Ylikunto

Meta title: 🔥 YLIKUNTO – KUN KONE HYYTYY KESKEN KOVIMMAN AJON 🔥

Meta description: Ylikunto hiipii salakavalasti: treeni kulkee, kunnes ei kulje enää. Väsymys, hermoston ylikuorma ja motivaation romahtaminen iskevät yhtä aikaa...


mulle tosiaan lääkäri heitti ilmoille ehdotuksen testosteronin käytöstä elimistön palauttamiseen. . nyt otettiin kortisoli ja vapaa testo verikokeet. ens viikolla saan tulokset. ylikuormittuneilla kortisolit on koholla ja testot alentunu, mutta sitä onko ne viitealueella jäädään mielenkiinnolla odottamaan.

teston käytöstä ylikunnon hoidossa on puhuttu aikasemminkin mutta puhutaanpa lisää. se että suomessa se ei ainakaan mikään normikäytäntö ole (jenkeissä kai käytetään joissain tapauksissa?) on toisaalta ihan ymmärrettävää tietäen aineen mahdolliset haittavaikutukset. taas vaikeammissa tapauksissa olen miettinyt että kumpi on pahempi:
A: antaa urheilijan kärsiä vaikeista oireista jopa vuosikausia. lisäksi jatkuvan stressitilan tiedetään aiheuttavan elimistön mekanismeissä pysyviä muutoksia, psyykkisistä puhumattakaan. B: hoitaa lääkärin valvonnassa järkevillä ja "terveillä" testomäärillä elimistöä ja kiihdyttää siten merkittävästi kokonaisvaltaista palautumista

Tuo ois tosi mielenkiintoinen aihe, mutta luulen, että joutuu menemään doping-osiolle siitä enemmän keskustelemaan. Muistelen, että jossain oli mainintaa yleensäkin mielialalääkkeiden ja hormonien käytöstä ylikunnon hoitamiseen, mutta siinäkin taidettiin heitellä ilmoille sitä, että ne aiheuttavat sitten omat ongelmansa, eivätkä korjaa sitä syytä vaan oiretta.

Jotain mielenkiintosia aiheen vierestä löyty:

Statistical analysis (ANCOVA) revealed the fTC ratio decreased significantly (p < 0.01) from pre-study resting measurement (Pre 1) to the final post-study resting measurement (Rest) in the low-CHO group (-43%), but no change occurred (p > 0.05) in the control-CHO group (-3%). Findings suggest if the fTC ratio is utilized as a marker of training stress or imbalance it is necessary for a moderately high diet of CHO to be consumed to maintain validity of any observed changes in the ratio value.

Elikä tulkitsin näin: VHH (alle 30% kaloreista HH) huonontaa vapaan testosteronin ja kortisolin suhdetta ja jos tuota testo:kortisolia käytetään stressitilan tulkitsemiseen, niin korkeemmat hiilarit on parempi.

Tämä tukee taas mun käsitystä siitä, että ylikunnosta kärsivälle ei ole vähät hiilarit hyvästä.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20091182

Kaikki testosteroniasiat ylikuntoon liittyen on tuota testo:kortisoli -suhdetta, enkä nyt ainakaan löytänyt mitään, jossa olisi varsinaisesti tutkittu ylikunnon hoitamista testosteronilla.
 
Laitanpa tähän vähän omaa tilannetta.

Olen harrastanut koko elämäni urheilua. Kaikkia lajejani olen tehnyt aina tosissaan. Aluksi kestävyysjuoksua, joka päättyi selän kipuiluun. Tämän jälkeen siirryin punttisalille. Aluksi kaikki meni hyvin. Tulokset nousivat ja lihasmassaa tuli todella nopeaan. Tästä on jo aikaa useampi vuosi. Kaikki alkoi todennäköisesti parin vuoden takaisesta normaalista flunssasta, jonka jälkeen piti aloittaa tehojakso puntilla. Treeniin oli siis yksi sarja aivan tappiin asti-tyylistä. Viikon vedin tätä ja huomasin sykkeen olevan voimakkaampi, yöllä ei tahtonut tulla uni silmään. Levoton olo. Kävin lääkärissä, sydämessä ei mitään vikaa. Jatkoin treenaamista normaalisti ja olen jatkanut sitä tähän päivään asti.
Oireet ovat olleet koko ajan samat, paitsi nyt on noin puolivuotta sitten mukaan tullut sydämen jatkuva muljuminen. Aluksi harvemmin, nyt melkein joka 5-10s. Kävin pari kertaa päivystyksessä ihmettelemässä, ei edelleenkään sydämessä mitään vikaa. Olen treenailuissa siirtynyt pikkuhiljaa painonnostoharjoitteluun: tempausta ja työntöä siis. Uni ei tahdo tulla silmään ja sydän muljuu. Itse menen sen neljä kertaa viikossa treenaamaan kyykkyjä ja rinnallevetoa toivoen, että eiköhän se muljuminen tästä lopu kuin ei tee ihan tappiin. Olen yrittänyt jättää sarjoihin siis varaa, mutta jotenkin tuntuu, että kaikki ei ole ok. Olen pitänyt kevyitä viikkoja noin kerran kuussa tai puolessatoista. Ei tahdo auttaa. Viime yönä ajattelin, että tätä menoa taitaa henki lähteä. Kyllä nyt näyttää siltä, että jonkinlainen ylirasitus on päällä. Lukuunottamatta univaikeuksia ja noita sydämen ongelmia olotila on ihan ok ja treenitkin kulkevat joten kuten.
 
Mielestäni tuo teston käyttö on hieman kuin antaisi vaikkapa piriä väsyneelle, eli kuten jo Moksu totesikin, korjataan oiretta ei syytä. Toisaalta taas jos tasot ovat selvästi alhaalla, kyllähän se varmasti auttaa ainakin lyhyellä aikavälillä. Kuitenkin kuuri pitää (yleensä, tietty voihan sitä olla loppuelämän :D) jossain vaiheessa lopettaa ja melko varmasti otetaan takapakkia, kun oma tuotanto ei olekaan ihan priimassa. Ehkä tuolla lääkehoidolla voi joillekin olla myös pääkopan kanssa apua eli sitä kautta auttaa paranemista. Tuo testohomma on muutenkin jännä, eli onko tuollainen pitkäkestoinen palauttava harjoittelu ehkä sittenkään paras ja ainut vaihtoehto? Tästähän taisi olla jossain ketjun alkupuolella juttua. Entä jos tekisi lisäksi vaikka yhden sarjan jotain isoa liikettä ilman älytöntä sykkeen kohoamista esim. kävelisi kerran viikossa salille ja ottasi vaikka vitosen mavessa kohtuu raskaalla painolla pienen lämmittelyn päälle ja that's it. Tai jotain vastaavaa? Kestävyysjuoksijoille muutama veto tyyliin 3x 40m parin minuutin palautuksella. Testotasoihin tälläinen voisi auttaakin. Eli ei juurikaan kuormiteta, mutta annetaan pieni ärsyke hormonitoiminnalle.

Tärkein asia kuitenkin on siellä pääkopassa. Masentelu/ininä pois ja positiivinen mieli. Siitä se lähtee. Tai ainakin itsellä tälläinen asenteen muutos toi sen viimoisen niitin ja viimoisesta takapakista onjo kaksi vuotta kohta. Nykyisin tuleekin harjoiteltua jo kohtuu paljon: viisi painonostotreeniä viikossa, joista kolme kovaa kaksi kevyemmin, tosin kevyemmissä teen sitten penkin/leuanvedon, pari kevyttä lenkkiä ja kaksi lepopäivää. Joka kolmas viikko kevyemmin. Tulokset nousevat osassa liikkeissä erittäin hyvin esim. etukyykky 3x4 105 -> 3x4 115 vajaassa viidessä viikossa. Kesän aikana tuli myös tehtyä fyysistä työtä ja polettua lähes 2000km työmatkoja ilman suurempia ongelmia. Tuolloin tosin harjoittelin (fiksuna) vain 2-3 kertaa viikossa. Joten kyllä tässä jo uskaltaa sanoa, että homma pelaa (koputtaa puuta :D).

Lopuksi hieman off topickia. Tuossa ravintopuolessa voisin tehdä pienen kokeilun ja ottaa reilummin hiilareita mukaan. Viljoja en ole syönyt kahteen vuoteen kertaakaan ja niitä en kyllä enää ota mukaan. Nykyisin menee keskimäärin vajaa 100g hiilaria päivässä. Jos vaikka tuplaisi tuon. Syön nykyisin ennen reeniä (aamulla) n. 3 keskikokoista perunaa ja yhden hedelmän + t-lusikka hunajaa ja pari kananmunaa. Hyvin jaksaa reenata 1,5h-2h. Reenin jälkeen 3 kananmunaa ja ehkä hieman voita. Siitä sitten reilu tunti niin isompi ruoka kasviksia ja lihaa/kalaa + rasvaa. Jos nyt kokeilisi ottaa vaikka valkoista riisiä 2dl (kuivapaino) mukaan ja syödä joka päivä tuon eri aterioilla. Rasvaa sitten hieman vähemmäksi.
 
Tuo testohomma on muutenkin jännä, eli onko tuollainen pitkäkestoinen palauttava harjoittelu ehkä sittenkään paras ja ainut vaihtoehto? Tästähän taisi olla jossain ketjun alkupuolella juttua. Entä jos tekisi lisäksi vaikka yhden sarjan jotain isoa liikettä ilman älytöntä sykkeen kohoamista esim. kävelisi kerran viikossa salille ja ottasi vaikka vitosen mavessa kohtuu raskaalla painolla pienen lämmittelyn päälle ja that's it. Tai jotain vastaavaa? Kestävyysjuoksijoille muutama veto tyyliin 3x 40m parin minuutin palautuksella. Testotasoihin tälläinen voisi auttaakin. Eli ei juurikaan kuormiteta, mutta annetaan pieni ärsyke hormonitoiminnalle.

Voisihan esim. tuolla mave-hommalla saada boostattua hormonitoimintaa, mutta mietin vain sitä, että minkälainen ärsyke se on sitten hermostolle? Eli tuollaiset raskaammat, lyhyet vedot saattavat olla raskaampia hermoston kannalta ja se on kuitenkin järjestelmä, joka ylikunnossa on pahimmassa rasituksessa. Matalasykkeinen aerobinen ei taas rasita sitä hermostoa ja parantaa sitä peruskuntoa, joka on todennäköisesti yksi syy, minkä puutteen vuoksi ylikuntoon ajaudutaan.

Sinänsä ihan mielenkiintoinen idea ja muistelen, että jossain ohjeistuksessa onkin ollut, että aluksi aloitellaan reenit sillä matalasykkeisellä aerobisella ja sitten ajan kanssa mukaan tulisivat nuo nopeat ja lyhytkestoiset vedot.

Hankala sanoa, mutta kyllähän tuo em. mave-homma voi olla pääkopallekin mukava, kun pääsee vähän raudan ja tekemisen makuun, mutta toisaalta voi taas luoda paineita suorituskyvyn osalta. Ovatko sitten ne piikit esim testotoiminnassa niin lyhytaikaisia, ettei niillä ole merkitystä toipumisen kannalta?

Suosin itse sitä perus kävelyä, koska sillä ei voi mennä vikaan.

Kerrostalo sanoi:
Lopuksi hieman off topickia. Tuossa ravintopuolessa voisin tehdä pienen kokeilun ja ottaa reilummin hiilareita mukaan. Viljoja en ole syönyt kahteen vuoteen kertaakaan ja niitä en kyllä enää ota mukaan. Nykyisin menee keskimäärin vajaa 100g hiilaria päivässä. Jos vaikka tuplaisi tuon. Syön nykyisin ennen reeniä (aamulla) n. 3 keskikokoista perunaa ja yhden hedelmän + t-lusikka hunajaa ja pari kananmunaa. Hyvin jaksaa reenata 1,5h-2h. Reenin jälkeen 3 kananmunaa ja ehkä hieman voita. Siitä sitten reilu tunti niin isompi ruoka kasviksia ja lihaa/kalaa + rasvaa. Jos nyt kokeilisi ottaa vaikka valkoista riisiä 2dl (kuivapaino) mukaan ja syödä joka päivä tuon eri aterioilla. Rasvaa sitten hieman vähemmäksi.

Kokeile ihmeessä. On aina mielenkiintoista kuulla, miten nuo omakohtaiset kokemukset menevät. Paljon mielenkiintoisempia ne ovat ku tuo tiedepuoli, vaikka yleistettävyys on hieman eri :)
 
Mielestäni tuo teston käyttö on hieman kuin antaisi vaikkapa piriä väsyneelle, eli kuten jo Moksu totesikin, korjataan oiretta ei syytä. Toisaalta taas jos tasot ovat selvästi alhaalla, kyllähän se varmasti auttaa ainakin lyhyellä aikavälillä. Kuitenkin kuuri pitää (yleensä, tietty voihan sitä olla loppuelämän :D) jossain vaiheessa lopettaa ja melko varmasti otetaan takapakkia, kun oma tuotanto ei olekaan ihan priimassa. .

Niin tuo on varmasti totta. Mielialalääkkeitten käytöstä mulla onkin kokemusta kun oireet aikanaan psyykkisiksi (tk.lääkärin toimesta useiden tutkimusten jälkeen) tulkittiin. Ylikunnon aiheuttama stressitila ilmeni itsellä mentaalipuolella ahdistuneisuutena. Siihen sitten erilaisia ssri eli masennuslääkkeitä kokeiltiin. Sen minkä ne aiheutti oli että virtaa tuli enemmän. tämän avulla pystyin taas treenata mutta itse stressi tilaan ja siitä johtuvaan ahdistuneisuuteen se ei auttanut ja lääkkeitä kokeiltiin useita. eli toisin sanoen lääkkeiden avulla pystyin ajamaan itseni entistä huonompaan kuntoon. ja tästä johtuen oma toipumiseni kestää.Hienoa Kerrostalo että hyvin kulkee vaikka pitkän ylikuormitustilan olet läpi käynyt :hyvä: . Antaa toivoa itsellekin että kenties vielä joskus!
 
Niin tuo on varmasti totta. Mielialalääkkeitten käytöstä mulla onkin kokemusta kun oireet aikanaan psyykkisiksi (tk.lääkärin toimesta useiden tutkimusten jälkeen) tulkittiin. Ylikunnon aiheuttama stressitila ilmeni itsellä mentaalipuolella ahdistuneisuutena.

Itsellä kun nämä työstressi / paniikkiasiat alkoivat helpottamaan niin on ilmennyt ahdistusta, joka aika vittumaista. Juuri kun luuli ettei nyt ole enää mitään esteitä niin sitten iski tämä. Olen miettinyt, että onko se aina ollut taustalla ja kun muut asiat olleet voimakkaammin päällä niin se ei ole tullut esiin. Toisin sanoen tämä voisi olla viimeinen koetinkivi (toivottavasti).

Olen miettinyt tuota viimeistä niittiä, sillä muutaman viikon ajan oli jo sellanen fiilis ettei pysäytä mikään, mutta sitten tuli sorruttua turhaan pohdiskeluun / analysointiin ja sen jälkeen ollut nihkeempää. Jossain siellä se on, mutta kun omalla kohdalla prosessi kestänyt vuosia niin varmaan ihan luonnollistakin ettei voi vain yhtäkkiä päättää, että nyt tämä paska loppu, ehkä. Tosin määrätietoisuudesta ei varmasti haittaa. Lähellä olen, se on varma ja kun varsinainen kuntoutus kestänyt " vasta" 5 kk niin lisäkärsivällisyyttä varmasti vielä vaaditaan. Rennosti ottamalla, hyvin nukkumalla ja hyvin syömällä se tulee, on pakko tulla jossain vaiheessa.

Nyt selvisi, että varmasti ainoa verikoe mitä ei oltu otettu, eli mycoplasma oli positiivinen, eli sellainenkin jossain vaiheessa tullut sairastettua. Arvot vielä sen verran koholla, että lääkäri määräsi 2 viikon kuurin. Olen ihmetellyt, että tässä kuntoutuksen aikana kun suuremmat sairastelut ovat täysin loppuneet on ollut pienehköä kurkkukipua useastikin. Lieneekö johtunut tästä.

Nyt kyllä suunta on oikea ja se tärkeintä. Menen vielä tuota mentaalipuolta selvittelemään psykoterapeutille.
 
Terve. Kerronpa vähän pohjia. Mies, treenivuosia taustalla noin. 6-7 joista usean vuoden treenasin typerästi. Joten tulokset ovat viimeisten muutamien vuosien aikana hankittu. Kun aloitin treenailemaan niin painoa oli aika rajusti, noin 90kg ja pituutta noin 168cm. Väliin tuli intti ja painoi tippui hieman, jonka jälkeen treenattiin taas aika paljon ja aika typerästi. Paino nousi reiluun sataan siinä sitten jonka jälkeen se alkoi myöskin tippumaan. Paino on nyt ollut pitkään tuossa 71 - 75 välissä kun yritin viimeisiä kiristellä. Noin kuukausi sitten tuli pieni flunssa ja olin töissä ja kun flunssa hellitti aloin treenailemaan, joka taisi olla typerää. Pari viikkoa sitten paino oli 73.8 ja laskin kalorit noin 1500-1700 päivässä. Tällä hetkellä paino on 78 - 79 ja voimat aivan finaalissa. Yskä jatkuu vieläkin ja pientä väsymystä jatkuvalla syötöllä havaittavissa. Myöskin nivelet ovat vähän oireilleet. Nestettä on kertynyt aivan hulluna ja tuntuu että jos laittaisi piikillä vatsaan niin sieltä tulisi maitoa:D Kysymys siis kuuluu, mikä hitto minua vaivaa?
 
Tekeepä mieli tässä heittää aiheeseen liittyen esimerkki jääkiekkoilija Sami Kapanen. Kaveri oli vuoden "lopettaneena" pois kaukalosta kunnes sai paikat kuntoon ja sai kipinän taas pelata. Kuulin kaverin kautta että Sami on treenannut kesällä todella kovaa. Mietin siinä kesällä, että kai sitä itse oli jotenki heikko yksilö tai nämä ammattimiehet onniin kovilla pohjilla liikenteessä että kestää vaikka henkisestiki voi olla aika rankkaa (mediassa ryöpytetty avioero). Noh nyt on äijä laakereilla diagnoosina ylikunto....

että ihmisiä neon näköjään tähdetkin. ikävää kaikin puolin ja toivottavasti ikiliikkuja saadaan pian takaisin kaukaloon..
 
Tekeepä mieli tässä heittää aiheeseen liittyen esimerkki jääkiekkoilija Sami Kapanen. Kaveri oli vuoden "lopettaneena" pois kaukalosta kunnes sai paikat kuntoon ja sai kipinän taas pelata. Kuulin kaverin kautta että Sami on treenannut kesällä todella kovaa. Mietin siinä kesällä, että kai sitä itse oli jotenki heikko yksilö tai nämä ammattimiehet onniin kovilla pohjilla liikenteessä että kestää vaikka henkisestiki voi olla aika rankkaa (mediassa ryöpytetty avioero). Noh nyt on äijä laakereilla diagnoosina ylikunto....

että ihmisiä neon näköjään tähdetkin. ikävää kaikin puolin ja toivottavasti ikiliikkuja saadaan pian takaisin kaukaloon..

Ihan vaan spekuloin tietämättä asiasta mitään, mutta kyllä osoittaisin syyttävää sormea valmennuksen suuntaan. En tiedä jääkiekosta, enkä höyrypannuista, yhtään mitään, mutta jopa mulle Sami Kapanen on tuttu nimi, ja voisi kuvitella, että valmennuksen taso olisi Suomessa hyvällä tasolla jääkiekossa, koska taso on niin kova ja lajilla on varmasti pätäkkää, mikä mahdollistaa täyspäiväisen valmentamisen.

Miten voi siis tuolla tasolla ajautua urheilija ylikuntoon? Onhan se tietenkin mahdollista, mutta sen ei PITÄISI olla mahdollista.
 
Sivusta seuranneena sanoisin, että Suomessa hyvällä mallilla on se valmennus mikä liittyy siihen mitä tapahtuu lajin pelikentällä, kaukalossa, nurmella jne. Mitä taasen tulee voima/painoharjoitteluun, ravintoon ja elämäntapoihin niin se on yleisesti jossain kehnon ja olemattoman välimaastossa. Toki hyviä yksilöitäkin mahtuu joukkoon mutta näin niinkun keskiarvollisesti. Muutama kk. takaperin seurasin parisen tuntia erään liigassa pelaavan lätkäjoukkueen salitreeniä niin ne, jotka treenasivat kiekkoilijan tavoitteet huomioonottaen "oikein" mahtuivat kyllä yhden käden sormiin. Niin uskomattomalta kuin ehkä kuulostaakin niin Pakkikseltakin löytyy ainakin tusinan verran ihmisiä, joilla olisi annettavaa tässä maassa ihan lajien kärkinimillekin.
 
Ihan vaan spekuloin tietämättä asiasta mitään, mutta kyllä osoittaisin syyttävää sormea valmennuksen suuntaan. En tiedä jääkiekosta, enkä höyrypannuista, yhtään mitään, mutta jopa mulle Sami Kapanen on tuttu nimi, ja voisi kuvitella, että valmennuksen taso olisi Suomessa hyvällä tasolla jääkiekossa, koska taso on niin kova ja lajilla on varmasti pätäkkää, mikä mahdollistaa täyspäiväisen valmentamisen.

Miten voi siis tuolla tasolla ajautua urheilija ylikuntoon? Onhan se tietenkin mahdollista, mutta sen ei PITÄISI olla mahdollista.

Tässä tapauksessa Sami Kapanen omistaa ison osan seuraa ja taitaa olla jopa vanhempi tai samoissa ikäluokassa kuin heidän nuori päävalmentajansa. Uskoisin että Sami on saanut suht rauhassa reenata. Varmaan valmennus luottaa että noin kokenut stara osaa treenata oikein. Kuitenkin tuo ylikunto on suht harvinainen vaiva jääkiekossa (lukuunottamatta tapaus Nielikäinen) niin toisaalta ihan jopa ymmärrettävää että kukaan ei osannut moista ottaa huomioon.

Mutta se mikä tulee tuohon henkiseen puoleen niin siinä on kyllä opittavaa suomessa. Aina ihmetellään kun kestävyysurheilijat painii juuri kisojen alla ylikunto oireista ja niitä pidetään selityksenä yms. Eikö osata ottaa huomioon että vaikka oma palautumiskyky/-nopeus on hyvin tiedossa juuri kisojen alla suorituspaineet lisäävät stressiä ja voivat olla osaltaan hidastamassa palautumista viimeistelyharjoituksista ja sitten kun kuvitellaan olevan vuoren huipulla todella tikissä ni todellisuudessa onkin tipahdettu huipun toiselle puolelle?? Tässä asiassa mielestäni urheilupsykologit ovat arvossa arvaamattomassa ja toivottavasti suomessakin se vihdoin ymmmärretään.
 
Tässä tapauksessa Sami Kapanen omistaa ison osan seuraa ja taitaa olla jopa vanhempi tai samoissa ikäluokassa kuin heidän nuori päävalmentajansa. Uskoisin että Sami on saanut suht rauhassa reenata. Varmaan valmennus luottaa että noin kokenut stara osaa treenata oikein. Kuitenkin tuo ylikunto on suht harvinainen vaiva jääkiekossa (lukuunottamatta tapaus Nielikäinen) niin toisaalta ihan jopa ymmärrettävää että kukaan ei osannut moista ottaa huomioon.

Taas vain minun mielipiteeni, mutta urheilija kuin urheilija, niin hänellä pitää olla aina valmentaja. Tuo on kaikista pahin skenaario, että urheilija valmentaa itseään ja kaikista varmin tie ylikunnon saavuttamiseksi. Uskoisin, että jokainen kunnianhimoinen urheilija omaa valtavan työmoraalin harjoittelun suhteen ja sitä harjoittelua ei pysty mitenkään rakentamaan oikein, koska, Napapiirin sankareita lainatakseni, siinä on pari muuttujaa liikaa, eikä siten urheilija pysty tutkimaan itseään objektiivisesti.

Sivusta seuranneena sanoisin, että Suomessa hyvällä mallilla on se valmennus mikä liittyy siihen mitä tapahtuu lajin pelikentällä, kaukalossa, nurmella jne. Mitä taasen tulee voima/painoharjoitteluun, ravintoon ja elämäntapoihin niin se on yleisesti jossain kehnon ja olemattoman välimaastossa. Toki hyviä yksilöitäkin mahtuu joukkoon mutta näin niinkun keskiarvollisesti. Muutama kk. takaperin seurasin parisen tuntia erään liigassa pelaavan lätkäjoukkueen salitreeniä niin ne, jotka treenasivat kiekkoilijan tavoitteet huomioonottaen "oikein" mahtuivat kyllä yhden käden sormiin.

Tuo on kyllä jotenkin käsittämätöntä, kun en voisi kuvitella, että missään muussa lajissa Suomessa olisi rahapuoli niin kovalla mallilla kuin jääkiekossa. Jotenkin sitä pienessä päässään kuvittelee, että laatukin olisi sen mukaista.

Ei sillä. Pieneksi maaksi täältä tuotetaan kyllä hyviä kiekon pelaajia.
 
Nyt selvisi, että varmasti ainoa verikoe mitä ei oltu otettu, eli mycoplasma oli positiivinen, eli sellainenkin jossain vaiheessa tullut sairastettua. Arvot vielä sen verran koholla, että lääkäri määräsi 2 viikon kuurin. Olen ihmetellyt, että tässä kuntoutuksen aikana kun suuremmat sairastelut ovat täysin loppuneet on ollut pienehköä kurkkukipua useastikin. Lieneekö johtunut tästä.

joo ittellä kans tuo mykoplasma jyllää. alkaa kyllä hermot menee nuitten yleislääkäreiden kanssa kun ne ei mitää saa hoidettua. kävin työterveyslekurilla mehiläisessä elokuun alussa mittauttamassa mykoplasma-arvot kun on jatkuvasti kurkkukipua ja kuivat nenälimakalvot päänsärkyä ja tiesmitä. lekuri totesi saman asian että joo kurkkua punottaa ja limakalvot tosi kuivat että otetaas arvot. niissäoli jotai merkkejä mykoplasmasta ja otettii parin viikon päästä uudet ja kuulemma ei ollu mitään. ajattelin sitten että kaikki vaa liittyy tähä ylikuntoon mutta vähäkyll mietitytti et mitehä aikasemmin en oo sairastellu näi paljoo ja nyt oon jatkuvast ihan tukossa. tänää kävin urh.lääkäri Harri Selänteen vastaanotolla ja se näki ne mun mykoarvot koneelta ja kysy ekana et onko tää sun mykoplasma jo hoidettu. hän oli vahvasti sitä mieltä että arvot puhuu selvästi mykoplasman puolesta ja määräs lääkekuurin ja on vastaavilla arvoilla hoitanu muitaki hyvin tuloksin. ja se kyllä selittää että taaskin on kurkkukipeä. :wall: Varmaan 4kk ainakin jyllänny koneessa oireista päätellen...ettei mikää ihme jos palautuminen on ollu vähän hitaanlaista.

mut nii tästä yllikuormitusasiasta tuli vaihettua pari sanaa ja tuli esille aikas mielenkiintosia uusia juttuja josta kerron kuhan kerkeän
 
Itselläni kävi niin, että vuoden treenasin hyvin eräisiin vaativiin pääsykokeisiin ja viimeisellä kolmella viikolla hölmönä nostin treenaustahtia siihen malliin, että oksat pois ja pienimmät linnut vaikka olisi pitänyt pudottaa tahtia ja pitää taukoa nuo viimeiset viikot. Ohjelmani oli tuon reilun vuoden aikana seuraava, ehkä hieman vaihteleva mutta kuitenkin: 3-4 x sali viikossa, 3 x uinti viikossa 3-4 x juoksu viikossa sekä pitkät kävelyt, jopa 70 kilometriä parhaimpana viikkona. Nämä treenit menivät hyvin ja ikinä en ollut "liian" loppu ja jaksoin aina jatkaa, mutta viimeiset kaksi viikkoa vedinkin sitten tosi fiksusti. Aamulla kävin uimassa, päivällä vedin kunnon punttitreenin ja illalla sitten vielä juoksemaan ja tätä jatkui kolme viikkoa putkeen, yhden sunnuntain pidin taukoa vain "pelkällä" salikäynnillä.
Tasan viikkoa ennen testejä sitten kävi niin, että aamulla ihmettelin kun heikotti vähän, mutta ajattelin että siitä se menee kun nappaan aamupalat mahaan, vaan eipä mennytkään ja huomasin, että vasemmassa silmässä oli näkökentässä häiriö ja tätä seurasi valtava pääkipu, se meni pois muutamassa tunnissa. Oli edelleen heikko olo tuon pääkivun jälkeen enkä tosiaankaan tehnyt mitään fyysistä sinä päivänä vaan lepäsin vaan ja yritin syödä vaikkei ruoka maistunut kuten normaalisti. Illalla vielä päivän päätteksi huomasin, että oli huono olo ja matkalla vessaan menetin tajuntani hetkellisesti ja heräsin vessan oven viereisestä nurkasta heti kaatumisen jälkeen. Myös seuraavan viikon ajan syke oli "epänormaali", eli se nousi silloinkuin ei pitäisi ja rasittaessa taas ei noussut lainkaan normaalisti.
Uskon vakaasti, että syy tähän tapahtumaan oli tuo päätön ja tyhmä treenaaminen sekä kova stressi minkä olin ottanut näiden pääsykokeiden ja yhden muun asian takia. Ja kun nämä kaikki kasaa päällekkäin niin siinähän alkaa olemaan jo melko varmasti tämä ylirasitus valmiina.
Nyt tuosta pyörtymispäivästä alkaa olemaan se kuukausi aikaa ja olen viimeiset kaksi viikkoa vetänyt punttitreeniä mikä tuntuu todella hyvälle, sekä syönyt ja nukkunut runsaasti. Syke on normaali ja tänään kävin ottamassa kevyen kolmen kilometrin juoksun mikä tuntui myös hyvältä, mutta maltan pitää taukoa nyt reilusti seuraavaan lenkkiin että ei ainenkaan pääsisi hassusti käymään uudestaan.

Vähän tietoja, että miten suorituskyky putosi testeissä normaalikuntoon verrattuna, kun siellä oli kuitenkin pakko käydä koittamassa:
Cooperin testi muutaman kuukauden takainen tulos 3290m, testipäivänä 2750m.
15km juoksua en olet kellottanutkaan, mutta testipäivänä sitä en jaksanut edes juosta ja aivot vähän antoivat vinkkiä, että kannattaa lopettaa.
Uimassa en ole käynyt, mutta sukelluskalastus merellä meni normaalisti, tosin kevyttä uintia ja vakoiluahan se on suureksi osaksi. Henkeä pystyin pidättämään normaalisti sen 1,5min siellä 6-7m syvyydessä (en tiedä voiko tästä mitään päätellä).

Nyt jos arvioisin omaa kuntoani, niin se on varsin hyvä. Pidän kuitenkin taukoa nyt aerobisesta kun tuo punttitreeni on minulle ollut aina lähimpänä sydäntä enkä usko että sieltä ainenkaan ylirasitusta saa päällensä! :)
 
Joo pitää itsekin mennä vielä tarkistuskontrolliin. Kovempi kurkkukipu lähti kuurin myötä, mutta nyt tuntuu taas jotain pientä.

Itse kävin tarkistuttamassa syitä sairasteluihini ennenkuin tämä ylikunto asia selkeni HUS:n infektioiden ylilääkäri Ville Valtosella, jonka pitäisi olla Suomen infektioiden lääkäri no. 1. Ainakin urheilulekurit kenelle olen kertonut käynnistäni ovat olleet sitä mieltä, että Valtonen jos kuka tietää infektioista kaiken. Itellä otettiin n. 280€:n arvoiset verikokeet ja niistä ainakin selvisi geneettinen taipumukseni sairasteluun, eli jotain geeniä puuttuu yksi. Valtonen pitää vastaanottoa Helsingin Lääkärikeskuksessa Manskulla.
 
Itselläni ylikunto aiheuttaa pelkotiloja, ärtyneisyyttä, lievää lihaskipua/-väsymystä, ahdistusta (todella pahaa varsinkin kun en vielä tiennyt ennen lääkäriä mistä on kyse: tulenko hulluksi olo?) ja outoja mielihaluja (mm. ruokaan). Pari vuotta treeniä ilman taukoja, kesällä 3kk taukoa loukkaantumisen ja motivaation takia. Tauon jälkeen taas yhtä kovaa kuin aikaisemminkin (kesällä tietysti nesteyttänyt ja todella paljon terassilla - kerrankin pystyi, kun ei ollut seuraavan päivän treenistä huolta).

Täytyy sanoa että todella kauhea kokemus. Sen siitä saa kun ei kuuntele omaa kroppaansa, viitteitä oli mutta kun ei usko.
 
Back
Ylös Bottom