Ylikunto

Meta title: 🔥 YLIKUNTO – KUN KONE HYYTYY KESKEN KOVIMMAN AJON 🔥

Meta description: Ylikunto hiipii salakavalasti: treeni kulkee, kunnes ei kulje enää. Väsymys, hermoston ylikuorma ja motivaation romahtaminen iskevät yhtä aikaa...


Kuulostaa, että ikää on jo jonkin verran tullu. Se on yksi, mikä hidastaa palautumista. Syötkö tarpeeksi? Ja kolmas asia. Ei kannata rekalla mennä moottoritielle. Vähennä selvästi treeniä. Anna nälän kasvaa pikkuhiljaa. Pari kertaa viikossa salia ja vaikka kävelylenkkiä päälle. Mihin sulla on kiire? Anna sille aikaa.

Olen vasta 24-vuotias niin en koe sitä kovin vanhaksi. Mielestäni syön paljon, mutta siitä voi olla montaa mieltä. Ei mulla tavallaan mihinkään kiire ole, mutta halu kehittyä on kova ja kilpailut kiintää silmissä.
 
Olen vasta 24-vuotias niin en koe sitä kovin vanhaksi. Mielestäni syön paljon, mutta siitä voi olla montaa mieltä. Ei mulla tavallaan mihinkään kiire ole, mutta halu kehittyä on kova ja kilpailut kiintää silmissä.
Kannattaa olla realistisi, myös työn suhteen. Jos se on henkisesti kovin stressaavaa, niin ei se palautuminenkaan onnistu. Sitten ruuan laatuun kannattaa kiinnittää huomiota. Ikää ei sulla ole tosiaan paljoa vielä. Kuullostaa vaan siltä, että vedät nyt vaan liian kovaa kuntoosi nähden.
 
Monella kysyjällä on täällä samanlainen ongelma, ehkä eri tavoin koettuna, kerrottuna tai muotoiltuna. Treeni ei enää kulje, fyysiset oireet astuu mukaan, psyykkiset oireet astuu mukaan ja huomataan, että jos antaa itselleen lepoa, oireet helpottavat. Tiedätte alitajunnassa itsekin mistä on kyse ja miten tulee toimia.
Mieli sanoo että pitää treenata, kroppa sanoo että ei.

Ette te siihen lepotaukoon kuole. Mitä sitten jos paino nousee, lihasmassaa katoaa tai kehitys pysähtyy? Se ei ole pysyvä tila.
Elätte oman kroppanne kanssa loppuun asti, kannattaa opetella kuuntelemaan sitä ja luottamaan siihen. Mitä nopeammin heräätte varotusmerkkeihin, sen nopeammin toipuminen käy, ettekä aiheuta pysyvää vahinkoa. Keksikää päiviin uutta sisältöä, ottakaa etäisyyttä ja oppikaa näkemään elämä vähän laajempana kokonaisuutena.

Tiedät kyllä itse millon kroppa on ylirasituksesta palautunut ja valmis taas toimimaan normaalisti. Siihen asti anna sen levätä.
 
Monella kysyjällä on täällä samanlainen ongelma, ehkä eri tavoin koettuna, kerrottuna tai muotoiltuna. Treeni ei enää kulje, fyysiset oireet astuu mukaan, psyykkiset oireet astuu mukaan ja huomataan, että jos antaa itselleen lepoa, oireet helpottavat. Tiedätte alitajunnassa itsekin mistä on kyse ja miten tulee toimia.
Mieli sanoo että pitää treenata, kroppa sanoo että ei.

Ette te siihen lepotaukoon kuole. Mitä sitten jos paino nousee, lihasmassaa katoaa tai kehitys pysähtyy? Se ei ole pysyvä tila.
Elätte oman kroppanne kanssa loppuun asti, kannattaa opetella kuuntelemaan sitä ja luottamaan siihen. Mitä nopeammin heräätte varotusmerkkeihin, sen nopeammin toipuminen käy, ettekä aiheuta pysyvää vahinkoa. Keksikää päiviin uutta sisältöä, ottakaa etäisyyttä ja oppikaa näkemään elämä vähän laajempana kokonaisuutena.

Tiedät kyllä itse millon kroppa on ylirasituksesta palautunut ja valmis taas toimimaan normaalisti. Siihen asti anna sen levätä.

Puhut Jenni täyttä asiaa. Sitä on vaan itse vaikea hyväksyä, että on ajanut itsensä ylikuntoon. Tuntuu että haluaa vaan kokoajan vakuuttaa että ei se ole totta, mutta kroppa kyllä sen kertoo aika selvästi. Nyt pakko ottaa etäisyyttä tähän hommaan niinkuin itsekin sanoit. Muuten tämä koko homma pitkittyy ja voi olla että mun motivaatio lajia kohtaan katoaa kokonaan.
 
Mulla ainakaan "patti" vähene, jos pari-kolme viikkoa olen kokonaan salilta pois. En tarkoita liikkumattomuutta; esim. syksyllä fillaroin salin sijaan jokusen viikon enemmän kuin vuosikymmeniin. Myöskään, jos asioita tai duuneja tai muita reissuja, niin kolmen-neljän päivän paussi ei tällaista maallikkoa haittaa. Pikku breikin jälkeen jumppa tuntuu todella hyvältä. Niin kutsuttu "pumppi" myös tulee helposti kuin paikat olisivat innoissaan treenin jatkumisesta. Voi toki olla, että 20 vuotta sitten saliliikuntaa sai olla tiuhemmin, koska silloin taisi palautuminen olla pikaisempaa kuin nyt keski-ikäisenä.

Jenni sanoi olennaisen. Sen tuntee (tietää), kun palautuminen on tapahtunut.
 
Puhut Jenni täyttä asiaa. Sitä on vaan itse vaikea hyväksyä, että on ajanut itsensä ylikuntoon. Tuntuu että haluaa vaan kokoajan vakuuttaa että ei se ole totta, mutta kroppa kyllä sen kertoo aika selvästi. Nyt pakko ottaa etäisyyttä tähän hommaan niinkuin itsekin sanoit. Muuten tämä koko homma pitkittyy ja voi olla että mun motivaatio lajia kohtaan katoaa kokonaan.

Niin tiedän valitettavan hyvin. Viestini tarkoitus olikin vähän herätellä porukkaa. Ei mielen vahvuutta ole pelkästään se, kun vetelee uusia maksimeja ja vetää itsensä äärirajoille, vaan myös se, että tietää koska tarvitsee lepoa ja myös antaa itselleen sitä.
 
Huhhuh. Nyt yli viikko takana täyslepoa, ainoastaan tullut käveltyä. Viimeiset pari päivää ollu yhtä helvettiä. Tuntuu että aina kun on pystyssä niin taju meinaa lähteä, kävellessä huimaa ihan sikana ja tuntuu kuin olisi kropan ulkopuolella. Jäätävä väsymys. Ei tää tunnu helpottavan, pahenee vaan. Kyllä mun on varmaan pakko mennä lääkäriin. Pitäs kahden viikon päästä olla työkunnossa ja nyt tuntuu että ei selviä edes kauppareissusta.
 
Vilho Ahola Töölön Mehiläinen on hyvä valinta, jos PK-seudulta olet.
 
Moro. Elikkäs oireet olleet seuraavia: lokakuun alussa 2015 alkoi tähän päivään asti kestävät oireet, jotka ovat vaihdelleet kuukausien aikana osittain. Treeni, minkä jälkeen oireet alkoivat, oli jalkapäivä pitkästä aikaa. Kyykyssä oli aivan maksimit 5*5 sekä etu-että takakyykkyä+apuliikkeet jaloille ja keskivartalotreeni. Treenin jälkeen ei tuntunut mitään kipuja.

Aikaisemmin selkä, varsinkin alaselkä oireillut, jos on tehnyt maastavetoa, ja sen jälkeen pelannut esim sählyä tai jääkiekkoa parin päivän sisään. Oireet ovat poistuneet viikon sisällä kuitenkin. Nytkin oireet alkoivat vasta parin päivän kuluttua, salibandypelin jälkeen.

Treenistä alle viikko, jokainen lihas meni aivan helkkarin kipeäksi ja lähes kosketusaraksi, ei vastaavaa ole ikinä ennen tullut. Lihakset olivat yhtä kipeät arviolta 2-3vkoa, sitten kivut lihaksissa pikkuhiljaa helpottuivat. Kun muista lihaksista kipu oli hävinnyt, huomasin selän olevan vieläkin aivan jumissa, pahiten alaselässä ja pakaroiden sivuissa. Selkä on vieläkin kipeä, ja jumi on pikkuhiljaa edennyt yläselkäänkin. Normaalia salitreeniä en ole pystynyt vieläkään tekemään.

Pidin taukoa salista melkein 1,5kk, jonka jälkeen aloin todella pienillä painoilla kokeilla treenata, mutta siitäkään ei oikein tullut mitään. Seuraavan kuukauden oikeastaan vaan venyttelin, ja yritin rullailla alaselkää/pakaroita, mutta se ei auttanut yhtään mitään, enemmänkin pahensi kipua.

2,5kk jälkeen olen hieman kokeillut leuanvetoa ja renkailla leikkimistä, salilla paikat avautuvat hieman, mutta seuraavana päivänä selkä taas aivan lukossa, eikä mikään lihas edelleenkään palaudu.

Tässä olisi lähes kaikki oireet mitä ollut 3kk aikana:
Alle 1kk: lihassärky koko kropassa, unettomuus, ruokahalu hävisi täysin, väsymys, levottomuus, sairastelu. Ei salitreeniä tänä aikana, pari kertaa sählyä pelailin. Pelatessa tuli aivan uusia oireita: nivuset kipeni pahasti, kivut nilkan alueella, tuntui jänteessä.

2kk jälkeen oireita: selkä aivan jumissa, pahin alaselkä, jatkuva pieni väsymys, lihakset tuntuvat voimattomilta edelleen, univaikeuksia edelleen, tunti unta, kädet yleensä puutuneet ekan herätyksen jälkeen, sitten olo pirteä, ei saa unta noin 4-5-tuntiin tunnin nukkumisen jälkeen. Kantapohjat menivät kipeäksi jääkiekon pelaamisen jälkeen, pakarat ja reidet menevät jumiin pelkästä luistelusta, mitä ei ole ennen käynyt. Lisäksi toinen kylki on rintalihaksen alta jumissa/tuntuu painetta siinä, vähän vastaavaa kuin selässä. Lihaksissa enemmän voimaa kuin kk sitten, mutta kroppa ei ole valmis treeniin.

Ensimmäiseksi epäilin ylikuntoa+lihashuollon laiminlyöntiä, ja että selkäkivut johtuisivat lonkankoukistajista. 2kk jälkeen aloin venytellä lonkankoukistajia ja pakaroita, mutta se helpottaa ainostaan hetkeksi, eikä pysyvää vaikutusta ole tullut. Nyt olen käynyt myös ammattitaitoisella hierojalla, sekin helpotti vain päiväksi.

Lekurilla käyty kanssa, kaikki verikokeet otettu moneen kertaan, verestä löytyi HLA-B27 kudosantogeeni, mikä on yleensä selkärankareumassa, muuten kaikki ok. Seuraava lääkäriaika 25.1. Suvussa ei pahemmin ole reumaa.

Eli sellaista haluaisin porukalta kysyä, että onko kenelläkään ollut vastaavia oireita, tai mielipidettä ja perustelua, et johtuisiko oireet enemmänkin reumasta vai ylikunnosta/ylirasituksesta? Lääkärit ei kuitenkaan heti löydä yhtään mitään, elleivät laita heti röntgeniin/magneettiin. Tuli nyt aika pitkä teksti, mutta olisin erittäin kiitollinen, jos joku vaivautuisi lukemaan ja kommentoimaan tilannetta, mikäli jotain ideoita olisi. Ja mitä mahdollisesti kannattaisi jatkossa tehdä treenien/kuntoutumisen kanssa.
 
Oireet kuulostavat vahvasti ylirasitukselta/ylikunnolta. Reuman oireista ei mitään tietoa. Miten paljon treenitaustaa ja minkälainen viikko-ohjelma? Miten pidät kevennettyjä viikkoja?
 
Kiitos vastauksesta!

Niin minustakin, kun olen lukenut näistä ketjuista ylikunnon oireista. Nyt kun tunnustelee jalkoja, niin jalkaterästä ylöspäin aina pakaroitten yläosaan asti kipeä hieroessa, pakarasta tietyistä kohden kun hieroo, tuntuu kiristystä pitkässä selkälihaksessa, joten ilmeisesti oireet lähtevät pakarasta säteilemään ylöspäin?

Treenitaustaa 15v, tänä vuonna täytän 30. Välillä on tullut pidempiä taukoja, mutta urheillut olen sinä aikana. Viimeinen vajaa vuosi tosi aktiivista treeniä salilla+kehonpainoharjoittelua+salibandy ja kaukolopallo/höntsäkiekko.

Ohjelmat vaihtelee, mutta yleensä treenit menevät esim näin:
Ma: rinta+hauis
Ti: selkä+kaukalopallo
Ke: kehonpainolla jotain+ salibandy
To: ojentaja+olkapää
Pe: jääkiekko tai salibandy
La: jalat noin joka toinen viikko
Su: vähiten kipeä lihasryhmä, seuraavalla viikolla kierto vaihtuu salilla, mutta 4-7 salitreeniä+pari harrastusvuoroa

Kevyitä viikkoja on tullut satunnaisesti, välillä vain 7-10 viikon välein, yleensä sairastunut, siihen tullut sitten monta viikkoa taukoa, pitkä poskiontelotulehdus yleensä syynä.

Nyt olen tajunnut, että olisi pitänyt malttaa pitää se kevyt vko neljän viikon välein, ja kehonhuolto tehdä kanssa, eihän tuossa treenissä ollut mitään järkeä.

Olisiko mahdollista, että olisi iskenyt ylikunto/ylirasitus, ja sitä kautta vetänyt pakarat ja lihakset muutenkin aivan juntturaan? Ja mitä nyt kannattaisi treenin suhteen tehdä, ei ollenkaan, vai erittäin kevyesti?
 
Aika kova tahti ollut ja vielä ilman kevennyksiä. Ruokavalio kunnossa? Tuo sairastelu muutaman viikon välein viittaa myös mielestäni ylikuntoon. Voi vetäistä lihakset juntturaan.

Mikäli nyt on ylikunnosta kyse, niin viikko pari totaalilepoa kevyellä aerobisella ja paljon lihashuoltoa. Kun unenlaatu ja henkinen kunto on kunnossa, niin kevyesti treenailemaan ja ainakin aluksi 3:1 kevyitä viikkoja. Myöhemmin 4:1 jos kunto antaa myöden.

Nämä ovat toki henkilökohtaisia asioita, mutta itse pitäisin tuollaisella viikko-ohjelmalla 3 viikon välein kevennetyn viikon.
 
Ruokavalio enemmän ja vähemmän kunnossa, ei siinä pitäisi olla ongelmaa.

Toivotaan että olisi ylikunnosta kyse, niin levon pitäisi auttaa. Ja ehkä se hieronta kanssa pikkuhiljaa auttaa, jos se lihasjumi lähtisi helpommin pois.

Testataan lepoa ja lihashuoltoa vielä se pari viikkoa, aikaisempi tauko ei kyllä tähän vielä auttanut, mutta ei tämä kyllä treenaamallakaan parane. Jospa se lääkärissä käynti+tutkimukset selvittäisivät myös asiaa.

Kiitos jälleen neuvoista
 
Ajauduin ylikuntoon tuossa loppuvuodesta mutta selvisin siitä onneksi aerobisen lopettamisella ja kevennettyjen viikkojen käyttöönotolla. Ylikunto ilmeni ärsyyntymisenä salillemenopäivänä, sydämen tykytyksestä ja ennen kaikkea kuukausia kestäneestä lämpöilystä.

Lämpöily loppui, mutta erikoinen sydämen muljahtelu jäi. Kolmijakoisen treeniohjelman "käsipäivänä". Rankka jalkatreeni -> ei muljahduksia, yläkroppapäivä -> kaikki ok. Rankka käsipäivä (ojentajat x 3, hauis x 3, olkapäät x 3) niin alkaa muljahdella. Lääkäri sanoi että se "ei haittaa", mutta mua kiinnostaa, miksi näin ja onko se merkki rasitustilan jatkumisesta vai mistä mahtaa olla kysymys.
 
Voi olla eri naturaalina treenaavilla. Paukuttamalla jatkuvasti erikoistekniikoita, liian paljon volyymia ja liian kovia treenejä ajaa itsensä loppuun. Siinä vaiheessa pitää osata keventää tai ylikunto uhkaa. Voit sanoa, ettei pidä paikkaansa, mutta mielipiteitä on monia. Tietysti ravinnolla ja treenillä on varmasti tekemistä toisensa kanssa ylikuntoon ajautuessa. Vähintäänkin se riittävä ravinto varmaan hidastaa sitä prosessia.

Omalla kohdalla ylikunto pysyy poissa 2 on 1 off systeemillä. Runsaammin hiilaria ja mahdollisimman vähän muuta raskaampaa liikuntaa. Välillä 3 päivän totaalitauko tai treenien kevennyksiä. Ensimmäinen asia, mistä ylirasittumisen huomaa on yöunet. Nukahtaa kyllä, mutta herää 3-5 tunnin välein täysin pirteänä eikä sitten saa enää jatkettua unia. Joku yksittäinen yö selittyy poikkeuksena, mutta jossain vaiheessa toi muuttuu toistuvaksi. Lisäksi treenaaminen muuttuu pakolliseksi velvollisuudeksi eli hauskuus ja motivaatio katoaa, mutta periksi ei anneta. Aiemmin en osannut kuunnella omaa kroppaa ollenkaan ja käytännössä hakkasin päätä seinään jossain ylikunnon rajamailla. Siinä vaiheessa käy niin, ettei kehity, vaan sarjapainot alkaa laskemaan. Todellista ylikuntoa en ole kuitenkaan ikinä kohdannut.
 
Viimeksi muokattu:
Ajauduin ylikuntoon tuossa loppuvuodesta mutta selvisin siitä onneksi aerobisen lopettamisella ja kevennettyjen viikkojen käyttöönotolla. Ylikunto ilmeni ärsyyntymisenä salillemenopäivänä, sydämen tykytyksestä ja ennen kaikkea kuukausia kestäneestä lämpöilystä.

Lämpöily loppui, mutta erikoinen sydämen muljahtelu jäi. Kolmijakoisen treeniohjelman "käsipäivänä". Rankka jalkatreeni -> ei muljahduksia, yläkroppapäivä -> kaikki ok. Rankka käsipäivä (ojentajat x 3, hauis x 3, olkapäät x 3) niin alkaa muljahdella. Lääkäri sanoi että se "ei haittaa", mutta mua kiinnostaa, miksi näin ja onko se merkki rasitustilan jatkumisesta vai mistä mahtaa olla kysymys.

Pidiksä lepopäivää tos ennen rankkaa käsipäivää? Jännä ettei jalkatreeni aiheuta tuntemuksia. Itsellä just lähinnä kova jalkatreeni pistää oireilemaan jos on vähänki huonosti palautunu tai syöny heikosti. Joitko käsipäivänä normaalii enempi kahvia?
 
kuulostaa kyllä munkin korvaan ylirasitukselta. tuommoset kivut ja jumit on kropan tapa kertoa et pitää levätä :) ota hissukseen ja keskity kehonhuoltoon,hiertontaan ja venyttelyyn. aika paljon tulee tosiaan liikuntaa, kannattaa järkevöittää treeniviikkoa niin et tulis ainaki yks lepopäivä ja treenien intensiteettiin myös vaihtelua.
 
Back
Ylös Bottom