Ylikunto

[Moksu]

Hilivilperttillä näemmä ollut myös "hieman" vaikeemmat ajat. Kuulosti kuitenkin loppua kohti siltä, että homma on nousussa, joka on toivottavasti jatkunut edelleen!

Puhutaan nyt sitten minun tapauksessani ylirasitustilasta/akuutista ylikunnosta. Eikö ainakin ylirasitustila ole mahdollinen, kun 2-jakoisella treenaan 2krt/viikko lihat läpi. Alkuviikon treeneissä lihakset menee jumiin ja loppuviikosta ne jo saa uutta rasitusta vaikka selvästi arat ovat jo valmiiksi. Esimerkiksi maanantain penkkitreenissä rinta menee aivan totaalisen jumiin, arkuutta on vielä keskiviikkonakin ja torstaina tuleekin vinopenkkipäivä vielä päälle. Ylirasitustilahan on seurausta siitä, ettei kerkeä palautua ja tätä jatkuu pitemmän aikaa. Itse en ainakan vieläkään saa nukuttua, enkä siksi ole salille mennytkään

Ylirasitustilan saa kyllä aikaiseksi. Ehkä jopa ylikunnonkin pelkällä salitreenillä. Kysehän on kuitenkin vain elimistön kyvyttömyydestä palautua siitä stressistä, mihin on pakotettu. Uhrilijoiden tai aktiiviliikkujien osalta tuo iso stressi yleensä on se harjoittelu ja siksi tuo ylikuntonimitys on ihan käyttökelpoinen urheilijan burnoutille. Kuitenkin luulen, että jos on pelkästä saliharjoittelusta kyse, niin olettaisin, että sitä stressiä aiheuttaa muutkin asiat kuin tuo harjoittelu ja sitä myöten voi tulla stressille tyypillisiä oireita, jotka ovat vähän samoja myös kuin nuo luetellut ylikunnon oireet.

Täällä ei kuitenkaan kukaan voi heittää diagnoosia siitä, että joku on ylikunnossa, joten lekurin kautta niitä asioita on hoidettava, tai sitten koitettava sen levon kautta parantaa asioita.

Mitä vähemmän stressiä niin sitä paremmin menee. Levossa on se huono puoli, että se voi aiheuttaa liikunnasta pitävälle stressiä.

Hankalaa :(

Mitenhän pitkäaikaistoipilaat voi nykyään? Kerrostalo, Ylikunto93, veke88 yms. Ei näe vanhemmille sivuille, keitä siellä on muita toipilaita ollut.

Voisin itse hehkuttaa vähän. Alkaa olla jo vuosi takana ilman ylikunnon oireita. Palautuminen ei ole hyvä, mutta viisi vuotta laiskotelleelle ja yli 30-v ei voi kovin ihmeellisiä odottaakaan. Oon treenannut lähinnä peruskuntoa koko vuoden ajan, aloittaen uimisesta ja kävelystä. Sitten taas salille ja olen juossut viimeaikoina myös. Kaikista kovin etappi on ollut se, että tämän vuoden puolella olen palannut vanhan lajin pariin ja olen noin kerran viikossa käynyt muistelemassa, miten ihmistä lyödään. Nuissa lajitreeneissä käynti ei ole ennen tätä onnistunut ollenkaan ja on aiheuttanut vain vitutusta ja unettomia öitä. Nyt ei tunnu olevan oikein mitään ongelmaa. Ei se mitään suurta fiilistä aiheuta, vähän kuin lenkillä kävisi.

Salitreeni on ollut sitä, että teen yhden kovan treenin viikossa, yhden keskikovan ja yhden kevyen. Tällä systeemillä on pystynyt paukuttamaan eteenpäin todella hyvin ilman minkäänlaisia ongelmia. Ainoastaan silloin tulee häikkää, jos hiilari tipahtaa liian alas, ja tuon luulen olevan vain korvien välin ongelma.

Voima ei oikein kehity, mutta ei se edes haittaa. En enää ihmeellisiä tavoitteita haaveilekaan. Pääasia, että pystyy liikkumaan.

Nyt yritän paikata sitten ientulehdusta, joka on vaivannut PITKÄÄN. Luulen, että se on saattanut vaikuttaa tuohon ylikunnonkin kehkeytymiseen. Hamppilekurit eivät osaa sanoa, miksi ikenet vuotavat, vaikka hammaskiveä ei olisi. Joten kokeillaan nyt sitten sokeritonta, kasviöljytöntä, omegakikkailua ja viljatonta meininkiä kun sen pitäisi vaikuttaa tulehduksiin. Onko tämä nyt sitten sellainen paleoruokavalio (Kerrostalon ei tarvitse virnistellä ;) ) älyttömällä perunamäärällä boostattuna.

 

[Kerrostalo]

Täälläkin vuoden verran siitä, kun laskin ylikunnon päättyneeksi, tosin joitain pieniä oireita aina silloin tällön on, mutta varmaan ne ovat lähinnä 'kuvittelua'. Palautuminen on oikein hyvää ja tuloksiakin on tullut. Painonnostoa olen harrastellut reilut 1.5 vuotta ja mielessä on ollut, että voisin kokeilla kilpailuakin mahdollisesti, kunhan tulokset ovat sillä tasolla. Tällä hetkellä tempaus on 84kg ja työntö 104kg oman painon ollessa n. 75kg. Sarjaan 77kg tulosrajana sm-kisoihin on 220kg eli siihen on vielä matkaa jonkin verran. Jos nyt kesän aikana 200kg yt. rajan saisi rikki. Myös leuanvetoa olen lisäpainoilla reenaillut ja 60kg on ennätys. Harjoituksia olen tehnyt vain 2-3 viikossa ja joka kolmas tai neljäs viikko kevyt, joten aika maltilla olen mennyt. Peruskuntoa en ole juurikaan harjoittanut, mutta se on pysynyt aivan hyvänä, sillä tuli viime tiistaina kokeiltua cooperia ja 2900m oli tulos. Hölkkäiltyä tulee 1-2 kertaa kuussa. Tosin pyöräiltyä tulee sitten senkin edestä, sillä kesätyöpaikka on n. 10km päässä, joten viikossa tulee fillaroitua n. 100km. Tuota hieman 'kuumottelinkin' ennen töiden aloitusta, että mitenkäs sitä vielä moista kestää, kun työkin on jokseenkin fyysistä, mutta hyvin on kuitenkin mennyt. Voita suoraan paketista ja oliiviöljyä pullosta ;)

 

[veke.ku_88]

Kiva kuulla että jengillä alkaa olla voiton puolella. Täällä tilanne on edelleen aika heikko. Toki sykkeet ehkä hieman on mennyt parempaan suuntaan, mutta muuten vointi ja fiilis on melkoisen uupunut. On puhuttu paljon että palautumiseen vaikuttaa paljon myös kuinka stressitöntä elämää pystyy elämään. Itsellä kun työaikani puolesta (2x24h työvuoroa/vko) mahtuu paljon vapaa aikaa ajattelin täyttää sen hakemalla kouluun ja lukemalla pääsykokeisiin (kauppakorkeaan). (oikein kuningas ajatus). Kuvittelin ettei se vaikuta toipumiseen kunhan ei ota turhaa stressiä. Väkisinhän siitä tulee stressattua ja joka aamu kun kömpii kirjastoon lukemaan ja yrittää keskittyä 8h niin onhan se kuorma elimistölle..kun muutenkin on vaikea tän vaivan vuoksi keskittyä. Töissä taas kun tapana on porukalla treenata ja pelata jotain joutuu jatkuvasti selittelemään uusille työkaverille ylikuormituksesta. Koko asia kun meinaa tulla jo korvista ulos niin silti siihen joutuu aina palamaan. Ja kun ei kunnon ylikuormitustilaa oikein käsitä henkilö, joka sitä ei ole kokenut. "Kuinka siinä kestää nuin pitkään palautua?" "no joko nyt saat treenata?" "Äijää vaan laiskottaa ja keksiny koko jutun" Muutenkin vasta valmistunut ja ympyrät uusia eikä lisästressiä juurikaan kaipais.

Olisi kiva kuulla teiltä kohtalontovereilta kauanko meni täydelliseen palautumiseen? Entä milloin alkoi selvästi tuntua että eteenpäin mennään? Tiedän että seon täysin yksilöllistä mutta helpottais vähän tietää mihin varautua. Itsellä etuna on se, että olen suht nuori (kohta 23v) eikä kovaa tullut treenattua ku parivuotta. (aikaisemmin ehkä enempikin aktiiviliikkuja).
Taas huonona puolena on elämäntilanteesta johtuvia stressitekijöitä joita tässä nyt kovasti yritän vähentää!

 

[Kerrostalo]

Itse tappelin parisen vuotta tilan kanssa jatkuvan harjoitteluyrityksien kanssa ja kyllähän se tila jotenkin jäi myös päähän. Kun olet itsesi siihen tilaan saanut ajettua, niin kyllä siitä poiskin päästään. Vähän samanlainen asenne ylikuntoon kuin aikoinaan harjoitteluunkin on mielestäni hyvä, että 'vaikka henki lähtisi' eli asenne kohilleen. Ei välitä koko asiasta ja pikku hiljaa se ikäänkuin unohtuu. Näin ainakin itselleni kävi. Erikoinen yhteensattuma, sillä luin myös itse kauppiksen pääsykokeisiin 3v sitten juuri ylikunnon alettua, tosin vain noin tunnin päivässä töiden jälkeen. Muistan, että nukutti aina helvetisti ja ei oikein napannut, mutta pääsin kuitenkin sisään.

 

[Moksu]

Töissä taas kun tapana on porukalla treenata ja pelata jotain joutuu jatkuvasti selittelemään uusille työkaverille ylikuormituksesta. Koko asia kun meinaa tulla jo korvista ulos niin silti siihen joutuu aina palamaan. Ja kun ei kunnon ylikuormitustilaa oikein käsitä henkilö, joka sitä ei ole kokenut.

Tuo on niin tuttua. Olen itsekin ihan korvia myöten täynnä ollut koko ylikuntoa jo pitkän aikaa, ja jatkuvasti sitä on joutunut selittelemään. Olenkin paljon keksinyt tekosyitä, ettei tarvitse lähteä iltamyöhään työkavereiden kanssa pelaamaan tms. Mukavaahan se olisi, mutta kun.

Samoin sitä lajin lopettamista joutuu aina selvittämään ja siinä joutuu ylikuntoa taas selvittämään. Eikä sitä oikein kukaan ymmärrä. Olisi paljon helpompaa selittää, että meni paikat rikki. Tyydyn nykyään lähinnä sanomaan, että: "Mulle tuli paha mieli." :D

Olisi kiva kuulla teiltä kohtalontovereilta kauanko meni täydelliseen palautumiseen? Entä milloin alkoi selvästi tuntua että eteenpäin mennään? Tiedän että seon täysin yksilöllistä mutta helpottais vähän tietää mihin varautua. Itsellä etuna on se, että olen suht nuori (kohta 23v) eikä kovaa tullut treenattua ku parivuotta. (aikaisemmin ehkä enempikin aktiiviliikkuja).
Taas huonona puolena on elämäntilanteesta johtuvia stressitekijöitä joita tässä nyt kovasti yritän vähentää!

Mulla on tuota ylikunto-oireilua neljä vuotta takana. 2006-2010 välillä on ollut nousuja ja kovia laskuja. Aina välillä on ollut tunne ja meininki se, että nyt on homma nousussa ja ylikunto on takana, mutta sitten kaikki taas romahtaa. En tiedä johtuiko nuo romahdukset oikeasti siitä, että elimistö ei edelleenkään palautunut kuormituksesta, vai oliko vika pääosin korvien välissä stressin muodossa. Yksi parhaista pätkistä oli lääkärin valvonnan alla puolen vuoden ajan kun vain kävelin ja palautumistani seurattiin kuukausittain. Sen jälkeen luulin kaiken olevan kunnossa, mutta romahdin taas. Sen jälkeen lekuri tuli siihen tulokseen, että mun vika on korvien välissä. Niin se on tainnut ollakin ja se on aiheuttanut tuon usean vuoden oireilun.

Nyt tämä viimeisin vuosi on pisin pätkä, kun on mennyt koko ajan pikkuhiljaa vaan homma eteenpäin. En usko olevani ylikunnossa, enkä usko, että olen pitkään aikaan ollut ylikunnossa enää. Kaikki on vaan kiinni siitä korvien välistä ja sitä on hankala muuttaa, mutta kyllä se henkinen puolikin paranee!

Stressin vähentämiseksi olen itse kokenut parhaaksi keinoksi meditaation. Mikään muu ei saa yhtä rauhoittunutta oloa aikaiseksi ja meditointi on halpaa sekä helppoa ja vaivatonta. Joidenkin lehtijuttujen mukaan oikeanlainen hengitystekniikka (palleahengitys) vähentää kehon stressiä. Meditaatiota on tutkittu virallisestikin stressiä vähentävänä keinona ja huomattu sillä olevan vaikutusta.

Ja ainahan auttaa, jos vaan uskoo tarpeeksi

 

[dkk]

Tuo on niin tuttua. Olen itsekin ihan korvia myöten täynnä ollut koko ylikuntoa jo pitkän aikaa, ja jatkuvasti sitä on joutunut selittelemään. Olenkin paljon keksinyt tekosyitä, ettei tarvitse lähteä iltamyöhään työkavereiden kanssa pelaamaan tms. Mukavaahan se olisi, mutta kun.

Samoin sitä lajin lopettamista joutuu aina selvittämään ja siinä joutuu ylikuntoa taas selvittämään. Eikä sitä oikein kukaan ymmärrä. Olisi paljon helpompaa selittää, että meni paikat rikki. Tyydyn nykyään lähinnä sanomaan, että: "Mulle tuli paha mieli." :D



Mulla on tuota ylikunto-oireilua neljä vuotta takana. 2006-2010 välillä on ollut nousuja ja kovia laskuja. Aina välillä on ollut tunne ja meininki se, että nyt on homma nousussa ja ylikunto on takana, mutta sitten kaikki taas romahtaa. En tiedä johtuiko nuo romahdukset oikeasti siitä, että elimistö ei edelleenkään palautunut kuormituksesta, vai oliko vika pääosin korvien välissä stressin muodossa. Yksi parhaista pätkistä oli lääkärin valvonnan alla puolen vuoden ajan kun vain kävelin ja palautumistani seurattiin kuukausittain. Sen jälkeen luulin kaiken olevan kunnossa, mutta romahdin taas. Sen jälkeen lekuri tuli siihen tulokseen, että mun vika on korvien välissä. Niin se on tainnut ollakin ja se on aiheuttanut tuon usean vuoden oireilun.

Nyt tämä viimeisin vuosi on pisin pätkä, kun on mennyt koko ajan pikkuhiljaa vaan homma eteenpäin. En usko olevani ylikunnossa, enkä usko, että olen pitkään aikaan ollut ylikunnossa enää. Kaikki on vaan kiinni siitä korvien välistä ja sitä on hankala muuttaa, mutta kyllä se henkinen puolikin paranee!

Stressin vähentämiseksi olen itse kokenut parhaaksi keinoksi meditaation. Mikään muu ei saa yhtä rauhoittunutta oloa aikaiseksi ja meditointi on halpaa sekä helppoa ja vaivatonta. Joidenkin lehtijuttujen mukaan oikeanlainen hengitystekniikka (palleahengitys) vähentää kehon stressiä. Meditaatiota on tutkittu virallisestikin stressiä vähentävänä keinona ja huomattu sillä olevan vaikutusta.

Ja ainahan auttaa, jos vaan uskoo tarpeeksi

http://kuntoplus.fi/hyvinvointi/meditaatio/meditoinnin-alkeet

Onko tuo aivan väärä tapa lähteä liikkeelle?

 

[riofunk]

Pari sivua takanapäin taisin kysellä ylikuntoon liittyvistä oireista ja uskon vahvasti että mulla semmonen on ollut viimeiset 3 kuukautta. Kaikenmaailman testeissä käyty yms, normaali EKG sekä rasitus EKG tehty myös, kummatkin normaalit. Mutta reenata ei yksinkertaisesti pysty. Aina reenin jälkeen tulee todella paha olo ja sitä jatkuu useamman päivän. Tän ylikunnon seurauksena on tullut masennus. Vähän hankala tilanne kun 9 (yli puolet omasta iästä) vuotta jääkiekkoa pelaanneena + punttireenit siihen päälle ja nyt ei pysty tekemään mitään. Oisiko ylikunnon pitänyt näkyä tuossa rasitus EKG:ssä?

 

[Moksu]

http://kuntoplus.fi/hyvinvointi/meditaatio/meditoinnin-alkeet

Onko tuo aivan väärä tapa lähteä liikkeelle?

Mun mielestä tuo vaikuttaa ihan hyvältä. Teen itsekin pitkälti noin. Hengityksessä teen itse vain vähän erilailla kun pyrin hengittämään pitkään sisään ja ulos ja pidätän hengitystäkin siinä välillä.

Käyn itsekin kropan lihaksia läpi ylhäältä alaspäin ja keskitän ajatuksen siihen lihakseen, mitä rentoutan. En kyllä ole mitään hyminää harrastanut, mutta olen mielessäni toitottanut jotain positiivista "mantraa" välillä.

Aloittelin itse jostain 10 min meditoinnista, mutta en koskaan kellottanut sitä. En osaa sanoa paljon menee nykyään meditointiin aikaa, kun mielestäni sitä ei kannata ajastaa. Pääsen kaiketi tuohon meditatiiviseen tilaan välillä. En ole ihan varma, koska mielestäni se on sama kuin näkisi unta. Joten en tiedä sitten näenkö unta, vai olenko jossain ihmeen nirvanassa :D

Siinä kesti kyllä jonkin aikaa, että nuita "simahtamisia" alkoi tulla ja yleensäkin oppi rentoutumaan ja antamaan ajatusten virrata.

http://wholehealthsource.blogspot.com/2008/06/meditation.html

Hyödynsin itse tuota oppia, mikä on edellämainitussa linkissä.

 

[Analyysi]

Haluuako joku analysoida miten rikki olen tällä hetkellä? Täältä pesee: Maaliskuusta asti vetänyt 8-9 treeniä viikossa, joista 3x voimanostoa, 4x bjj:ta ja 2x hokutoryu jujutsua ja venyttelyt iltaisin. Punttitaustaa pari vuotta ja bjj:ta puoli vuotta ennen maaliskuuta. Nyt kaksi viikkoa sitten huomasin, että kaikki ei oo kohillaan. Sparri ei maistunut yhtään, puhti oli pois ja voimatasot ei olleet nousseet varmaan pariin kuukauteen, paikat rikki ja sitä rataa. Rupesinpa sitten tutkailee netistä tietoa ja aika helposti diagnosoin itselleni ylirasitustilan. Pidinpä sitten 5 päivää lepoa ja tutkailin leposykettä sekä ortostaattista sykettä. Leposyke aamulla korkeimmillaan (<5 lyöntiä/minuutissa normaalista leposykkeestä merkki ylikunnosta?) ja ortostaattinen syke yli 30. Aloinpa sitten viime viikolla, 5 päivän levon jälkeen, reenailemaan yhet treenit päivässä pitäen launtaina lepopäivän ja taas ollaan samassa tilassa: Ei kule. Idiootti? kyllä. Eilen olisi ollut salilla raskaita nostoja, mutta mitä olikaan tapahtunut? Sarjapainot tippuneet 10% ja puhti kokonaan pois.

Eli luulen tietäväni jo mitä pitää tehdä: kaksi viikkoa taukoa reeneistä, yrittää pitää mieliala korkealla, venytellä ja vaikka kävellä, tutkailla sykettä. Mutta onko jollakin jotain lisättävää? Mitä kannattaisi erityisesti ottaa huomioon? Olenko edes ylikunnossa ja miten paha se on? Joudunko hakemaan voimat uusiksi vai palautuvatko ne jotenki ihmeellisesti kahden viikon levolla edes suunnilleen sinne missä ne olivat? Olen ollut tammikustaa lähtien dieetilla ja haluaisin jatkaa vielä jälellä olevat muutaman viikon loppuun asti. Kannattaako tässä tilassa?

Aika epätoivoisilla vesillä mennään tällä hetkellä ja oon kuumeisesti ettinyt tietoa ylikunnosta, mutta tässä olisi kysymykset, joihin en ole vielä löytänyt vastausta.

 

[Moksu]

Haluuako joku analysoida miten rikki olen tällä hetkellä?

Analyysiä en pysty tekemään, mutta spekulointi onnistuu aina!

Täältä pesee: Maaliskuusta asti vetänyt 8-9 treeniä viikossa, joista 3x voimanostoa, 4x bjj:ta ja 2x hokutoryu jujutsua ja venyttelyt iltaisin. Punttitaustaa pari vuotta ja bjj:ta puoli vuotta ennen maaliskuuta.

Kuulostaa tyypillisen hienolta kamppailijan treeniltä. Hyvillä pohjilla kovaan nousuun! Nojoo.. kettuilu sikseen.

Pidinpä sitten 5 päivää lepoa ja tutkailin leposykettä sekä ortostaattista sykettä. Leposyke aamulla korkeimmillaan (<5 lyöntiä/minuutissa normaalista leposykkeestä merkki ylikunnosta?) ja ortostaattinen syke yli 30.

Sykkeet on aina yksilöllisiä ja niitä pitäisi olla seurannut pidemmän aikaa, että tietää, mikä on normi taso. Toisaalta sulkeissa mainitun perusteella ymmärsin, että tiedät, mikä leposykkeesi normisti on?

Pelkästään oiretta katsomalla, tuo 30 lyöntiä yli leposykkeen on merkki hermoston ylirasituksesta. Hankala tietenkään kenenkään sanoa, että johtuuko se sykkeen nousu juuri tuosta, ja onko ongelma huonon palautumisen seurausta. Mutta tuo syke on kuitenkin todella korkea.

Eli luulen tietäväni jo mitä pitää tehdä: kaksi viikkoa taukoa reeneistä, yrittää pitää mieliala korkealla, venytellä ja vaikka kävellä, tutkailla sykettä. Mutta onko jollakin jotain lisättävää?

Sykkeen seuraaminen voi olla kaksteränen miekka. Jos alat liikaa analysoimaan, niin stressi voi jo tehdä sen, että leposykkeet huitelee korkeammalla. Tuo oman tilan liiallinen analysointi lisää stressiä ja se ei ainakaan paranna tilannetta yhtään.

Se pitäisi olla semmoinen kultainen keskitie itsensä kuuntelemisen ja teknisen (sykkeen) seuraamisen välillä. Tietenkin nämäkin ovat ihmistyypeistä riippuvaisia juttuja. Toiset stressaa ja toiset ei.

Kahdella viikolla on hyvä ainakin aloittaa ja kun jatkaa treeniä niin ei kannata jatkaa siitä, mihin jäi, vaan aloitella rauhallisemmin ja fiksummin, ilman kiirettä.

Olenko edes ylikunnossa ja miten paha se on? Joudunko hakemaan voimat uusiksi vai palautuvatko ne jotenki ihmeellisesti kahden viikon levolla edes suunnilleen sinne missä ne olivat? Olen ollut tammikustaa lähtien dieetilla ja haluaisin jatkaa vielä jälellä olevat muutaman viikon loppuun asti. Kannattaako tässä tilassa?

En oikein usko, että tuohon ylikuntoasiaan voi kukaan ottaa kantaa. Voimien palautuminen tapahtuu todennäköisimmin uuden harjoittelun kautta. Ihmiset ovat näissäkin erilaisia. Kaverini saattaa olla puoli vuotta-vuoden poissa puntilta ja käy sitten pukkaamassa 160kg sotilaspenkissä vitosen. Jos mä oon kuukauden pois salilta niin saan lähtä tekemään penkkiä taas 80 kg:lla.

Yleisesti ottaen tuollainen hermotus on nopeasti katoavaa sorttia, joten suosittelen totuttelemaan ajatukseen, että ne tulokset ovat tippuneet pidemmäksi aikaa. Kannattaa panostaa siihen, että esimerkiksi puolen vuoden-vuoden päästä olen paremmassa kunnossa.

Dieettaaminenhan on tutkitusti helpointa ilman liikuntaa, koska liikunta lisää vain nälkää. Lihasta vaan ei ylläpidä oikein mikään muu kuin saliharjoittelu ja riittävä roheiini. Riittävä roheiini voi olla aika suhteellinen käsite.

Parin viikon tauko ei tee dieetille mitään pahaa. Päinvastoin. Riittävällä ruokinnalla (hiilarit) saat nostettua leptiinitasoa ja painon pitäisi pudota taas entistä innokkaammin.

Sinuna pitäisi taukoa varsinaisesta dieettamisesta ja söisin kunnon ruokaa riittävästi. Ei sen painon pitäisi hirveästi heilahtaa - ellei kropassa oo jotain häikkää.

Toivoisin ainakin, että olet vielä pelkän ylirasituksen piirissä, etkä ole notkahtanut ylikunnon puolelle.

 

[Analyysi]

Sykkeet on aina yksilöllisiä ja niitä pitäisi olla seurannut pidemmän aikaa, että tietää, mikä on normi taso. Toisaalta sulkeissa mainitun perusteella ymmärsin, että tiedät, mikä leposykkeesi normisti on?

En ole kovin pitkään seuraillut. Tarkoitin sitä, että aamulla heräämisen jälkeen mitattu leposyke on sen 3-5 lyöntiä korkeampi kuin esimerkiksi päivällä mitattu leposyke, mutta se ei vissiin liitykään mitenkään ylikuntoon?

Parin viikon tauko ei tee dieetille mitään pahaa. Päinvastoin. Riittävällä ruokinnalla (hiilarit) saat nostettua leptiinitasoa ja painon pitäisi pudota taas entistä innokkaammin.

Sinuna pitäisi taukoa varsinaisesta dieettamisesta ja söisin kunnon ruokaa riittävästi. Ei sen painon pitäisi hirveästi heilahtaa - ellei kropassa oo jotain häikkää.

Mutta kun kesä alkaa ja tekisi ees mieli onnistua nyt jossakin asiassa! Eli uskoisitko olevan miten paljon haittaa lihaksille, jos dieettaan sen 1kg pois tämän kahden viikon aikana? Roteeinit ja ruokavalio on kyllä kunnossa.

 

[jaska]

Pointti tuon dieettaamisen suhteen on enemmänkin se, että laihduttaminen hidastaa tuosta ylirasituksesta toipumista. Dieetatessa stressihormonit on normaalitasoa korkeammalla ja palautuminen muutenkin huonompaa. Itse huomasin, että varsinkin jos hiilarit jätti pois, olo paheni entisestään. Itse jättäisin kans tuon laihduttamisen myöhemmälle, eli kunnes olisin toipunut.

Samaa mieltä, että sykkeet tarkkailu voi nostaa sykkeitä, ja antaa siten osittain virheellisen kuvan tilasta. Itse totesin, että jos vastasin itselleni täysin rehellisesti kysymykseen, että onko kaikki ok, sain riittävästi infoa siitä, että olinko palautunut. Ja noista sykkeistä, leposyke ei reagoi niin herkästi kuin tuo ortostaattinen. Mulla leposyke oli ihan normaali, mutta ortostaattinen paukkui helposti 30-40 pykälää ylempänä.

Ei ihme, että 8-9 enemmmän treeniä per viikko on aiheuttanut ongelmia. Itse olen täysin toipunut vuonna 2004 vaivanneista ongelmista, ja omasta mielestäni erittäin hyvässä (kestävyys) kunnossa, mutta parhammillaankin kestän silti vain 2-3 kovaa treeniä per viikko. Ikä tosin vaikuttaa eli 20-vuotias palautuu puolet nopeammin kuin puolet vanhempi.

Pari viikkoa lepoa/kevyttä harjoittelua voi riittää, mutta voi olla, että ei riitä. Aika sen lopulta paljastaa. Kunnes olet toipunut, kaikki palauttavaa kovempi vain hidastaa toipumista.

 

[Axelpass Tommi]

Luulen, että nyt on tullut vedettyä kroppa ylirasituksen puolelle. Salitreenejä olen tehnyt viikkoon viisi ja syönyt proteiinipainotteisesti.
Olin viikon treenaamatta kaupunkilomalla ja parin päivän jälkeen siellä huomasi, että olo oli jotenkin virkeämpi. Oireina olen huomannut sen, ettei aamulla ole virkeä, syke nousee helposti ja olo on helposti ahdistunut. Katsotaan miten viikon tauko auttaa. Pitänee kuunnella ruumista enemmän ja olla vähemmän suorituskeskeinen.

 

[Moksu]

En ole kovin pitkään seuraillut. Tarkoitin sitä, että aamulla heräämisen jälkeen mitattu leposyke on sen 3-5 lyöntiä korkeampi kuin esimerkiksi päivällä mitattu leposyke, mutta se ei vissiin liitykään mitenkään ylikuntoon?

Normaalia korkeampi leposyke voi viitata sympaattisen hermoston yliaktiivisuuteen. Eli kyllä se voi liittyä ylikuntoon.

Mutta kun kesä alkaa ja tekisi ees mieli onnistua nyt jossakin asiassa! Eli uskoisitko olevan miten paljon haittaa lihaksille, jos dieettaan sen 1kg pois tämän kahden viikon aikana? Roteeinit ja ruokavalio on kyllä kunnossa.

Valintojen maailma. Terveys vai ulkonäkö? 1kg painonpudotus ei kyllä kauheasti ulkonäössäkään näy. Lihaksille ei ole varmasti yhtään mitään haittaa parin viikon tauosta. Ei se nyt mikään epäonnistuminen mielestäni ole, jos panostaa yhden hetken sijasta pidemmälle tulevaisuuteen. Eikös sitä sanota järjeksi ja viisaudeksi?

Jaskalta hyviä neuvoja!

 

[jaska]

Vielä vähän lisää omia pohdintoja tuosta laihduttamisesta. Omalla kohdallani tuntui, että laihdutus ei ylikunnon vaivatessa oikein onnistunut. Paino ei laskenut ja koko ajan oli järjetön nälkä. Lopulta viisastuin ja keskityin toipumiseen ja vahinkojen minimoimiseen. Jotenkin tuntui, että hormonit olivat niin sekaisin, että normaali rasvanpoltto ei käynnistynyt millään. Jos jotain lähti, niin se tuntui olevan lihasta. Ja itselläni voimat ja kunto laskivat, mutta palauttelun pituuskin oli suhteellisen pitkä, noin 6 kuukauden liian kovan (kestävyys)treenauksen seurauksena palauttelin noin 6 kuukautta. Toisaalta tunnen kaverin, joka vastaavan palauttelun jälkeen oli todella hyvässä iskussa.

 

[Analyysi]

Ei se nyt mikään epäonnistuminen mielestäni ole, jos panostaa yhden hetken sijasta pidemmälle tulevaisuuteen. Eikös sitä sanota järjeksi ja viisaudeksi?

Ihan totta kyllä. Mieluummin ajattelee pitkällä aikavälillä, joten ei muuta kuin hiilaria nassuun.

Paino ei laskenut ja koko ajan oli järjetön nälkä. Lopulta viisastuin ja keskityin toipumiseen ja vahinkojen minimoimiseen. Jotenkin tuntui, että hormonit olivat niin sekaisin, että normaali rasvanpoltto ei käynnistynyt millään.

Mulla on just toisinpäin, eli siis nälkä ei juurikaan ole ja paino putoo todella helposti.

 

[jaska]

Vielä tuosta palauttelusta. Itse koin, että riittävän kevyt harjoittelu edisti palautumista ja erityisesti päänupille se oli tärkeää. Yritin harjoitella siten, että treenin jälkeen olo olisi parempi kuin sitä ennen. Harjoittelu (puntti, hölkkä ja pyöräily) oli kevyttä, mutta myös samalla terävää. Yritin tehdä esim. punttia siten, että pari sarjaa per lihasryhmä terävästi, mutta lopetin ennen kuin väsyin juuri yhtään. Samoin juostessa otin sellaisia alle 10 sek rentoja kirejä. Pelkkä kevyt harjoittelu ei tuntunut ajavan samaa asiaa. Välillä tuntui, että silmät aukesi sinä päivänä tuon harjoituksen jälkeen. Ja tein noita harjoituksia noin joka toinen päivä ja lajeja vaihdellen. Suurin haaste oli se, että helposti homma meni yli eli hetkellisen hyvän olon jälkeen olo oli entistä paskempi. Kärsivällisyyttä siis vaaditaan.

Eikö se viisaus ole sitä, mitä järki on jo pidemmän aikaa yrittänyt toitottaa...

 

[jaska]

Analyysi, luin tarinasi tarkemmin vasta nyt ja jos tosiaan rajumpaa harjoittelua on ollut vasta pari kuukautta, niin parin viikon lepo voi hyvin riittää. Ja ihmiset on erilaisia ja ylirasitus voi johtua eri syistä, joten tuo laihtumispuolikin voi ilmetä eri tavalla. Silti hoitaisin ensin itseni kuntoon ja jatkaisin laihdutusta sitten. Jos olet laihduttanut tammikuusta asti, voi pieni tauko olla jo joka tapauksessa hyväksi.

 

[Hilivilpertti]

Ensimmäisestä kirjoituksestani on nyt aikaa se n. 1,5 kuukautta ja tilanne tuntuisi olevan edelleen parempaan suuntaan menossa. Mitään suurta ei nyt tässä ajassa ole kerennyt tapahtua, mutta hiljalleen kroppa tuntuisi alkavan virkiskyä. Raskas liikunta on vielä asia erikseen, mutta työn sekä kävelemisen kautta tuleva rasitus tuntuu ihan hyvältä kropassa. Kävin tuossa välimeren lämmössä lomailemassa ja siellä tuli helteessä talsittua vähän pitempiäkin matkoja ja ihan hyviä tuntemuksia vartalossa oli joten etiäpäin, etiäpäin.

Olipa kyseessä sitten ylikunto, loukkaantuminen, sairastuminen tai muu vastaava joka aiheuttaa pysähtymisen, niin kyseessä on lähes aina jonkinlainen elämänmuutos, eräänlainen kriisi. Toiset osaa selvitä vähemmällä, osa taas kuormittuu enemmän. Itsellä ainakin uuden tilanteen käsitteminen tai oikeastaan sen vaikeus nosti pintaan aiemmat elämässä sivuutetut haavat. Huomasi, että kropan väsähtäminen ei ollutkaan jossain vaiheessa enää suurin huolenaihe vaikka se vahvasti kulkikin mukana. Kroppa käy omaa venkoiluaa, mieli omaa ja yhdessä kietoutuneena ne lopulta aiheuttavat melkoiset pippalot.

Kuitenkin pitemmällä aikavälillä asioihin saa uusia näkökulmia. Uusi tilanne, valtava hämmenys ja epävarmuus ja jopa pelkotilat näyttävät jälkikäteen erilaisilta. Aikansa sonnassa kahlattuaan aurinkokin tulee vastaan ja kuivattaa ihon ja sonta karisee pois. Siihen ainakin pyrkii uskomaan. Alkuun tuntunut katastrofi alkaa näyttämään valoisia puoliaan, puolia jotka tarjoavat mahdollisuuden muutokseen, kuten vaikka arvojen muuttumiseen, itsestä parempaan huolenpitoon. Itse en koe kasvaneeni vielä juurikaan, mutta mahdollisuudet ovat tarjolla. Aika näyttää osaako niitä käyttää.

Ylikunnosta puhuttaessa huomaa että iso asia on pääkopasta huolehtiminen. Stressi iskee salakavalasti vasten kasvoja kun voimat sitä kontrolloimaan hupenevat. Aikaisemmin urheilemaan tottunut ja sitä mielenpuhditukseen käyttänyt onkin mielenkiintoisessa tilanteessa kun stressi nousee ja sen hallinnaksi käyttämä liikunta onkin pois kuvioista. Ei mikään miellyttävä tilanne, kuten Moksu sen edellisellä sivulla ilmaisikin.

Voimia vaan kaikille asian tiimoilta.

 

[Timota]

Tiedän että on useita keskusteluja ylikunnosta, kuten nämä: http://www.pakkotoisto.com/treeni/61134-pikkutoiston-pakkojaettilaeinen-ylikunto/ sekä: http://www.pakkotoisto.com/treeni/26661-keskushermosto-ja-ylikunto/ mutta ajattelin aloittaa uuden, koska tässä siitä keskustellaan hieman eri kantilta.

Olen tutkinut tätä ylikunto juttua hartaasti ja tullut siihen tulokseen, että voi hyvinkin olla, että se johtuu tavallisella kuntoilijalla luultavasti Kroonisesta väsymysoireyhtymästä CFS, Fibromyalfia, Lisämunuaisten vajaa toiminnasta, reumat, MS, masennuksesta, pelkotiloista, muista psyykkisistä jutuista ja tai muiden vastaavien vaikeasti diagnosoitavista taudeista. Näistä taudeista ei oikein kukaan tiedä varmuudella mistä ne johtuvat ja ovatko ne yksi ja sama juttu, koska niissä on monissa samat oireet. Eli tämä asia ei ole mikään helppo selvittää.

Ylikunnon oireet ovat aika lähellä yllämainittuihin tauteihin, joten ne voivat hyvinkin olla sama asia tai osa näiden tautien oireyhtymää. Voi olla että ylikuntoisella on joku näiden yllä mainittujen tautien esiaste tai kroonista tulehdusta joka heikentää immuniteettia ja kuntoa ja sitten jo aivan tavallisen kuntoilun jälkeen laukeaa oireilu. Joku yhteys on selvästi lisämunuaisten tuottamalla kortisoolilla ja tai hormoneilla.

Ainakaan minun kohdalla ei voi puhua mistään virallisesta ylikunnosta, koska treenaan aina aika maltillisesti. Ehkä huippu-urheilijoilla ja joillain sellaisilla henkilöillä jotka treenaa täysillä 7 päivää viikossa pitkiä aikoja voi tulla todellista ylikuntoa, mutta meillä harrastelioilla tuskin on kyse siitä. Enemmän voi olla kyse ylirasittumisesta, koska on päällä kroonisia tulehdustiloja, CFS, ja tai koska lisämunaiset eivät toimi oikein ja siten eivät kestä kuntoilun aiheuttamaa stressiä.

Toivoisin vastauksia henkilöiltä jotka ovat päässeet ylikunnosta eroon. Eli miten he onnistuivat siinä? Kauanko siihen meni? Uusiutuuko oireilu, kuten esim. minulla tekee? Jne…Kaikki info on hyvästä tässä tärkeässä jutussa.

Alla on linkkejä ja infoa.

Tässä infoa Kroonisesta väsymyksestä: http://cc.oulu.fi/~sisawww/esit/000120.htm

Tässä lisämunaisten vajaa toiminnasta: http://www.naturalnews.com/019339.html#ixzz1OKahY1KQ

ja tässä lisää: http://www.ei-resource.org/articles/related-conditions-articles/adrenal-fatigue--dr-murphree/

Tässä todella tärkeä juttu stressistä ja siitä kuinka se on mukana CFS/ME and Fibromyalgia http://cfidsresearch.blogspot.com/2011/02/watershed-paper-provides-conclusive.html

Lisämunaisen toiminnan voi testata kotikonstein. Yksi on mitata lämpöä useita kertoja. Siitä löytyy lisä tietoa netistä. Toinen on että illalla valaise peilin edessä toiseen silmään vinosta taskulampulla. Jos pupilli ei pienene ja tai suurenee, niin sitten voi epäillä lisämunuaisen vajaa toiminta. Kolmas konsti on ottaa kyypakkauksesta yhdestä tabletista ¼ osa heti aamulla herättyäsi ja jos olo paranee 2-4 tunnin sisään, niin se on myös merkki että kyseessä voi olla lisämunaisen vajaatoiminta.

Näistä testeistä on lisää tällä sivustolla, kuten on paljon muutakin infoa Kroonisesta väsymyksestä: http://cfs.gehennom.org/?main

Maitohapot: http://www.greenmedinfo.com/article...uced-depletion-interferon-gamma-secretion-a-0 JA

Fosforiini: http://www.greenmedinfo.com/article/phosphatidylserine-improves-exercise-capacity-malde-subjects

http://www.greenmedinfo.com/article...ired-hormonal-status-athletes-blunting-increa

The findings suggest that PS (suomeksi: fosforiini ) is an effective supplement for combating exercise-induced stress and preventing the physiological deterioration that can accompany too much exercise. PS supplementation promotes a desired hormonal status for athletes by blunting increases in cortisol levels.

Eli yllä olevan ja omien kokemusten (itsellä on aina vatsa pömpöllään kun on tämä ongelma päällä) kannattaa kokeille rankasti lacto-acidophilusta ja fosforiinia 600mg. Ja itse asiassa viimevuosina kesäisin on tehnyt A B piimää mieli ja sitä olen myös juonutkin, vaikka se ei ole koskaan ennen kuulunut ruokailuuni. Eli olen hakeutunut oikean tuotteen luokse alitajuisesti. Tästä on myös tutkimuksia, että lapsille pidetty hetki jossain sisäoppilaitoksessa ravinolla josta puuttuu joku mineraali ja kun sellaista ruokaa missä tätä mineraalia on, on lisätty seisovaan pöytään, lapset ovat ottaneet sitä automaattisesti. Toinen esim. on kun tulee kuuma kesä tai menee etelään lomalle ja alkaa hikoilemaan, niin silloin alkaa heti tekee mieli suolaisia ruokia. Eli ehkä pitäisi kuunnella omaa kroppaa näissä asioissa enemmän.

Ja tässä siitä kuinka tumma suklaa saattaa auttaa stressihormoonitasojen kanssa. Jos alkaa syömään suklaata, niin ehkä kannattaa pysyä raakasuklaassa. Lähes kaikki kaupallinen suklaa on sokerivelliä tai muuten pilattua: Daily consumption of 40 g of dark chocolate during a period of 2 weeks reduces the urinary excretion of the stress hormone cortisol and catecholamines, while reducing other metabolic indicators of stress.

http://www.greenmedinfo.com/article...riod-2-weeks-reduces-urinary-excretion-stress

Tässä lisää testejä korkeasta kortisoonista: http://www.greenmedinfo.com/disease/cortisol-high

EBV Epstein Barr Virus: If the virus lasts more than six months, it is frequently called chronic EBV infection. Some doctors think EBV is the cause of a chronic condition called Chronic Fatigue Syndrome (CFS), although this has not been definitively proven. On arvioitu, että yhdysvaltalaisista jopa 96 % saisi Epstein-Barr-virustartunnan ennen 40-vuotispäiväänsä.

Eli tämäkin virus saattaa olla osa ongelmaa… eli sekaista tämä ylikunto juttu on. Jos joku innostuu kahlaamaan ja lukemaan kaikki noi linkit läpi, niin olisi mukava saada mielipiteitä ja uusia ideoita tämän jutun ympäriltä.