanteelle.

 

[Ankkuc]

En tiedä sun kohdalla, mutta itsellä yksi asia mikä oli vaikeaa ja mikä aiheutti ongelmia ja ylikuormitusta oli se, että ei osannut sanoa EI. Se on ehkä osittain sitä hidastamista.

Eli tälläisiä tilanteita, että joku kysyi jotakin töissä tai siviilissä. Niin sanoin aina, että joo kyllä pystyn tekemään. Kieltäytyminen oli itselle vierasta. Ei sen takia, että oisin halunnut tehdä kaikkea, vaan tuntui, että kyllä mää ehdin kävästä sen tekeen jne. Työelämässä tämä kostautui sillä, että töitä oli ihan hemmetisti liikaa. Varmaan kalenterissa vuodeksi eteenpäin jokaiselle päivälle hommaa. Ja koskee myös omia hommia, voi välissä sanoa, että EI en jaksa tehdä jotakin.

Alkoi kans tulemaan fyysisiä juttuja. Lavat jumissa, vyöruusu, hampaiden narskuttelu, unettomuus jne.

Eikä kannata liikaa miettiä sitä kuinka nopeasti toipuu, oikeasti antaa itselle aikaa. Sitten kun alkaa kroppa ja nuppi palautuun. Saattaa yhtäkkiä huomata, että hei nythän jaksaa tuota ja tuota mitä ei ennen jaksanut.

Lisäksi kun tiedostaa ne syyt, niin nyt on ollut helppo sit hallita tilannetta. Jotenkin tuntee itsensä tyhmäksi, että miten se on edes aikaisemmin ollut mahdollista, että niin on käynyt.

Kuulostaa todella tutulta ja itse suorastaan ahmin töitä itselle lisää, koska se tiesi aina palkan korotusta... Tämmönen on kuitenkin hyvä opetus. Tuskin toista kertaa tulee vedettyä itteesä noin piippuun. Nyt tietää rajan ja pystyy ennakoimaan.

 

[Ankkuc]

Jep. Ei voi toiset tietää niitä syitä. Itsekkin havahduin ongelmaan vasta kun lääkäri sanoi, että nyt ei asiat ole hyvin. Sitä on ihan käsittämättömän sokea niille asioille.
Jos asiaa lähestyy niin, että ystävä ois tullut kertoon mitä oireita hänellä on mitä itsellä oli, niin sitähän ois sanonut heti, että nyt pitää tilanteen muuttua ja asioita pitää korjata.

Lääkärille varata aika ja siellä kartoittaa kans tilannetta.

Tsemppiä kaikille! Nyky yhteiskunnan työ- ja suorittamis paineet on aika suuret nykyään.

Olispa vielä pelkästään lankapuhelimet…

Totta. Ja mulle vielä sanottiin monesti, että painan ihan liikaa töitä. Nyt tiiän, että todellakin painoin nyt on kroppa sen verran heikko nopeasta laihtumisesta ja tuosta pohjalla käynnistä, ettei sali tule kuulonkaan. Kevyt liikunta nyt mukavaa

 

[WesleyGreene]

Moikka.

Muutaman kuukauden oireilun jälkeen osteopaatti veikkasi, että hermostoni olisi ylikuormittunut ja aiheuttaa nämä kaikki fyysiset oireet. Työterveyslääkärissä ei missään vaiheessa ole ehdotettu pitkittynyttä stressiä syyksi, mutta tätä aihetta tutkailtuani kuvastaa tilaani melko hyvin.

Kaipaisinkin kokemuksia muilta ylirasitustilasta , stressistä tai ahdistuksesta.

Itse oireilen eniten fyysisesti ja listaankin tähän kaikki oireet mitä ollut.
Poistuneita oireita : huimaus, pahoinvointi, jalan puutuminen, sydämen tykytykset nukahtaessa, korkea syke pienestäkin liikkeestä, ääniyliherkkyys, vääristynyt makuaisti, ruokahaluttomuus, laihtuminen, huono palautuminen liikunnasta.

Jäljellä olevat oireet: yläkropan jumit, etenkin lapojen väli, jota välillä vihloo. Ajoittainen raskas hengitys, mikä ahdistaa. Kuiva suu öisin, hampaiden pureskelu. Pelkotilat vakavemmasta sairaudesta. Paniikin tunteet.

Fyssari ja lääkäri todennut jumit niskassa, selässä ja rangassa.
Osteopaatti arveli näiden olevan vain sekundaari oireita stressistä.

Lääkärissä tutkittu kaikkea mahdollista sydänfilmistä ferritiiniin ja b12 vitamiiniin.
Mitään lääketieteellistä syytä ei löydy paitsi selkäjumit.

Akupunktiosta on ollut suuri apu ja näin olenkin saanut oireita selätettyä.
Vielä olo ei kuitenkaan ole normaali.
Käyn myös työterveyspsykologilla, mutta en koe tästä olevan apua.
Mun oireet alkoi pahenemaan aika yllättäen ja tällöin elämässä tapahtuikin paljon yllättäviä dramaattisia asioita ja kroppaan taisi jäädä stressitila päälle.

Millä keinoilla ootte päässyt palautumaan?
Välttelen nyt raskasta liikuntaa.
Käyn vain uimassa ja kävelyllä ja teen venyttelyitä.
Hermoratahieronta tulossa ja akupunktio viikottain.
Olen sairaslomalla ja koitan muutenkin rauhottua, kun luonteeltani suorittajatyyppi ja aina mennyt pää kolmantena jalkana ja tukka putkella eteenpäin.
Om du vill hitta ett säkert och gratis download gta 5 mobile (100% working) – android på telefonplattformen, är Getmodnow-webbplatsen valet för dig med bilder och spel som liknar dem på din dator.
Nämä oireet kuitenkin pysäytti täysin ja ilmeisesti joku kropan hätähuuto, joka pakotti pysähtymään.

Lisäksi voit harkita seuraavia keinoja palautumisen tueksi:

Stressinhallinta: Kokeile erilaisia stressinhallintatekniikoita, kuten syvähengitysharjoituksia, meditaatiota tai rentoutumisharjoituksia. Nämä voivat auttaa rauhoittamaan hermostoa ja vähentämään stressiä.

Uni: Huolehdi riittävästä ja laadukkaasta unesta. Luo säännöllinen nukkumaanmenorutiini, varmista hyvä uniympäristö ja pidä kiinni terveellisistä unirutiineista.

Ravinto: Syö terveellisesti ja tasapainoisesti. Varmista, että saat riittävästi ravintoaineita, jotka tukevat kehon palautumista. Vältä liiallista kofeiinin ja sokerin käyttöä, sillä ne voivat vaikuttaa hermostoon.

Rentoutuminen: Kokeile erilaisia rentoutumismenetelmiä, kuten joogaa tai rentoutusharjoituksia. Rentouttavat aktiviteetit voivat auttaa lievittämään stressiä ja edistämään kehon palautumista.

Henkinen hyvinvointi: Kiinnitä huomiota myös henkiseen hyvinvointiisi. Pidä taukoja työstä, löydä itsellesi mieluisia harrastuksia ja vietä aikaa läheisten ihmisten kanssa. Tukeudu tarvittaessa myös ammattilaisen apuun, kuten työterveyspsykologiin.

 

[Ankkuc]

Lisäksi voit harkita seuraavia keinoja palautumisen tueksi:

Stressinhallinta: Kokeile erilaisia stressinhallintatekniikoita, kuten syvähengitysharjoituksia, meditaatiota tai rentoutumisharjoituksia. Nämä voivat auttaa rauhoittamaan hermostoa ja vähentämään stressiä.

Uni: Huolehdi riittävästä ja laadukkaasta unesta. Luo säännöllinen nukkumaanmenorutiini, varmista hyvä uniympäristö ja pidä kiinni terveellisistä unirutiineista.

Ravinto: Syö terveellisesti ja tasapainoisesti. Varmista, että saat riittävästi ravintoaineita, jotka tukevat kehon palautumista. Vältä liiallista kofeiinin ja sokerin käyttöä, sillä ne voivat vaikuttaa hermostoon.

Rentoutuminen: Kokeile erilaisia rentoutumismenetelmiä, kuten joogaa tai rentoutusharjoituksia. Rentouttavat aktiviteetit voivat auttaa lievittämään stressiä ja edistämään kehon palautumista.

Henkinen hyvinvointi: Kiinnitä huomiota myös henkiseen hyvinvointiisi. Pidä taukoja työstä, löydä itsellesi mieluisia harrastuksia ja vietä aikaa läheisten ihmisten kanssa. Tukeudu tarvittaessa myös ammattilaisen apuun, kuten työterveyspsykologiin.

Moikka. Juurikin näitä mainitsemiasia asioita tehnyt. Nyt alkaa olo olemaan normaali. Meni vajaa puoli vuotta, että kroppa palautui ja rauhoittui. Samalla kun sai ahdistusta lievitettyä niin fyysiset oireet hävisi yksi kerrallaan. Nyt oon käynyt hermoratahieronnassa ja tämä on ollut todella toimiva rauhoittamaan hermostoa.

 

[Randomnoo]

Tällaisessa tilanteessa pitää työstää myös se, mikä on se "normaali" mihin tulevaisuudessa haluaa. Karkeasti sanottuna "ihminen ei tervehdy jos palaa siihen samaan missä sairastui".
Se on se kaikista isoin työ. Nyt kun polttelet akuuttia vaihetta eli sairasloma-loivasti paluu työhön, opettelen erilaista tapaa palautua, pitää vielä luoda se uusi normaali koska jos palaa samaan, olet ennen pitkää samassa tilanteessa.

Ihmiset yleensä helposti humpsahtaa vanhoihin kaavoihin ja se on inhimillistä. Mutta näin sen ei tarvitse mennä. Se vaatii sen että aktiivisesti luo uutta tapaa elää, suhtautua työhön, itseen, ylipäätään sitä mitä elämältään haluaa.

 

[Ankkuc]

Tällaisessa tilanteessa pitää työstää myös se, mikä on se "normaali" mihin tulevaisuudessa haluaa. Karkeasti sanottuna "ihminen ei tervehdy jos palaa siihen samaan missä sairastui".
Se on se kaikista isoin työ. Nyt kun polttelet akuuttia vaihetta eli sairasloma-loivasti paluu työhön, opettelen erilaista tapaa palautua, pitää vielä luoda se uusi normaali koska jos palaa samaan, olet ennen pitkää samassa tilanteessa.

Ihmiset yleensä helposti humpsahtaa vanhoihin kaavoihin ja se on inhimillistä. Mutta näin sen ei tarvitse mennä. Se vaatii sen että aktiivisesti luo uutta tapaa elää, suhtautua työhön, itseen, ylipäätään sitä mitä elämältään haluaa.

Ihan totta tämä ja yleensähän uupumus tulee uudestaan herkästi niille, jotka sen jo kokenut. Nyt työt jatkuu vähemmillä tunneilla ja voimareenit saa nyt jäädä. Paljon oli sellaista mihin ei voinut edes itse vaikuttaa ja se toi ahdistusta. Nyt pitää keskittyä myös tuohon palautumiseen enemmän ja paremmalla asenteella kesä onkin mielelle parempaa aikaa. Pimeä talvi vähän kauhistuttaa!

 

[jvc+2008]

Olen käynyt koko ikäni (yli 50v äijä) salilla (aina ilman hormoneja). Joskus olen saattanut treenaa ihan vaan kotona joitain kuukausiakin, mutta enimmäkseen kuntosalilla.
Vaihdoin salia muutama vuosi sitten ja olin ihan innoissani ja oli kiva mennä aina treeniin. Treenit kulki ja oli hyvä mieli, mutta; pikku hiljaa kroppa alkoi mennä ylikuntoon ja puhti kadota. Mulla on mennyt aikaisemminkin, mutta ei näin pahasti. Olen kuitenkin sinnitellyt näihin päiviin asti puolikuntoisena, eikä puhettakaan että ns rauta liikkuisi, mutta käyty on. En siedä lookia kun lihakset "kuivuu" rusinaksi, ja mulla on just se kehotyyppi, jossa lihakset näivettyy oikein kilpaa heti treenitauon alettua, joten siksi "pakkosalia", eli treeneihin vaikka ei ole tippaakaan fiiliksiä/inspiraatiota.

Homma vaan on mennyt nyt siihen että nähtävästi tuo älytön hierominen laukaisi masennuksen. Olen lukenut paljon masennuksesta, ja mulla on kaikki sen oireet kuin oppikirjasta. Ei esim ole koskaan ollut painon kanssa mitään ongelmia, enemmän niin päin, että on pitänyt ahtaa väkisin ruokaa, mutta pari viikkoa sitten kun kävin vaa'assa, oli tullut 3-4 kg lisää, ja kaikki vyötärölle (joo hiilaria on tullut vedettyä nyt enemmän). Puoli vuotta ollut nyt niin että makaan sängyssä koko päivän (en käy töissä), ja nousen vaan vessaan ja syömään ja 3 krt viikossa salille. Itsetunto on nollassa, ja hyvä että kehtaa kaupassa käydä, puhumattakaan jostain treffeistä! Jotenkin on se fiilis että jos ja kun menen oikealle salille, teen aina vähän liikaa ja treeni kestää joskus 2 tuntiakin. Olenkin päättänyt alkaa treenaamaan vaan kotona, niin tuskin ainakaan ylikuntoon.. Selvimmin huomaan ylikunnon siitä että jokaisen sarjan jälkeen olen ihan puhki ja on pakko istua hetkeksi. Sekä siitä että rauta painaa tolkuttomasti. Yksi liike salilla on että teen ns käänteistä penkkipunnerrusta (takaolkapäitä/hartioita), eli makaan selällään smith koneen alla ja tanko on vajaan metrin korkeudella maasta. Otan sitten leveähköllä otteella tangosta kiinni ja alan nostelemaan yläkroppaa (jalat suorana jollain penkillä). Tuo liike on hiton hyvä vastaliike penkille, ja pitää olkapäät kunnossa. Aloin tekemään tuota liikettä pari, kolme vuotta sitten ja alussa sain nostettua kroppaa 13 toistoa. Pikkuhiljaa sain enemmän ja enemmän, ja parhaimmillaan tein 40 toistoa. Sen jälkeen alkoi alamäki ja nyt toistot on siinä mistä lähdettiin eli 13! Muutkin sarjapainot ja toistot on alakantissa, mikä jopa ärsyttää ja panee yrittämään aina vaan enemmän. Eikä puhettakaan että saisi mitään pumppia mihinkään lihakseen. Ihan kuin ei olisi salilla käytykään, kun tulen kotiin. Joku 1-2 viikon tauko ei käytännössä auta mulla mitään. Mulla oli alkuvuodesta kk treenitauko mutta tosi nopeasti sekin on kuitattu, ja jo viikon päästä huomaan taas ylikunnon koputtavan..

 

[maltsu]

Olen käynyt koko ikäni (yli 50v äijä) salilla (aina ilman hormoneja). Joskus olen saattanut treenaa ihan vaan kotona joitain kuukausiakin, mutta enimmäkseen kuntosalilla.
Vaihdoin salia muutama vuosi sitten ja olin ihan innoissani ja oli kiva mennä aina treeniin. Treenit kulki ja oli hyvä mieli, mutta; pikku hiljaa kroppa alkoi mennä ylikuntoon ja puhti kadota. Mulla on mennyt aikaisemminkin, mutta ei näin pahasti. Olen kuitenkin sinnitellyt näihin päiviin asti puolikuntoisena, eikä puhettakaan että ns rauta liikkuisi, mutta käyty on. En siedä lookia kun lihakset "kuivuu" rusinaksi, ja mulla on just se kehotyyppi, jossa lihakset näivettyy oikein kilpaa heti treenitauon alettua, joten siksi "pakkosalia", eli treeneihin vaikka ei ole tippaakaan fiiliksiä/inspiraatiota.

Homma vaan on mennyt nyt siihen että nähtävästi tuo älytön hierominen laukaisi masennuksen. Olen lukenut paljon masennuksesta, ja mulla on kaikki sen oireet kuin oppikirjasta. Ei esim ole koskaan ollut painon kanssa mitään ongelmia, enemmän niin päin, että on pitänyt ahtaa väkisin ruokaa, mutta pari viikkoa sitten kun kävin vaa'assa, oli tullut 3-4 kg lisää, ja kaikki vyötärölle (joo hiilaria on tullut vedettyä nyt enemmän). Puoli vuotta ollut nyt niin että makaan sängyssä koko päivän (en käy töissä), ja nousen vaan vessaan ja syömään ja 3 krt viikossa salille. Itsetunto on nollassa, ja hyvä että kehtaa kaupassa käydä, puhumattakaan jostain treffeistä! Jotenkin on se fiilis että jos ja kun menen oikealle salille, teen aina vähän liikaa ja treeni kestää joskus 2 tuntiakin. Olenkin päättänyt alkaa treenaamaan vaan kotona, niin tuskin ainakaan ylikuntoon.. Selvimmin huomaan ylikunnon siitä että jokaisen sarjan jälkeen olen ihan puhki ja on pakko istua hetkeksi. Sekä siitä että rauta painaa tolkuttomasti. Yksi liike salilla on että teen ns käänteistä penkkipunnerrusta (takaolkapäitä/hartioita), eli makaan selällään smith koneen alla ja tanko on vajaan metrin korkeudella maasta. Otan sitten leveähköllä otteella tangosta kiinni ja alan nostelemaan yläkroppaa (jalat suorana jollain penkillä). Tuo liike on hiton hyvä vastaliike penkille, ja pitää olkapäät kunnossa. Aloin tekemään tuota liikettä pari, kolme vuotta sitten ja alussa sain nostettua kroppaa 13 toistoa. Pikkuhiljaa sain enemmän ja enemmän, ja parhaimmillaan tein 40 toistoa. Sen jälkeen alkoi alamäki ja nyt toistot on siinä mistä lähdettiin eli 13! Muutkin sarjapainot ja toistot on alakantissa, mikä jopa ärsyttää ja panee yrittämään aina vaan enemmän. Eikä puhettakaan että saisi mitään pumppia mihinkään lihakseen. Ihan kuin ei olisi salilla käytykään, kun tulen kotiin. Joku 1-2 viikon tauko ei käytännössä auta mulla mitään. Mulla oli alkuvuodesta kk treenitauko mutta tosi nopeasti sekin on kuitattu, ja jo viikon päästä huomaan taas ylikunnon koputtavan..

Eikös teston tuotannon droppaaminen aiheuta helposti masennusta plus lyö kapuloita rattaisiin lihaksenkasvatushommiin? Lekuriin vaan kertomaan.

 

[murffibussi]

Lekurissa kantsis kattoo perussairaudet ensin (aamusokerit/verenpaine jne.). Vaihda salitouhut jokikin aikaa luonnossa kävelyyn ja nosta peruskulutusta sitä kautta rennosti. Painon nousu näkyy varmasti tommosissa omapainoliikkeissä ja jos hiilaripöhöstä pääsis niin nopeesti helpottaa. EI tässä iässä kannata enää välttisti miettiä liikaa tuloksia vaan enemmän sitä peruskuntoa ja yleisterveyttä.

 

[Jube666]

Ihan totta tämä ja yleensähän uupumus tulee uudestaan herkästi niille, jotka sen jo kokenut. Nyt työt jatkuu vähemmillä tunneilla ja voimareenit saa nyt jäädä. Paljon oli sellaista mihin ei voinut edes itse vaikuttaa ja se toi ahdistusta. Nyt pitää keskittyä myös tuohon palautumiseen enemmän ja paremmalla asenteella kesä onkin mielelle parempaa aikaa. Pimeä talvi vähän kauhistuttaa!

Pimeää talvea varten on hyvä aloittaa heti tossa syyskuussa viimeistään tankkaamaan D-vitamiinia ja ihan reilulla "yliannoksella". Noi kaikki oireet on itellekin tuttuja pariin otteeseen elämänvarrelta. Sanoisin aloituksessa olleeseen pohdintaan siitä, ettei psykologi tuntunut auttavan, että sulla on vaan ollut väärä psykologi. Kun on sellainen tyyppi joka saa sut ajattelemaan ja ymmärtää sun ongelmat, saa se myös autettua sua 99% varmuudella.

 

[Doomer]

Ilmoittaudun ketjuun.

41-vuotias mies. Aloitin säännöllisen urheilun vuonna 2000 eli yli puolet elämästä tullut treenattua.

Ohjelma ollut ikuisuuden sama eli 3x viikko yläruumis, 3 x viikossa jalkatreeni. Tokihan tuohon päälle 5-6 päivänä viikossa aerobista ergometrillä. Kuuteen kertaan pyrin. Kun istuu 8 tuntia päivässä tietokoneen edessä on hyvin vaikea olla tekemättä mitään sen jälkeen. Arkiliikkunnat on minimit paitsi kaupassa käynti kävellen ja tuleehan tossa hiki kun vauhdilla vetää hirveet määrät ruokaa käsissä ja repussa.

Tässä oli yli neljän vuoden jakso kun en ollut yhtään kertaa flunssassa. Sitten kävi niin että tammikuussa flunssa, toukokuussa influenssa(tai korona, kuumehuippu 39.5C), ja heinäkuussa taas flunssa. Ainahan taudit aiheuttaa parin viikon tauon ja raivostuttaa kun on tottunut lähes joka päivä urheilemaan.

Suurin osa kesästä mennyt liian vähillä unilla. Aina kun treenaa niin herään liian aikaisin. Silloin kun aloitin vuonna 2000 oli samaa ongelmaa ja kyseltyäni netissä vinkkejä joku ehdotti syyksi nestevajausta. Lisäsin juomista ja ongelma poistui. Nyt ei ole kyllä siittä ollut kyse.

Ferritiini on ketjussa mainittu ja mittautin sen viime vuoden keväällä ensimmäisen kerran elämässä kun sai D-vitamiinin kanssa hyvin edulliseen hintaan. Tulos surkea 35ug/L. Kokeilin hyvin pienellä annoksella miten nousee koska rautalisällä on sivuvaikutuksia ja tämän vuoden alussa uusi mittaus: 43 ug/l. Tuon jälkeen lisäsin annosta ja loppuvuodesta katsotaan taas tilanne. Ferritiini nousee hyvin hitaasti etenkin jos on ehtinyt päästä tosi alas joten ei ole järkeä käydä kovin usein testissä.

D-vitamiini 76 nmol/L 75 mikrogramman päiväsaannilla. Testosteroni ja SHBG mitattiin pari vuotta sitten ja näköjään SHBG oli yli labran viitearvon:

	S -SHBG	56 nmol/l	15-48 nmol/l
	S -Testo	23.0 nmol/l	10-38 nmol/l
	S -TestoVl	287 pmol/l	155-800 pmol/l