Ylikunto

Meta title: 🔥 YLIKUNTO – KUN KONE HYYTYY KESKEN KOVIMMAN AJON 🔥

Meta description: Ylikunto hiipii salakavalasti: treeni kulkee, kunnes ei kulje enää. Väsymys, hermoston ylikuorma ja motivaation romahtaminen iskevät yhtä aikaa...


Mulla on ollu sellanen tunne, että treeni kyllä sujuu,lihakset rasittuu. Mutta jotenkin on sellanen tunne päässä, että en kehity tai ei vain mennä eteenpäin.
Ja yöllä hikoilin aikapaljon. Sekä kerran paini treeneissä oli matsia olin paininu kovaa yhtäkkiä kaikki meni ihan hapoille ei jaksanu mitää. joka paikka olin ihan loppu piti mennä molskille makaamaan ja lepää kauan. Ihan, kuin olisi juossut
1 päivän putkeen:(
 
Ropzulle. Ennen kuin omat "klassiset" ylikunnon/ylirasituksen oireet alkoivat niin sitä ennen tuntui että treeni sujui todella hyvin ja kehitystä tapahtui. Tuntui kuin olisin elämäni kunnossa, oikeasti taisin vain mennä ylikierroksilla.
 
Tahaton emissio sanoi:
Totaalitauon lisäksi voi henkistä buustia saada välillä lajinvaihdosta. Piristää kummasti ja on kiva jatkaa omassa kehässä myöhemmin.
Click to expand...

Jos on kyse oikeasti ylikunnosta eikä vaan motivaation puutteesta niin en suosittele lajin vaihtoa. Silloin jo valmiiksi väsytetty keho joutuu taas mukautumaan uuteen ja uusi laji/ohjelmahan taas rasittaa elimistöä ennemmän. Ylikunnossa parasta on lepo. Ja jos ylikuntotilanne on kestänyt jo pidempään niin viikon lepo/tauko ei sitä poista. Olen jostain lukenutkin että toipuminen kestää niin kauan kuin itse ylikuntotilanne on kestänyt.
 
Saattaa olla tyhmä kysymys, mutta viisaampaa on kysyä kuin olla kysymättä. Vastausta en ole löytänyt pakkotoisto foorumeilta eli kuuluuko pieni kuumeilu (+-37 astetta) ylikunnon oireisiin?
 
Trulli, lämmön nousu voi olla merkki ylikunnostakin, mutta voisiko kyseessä olla jokin tulehdus joka ärsyttää?
 
Trulli sanoi:
Saattaa olla tyhmä kysymys, mutta viisaampaa on kysyä kuin olla kysymättä. Vastausta en ole löytänyt pakkotoisto foorumeilta eli kuuluuko pieni kuumeilu (+-37 astetta) ylikunnon oireisiin?
Click to expand...

Itsellä pyörii ylikunto päällä, tai on ollut jo helmikuusta lähtien ja lämmöt heittelevät 36.5-37.2 noin, normaalilämpö mulla 36.2

Minulla siis ainaskin ylikunto tekee tälläistä, toki kannattaa selvittää lääkärinkanssa ettei ole muuta tulehdusta tms mikä aiheuttaisi.
 
Juu, mulla on nyt oisko yli kuukauden ollut tollasta pientä kuumetta, ei tosin jokapäivä. Korkeimmillaan lämpö on noussut 37.5 asteeseen ja heitellytkin päivittäin miten sattuu. Toissapäivänä nousi illalla kuume 9-10 aikaan 37 asteeseen ja 12 aikaan se oli jo laskenut 36:n. Lääkäriin siis mentävä lähiaikoina jos ei ohi mene.
 
Onkohan fiksua syytä sille että treenin aikana ei vaan jaksa?jonkun massaliikkeen jälkeen päässä vilisee ja silmät näkee tähtiä..onko se huonoa kuntoa vai?
 
samaa ongelmaa tääläkin. paitsi jos on enempi kestävyyttä mittaava liike esim leuanveto niin meinaa pää pamahtaa mutta yleensä se on pitkän syömistauon takia.
 
Luin tuosta alusta noita oireita ja niin paljon tuli rukseja listaan ettei hyvältä tunnu :eek:

Järkyttävää yöhikoilua, ruokahaluttomuutta sekä motivaavio ongelmia.

Tästä lähtien en treenaile kahtena päivänä peräkkäin. Katsotaan miten vaikuttaa :whip:
 
Siitä uudestaan aloittamisesta vähän. Åsalle ja miksei muillekin vinkiksi.

Mä aloin käymään sillon salilla. Se oli juttu josta tykkäsin, mun mielestä siinä liikuntaan-paluu-vaiheessa pitää olla joku laji josta tykkää. Olkoon se vaikka se sama vanha tai jokin eri. Puntissa on se hyvä puoli, että se on täysin yksilölaji. Päätät ite millon meet, mitä teet ja miten. Täydellinen vapaus treenaamiseen.

Ite aloin tekee vanhaa ohjelmaani huomattavasti kevyemmillä painoilla ja sen lisäksi otin t-nationilta ohjelman jonka nimi tais olla joku massive guns in 12-weeks tms. Täysin ja vain ja ainoastaan omaksi ilokseni halusin vaan pumpata käsiä. Ihan sama miten niille sen seurauksena käy, mutta kun siitä tuli hyvä mieli. Oli vaa mukava et ne oli ihan jumissa ja turvoksissa :D

Pointti kuitenkin se, että ei edes ajattele aloittavansa taas uudella rytinällä vaan pikkuhiljaa. Kevyillä painoilla ja siitä alkaa painoja lisäämään viikottain ja ei murehdi niistä päivistä millon treenaa tai ei treenaa. Joskus ehkä hyvä vähän pakottaa itseä, koska se todennäkösesti treenistä seuraava hyvä fiilis sitten kompensoi.

Jos sitä hyvää fiilistä ei tuu, eikä treeni tunnu yhtään mielekkäältä niin sillon sitä ei pidä tehdä.
 
Kuulumisia tässä vähän...Viimeksi valittelin sitä, et aina kun saa säännöllisen rytmin kuntoilun suhteen niin iskee joku pöpö tai muuten vaan jähmeä olo niin viime aikoina on mennyt yllättävän hyvin. Toisaalta mitään rytmiä treenin suhteen ei ole ollutkaan :D

Päätin hellittää=luovuttaa ja antaa olla. Olin kärsinyt huonosta omatunnosta jo jonkin aikaa kun aina varasin ja peruin spinning tunteja ja suunnitellut sali käynnitkin meinasin jättää väliin. Sitten annoin itselleni "luvan", että kesän aikana ei tarvii mennä spinniin ollenkaan kun se ei nyt näytä innostavan ja et salillekin menen silloin kun huvittaa ja teen siellä mitä huvittaa, sama fiilis kuin mitä Joni.K kirjoitti. Jos nykyään niin harvinainen aurinko sattuu paistamaan niin silloin menen ulos (kävelylle/pyöräilee tai kaupungille maleksii) enkä minnekään hikiselle salille!

Huomaan kuitenkin et on sitä tullut liikuttua ihan sopivasti ja riittävästi vaikka mitään suunnitelmia ja ohjelmia ei ole ollutkaan :) Salilla olen kokeillut sellaisia juttuja mitä en aikaisemmin ole tehnyt, huvikseni olen myös lisännyt painoja ja tehnyt niillä sen mitä olen jaksanut. Jos kesken kaiken on tuntunut siltä että en nyt jaksa tehdä kolmea sarjaa niin sitten en ole tehnyt. Ei ole tarvinnut suorittaa yhtään mitään. Tänäänkin jalat tuntui salilla tönköiltä, niin mitä niitä väkisin veivaamaan, onhan ne harjoitusta saaneet riittävästi edeltävinä päivinä (pyöräilystä ja ulkoulusta) jos nyt kerta menee hapoille ihan vähästä.

Minulla oli tossa joku viikko sitten lyhyt loma, jolloin vaan lepäsin ja lueskelin ja tekemisen puutteen vuoksi kävin salilla ja ulkoilee. Samalla lisäsin vähän päivittäistä ruoka määrää ja olen huomannut et paremmin jaksaa ja olokaan ei ole enää niin hutera ja rasittunut. Tuntuu että palautuminenkin on parempaa. Enää en myöskään kiirehdi suoraan töistä salille tms, fiiliksellä että "sitten on tämäkin tehty" vaan tulen kotiin, syön, lepään ja lähden jos OIKEASTI huvittaa ja jaksaa.

Kevät meni siis kuntoilun suhteen huonosti kun oli erinäistä vaivaa, nyt taas kuntoilen ihan miten sattuu enkä ole pullahtanut yhtikäs mihinkään :D En ole myöskään löysistynyt, joskaan en koskaan mikään tiukka ole ollutkaan, tyylin fitnespimu.
 
Åsa: kuulostaa siltä et oot löytäny sulle sopivan tavan kuntoilla, hienoa :) tärkeintä on tekemisen ilo,ei itse tekeminen. (ainakin maalaisjärjellä ;) )
 
Hitto Åsa, sähä oot fiksu. Hyvä, että tajuat tehdä asioita sen mukaan mitä se kroppa sanoo eikä minkään typerän velvollisuuspotkurin saattelemana. Oli oikeesti mukava lukee, että oot osannu fiksusti tuota hommaa lähteä rakentamaan.
 
Ylikuntoko?

En ehtinyt/jaksanut lukea kaikkia postauksia tai edes suurinta osaa joten asiani saattaa olla puitu moneen kertaan täälä. Mutta olen tässä pikkuhiljaa alkanut itekseni miettiä että olisiko minulla ylikunto? Kerron nyt vähän taustoja.

Ikää löytyy 18v ja jääkiekkoa pelaan aktiivisesti. En sm-sarja tasolla, mutta tosissaan kuitenkin ja tavoitteitakin on.
Viime kausi meni pipariksi sairasteujen takia. Jouluna sairastuin ensimmäisen kerran flunssaan, sen jälkeen koko kevät mentiin tyyliin 2 viikkoa treeneissä, 1 viikko flunssan parantelua. Yleis/urheilu lääkärillä rampattiin monet kerrat kevään aikana(ainakin 4). Monta antibiootti kuuria tuli syötyä. Viimisin lääkärillä käynti, tällä kertaa suuhun,nenään ja korviin erikoistuneella tohtorilla tapahtui toukokuun loppupuolella. Tätä ennen olin pitänyt yli kuukauden tauon treenaamisesta.
Valittelin lääkärille siinä sitten jatkuvaa pientä lämmön nousua 36,7-37,00. Normaali taitaa mulla olla tuo 36,6. Lääkäri ei tainnut näin pienetä lämmön noususta välittää, ei se taida niiden mitta puulla olla edes kuumetta. Myös jatkuvaa hyvin vähäistä nuhaa ja kurkkukipua valittelin. Lääkäri totesi mut kuitenkin täysin terveeksi. Selitti että limakalvot on vaan ärtyneet kevään sairasteluista, ja että todennäkösesti kesäkuun puoleen väliin mennessä oot jo täysin kunnossa. Ja anto muuten luvan treenata.

No tässä on sitte treenattu, ja aika kovaakin. Välillä joutunut pitää taukoa pahemman flunssan takia ja välillä joutunu jättää treenin väliin kun ei ole vaan jaksanut/paska olo. Lääkäriin en kuitenkaan ole mennyt kun lupa kerta annettiin treenata. Samoilla oireilla mennään kun aikasemminkin. Hyvin vähäisillä flunssan oireilla siis. Vittumaista on kyllä ollu treenata ku takaraivossa koko ajan jyskyttää että tunnet ittes vähän kipeeks ja nenä vuotaa. Mutta lääkärin käskystä, treeniä.

Ruoka maistuu todella hyvin ja syön paljon. Sydän sykkii treenaamiselle, mutta aivot sanoo ettei oo järkee. Tässä on sitten tasapainoiltu noitten kahen välillä. Sykkeet on mielestäni normaalilla tasolla, tosin en oo kovin tarkasti niitä seurannut. Välillä tulee uni ja nukun kuin tukki, välillä taas pyörin kolmeen asti sängyssä, harvoin kuitenkin.

Pitäisköhän sitä mennä taas lääkäriin...:jahas:

Kunnon avautuminen tähän väliin, veikkaan että jotai nvielä unohtu.
 
Älä mene lääkäriin jos ITSEKIN tiedät että nyt tarttet lepoa. Postistasi sai vielä sellaisen kuvan, että koska lääkäri oli antanut luvan treenata niin sinun olisi pakko treenata. Ei näin.
Nyt pidät totaalitaukoa sen verran että flunssa menee ohi ja keho rauhottuu niin paljon että unikin alkaa maistumaan joka yö. Älä riskeeraa terveyttäsi tämän takia.
 
Tuossa aloitus postissa luin että ylikuntoon voi liittyä myös jonkinlaisia näköharhoja?Ihmettelen,mitä minulle tapahtui tuossa salilla,kun kirjaimellisesti sokeuduin 30 sekunniksi enkä pystynyt jatkamaan treeniä,ihme,että edes kirjoitan tässä.
 
Kiitos teille kommenteista :)

Ehkä sitä joskus kuvitteli, että kun kerran tai kaksi jättää menemättä niin koko homma lähtee käsistä ja sitä vaan jää kotiin löhöämään sohvalle ja syömään. Palaa entisiin mittoihin ja entiseen elämäntyyliin. Sitten kun tuli jätettyä usemman kerran välistä :rolleyes: niin ei enää niin jaksanut välittää ja silti huomasi, että ei minua se sohva kutsukaan sen useammin ja on paljon kivempaa lähteä kun sen tekee omasta halusta eikä vain siksi kun olisi jotenkin "pakko". Tulee tehtyä paljon tehokkaamminkin kun ei väsyneenä sinne raahaudu.

Aika moni täysin harrastelija eli kuntoilija tuntuu ottavan täällä liian tosissaan nämä touhut. Itsekin siihen joskus/ajoittain sortunut :rolleyes: Mutta eikös harrastuksen pidä olla mukavaa ja positiivista eikä sellaista et hampaat irvessä puoli kuolleena sitä tehdään? Sitä on työnteko. Ajattelin niinkin, että kuntoilu on elämän laatua parantava asia ja kun se alkaa haitata sitä ja terveyttä niin silloin ollaan väärällä tiellä.
 
Olipa mukava lueskella hyvin kirjoitettua ja asiantuntevaa settiä. Ylikunto, kuten muutkin rasitusvammat, johtuvat omien kokemuksien mukaan useimmiten urheilijan itsepäisyydestä ja oman kehon lähettämien signaalien tietoisesta hylkäämisestä. Tiedetään, että nyt ei oo kaikki ihan hundra, mutta perkele periksi ei ainakaan anneta. Tässä vaiheessa ammattitaitoinen valmentaja lunastaa paikkansa ja toimii kullanarvoisena käsijarruna. Valmentaja, joka urheilijaa ja hänen tuloksiaan tarkkailemalla ja analysoimalla pystyy ennakoimaan tulevat vaikeudet ja reagoimaan niihin. Löysätään treeniä, lisätään lepoa, vaikka pakkolomaa jos ei muu auta. Ne tyypit on aika helvetin harvassa, jotka pystyvät objektiivisesti tarkastelemaan itseään tämmöisten asioiden suhteen. Kyllä siihen tarvitaan ulkopuolista näkemystä.

Melkeinpä vuosikymmen on tullut pyörittyä Jonin kanssa samoilla saleilla. Harvoin, jos koskaan, olen tavannut tyyppiä, jolla olisi vastaavan tasoinen työmoraali ja intensiteetti harjoittelua kohtaan. Siis ei mikään perus "vedetään verenmaku suussa" meininki vaan enemmänkin semmoinen thaikku marjanpoimija ON CRACK -asenne kaikkeen harjoitteluun. Ja kun valmentajia ei täälläpäin ole juuri näkynyt, niin eipä se mikään ihme ole, että juuri ylikunto muodostui ongelmaksi.
 
Back
Ylös Bottom