Ylikunto

Meta title: 🔥 YLIKUNTO – KUN KONE HYYTYY KESKEN KOVIMMAN AJON 🔥

Meta description: Ylikunto hiipii salakavalasti: treeni kulkee, kunnes ei kulje enää. Väsymys, hermoston ylikuorma ja motivaation romahtaminen iskevät yhtä aikaa...


Vielä tulin tänne oireideni kanssa kun ei tunnu lääkärissä tähän apua löytyvän. Olen ravannut vaikka missä tutkimuksissa ja verikokeissa ja sydänultrassa mutta kaikkien niiden mittareiden mukaan olen kunnossa. Järkyttävän väsymyksen, alhaisen leposykkeen ja verenpaineen lisäksi allekirjoittaneelta löytyy myös tällaisia:

- painonnousu (tuntuu että kaikki pakkautunut keskivartaloon)
- vatsan turvotus + ummetus
- selkäkipu
- lantion ja oikean nivustaipeen/polvitaipeen kipu
- sormien ja luomien turvotus aamuisin
- suupielet auki toista kuukautta (mitkään lääkärin määräämät voiteet eivät auta)
- kynsivallintulehdus ( kaksi antibioottikuuria syöty, ei auta)
- lihaskivut ja säryt joiden sijainti vaihtelee, viimeisimmäksi käsivarret
- kuukautisia ei kuulu
- totaalinen väsähtäminen esimerkiksi kävellessä, jolloin pakko välillä pysähtyä hengähtämään (ei aina)
- ärsyyntyminen tavallista helpommin
- mikään ei oikein innosta
- ajattelu takkuaa, tuntuu etten ymmärrä yksinkertaisiakaan asioita enkä jaksa miettiä

Ennen kuin alan kauhuskenaarioita maalailemaan, niin mahtaako tästä oirekuvasta löytyä ylikunnon kokeneille tuttuja oireita? Salilla en ole käynyt reiluun viikkoon tekemässä mitään, kävelykin maksimissaan ollut 3km. Koska ei vaan jaksa.

Boldasin mun oireet, samoin että syke nousi kahteen sataan heti, sydän muljuaa rinnassa koko ajan, lihasten palautuminen treenistä kesti about 7 päivää ym.

Koskaan ei tee pahaa pitää parin viikon totaalilepo.

Jos nyt mietin niin ylikunnosta pääsee pois kun kaksi asiaa pistää kuntoon. Nukkuminen mahdollisimman pitkään, ihan vähintään 8 h, itse nukuin 12 h yöunia, sekä vaikein on saada aivot pois suorittamisesta ja rupeaa hidastamaan elämää, eli rupeat havainnoimaan maailmaa. Ota tavaksi joka päivä miettiä kolme asiaa mistä olet kiitollinen tänään, kolme positiivista asiaa. Joka kerta kun olet ulkona, tarkkaile ympäristöä ja tee havaintoja - kuuntele miten linnut on alkanut laulamaan ja kuulostaa keväältä, miten päivänvaloa on jo näkyvissä kun lähdet töihin, miten pitkään sitä riittää jo iltapäivällä, kohta voi ruveta jo bongaamaan muuttolintuja ym. Se opettaa sut pois tuosta suorittamisesta.
 
Vielä tulin tänne oireideni kanssa kun ei tunnu lääkärissä tähän apua löytyvän. Olen ravannut vaikka missä tutkimuksissa ja verikokeissa ja sydänultrassa mutta kaikkien niiden mittareiden mukaan olen kunnossa. Järkyttävän väsymyksen, alhaisen leposykkeen ja verenpaineen lisäksi allekirjoittaneelta löytyy myös tällaisia:

- painonnousu (tuntuu että kaikki pakkautunut keskivartaloon)
- vatsan turvotus + ummetus
- selkäkipu
- lantion ja oikean nivustaipeen/polvitaipeen kipu
- sormien ja luomien turvotus aamuisin
- suupielet auki toista kuukautta (mitkään lääkärin määräämät voiteet eivät auta)
- kynsivallintulehdus ( kaksi antibioottikuuria syöty, ei auta)
- lihaskivut ja säryt joiden sijainti vaihtelee, viimeisimmäksi käsivarret
- kuukautisia ei kuulu
- totaalinen väsähtäminen esimerkiksi kävellessä, jolloin pakko välillä pysähtyä hengähtämään (ei aina)
- ärsyyntyminen tavallista helpommin
- mikään ei oikein innosta
- ajattelu takkuaa, tuntuu etten ymmärrä yksinkertaisiakaan asioita enkä jaksa miettiä

Ennen kuin alan kauhuskenaarioita maalailemaan, niin mahtaako tästä oirekuvasta löytyä ylikunnon kokeneille tuttuja oireita? Salilla en ole käynyt reiluun viikkoon tekemässä mitään, kävelykin maksimissaan ollut 3km. Koska ei vaan jaksa.

Itselläni samoja oireita! Varsinkin nämä spesifit kolahti: suupielet auki ja kynsivallintulehdus.

Suurin osa löytyy muistakin. Paino on noussut huolella, eikä tahdo laskea vaikka syö kuinka järkevästi.

Kokeilemalla tietää. Saatko jo nukuttua?
Avannon luulisi olevan rentouttava, teitkö nämä molemmat samana päivänä? Jos näin niin kokeile ensin vesijuoksua pelkästään, mutta älä nyt tuntia juokse, joku 20 min on jo riittävä alkuun. Avanto sitten eri päivänä.
Kun liikut niin ethän liiku sillai sata lasissa? Just fitneksessä vallalla oleva ajatus "tee aina failureen" ym. on todella haitallista. Sun pitää liikunnan suhteen ottaa nyt sellainen "mummo/vaari" touch, eli teet kaiken hitaasti ja rauhallisesti ja käytä vain puolet sun voimavaroista.

Kokeile uudestaan kahden viikon kuluttua, jos silloin pystyy jo vähän tekemään niin älä innostu liikaa vaan tee kerran viikossa jotain pientä.

Mulla oli siinä vaiheessa kun jotain pystyi jo treenaamaan, niin kahdessa viikossa pystyin tekemään kolme treeniä, nekin noin puoli tuntia kerralla, ja sitten viikon lepo. Mutta pikku hiljaa se siitä nousee kun kuuntelee kroppaa ja oppii siihen että ei tarvitse vetää aina äärirajoille ja pois mukavuusalueelta.

Samalla kertaa joo. Myös ravinto jäi vajaaksi ja tuli vielä siivottua koko kämppä samana päivänä, niin eipä tuo ihmekkään että piiputti. Nyt olen käynyt kerran viikossa vesijuoksemassa tuon 20 minuuttia kerralla, ja samalla käynnillä avannossa, eikä oireita ole tullut.

Ajattelin vielä vaihtaa vesijuoksun pois ja kokeilla pelkkää avantoa. Töiden tuoma fyysinen rasitus käy yhä liikunnasta.

Kiitos neuvoista, ja voimia kaikille!
 
Tämä on tosiaan pitkä ja kivinen tie tämä toipuminen ja aina kun ajattelet että nyt oot päässyt yli, niin aina tulee jokin juttu joka tuo taas oireet esiin.
Suorittamisen kun pystyis lopettamaan niin helpottais, mutta siihen aina ajautuu.
 
Kävin tänään rasituskokeessa. Pyörää poljettiin, verenpainetta ja sydänkäyrää mitattiin.

Lääkäri sanoi että mitään ei ole, ja kehoitti liikkumaan normaalisti.

Pitää lähtä hiljalleen kokeilemaan, jos sitä on tullut kuitenkin sitten suurin osa kuviteltua ja ylireagoitua. 🙄

Katellaan.
 
Minua kiinnostaisi myös ylikunnosta toipumisen eri vaiheet.

Olen mitä luultavimmin ylikunnossa. Lääkärissä otettu lukuisia testejä ja mitään ei tunnu olevan missään. Suorituskyky on silti laskenut huomattavasti, palautumisaika on kymmenkertainen, lihakset hapottaa jo pienimmästä sykettä nostavasta harjoituksesta, jatkuvia rytmihäiriöitä ja iltaisin asteella kohoava kehon lämpötila. Kysyin ylikunnosta, mutta ko. lääkäri ei ilmeisesti tiennyt siitä mitään ja sanoi että "jos tämä olisi ylikuntoa, niin sen olisi pitänyt mennä ohi jo parissa viikossa!"

Olen ollut lokakuun alusta puolikuntoinen. Vuoden jatkunut kuntosali- ja juoksuharjoittelu liian vähillä lepopäivillä, ongelmat puolison kanssa ja lopulta triggaavana tekijänä kausiflunssa ja puolikuntoisena treenaaminen.

Olen ollut pääsääntöisesti urheilematta, mutta silti välillä vedellyt leukoja ja punnerrellut. Tehnyt jopa jonkin rankankin treenin ja ollut seuraavana päivänä lähes petipotilaskunnossa. Nyt viimein ymmärrän, että kaikkea ylimääräistä rasitusta on vältettävä. Toivottavasti tämä menee pian ohi!

Millaisissa vaiheissa oireet lähtivät sinulta? Kiinnostaisi tämä kovasti.

Eva Wahlström kertoi hesarissa kuvaavasti omasta ylikunnostaan, kannattaa lukea sieltä https://dynamic.hs.fi/a/2020/wahlstrom/

Pointti on se ettei kannata haaveilla pikaisesta toipumisesta tai nopeista muutoksista, toki vähän riippuen miten pahaksi tilansa on päästänyt. Oman, täysin EMPIIRISEN näkemyksen mukaan tuo menee enemmän niin päin, että triggaava tekijä on ylikunto ja seuraus kausiflunssa, Ylikunto tekee ihmeitä ihmisen immuunipuolustukselle, ja sitä kautta tila on vakavampi kuin moni uskoo. Monihan ei usko koko ylikuntoon, se on vaan lahjattomien tekosyy olla treenaamatta, ja sitten seuraavassa hengenvedossa luetellaan liuta oireita jotka syntyvät suoraan ylikunnosta. Tämä eräskin heppu luetteli ensin viikkoaikataulustaan loputtoman määrän liikuntaa ja aktiviteetteja, ja sitten ihmetteli että "kun lepopulssi laukkaa hulluna eikä iltaisin tule uni, mistä ihmeestä voi johtua?". "No kuule mistä mahtais johtua, varmaan jostain mitä söit?"

Asiaa mutkistaa monet tekijät, tila on kovin yksilöllinen ja mahdollisuus palautua siitä samoin. Palautumisen pääosassa pitäisi olla lepo, asiallinen ravinto ja lihashuolto. Treeniä sopii aloitella hiljakseen sitten kun oireet ovat kadonneet ja elämä taas maistuu. Muussa tapauksessa sitä hyppii itsensä vaan syvemmälle sinne suohon, ja siitä ei välttämättä seuraa mitään hyvää. Eva tuossa jutussaan kertoo, että ylikunto käytännössä lopetti amatööriuran, koska liika treeni leipoi selkään sellaisen tulehduksen, että siinä kierteessä meni liikuntakyky pariksi vuodeksi ja jäljet tuntuu edelleen.. Omat kokemukset ovat vähän samankaltaisia, ts. itsellä on perussairautena astma joka tuotti lyhenevin väliajoin hengitystieinfektioita, ja sitten kun vihdoin älysi lopettaa treenit, niin meni viisi vuotta ennen kuin edes huvitti aloittaa uudelleen. Ts. kannattaa harkita kannattaako hyppiä itsensä siihen suohon, vai olisiko jokin toinen lähestymistapa hedelmällisempi? Ja sitten jos siellä suossa on, niin hissukseen, hissukseen pyrkii pois sieltä...koska hosumalla uppoaa vaan syvemmälle. Hierontaa, puhdasta ruokaa, kevyttä liikuntaa, lepoa, kyllä sen sitten huomaa itse koska olossa tapahtuu muutoksia, lepopulssi laskee jne. yöt tulee nukutuksi jne.
 
Olen lueskellut ketjua ja kun samassa suossa ollaan ja syvällä, niin täytyy kiittää kaikkia, tästä saa vertaistukea josta olen kokenut paljon apua.
Muutama kysymys tai aihe olisi, joita ajattelin vielä nostaa esille.

Ensimmäinen on omakuva. Itsellä (kuten näköjään monella muullakin) yksi, mutta ei suinkaan ainoa ylikuntoon päätymisen syy oli puutteellinen syöminen, nyt olen sitten syönyt mahdollisimman hyvin, ja vaikka en missään nimessä ole mässäillyt, kiloja on ylikunnolle tyypillisesti kertynyt etenkin keskivartaloon. Tämä sörkkii itsetuntoa ihan huolella yhdessä sen kanssa että liikkuminen on jäänyt täysin pois elämästä (kroppa ei vielä kestä edes kävelyä kuin n.15 min). Tiedän että olen ylikuntomatkani alussa, nyt takana 3 kuukautta ja tuntemukset sellaiset että epäilen että vähintään vuosi menee. Miten olette henkisesti handlanneet lihomisen?

Toinen ja tärkeämpi asia on ylilyönnit toipumisen aikana. Tämä askarruttaa mieltäni kovasti ja toivoisin vastausta joltakin toipumisen tiellä pidemmällä olevalta. Yritän kokeilla kropan kanssa liikkumisen lisäämistä, yleensä systemaattisesti (esim. 10 min ->15 min), mutta välillä yksittäisiä suorituksia rennommin. Yleensä homma onnistuu mutta joskus menee yli, ja kroppa menee aivan sekaisin pariksi päiväksi. Minulla ongelmana on että itse suoritus ei ikinä oikeastaan tunnu miltään, mutta suorituksen jälkeen tai seuraavina päivänä voi olla aivan järkyttävä olo. Syyllistän ylilyönneistä itseäni sitten kovasti ja pelkään että vaarannan koko toipumisen. Haluaisinkin tietää onko muillakin ollut enemmän tai vähemmän säännöllisesti ylilyöntejä eli kuuluvatko ne vain asiaan vai sörkinkö itseäni koko ajan vielä syvemmälle tähän tilaan? Henkisesti kävelyt ja ulkona oleminen ovat minulle todella tärkeitä ja saan kyllä iloa siitä että voin tallustaa vaikka laavulle istuskelemaan pienen matkan autolta.

Kiitos jo etukäteen.
 
Mitä tulee tuohon lihomiseen ja oman pään tottumiseen siihen, niin on ollut vaan pakko opetella ajattelemaan että oon aivan sama kun silloin 10 kg sitten, kelpaan tällaisenakin kaikille. Oikeastaan muu maailma viis veisaa sun kiloista, ainoastaan fitness maailma on raaka mitä tulee pieneen määrään ylimääräistä rasvaa.

Siis tarkoitat noilla ylilyönneillä ns liian kovaa treenaamista olosuhteisiin nähden? Sitä tulee vielä viiden vuoden jälkeenkin.
Treeni kulkee hyvin mutta nukkumaan mennessä huomaa että teki taas liikaa kun uni ei tuu, kierrokset päällä.
Sun pitää vaan oppia mikä on sopiva määrä, sitten vaikka 3 kk päästä voit kokeilla kestääkö vähän lisätä tehoja. Vielä kolmen vuoden päästä ylikunnosta pystyin tekemään 2-3 treeniä viikossa mutta sitten oli pidettävä viikko lepoa. Nykyään pärjää jo 2-3 treenillä viikossa kunnes kolmas viikko täytyy keventää mutta ei tarvitse täyttä lepoa, riittää kun tekee yhden treenin.

Tein kovaa punttitreeniä, eli anaerobista, kun tulin ylikuntoon, ja vaikea saada kroppa kestämään sitä kovaa treeniä vieläkään, mutta sitten taas 2-3 potkunyrkkeilytreeniä maksimisykkeillä menee hyvin. Eli mä pystyn tekemään tosi paljon aerobista treeniä, joten oon sitten panostanut siihen ja teen vaan yhden lihaskuntotreenin viikossa keskimäärin.
 
Kuinka kattavia ja luotettavia kuvia nämä hyvinvointianalyysi mittaukset antavat esim. firstbeat? Onko kokemuksia näistä?

Laskeeko ne tietyltä ajalta jonkun mediaanituloksen palautumisesta ja unen määrästä ja vertaa niitä ns. keskiarvoihin? Ja jos käppyrät huutavat punaista niin mitä sen jälkeen sitten?

Haluan aavistuksen enemmän tietää omasta palautumisestani mutta pienellä skeptisyydellä kuitenkin noita hyvinvointianalyyseja kohtaan, että ennenkuin menee tunkemaan rahojaan niille olisi kiva kuulla kokemuksia jos niitä löytyy.
 
No se first beat on sinäänsä hyvä, jos se on semmoinen kolmen vuorokauden seurantajakso. Perustuu sykevälivaihtelun tarkkailuun. HRV on aika yleisesti hyväksytty validi tapa analysoida kehon hyvinvointia. Stressiä ja palautumista. Jos semmoisen tutkimuksen ilmaseks vaikka saa työterveydestä, niin eipä siitä haittaskaan ole. Itelle tehty pari kertaa. Karmeat oli tulokset.
 
Koko stoori tällä erää liian pitkä kirjotettavaksi. Ja koska aivosumu. Mut palaset loksahtaa viimeistään nyt kun tän ketjun löysin ja selaillu läpi. Mahtava oli löytää tämä.

Vuoden verran tainnut olla ylikunto päällä, 2019 syksyllä liikaa urheilua, liian vähän unta, ja liian vähän ravintoa. Unettomuus ja stressi oli ollut pitkään ennen, syyt siihen korjattu nykyisellään. Mutta siihen yhtälöön kovat miinuskalorit päivästä toiseen ja joskus parinki tunnin unilla vaan älytöntä repimistä joko lenkkipolulla/uimassa. Salilla en juuri oon käyny. Oli miten oli, periaatteessa hoitanut keväästä asti tilaa, tosin tässä on vielä epäilyä borrelioosistakin. Mutta ei haittaa hoitaa silti koska vähintään jonkun verran myös, ellei kokonaan ylikunto. Kaikki mahdolliset A:sta Z:taan otettu lääkärissä. Ei mitään poikkeavaa. No laihduin talvella 10kg, lihakset surkastu, esim perseestäkin. ei voinu istua ja testot oli ihan romahtanu, mutta 3-4kk siitä noussu normaaliksi.

Mutta, alotin 3kk sitten keton. ja sillä ollut tiukasti 20-25g hiilaria päivä. Puhtaasti terveyssyistä, silloin oli vahvasti epäily borrelioosista. Ja sitä vieläkin tutkitaan. Siinä vaiheessa nelisen kuukautta hoitanu ylikuntoa ja tuntui että hitaasti tervehtyy, jos ollenkaan. Niin sitten ketolle testiksi ajatuksella "ehkä ei olekkaan ylikunto" Siirtymä siihen meni ihan lähes ilman ketoflunssaa, oon voinut pääsääntöisesti ihan ookoo, tosin kaukana 100%terveestä. Tässä ainakin tulee kaloreita koneeseen tarpeeks, plussilla varmaan joka päivä. Paino pysyny samana/noussu mitä pari viikon välein katellut. MUTTA, haluisin kysyä että tervehtymisen kannalta, jatkanko samaan malliin vai siirrynkö takas sekasyöntiin ja hiilarit reippaasti ylös? Oletetaan et puhtaasti ylikunto, ei mitään muuta, niin nyt varmaan on rasva-adaptaatio aikalailla hoitunu. Ni onkohan merkitystä miten syö tästä eteenpäin? Ei ongelmia alkaa vetää sekasyöjänä taas ja vetää hiilarit reilusti ylös. Mutta jos ei merkitystä, niin jatkan ketolla.

Nykyään nukun lähes joka yö heräämättä, en ikävä kyl enempää kun 6-7h. Mut kaikenlaista on vielä, vapinaa, jatkuvaa nykimistä kehossa joka mielestäni jonkunasteen indikaattori et ei oo terve. Alkoi justkin vuosi sitten toi nykiminen. ja samaan ni jatkuvasti palelu/kylmät kädet ja jalat. ja tää vitun aivosumu.

En jaksa tai muista kaikkea kirjottaa nyt, sori. Mut tohon ruokavalioasiaan mielelläni vinkkejä. Kiitos! Ja jos jotain tarkentavaa kysymystä.
 
Alkaa nyt ilmesesti kroppa ilmottelemaan itsestään, kertokaa te joilla kokemusta onko mahdollisesti kysymys tulevasta ylikunnosta.

Syksy ja loppuvuosi meni suht hyvällä treenillä, mutta ei missään nimessä liian kovalla treenillä. Otin vielä jouluna parin viikon totaalilevon ja kunnon mässäilyn palauttaakseni itseni kunnolla taas ensimmäisen kunnon treenivuoden jälkeen.

Aloitin nyt tammikuussa uudella treeniohjelmalla. Vuosi tuli hinkattua aikaisempaa. Nyt ensimmäisen kahden viikon huomattavasti kovemman treenijakson jälkeen (5krt viikkoon kovaa treeniä) sydän hakkaa iltaisin ja öisin noin 10bpm kovempaa kuin normaalisti. Uni ei tule, ja unen laatu kärsii selvästi. Unta kuitenkin tullut sen 8h väh. yössä aiemmin. Polarin kelloa käytän treenin- ja unenseurantaan.

Voiko johtua jostain uusista ärsykkeistä joita uuden ohjelman mukana tullut, johon kroppa ei vielä tottunut? Koskaan aiemmin tällaista ei ole käynyt. Muita isoja elämänmuutoksia ei ole ollut. Syönti on kohdallaan, +500kcal päivittäin. Aiemminkin tehnyt kovia treeniputkia mutta näin ei aiemmin ole käynyt. Nyt kolme päivää ottanut lepiä sohvalla. Ja edelleen sydän hakkailee normaalia kovempaa.
 
Moi!

Olen tässä seuraillut muutamia oireita nyt jo monta kuukautta hieman huolestuneena. Ikää on 35 vuotta, mies, hoikka, perusterve, ollut liikunnallinen koko elämän, mutta aloittanut punttitreenit tosissaan vasta n. 6 kk sitten.

Erityisesti ihmetyttää korkea leposyke treenipäivien iltana. Teen kohtuullisen rankkaa koko kropan punttitreeniä 3x viikossa, ja treeni on yleensä klo 17 aikoihin, mutta treenipäivinä vielä illalla nukkumaan mennessä leposyke huitelee 90 lyöntiä minuutissa. Ja se ei laske tuosta, vaikka makaa sängyssä (tekee nukahtamisen todella vaikeaksi). Vasta aamulla tuo syke on normalisoitunut sinne n. 60 lyöntiä per minuutti tienoille.

Onko tuo normaalia, että 5-6 tuntia punttitreenin jälkeen leposyke on noin korkea? Itselle nukahtaminen tuollaisessa ylikierrostilassa on todella vaikeaa.




Olen havainnut paljon muitakin oireita, ja seuraavassa vähän pidempi sepustus niille, jotka jaksaa lukea (arvostaisin kovasti!)

Aloitin punttitreenit tosissaan n. 6 kk sitten. Jälkikäteen ajatellen lähdin liikkeelle aivan väärällä asenteella: tein luonteelleni tyypillisesti kaiken ihan täysillä, välittämättä palautumisesta. Ensimmäiset 2 kk kroppa jaksoi hyvin ja kehitys oli nopeaa. Muutenkin tuntui siltä, että energiaa oli tavallista enemmän, libido oli korkea, ja olo oli voittamaton.

Tein treeniä aloittelijana melko korkealla volyymillä ja intensiteetillä: 4-5 treenipäivää viikossa, 15-20 sarjaa viikossa per lihasryhmä ja kaikissa yläkropan liikkeissä lähes jokainen sarja failureen.

Jo ensimmäisen kuukauden jälkeen alkoi näkyä varoitusmerkkejä - nimittäin unenlaatu kärsi selkeästi. Aloin nukkumaan aiempien n. 8 tunnin yöunien sijaan enää n. 6 tuntia yössä. En silti ollut väsynyt päivisin, joten en nähnyt ongelmaa.

Kahden kuukauden jälkeen alkoi kehitys sakata kuntosalilla, tulokset ei enää nousseet. Jatkoin silti samaan tyyliin, treenaten jopa entistä kovempaa.

Kolmen kuukauden jälkeen tajusin, että jotain on vialla. Yöunet katkonaisia, heräilin toisinaan koko kropan hermosärkyyn ja hikoiluun. Sain nukuttua parhaimmillaan n. 6 tuntia yössä. Seksihalut alkoivat laskea, ärtymys ja lievä ahdistuneisuus koko ajan läsnä.

Silloin vasta ymmärsin, että teen jotain väärin. Otin 2 viikkoa totaalilepoa ja aloitin kokonaan uuden treeniohjelman: pienensin volyymin puoleen ja lakkasin tekemästä sarjoja failureen.

Tuo auttoi jonkin verran ja kehitystä alkoi taas tulla hieman. Myöskin unenlaatu parani, mutta edelleen yöunet jäivät n. 6 tunnin mittaisiksi johtuen etenkin siitä, että nukahtaminen ei onnistunut helposti (ilmeisesti stressitasot korkealla iltaisin).

Nyt olen jatkanut tällä kevyemmällä treeniohjelmalla, ja olen pitänyt kuukauden välein viikon totaalilepoa. Siltikään ei tunnu siltä, että kroppa olisi palautunut. Vaikea saada nukuttua kunnon yöunia. Lepoviikkoina tilanne kuitenkin paranee selkeästi ja nukun paremmin. Heti kun alan treenaamaan, ongelmat yöunien suhteen palaavat. Seksihalut edelleen matalat, ero puolen vuoden takaiseen on huomattava.




Lienee selvää, että kroppani on jonkinlaisessa ylirasitustilassa. Nyt mietin, että mitä se vaatisi, että tilanteen saisi normalisoitua? Olen lukenut jotain kauhukertomuksia, kuinka joskus ylikunnosta palautumiseen tarvitaan vuosien totaalilepoa. En kai ole voinut saada aikaan noin suurta vahinkoa tuolla muutaman kuukauden tyrimisellä?

En tietysti millään haluaisi lopettaa kuntosaliharjoittelua, kun olen siinä motivoitunut ja nähnyt tuloksia. Toisaalta pelkään, että mitä pidempään jatkan tällaista löysässä hirressä roikkumista (heikot yöunet, korkea stressitaso), sitä hankalammaksi palautuminen lopulta tulee?

Mitä tässä kannattaisi tehdä?
 
Tiedät varmaan itsekin mitä kannattaa tehdä. Liikunnaksi korkeintaan, ja ihan mielellään, vaan kävelyä ja marssit lääkäriin. Syö ja juo tarpeeksi ja jos lääkäri määrää jotain labraamaan niin kehota ottamaan testotkin tai käy omasta taskusta.

Jotain on kyllä mennyt ihan päin helvettiä jos kahdessa kuukaudessa kehitys tyssää ja puolen vuoden jälkeen on ukko kuopassa.
 
Mä oon aina jokseenkin ihmetellyt niitä ”aloittelijoiden” yksi jakoisia treenejä. En ainakaan minä löydä mitään niin rankkaa treeni jakoa kun tuo. Varsinkin jos sattuu hermottamaan luonnostaan hyvin tai olemaan kovapäinen tekemään niin helppo homma ajaa itsensä piippuun puolessa vuodessa. 👍🏼 Järkevämpi ohjelma vaikka olisi yksi jakoinen mutta volyymin ja isojen liikkeiden kanssa melko varovainen saa olla.

Mielummin mahdollisimman vähästä maksimaalinen hyöty irti ja sitä tehden lisää ärsykettä jos tarvii. Vähän ”pää edellä veteen” hypätty liian kovaa, liian paljon. Mutta nyt siis lepoa kannattaa antaa ruokaa ja unta.
 
Mä oon aina jokseenkin ihmetellyt niitä ”aloittelijoiden” yksi jakoisia treenejä. En ainakaan minä löydä mitään niin rankkaa treeni jakoa kun tuo. Varsinkin jos sattuu hermottamaan luonnostaan hyvin tai olemaan kovapäinen tekemään niin helppo homma ajaa itsensä piippuun puolessa vuodessa. 👍🏼 Järkevämpi ohjelma vaikka olisi yksi jakoinen mutta volyymin ja isojen liikkeiden kanssa melko varovainen saa olla.

Mielummin mahdollisimman vähästä maksimaalinen hyöty irti ja sitä tehden lisää ärsykettä jos tarvii. Vähän ”pää edellä veteen” hypätty liian kovaa, liian paljon. Mutta nyt siis lepoa kannattaa antaa ruokaa ja unta.
Tai eihän se itse jako huono ole, kaiken voi tehdä väärin.
 
👍🏼 Joo siis en sitä tarkoita jako on huono. Huippu jako mutta aina aloittelijoille suositellaan tuota yksijakoista tosi usein ja itse taas pidän sitä sieltä raskaimmasta päästä toteuttaa treeniä.
Nää on varmaan niitä harvoja tapauksia kun aloittelija pystyy treenaamaan liian kovaa niin jaolla tuskin on edes mitään väliä, suurinta osaa pitää potkia perseelle. En kyllä yksijakoisesta välitä missään kontekstissa mutta se on eri keskustelu se.

Kovaa pitää treenata ja rajoja kokeilla mutta tämä nyt on esimerkki siitä miten sitä ei pidä tehdä 😁
 
Kiitos vastauksista, ja joo, taidan tietää mitä nyt on parasta tehdä.

Tosiaan oma ongelma on se periksiantamattomuus ja kaiken tekeminen ihan täysillä. Innostuin puoli vuotta sitten ihan 100% ja ajattelin, että yritän päästä elämäni kovimpaan kuntoon. Tyhmänä ajattelin, että teen sen treenaamalla kovempaa kuin koskaan aikaisemmin.

Isoin ongelma fyysisesti lienee tuo yöunien vähyys sekä se, että tein melkein kaikki sarjat failureen (hermostolle ilmeisesti ihan tappoa). 6 tunnin unilla voi pärjätä vielä ehkä viikon, mutta kun siitä on tullut pysyvää, eli oon nukkunut n. 6-7 tuntia melkein joka yö viimeiset 4-5 kk, niin en usko että kroppa palautuu kunnolla.

Varmistan vielä vaikka luulenkin tietäväni vastauksen, mutta onhan niin, että tuo 90 leposyke treenipäivien iltana ei ole sellaista, mitä tapahtuisi jos kaikki olisi kunnossa?
 
Viimeksi muokattu:
Back
Ylös Bottom