Ylikunto

[RIKUS]

En jaksanu kaikkia viestejä triidistä lukea mutta kerrompa kuitenkin tarinan omista kokemuksista. Niimpä niin, jaada jaada ja tralla tralla, itsellä urheilu muuttui mahdolliseksi vasta kun reilu 30 tuli mittariin, syystä en sen enempää kerro mutta oli se hienoa kun viimein tuntui homma hyvältä ja keho toimi kuin kello. Treenailin muutaman kuukauden iisisti kunnes sitten laitoin höpinää töttöröön oikeen kunnolla ja innostuin superkompensaatio treenaamisesta, ylikuntoresepti oli siinä vaiheessa valmis kun tuli lähes joka päivä treenattua ja aivan liian raskaalla kuormalla, tätä kesti pari kuukautta. Sisko ja veli varotteli ylikunnosta ja aloin seuraamaan ortostaattista sykettä, normaali arvo pyöri siinä välillä 8-12 eli kaikki ok kunnes eräänä päivänä salilla homma tuntui käsittämättömän hankalalta, näki tähtiä kun vähän punnersi, hengästy aivan älyttömän herkästi eikä se tahtonut millään laantua, lopetin treenin onneksi lähes välittömästi kun ei mistään tahtonut tulla mitään. Ja kuis kävikään, ortos. syke pomppas välille 30-40 ja on nyt 1,5kk aikana heilunut välillä 25-70, samoin myös makuusyke nousi 42:sta 48:aan. On se vaan harvinaisen penaalista kun keho ei kirjaimellisesti tiedä mitä se tekee, kaikki säätelyjärjestelmät heittää arpaa, syke, paine, nälkä, uni, hikoilu, aineenvaihdunta ja lämmönsäätely kaikki hunningolla ja pienikin rasitus nostaa sykkeet taivaisiin.

Jos joku keksii jonkun snakeoilin jolla tästä paranisi nopeammin niin kiitollinen olisin, rasituksen välttäminenhän nyt on selviö mutta eihän sitä totaalisesti voi välttää tai se on ainakin mulle harvinaisen vaikeaa. Jos tästä tilasta jotain positiivista väkisin hakee niin kuntohan tässä nousee kokoajan vaikkei mitään teekkään mut ei tää mitenkään terveellinen kunnonnosto/urheilu muoto ole.

 

[RIKUS]

Timota, noista sun jutuista ainakin mulle tulee mieleen että sun "ylikuntoon" liittyvä oireisto johtuu jostain aivan muusta vaivasta/sairaudesta kuin perinteisestä treenistä. Keho itsessään on kuin muurahaispesä, sitä kun sorkkii niin se hermostuu ja se yrittää korjata tilannetta mitä erinäisimmin keinoin, pyrkii siis homeostaasiin siinä huonosti onnistuen tai täydelliseen failureen päättyen, kaiken maailman hormonaaliset ja välittäjäaineisiin jne. liittyvät toimintamekanismit on niin älyttömän monisäikeisiä ettei paremmasta väliä, omakohtaista kokemusta on.

Itse voisin sanoa että suurimmalla osalla päihdeongelmaisista taustalla on jokin sairaus tai vaiva joka ei primääristi näy vaan tulee esiin sekundäärisenä päihdeongelmana mutta tämä ei tarkoita sitä että näin olisi, se on vain minun mielipide jota moni lääkäri tukee. Se että sulla on sellanen tunne että monilla ylikunnosta kärsivillä on taustalla jokin muu sairaus ei tarkoita sitä että näin olisi vaikka omalla kohdalla se pitäisikin paikkansa.

Sitä mä tässä yritän sanoa että kun/jos on jokin sairaus olipa se sitten mikä tahansa niin kun sen ensin löytää ja hillitsee/hallitsee/hoitaa pois niin se homeostaasi sieltä kyllä löytyy, sen verta ihmeellinen lahja tää keho on ettei paremmasta väliä, temppeli siis ja niin sitä täytyy myös kohdella.

 

[RIKUS]

Ja mitä tulee nykylääketieteen toiminta malleihin niin aika vääristynyttä on meininki, on kaiken maailman muotisairauksia, masennusta, mielialahäiriötä, fibromyalgiaa, kaikiltahan näitä löytyy ja pakko on lääkitä ja nimenomaan "hoitaa" oireita eikä itse sairautta jos sellaista edes on, mut niinhän se menee et raha ratkasee ja mikäs sitä onkaan parempaa pisnestä kuin "hoitaa" olemattomia oireita kymmenellä eri pilsulla, jättää itse syy hoitamatta ja pahimmassa tapauksessa pahentaa tilaa entisestään. No johan meni vuodattamiseks mut sellasta on elämä.

 

[whats]

Itellä tullu pientä pelkoa puseroon että jos sitä olisi ylikunto/ ylirasitustila.. Seuraavia oireita nyt ollut (tosin vasta alle viikon verran);
- Unettomuus
- Yleinen väsymystila
- Ei jaksais aloittaa treeniä/ kautta muitakaan hommia, mutta sitten kun aloittaa niin sen toisaalta jaksaa tehdä
- Lihakset väsyy nopeasti

Eli nyt kuitenkin kun oireet olleet näin vähän aikaa, niin ajattelin että jo viikon kevyempi sessio/ täyslepo voisi jo auttaa? Kovempaa treeniä on tullut nyt vedettyä kuukauden verran, ja nyt olisi tarkoitus muutenkin keventää. Treeni on sisältänyt niin lenkkiä, punttia, kuin muutakin liikuntaa. Onko niin, että mitä lyhyemmän aikaa on tätä kovaa rasitusta + oireita ollut, niin lyhempi lepoaika riittää?

 

[Moksu]

Eli nyt kuitenkin kun oireet olleet näin vähän aikaa, niin ajattelin että jo viikon kevyempi sessio/ täyslepo voisi jo auttaa? Kovempaa treeniä on tullut nyt vedettyä kuukauden verran, ja nyt olisi tarkoitus muutenkin keventää. Treeni on sisältänyt niin lenkkiä, punttia, kuin muutakin liikuntaa. Onko niin, että mitä lyhyemmän aikaa on tätä kovaa rasitusta + oireita ollut, niin lyhempi lepoaika riittää?

Kyllähän se yleensä menee niin, että mitä lyhyempi ylirasitus niin sitä lyhyempi se lepojaksokin. Hankala vain sitä sanoa, että kuinka "suuri" se ylirasitus on. Kokeile sitä viikkoa ja pidä tarvittaessa vaikka enemmänkin sitten. Kaksi viikkoakaan ei ole vielä mikhään. Korvien välille raskasta olla jumppaamatta, mutta kroppa ja tulokset kiittää.

 

[Kyrveli]

Olisko kellään jotain nasevaa linkkiä/tietopakettia tuosta overreachingistä? Olen vähän lukenut siitä ja koitin googlettaa, mutta mitään kattavaa pakettia en löytänyt. Itellä kun tilanne on se, että tässä parin viikon kova treeniputki lähinnä aiheuttanu sitä, että räjähtävyys laskenu, hengästyy mielestäni helpommin ja muutamia suoritukseen liittyviä puutteita, siinä missä taas mieli on virkeä, uni maistuu, ruoka maittaa ja töissäkin jaksaa hyvin.

 

[Airwalk]

Itellä kun tilanne on se, että tässä parin viikon kova treeniputki lähinnä aiheuttanu sitä...

Parin viikoa kova treeni ei aiheuta ylikuntoa, vaan kroppa hieman rasittuu liikaa niin voimatasot laskevat hetkeksi, siihen auttaa kevyt viikko väliin ja sitten taas kovaa treeniä.

Ärsyttää kun nykyään joka paikassa viljellään tätä ylikuntoa jopa urheilijat puhuvat monesti väärällä termillä, kun 95% tapauksista kroppa on vain hieman ylirasittunut josta selvitään viikon tai kahden kevennetyllä treenillä.

 

[Kyrveli]

Airwalk, et tainnu lukea mun viestiä kai? En ole ylikunnosta missään nimessä puhunutkaan, vaan overreachingistä. Mielestäni viestistäni käy ihan hyvin ilmi, etten oleta olevani ylikunnossa.

Tarkentaakseni vielä millasia ne mun kovan treenin viikot on ollu, niin sanotaan että noin 6-8 treeniä viikossa, joinakin päivinä kahdetkin. Pääasiassa painimassa käyn, jossa sykkeet ovat välillä maksimissa. Nyt ei siis kyse ole mistään 2min tauon punttitreeneistä.

 

[Airwalk]

Airwalk, et tainnu lukea mun viestiä kai? En ole ylikunnosta missään nimessä puhunutkaan, vaan overreachingistä. Mielestäni viestistäni käy ihan hyvin ilmi, etten oleta olevani ylikunnossa.

Tarkentaakseni vielä millasia ne mun kovan treenin viikot on ollu, niin sanotaan että noin 6-8 treeniä viikossa, joinakin päivinä kahdetkin. Pääasiassa painimassa käyn, jossa sykkeet ovat välillä maksimissa. Nyt ei siis kyse ole mistään 2min tauon punttitreeneistä.

Pahoittelen termien sekaantumista, mutta kun ollaan suomen kielisellä foorumilla niin voitaisiin keskittyä suomeen eli functional overreaching=toiminnallinen ylirasitus, non-functional overreaching = kun ylirasitus menee hermoston puolelle ja palautuminen vie viikkoja tai kuukausia. 6-8 treeniä jos vielä suurin osa on kovia? Ihmettelen jos kroppaa pystyy kehittymään koska pyhästä kolminaisuudesta puuttuu lepo...

 

[Kyrveli]

Parhaani teen palauttelun suhteen niin, että venyttelen paljon, pyrin nukkumaan hyvin ja väh. yks täysi lepopäivä viikossa. Mutta pidemmän päälle huomannut ettei tuo riitä (ainakaan vielä, katsoo miten sitten tulevaisuudessa kun tullut enemmän tämmöstä harjoittelua). Sori tosiaan tosta termistä, ei tullut mieleen suomentaa, overreaching vain jäänyt mieleen. Otan nyt kaksi täyttä lepopäivää normaalilla aktiivisuustasolla ja sitten lähdetään rakentaan tilannetta uusiksi ja rauhallisemmin. Jos jollain on vielä tietoa tuosta ylirasitustilasta niin lukisin mielelläni.

 

[veke.ku_88]

Kävin tuossa 4kk tauon jälkeen urheilulääkärin pakeilla. Hyvin tuli ajatuksia vaivasta vaihdettua ja lekuri totesi myös samaa mitä täälläkin ollaan keskusteltu että itse ylikunto ja ylikunnosta aiheutunut psyykkinen oireilu ei monesti kulje käsikädessä. kun itse ylikunto alkaa olla voitettu niin henkinen puoli monesti odottaa aikaansa ja stressin hallitsemattomuus on omiaan pitkittämään kokonaisvaltaista toipumista. Lääkäri mainitsi myös että ylikuntoon joutuminen on monesti tietyn tyyppisillä yksilöillä yleisempää. Hän mainitsi kaksi luonteenpiirrettä: 1.perfektionisti joka treenaa silloin kun kalenteriin on niin merkitty välittämättä siittä millainen olotila on, samaan aikaan hän yrittää koulu tai työelämästä selvitä mahdollisimman mallikkaasti ja tunnollisesti. syödä ja nukkua ehtii myöhemminkin. rennosti ottaminen on monesti vierasta 2. herkkä pohdiskelija joka tietyistä asioista stressaantuu jne. Vastakohdaksi hän esitti rennon jääkiekkoilijan joka nuuska huulessa treenailee sen minkä jaksaa ja sit ku ei jaksa niin ei treenaa. hän ei taatusti mene ylikuntoon. Tämä tietysti on aika silmiä avaavaa sikäli että yksilölliset psykologiset tekijät ovat kenties merkittävin tekijä ylikuntoon joutuvilla (tietysti kovan treenin ohella).

Itse ainakin allekirjoitan nuo edellä mainitut luonteenpiirteet tietynlaisesta perfektionismista ja yksilöllisestä herkkyydestä. Ja se mitä ainakin Moksu ja kerrostalo ovat palstalla maininneet eli että stressattua tulee toipumisvaiheessa liikaa. Eli uskon, että meitä kohtalontovereita yhdistää kenties samantyylinen luonne . Itsellä oireena on sympaattinen ylikuormitustila enemmänkin eli sympaattinen hermosto on vallalla ja murskaavan masennuksen sijaan fiilis on ylikierroksilla käyvä ahdistunut ylireagoiva ärtynyt hermostunut ja tietysti kovin väsynyt. Tällaisella oirekuvalla kun kaikkiin asioihin hieman ylireagoi normaalistikkin niin stressaamattomuus on kohtuullisen vaikeaa. Mutta jos positiivisia asioita hakee niin ikää on 23 eli palautumisen pitäisi olla suht hyvää ja onpa se ortostaattinen sykereagtio laskenutkin 47stä 29.n. parin viikon päästä poljetaan rasituskoe ja asennetaan sykeväliseuranta kahdenvuorokauden ajaksi ja tsekataan mihin suuntaan palautuminen on 4kk aikana edennyt. vaikka kropassa sen edelleen tuntee että matkaa on vielä...

tuosta kevyestä treenaamisesta toipumisen aikana oli myös puhetta ja vallalla alkaa olla maailmanlaajuisesti käsitys että kevyt treeni on parempi kuin täyslepo. kun parasympaattista hermostoa "muistutellaan" kevyellä treenillä ja puretaan stressihormonitasoa niin aika järkeenkäypää että tästä on hyötyä.

 

[Airwalk]

tuosta kevyestä treenaamisesta toipumisen aikana oli myös puhetta ja vallalla alkaa olla maailmanlaajuisesti käsitys että kevyt treeni on parempi kuin täyslepo. kun parasympaattista hermostoa "muistutellaan" kevyellä treenillä ja puretaan stressihormonitasoa niin aika järkeenkäypää että tästä on hyötyä.

Itselle aikoinaan urh.lääkäri suositteli jotain muuta liikuntaa kuin kuntosaliharjoittelu ylikunnon aikaan. Siinä sitten tuli kaikenlaista harrastettua ja silloin helpotti stressi kun pääsi taas purkamaan sitä johonkin...

 

[whats]

Mistäs sen sitten osaa sanoa, että milloin on ns. palautunut ylirasituksesta? Pitääkö se vaan osata itse lukea kroppaansa, ja hiljalleen alkaa palautumaan treenitahtiin? Eli jos omat oireet on olleet vaikka unettomuus ja väsymys, niin voiko tästä tehdä johtopäätöksen että unentulon ja kropan/mielen piristymisen alkaessa palautuminen on mallillaan? Ja miten kauan pitäisi oireettomana mennä, jotta voi sanoa palautuneensa 'täydellisesti'? Vai onko jotain ns. varmaa konstia sanoa millä huomaa palautuneensa, esim. sykkeiden oleminen jossain tietyissä rajoissa?

 

[veke.ku_88]

Mistäs sen sitten osaa sanoa, että milloin on ns. palautunut ylirasituksesta? Pitääkö se vaan osata itse lukea kroppaansa, ja hiljalleen alkaa palautumaan treenitahtiin? Eli jos omat oireet on olleet vaikka unettomuus ja väsymys, niin voiko tästä tehdä johtopäätöksen että unentulon ja kropan/mielen piristymisen alkaessa palautuminen on mallillaan? Ja miten kauan pitäisi oireettomana mennä, jotta voi sanoa palautuneensa 'täydellisesti'? Vai onko jotain ns. varmaa konstia sanoa millä huomaa palautuneensa, esim. sykkeiden oleminen jossain tietyissä rajoissa?

siinäpä se onkin se homman vaikeus! ettei vaan alota liian aikaisin ja putoa samaan kuoppaan uudelleen! Mutta kyl tuo ortostaattinen sykemittaus on varmaan oman fiiliksen lisäksi paras mittari (mittauksesta ohjeita aikaisemmissa keskusteluissa) jos tietää millä tasolla se on "normaalisti" ja nyt tulos on kutakuinkin sama nii aika hyvillä vesillä ollaan.

 

[Tbag]

Vajaa neljä kuukautta nyt aktiivisesti ravattu salilla kolme kertaa viikossa 1-jakosen parissa (SS ja nyt G6), lepopäivinä 10kg niskassa tunnin reipas kävelylenkki. Niin tänään iski joku ihme väsymys, just ja just jaksoin gymille polkea ja sain kyykyssä soleuksen rikki ja tämän jälkeen penkissä rimpuilin hikiseen 3x10 sarjat loppuun, lähin sitten himaan kun rupes vituttamaan toden teolla. Tuli juuri kaupassakin käytyä ja sielläkin olin aivan muissa maailmoissa, hyvä kun silmät pysyivät auki vaikka olen nukkunut viimeyönä ainakin 11 tuntia? Onko mulle joku flunssa tulossa vai jokin ylikunnon poikanen? Ehdotuksia miten kannattaisi toimia?

 

[Airwalk]

Vajaa neljä kuukautta nyt aktiivisesti ravattu salilla kolme kertaa viikossa 1-jakosen parissa (SS ja nyt G6), lepopäivinä 10kg niskassa tunnin reipas kävelylenkki. Niin tänään iski joku ihme väsymys, just ja just jaksoin gymille polkea ja sain kyykyssä soleuksen rikki ja tämän jälkeen penkissä rimpuilin hikiseen 3x10 sarjat loppuun, lähin sitten himaan kun rupes vituttamaan toden teolla. Tuli juuri kaupassakin käytyä ja sielläkin olin aivan muissa maailmoissa, hyvä kun silmät pysyivät auki vaikka olen nukkunut viimeyönä ainakin 11 tuntia? Onko mulle joku flunssa tulossa vai jokin ylikunnon poikanen? Ehdotuksia miten kannattaisi toimia?

Luultavasti jotain flussaa tms. ylikunto ei tule silmäräpäyksessä vaan siitä tulee merkkejä pitkän aikaa ja lopulta treenaamisesta ei tule mitään.

 

[whats]

Kysytääs nyt vielä semmoinen asia, että miten paljon se ortostaattinen syke/ sykkeiden erotus kertoo palautumisesta. Tänä aamuna oli makuulla 51, ja seisaalla 76. Eli 25 erotus. Tarkoittaako tämä että vielä pitäisi kauankin taukoa pitää? Viikko- 2 viikkoa? Kun joissain paikoissa lukee että jos 20 ylittyy niin se ei ole hyvä homma? Ja henkisesti tämä tauko on kidutusta itselle, koko ajan tekee mieli treenata.. Mutta ei kai tämä kunto/ lihas viikon parin levolla katoa?

 

[veke.ku_88]

Kysytääs nyt vielä semmoinen asia, että miten paljon se ortostaattinen syke/ sykkeiden erotus kertoo palautumisesta. Tänä aamuna oli makuulla 51, ja seisaalla 76. Eli 25 erotus. Tarkoittaako tämä että vielä pitäisi kauankin taukoa pitää? Viikko- 2 viikkoa? Kun joissain paikoissa lukee että jos 20 ylittyy niin se ei ole hyvä homma? Ja henkisesti tämä tauko on kidutusta itselle, koko ajan tekee mieli treenata.. Mutta ei kai tämä kunto/ lihas viikon parin levolla katoa?

sanotaanko näin että et pysty päätteleen tuosta sun ortostaattisesta sykkeestä yhtään mitään. se on täysin yksilöllinen ja voi olla sinulle vaikka täysin normaali lukema. jotta saataisiin vertailuarvo niin sun täytyis tietää mitkä ortostaattiset sykearvosi olivat ennen ylikuntoon menoa hyvin palautuneena. joten parempi ottaa vielä rauhallisesti. ei se pohjakunto kahes viikos mihkää katoa.

 

[Timota]

Timota, noista sun jutuista ainakin mulle tulee mieleen että sun "ylikuntoon" liittyvä oireisto johtuu jostain aivan muusta vaivasta/sairaudesta kuin perinteisestä treenistä. Keho itsessään on kuin muurahaispesä, sitä kun sorkkii niin se hermostuu ja se yrittää korjata tilannetta mitä erinäisimmin keinoin, pyrkii siis homeostaasiin siinä huonosti onnistuen tai täydelliseen failureen päättyen, kaiken maailman hormonaaliset ja välittäjäaineisiin jne. liittyvät toimintamekanismit on niin älyttömän monisäikeisiä ettei paremmasta väliä, omakohtaista kokemusta on.

Itse voisin sanoa että suurimmalla osalla päihdeongelmaisista taustalla on jokin sairaus tai vaiva joka ei primääristi näy vaan tulee esiin sekundäärisenä päihdeongelmana mutta tämä ei tarkoita sitä että näin olisi, se on vain minun mielipide jota moni lääkäri tukee. Se että sulla on sellanen tunne että monilla ylikunnosta kärsivillä on taustalla jokin muu sairaus ei tarkoita sitä että näin olisi vaikka omalla kohdalla se pitäisikin paikkansa.

Sitä mä tässä yritän sanoa että kun/jos on jokin sairaus olipa se sitten mikä tahansa niin kun sen ensin löytää ja hillitsee/hallitsee/hoitaa pois niin se homeostaasi sieltä kyllä löytyy, sen verta ihmeellinen lahja tää keho on ettei paremmasta väliä, temppeli siis ja niin sitä täytyy myös kohdella.

Yes yhdyn ylläolevaan täysin. Juuri tämän takia toin näitä 'uusia' ajatuksia tänne nk. ylikunnosta. Kuten olen sanonut, että ylikuntoakin on, etenkin huippu-urheilijoilla, mutta uson, että 80% ylikuntoa valittavista tällä foorumilla on kyse jostain muusta. Ja se muu saattaa hyvinkin olla lisämunuaisista johtuvaa.

Tässä linkissä on suomeksi selitetty aika sujuvasti lisämunuaiseten ongelmista. http://www.luontaisnetti.fi/index.p...karsitko_tietamattasi_lisamunuaisuupumuksesta

Ja kuten yllä neuvotaan, niin ensin pitää löytää ongelma oikea syy ja sitten hoitaa ongelman aiheuttajaa eikä oireita. Vain näin saadaan aikaan pysyvä parantuminen. Tämän takia suosittelen kaikille nk. ylikunnosta kärsiville selvittämään, että onko kyse todellisesta ylikunnosta vai jostain muusta.

Se on helppo testata ihan kotikonstein alkuun, ja sitten jos ne osoittavat, että on aihetta, niin sitten lääkäriin. Voit tehdä valotestin silmään, ottaa kyylääkettä ja mitata verenpainetta. Näillä konsteilla saat ainakin viitteen, että onko sinulla lisämunuasissa ongelmaa.

Jos sitä on ja jättää hoitamatta, niin tulevaisuudessa ongelmat voi olla paljon pahempia, kun se vaikuttaa suoraan hormoneihin jne.

Tässä ylläolevasta linkistä tekstiä:

Urheilijoiden ylikunto lisämunuaisuupumusta
Urheilijoiden ja kuntoilijoiden kerrotaan usein kärsivän ylikunnosta, joka on hyvin harhaanjohtava termi, sillä heidän kuntonsa on nimenomaan romahtanut. Liiallinen liikunta on voimakas stressi elimistölle. Niin kauan kun lisämunuaiset jaksavat tuottaa kortisolia ja muita stressihormoneita, ihminen jaksaa liikkua paljon ja on kaiken kaikkiaan hyvin energinen. Kun lisämunuaisia rasitetaan koko ajan liiallisella liikunnalla, lisämunuaiset väsyvät ja kortisolituotanto romahtaa, josta seuraa tyypilliset oireet: Korkea leposyke, voimakas väsymys, voimattomuus, unihäiriöt, ruokahalumuutokset, flunssankaltaiset oireet ja mielialan vaihtelut. Oireet johtuvat siis heikosta lisämunuaistoiminnasta, stressihormonien tuotanto on romahtanut.


Yllä sanotaan "liiallisella liikunnalla lisämunuaiset väsysvät" ja näin varmaan onkin, mutta tällä forumilla monet valittavat, että he eivät kuntoile liikaa ja silti oireilevat (näin myös itse). Uskon, että meidän kohdalla ei ole kyse liiallisen kuntoilusta, vaan että muista sysitä, kuten jatkuva stressi, krooninen tulehdutila jen. heikentävät kuntoa/immuniteettia ja rasittavat lisämunuaisia vuosien ajan ja tämän takia keho (lisämunuaiset) ei kestä edes kohtuullista kuntoillua.



Ja tässä lisää infoa: http://www.kilpirauhanen.com/tietopankki/lisamunuaisfaq/

 

[Timota]

Tässä vielä samasta linkistä toipumisesta:

Toipuminen
Lisämunuaisuupumuksesta toipuminen tapahtuu portaittain. Aluksi tuloksia tuntuu tulevan nopeasti ja sitten tulee pysähtyminen, taas olo kohenee jonkin verran, kunnes voi tulla pieni takapakki. Olo nousee portaiden tavoin, joissa välissä on aina yksi pitempi tasainen askel tai jopa notkahdus. Kärsivällisyys on valttia, sillä toipumisnopeus on hyvin yksilöllistä. Jos uupumusta on kestänyt useita vuosia, voi toipuminen kestää jopa noin kaksi vuotta ja jos uupumus on kestänyt vain kuukausia tai vuoden, voi toipuminen tapahtua jo noin kolmessa kuukaudessa. Tärkeintä on keskittyä hoitamaan itseään hyvin ja loppuun asti. Toipumisen jälkeenkin on tärkeää jatkaa VHH-ruokavaliota ja määrättyjä lisäravinteita, kuten magnesium, sinkki, kalanmaksaöljy sekä luonnollinen monivitamiinivalmiste. Myös stressin hallinta on jatkossakin erittäin tärkeää.

Itsellä kestää noin 3-4 kk toipua, jonka jälkeen voin alkaa treenamisen, mutta tähän asti (usean vuoden ajan) olen tehnyt sen virheen, että en ole hoitanut nenäontelon kroonista tulehdusta ja stressi juttuja kuntoon, joten olon parannuttua ja treenin uudelleen aloittamisen jälkeen noin 2 kk treenikauden jälkeen oireilu on iskenyt uudelleen.
Eli mitä teen tällä kertaa erilailla, nyt kun tiedän mistä ongelmani jotuu on: hoidan tulehdukset pois ja meditoin ja muutoin hoidan stressiä. Sitten kun voi aloittaa treenamisen niin pidän joka 3 viikon treenikauden jälkeen 1 viikon totaali tauon treeniestä ja pitempäänkin jos huomaan yhtään väsymisen oireita. Minulla ensi oireet on aina raskaat jalat. Sitten tulee yleinen heikkous ja sitten muut oireet.
Aiemmin kun en tiennyt mistä oireilu johtui treenasin (kevyesti) vaikka oireilin (joten oireilu vain paheni), kun ajattelin, että kuntoilu jos mikä pitäisi auttaa tämän tyylisiin oireiluhin, kuten masennus, väsymys, huonot unet, ruokahaluttomuus, seksi haluttomuus, apatia, pömpöttävä vatsa jne.
No kohta se nähdään.... olen ollut vajaan 2 kk ilman treeniä ja olen hoitanut muita jututtuja paremmaksi ja olon on parantunt huomattavasti. Noin kuukauden jälkeen tästä aloitan treenit pikkuhiljaa ja katsotaan mitä käy.
Mittautin keväällä DHEA arvot sekä kasvuhormooni arvot jotka oli molemmat alhaisa. Nyt otan DHEA.ta... joten katsotaan joskos se nousisi.


Tässä linkki vielä kerran ja KEHOITAN KAIKKIA LUKEMAAN SEN LÄPI, SIINÄ ON PALJON HYVÄÄ INFOA, tämä kirjoitus on aiheesta yksi parhaista mitä olen lukenut:
http://www.luontaisnetti.fi/index.p...karsitko_tietamattasi_lisamunuaisuupumuksesta