Ylikunto

Meta title: 🔥 YLIKUNTO – KUN KONE HYYTYY KESKEN KOVIMMAN AJON 🔥

Meta description: Ylikunto hiipii salakavalasti: treeni kulkee, kunnes ei kulje enää. Väsymys, hermoston ylikuorma ja motivaation romahtaminen iskevät yhtä aikaa...


Mitähän kivaa tuossa olisi? Tuskin toisi mitään lisäarvoa verrattuna ihan perustreeniin, haitata saattaisi vain. Loman lepo menisi ylirasitustilasta selviämiseen, eikä rehelliseen lepoon, jolla varmasti saataisiin paljon enemmän positiivista aikaan.
 
parhaan kehityksen saavuttaa siinä ylikunnon rajalla. käytännössä helpointa ja varminta on treenata niin että alkaa ylikunnon lieviä oireita ilmaantumaan ja sit ottaa kevyemmin (sillä vaatimuksella että ne oireet oikeesti sit osaa tunnistaa)

mistä sitä muuten tietää millon on ylikunnossa ja millon ei kun elimistöllä on tapana sopeutua kaikkeen

e: siis tarkoitin että mistä tietää millon on lähellä ylikuntoa
vähän sama kuin mistä tietää millon on kehossa tulehdus kun sitä ei tunne jos tulehdustaso ei nouse yli tietyn rajan
 
e: siis tarkoitin että mistä tietää millon on lähellä ylikuntoa
vähän sama kuin mistä tietää millon on kehossa tulehdus kun sitä ei tunne jos tulehdustaso ei nouse yli tietyn rajan

Alustavasta ylikunnosta saattaa jo jotain oireita huomata, ylikunnon huomaa varmasti.
 
Nakertajalta hyvä posti.
Tollaseen kysymykseen on mahdoton vastata, kun ei tiedetä mihin lopulta tähtäät kysymykselläsi, sekä ei myöskään tiedetä kuinka treenaat.. Saatatko olla jo ylirasiintumistilassa, onko lihakset "vetreät" yms. tärkee;
kuten treenitausta, eli kuinka helposti (nopeasti) pystyt treenaamaan itsesi "ylirasiintuneeksi" (milläkin tavalla).
Kannattaa myös muistaa, että säännöllisesti treenattaessa ei haittaa parin viikon tauot todellakaan, päinvastoin! :)
Mutta on myös tärkeää pystyä treenaamaan todella kovaa.
Itse suosin pakkotoistoja ja tiputussarjoja, sekä harvemmin pientä failurea.
Ps. palautumassa 4-5:ttä kuukautta ylikunnosta..
 
Mulla oli pari kk sitten varmaan jotain tilapäistä ylirasitusoireita: noin kolmen viikon ajan ei uni tullut hyvin, ruoka ei maistunut ollenkaan vaan piti melkein väkisin syödä, erityisen selvä ero normaalitilaan oli se että oli jatkuvasti todella kuuma, tuntui oudolta kun sellaiselta ei normaalisti tunnu mikään.
Voimat ei kehittynyt vähään aikaan yhtään, ehkä jopa heikkenivät.
Meni treeniohjelman kevennyksellä äkkiä ohi. Nyt taas kovempaa treeniä sitten.
 
Mitäs mieltä olette?? Eli tulee lomamatkan takia yli kahden viikon tauko treeneistä,totaalista huilia.En ajatellut tehdä mitään treeniä koko aikana.Huilia tulisi näin ollen sellanen 17 päivää:) Tulipa mieleen että olisiko nyt järkevää vetää ns.ylikuntoon? Olen vuoden alusta asti treenannut 2-jakoisella ja jättänyt sarjoissa 1-2 toistoa "varastoon" eli ajattelin jos nyt vetäis 1-2 viikkoa failureen asti ja sitten pari treeniä ennen lomaa vielä erikoistekniikoita!! Onko mitään järkeä?Sittenhän sitä vois palautella 2,5viikkoa ja aloittaa taas treenit levänneenä??Mielipiteitä...

Huoletta voit treenaa ennen lomareissuasi niin paljon kun sielu sietää, kuhan et veivaa niitä hauiksiasi niin paljon, että ne tulehtuu.
 
Tuohon tilanteeseen ja tuolla aikataululla ihan hyvä idea.
Nimenomaan kun normitreeni jättää hieman varaa, on keholla tuossa kovan rykäisyn jälkeen sitten pakostikin aikaa toipua siitä normaalia kovemmasta rasitustilasta. Ja noin lyhyessä ajassa (ennen lomaa) ei myöskään pysty mitään kroonista ylikuntotilaa edes hankkimaan, joten turha maalailla täällä peikkoja seinille.

Paras kehityshän tosiaan tulee kun käy jatkuvasti "rajalla" tai hieman yli ja hellittää oikeaan aikaan - olisikos tuo vaikkapa suomennos sanalle periodisointi ;) - mieluiten ei tosin totaalilevolla vaan keventämällä. Mutta kuten todettu, viikon parin lepo ei kenenkään kehitystä tuhoakaan, kunhan se ei toistu usein.
 
Niin eihän alkuperäinen tarkoitus tosiaan ole vetää itseä hirveään ylikuntoon vaan hallitusti hieman yli normi rajojen:) Sen takia olikin vaikea keksiä sanaa millä tuon esittää,mutta osa näytti kyllä ymmärtävän idean...
Eli otan nyt vajaan 2 viikkoa failureen,ehtii vetää 5 treeniä,joista kaksi viimeistä höystetään sitten pakkotoistoilla ym.ym.

Eihän noilla treeneillä edes ehdi vetää pahaa ylikuntoa,kun vielä alkuvuosi on vedetty hieman kevyemmin...Mutta kehitystä on tullut koko ajan:)
 
ei missään nimessä yli kuntoon. Ite oon vetäny 3 viikossa itteni sellaseen ylikuntoon että siitä palautumiseen meni 3 kuukautta. Lepo ei oo pahasta, silloin kehittyy
 
On tullut kans tehtyä tolla samalla tyylillä, jos on jotain reissua ollut. Omien kokemuksien mukaan 2vkoa totaalilepoa ei käytännössä toimi aivan yhtä hyvin, vaikka toi teoriassa vois hyvältä tuntua. Lihakset menee ilmeisesti jonkinlaiseen "lepojumiin". Kevyet treenit tuntuis palauttavan paremmin, kuin totaalilepo.

Toi lievä "ylivetäminen" ja siitä palauttelu on muuten kyllä mun mielestä todella toimiva systeemi ja siihen kannattaa ehdottomasti opetella.

superkompensaation voimakas hyödyntäminen jne...ehdottoman tärkeitä jutskia silloin, kun halutaan kehittyä oikeesti. Eli ei jäädä junnaamaan siihen samaan volyymiin, painoihin, sarjamääriin, yms..ja sitten vaan yritetä sitä 2,5kg lisäystä kerta viikkoon..ja ku ei onnistu, niin jos ees kerta kuukaudessa..ja kun ei taaskaan...

eli samaa mieltä, kun tässä jo aiemmin mainittu, ylitreenin rajamaille vaan pyörimään rohkeasti..:)
 
yksi syy kuumeeseen on purevat viimat,jos ei pukeudu tarpeeks hyvin treenin jälkee.Treenin jälkee vastustuskyky heikkenee jne.Vällyä päälle,itellä loppu kurkkukivut ja nuhat siihen.:thumbs:
 
Päätin kysyä täältä erästä jo about kuukauden mua vaivannutta asiaa. Olen alkanut väsähdellä treeneissä. Yleisvointi ei ole paska mutta heikko, ei kuitenkaan väsynyt niinkuin huonosti nukuttujen öiden jälkeen. Ei päänsärkyä, kuumetta tai mitään muutakaan flunssaan vastaavaa tai ripulointia ym.oireita vaan yksinkertasesti heikottaa, ei meinaa jaksaa.

Oireet alkoivat noin kuukausi sitten kun vaan väsähdin treeneissä. Ennen sitä olin treenannut noin puolitoista kuukautta nykyisellä ohjelmallani (ennen sitä palautusjakso). Ohjelma ei ollut rankka: 1.treeni oli punnerrukset eli penkkiä, ojentajia ym ja 2.treeni vedot eli ylätaljaa, alataljaa, hauiksia jne. Jalkoja en tehnyt selkävamman vuoksi. Treenasin 5-6 päivän kierrolla eli treenipäiviä tuli viikkoon 2-3. Toistot sarjoissa oli 8, en ikinä epäonnistunut sarjoissa enkä käyttänyt tehokeinojakaan. Siis suoria sarjoja vaan vetämättä lähes koskaan ihan loppuun saakka. Esim. tyyliin 3x8 painoilla 60 kg, 62,5 kg ja 65 kg tai 3x8x65 kg. Eli ei pitäisi kauhean rankkaakaan olla. Ja näiden lisäksi 3 juoksulenkkiä viikossa: ei läheskään täysillä vaan ihan hissutteluvauhtia että pystyy vaikka juttelemaan.

Treenitulokset nousi hyvää vauhtia oman painoni pysyessä samana ja motivaatio oli ja on edelleen huipussaan. Uni maistui ja nukuinkin paremmin kuin moneen vuoteen, keskimäärin 8-9 tuntia yössä. Uni ei myöskään missään vaiheessa ollut katkonaista kuten monasti stressin takia vaan nukuin yöt melko putkeen ja olin pirteä aamulla. Safkapuolikin oli jees eikä paino heilahdellut. Prodea about 2 g per oma painokilo, palautusjuomaa treenin jälkeen, muuten paljon täysjyväviljaa, lihaa, kananmunaa enkä syönyt melkein ollenkaan mitään ns. roskaruokaa tai sokerilla "maustettua" ruokaa.

Olen about 6 vuotta sitten treenannut itseni burn outiin, ylikondikseen ja se tuli 3-4 tunnin yöunilla ja KOVILLA treeneillä ja painoilla joten tiedän miltä se tuntuu ja miten se tehdään. Ensin vetää kovaa ja lepää liian vähän. Oireita kuten unihäiriöt, huonontunut ruokahalu, masennus, kohonnut pulssi ym. alkaa esiintymään ja jos ei lyö jarruja päälle tai ainakin hidasta, ylikunto tulee. Mutta tällä kertaa treenitulokset nousi jatkuvasti, uni maistuu edelleen helvetin hyvin + ruoka vieläkin paremmin ja yhtäkkiä vaan meni jarrut päälle. Pulssi ok ja lekurissakin kävin verenpainemittauksissa, verikokeissa + EKG:ssä: kaikki ok. Ihan yhtäkkiä kesken loistavan treenijakson. En kertakaikkiaan tajua joten jos joku isompi (tai pienempi!), kokeneempi ja fiksumpi saa tästä jotain irti, kerro ihmeessä! Musta ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt joku sitkeä flunssa. Mulla oli flunssa 2-3 viikkoa vuoden vaihteessa joka parani ja jonka jälkeen treeni alkoi kulkea joten se samakaan tämä tuskin on. Olen 23-vuotias mies, 185 senttiä, 77 kiloa ja naturaali.
 
Jotenkin tuntuu että aina kun treenaa pari viiikkoa, niin iskee kuume. Noin kuukausi sitten treenasin ehkä 1,5 viikkoa 2-jakoisella , ja iski pieni lämpö päälle. Siinä sitten pidin 2 viikon tauon puntilta kylläkin sen jälkeen. Nyt taas 4-jakoisella tuli treenattu viikon päivät, ja nousi ihan järjetön kuume. Pientä ylirasitusta oli kyllä ennen näitä kuumeitakin .

Onko tää nyt sitä ylikuntoa, vai sattuuko vaan oleen jotain viiruksia noi kuumehommat??

ylirasitusta,ei välttämättä ylireenausta
 
Tästä aiheesta välillä tupsahtelee threadeja kuin sieniä sateella, joten ajattelin ottaa urakaksi vähän tiivistää asiaa. En ole mikään ekspertti, mutta olen omakohtasesti kokenut lievemmistä ylirasitustiloista murskaavaan ylikuntoon. Aiheena vähän hankala, mutta mielenkiintoinen ja toivon, että tämä nyt auttaisi selventämään tuota joskus väärinymmärrettyä mörköä. Näissä jutuissa on paljon toistoa, mutta jos ne sitä kautta menisivät paremmin perille. Siispä rupelihattu pyörimään ja asiaan.


ChatGPT-Image-Nov-27,-2025-at-11_36_36-PM.webp

Määritelmä

Delpexin tiivistelmä aiheesta kertoo lyhyesti hyvin ylikunnosta. Tässä on aika hyvin tiivistettynä koko asia.

Boggiksen posti aiheesta kertoo asiasta myös hyvin ja yksinkertaisemmin.

Baarikellon tiivistämänä terminologiaa
(mun vapaa suomennos)
”Ylikunto on krooninen suorituksen heikentyminen joka kestää yli kaksi viikkoa. Yliharjoittelu on akuutti suorituksen heikentyminen joka kestää vähemmän kuin 14 päivää. Harjoitteluväsymys on normaali väsymys johtuen yhdestä tai useammasta harjoituskerrasta.”

Ylikunnon tyypillisiä oireita: Parasympaattinen ja sympaattinen hermosto
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Overtraining

Kattavasti asia käsitellään tällaisessa artikkelissa kuin:
The Physician and Sportsmedicine: Overtraining

Koska kaikille ei välttämättä tuo lontoo niin hyvin taivu oon koittanut tehdä jonkin sortin käännetyn referaatin aiheesta. Korjausehdotukset kelpuutetaan. Ei tuo lääkisjargon oikein taivu.

Ylikunto on vakava ongelma jonka oireina on laskenut suorituskyky, pahentunut väsymys, jatkuva lihaskipu, mielialanvaihtelut, loppuun palanut ja ”väljähtänyt” olo. Ylikunnon diagnoosi on yleensä monimutkaista, ei ole tarkkoja kriteerejä diagnoosille ja lääkäreiden on aluksi rajattava muut sairaudet pois ennen kuin varsinaisen diagnoosin voi tehdä. Potilaan omakohtaiset tuntemukset ovat luotettavimmat varoitusmerkit. Ylikunnon ehkäisy on paras hoitokeino ja urheilijoiden, valmentajien sekä lääkäreiden on tunnettava aikaiset varoitusmerkit.

Muutaman päivän kovan harjoittelun jälkeen seuraa kevyempää harjoittelua tai lepoa jotta saavutetaan superkompensaatio ja paras suorituskyky. Superkompensaation vaatima aika on tärkeätä tuntea. Jos urheilijan ei anneta sopeutua ennen uutta ärsykettä niin harjoittelu muuttuu yliharjoitteluksi ja vaadittu lepoaika jää liian vähäiseksi jolloin harjoittelu alkaa kuormittamaan ja alkaa ilmenemään suorituskyvyn laskua. Jos harjoittelun intensiteettiä ja kestoa ei vähennetä yliharjoittelu johtaa ylirasitukseen ja ylikuntoon.
Ylikunnon oireet voivat olla lievästä vakavaan. Lievät oireet sisältävät mm. ärsyyntymistä, väsymystä, levottomuutta, ruokahaluttomuutta, seksuaalista haluttomuutta, lyhytaikaisia uniongelmia ja lihasväsymystä. Siihen voi kuulua myös hormonaalisia häiriöitä kuten kuukautiskierron epäsäännöllisyyttä. Vakavampiin piirteisiin liittyy masennusta, pidempiaikaista unettomuutta, pitkäaikaista lihaskipua ja epänormaaleja näköaistimuksia.

Ylikuntoa on kaksi erilaista tyyppiä: sympaattisen- ja parasympaattisen hermoston ylikunto. Yleisesti ottaen sympaattisen hermoston ylikuntoa esiintyy pikajuoksijoilla ja voimaharjoittelijoilla ja parasympaattista kestävyysharjoittelijoilla.

Eri tekijät jotka vaikuttavat ylikuntoon joutumisessa voidaan luokitella sisäisiin ja ulkoisiin. Siltikin on muistettava, että toiset urheilijat ovat herkempiä joutumaan ylikuntoon mikä tekee valmentajien roolin ja urheilijoiden itsetuntemuksen erittäin tärkeäksi.
Sisäisiä tekijöitä ovat: yleinen terveys, ravitsemus, mieliala, persoonallisuuden stressitekijät, perinnölliset fysiologiset tekijät, ikä, sukupuoli, kuukautiskierto.
Ulkoisia tekijöitä: harjoittelun intensiivisyys ja volyymi, sosiaaliset, taloudelliset ja psykologiset stressitekijät, harjoitustausta, ympäristötekijät, vuodenaika, ruoan määrä, uni (laatu ja määrä), tulehdukset, lääkitys, alkoholi, tupakka yms aineet, matkustaminen.

Ylikunnon diagnoosi perustuu kolmeen asiaan: 1. potilaan historia, 2. toisten tautien poissulkeminen, 3. laboratoriolöydöt.
Historiaan kuuluu oireiden ja merkkien selvitys: muutokset harjoittelussa ovat erittäin tärkeitä. Suorituskyvyn lasku väsymyksen lisääntyessä on paras merkki ylikunnosta.
Toisten tautien poissulkemisella saadaan selville se, että mikään tauti, joka voisi oireilla kuten ylikunto, ei ole vaikuttamassa.
Joidenkin laboratoriotestien on oletettu ilmentävän ylikuntotilaa: mm. testosteronitasojen lasku ja kortisolitasojen nousu tai niiden suhteen lasku, veren maitohappopitoisuuden lasku, plasman glutamiinipitoisuuden lasku, muutokset aamun leposykkeessä ja muutokset sykkeen vastauksena ortostaattiseen stressiin.

Fyysisistä ylikunnon mittareista kaikista herkimpiä ovat muutokset fyysisessä suorituskyvyssä, mekaniikassa ja koordinaatiossa lisäyksenä sykkeen muutoksiin submaksimaalisessa ja maksimaalisessa suorituksessa. Noussut submaksimaalinen syke on selvä merkki riittämättömästä levosta. Kuitenkin submaksimaalisten testien tulokset voivat olla harhaanjohtavia. Matala syke tällaisen harjoittelun aikana ei poissulje ylikunnon mahdollisuutta, matala veren laktaattipitoisuus submaksimaalisessa harjoituksessa voi olla todiste kehittyneestä suorituskapasiteetistä ja matalasta lihaksen glykogeenipitoisuudesta. Sen vuoksi on tärkeää mitata maksimaalista fyysistä suorituskykyä submaksimaalisten testien ohella.

Paras keino ylikunnon mittaamiseen sykkeestä on ortostaattinen sykemittaus.

Ylikunnon ehkäiseminen on paras hoitokeino. Järkevästi toteutettu harjoittelu yhdistettynä lepoon, oikeaan ravintoon ja uneen auttaa kehoa parantumaan. Masennuksen tunnistaminen ja hoito on tärkeää.
Harjoittelun jaksottamisen pitäisi estää ylikunto. 52 viikkoa vuodesta on jaettu harjoitusjaksoihin joita sanotaan makrosykleiksi. Jokaista harjoitusviikkoa kutsutaan mikrosykliksi. Jokainen mikrosykli sisältää kuormittavia päiviä ja lepoa sopivissa annoksissa. Kolme tai neljä mikrosykliä muodostaa mesosyklin. Mesosykli koostuu kahdesta tai kolmesta kovempikuormitteisesta mikrosyklistä ja yhdestä palauttelevasta mikrosyklistä.

Jos ylirasitusta ei pystytä välttämään ehkäisykeinoista huolimatta niin tehokasta hoitoa tarvitaan. Paras hoito on levätä ja välttää urheiluaktiviteetteja noin kaksi viikkoa. Tauon jälkeen potilas voi aloittaa kevyen harjoittelun. Urheilijoiden tulisi koittaa eri urheilulajeja ja pidättäytyä siitä harjoitteluintensiteetistä mikä aiheutti ylirasituksen. Harjoittelun tulisi alkaa hitaasti ja sillä tahdilla mitä potilaan tunteet antavat ilmi.

Urheilijoiden tulisi unohtaa mennyt ja keskittyä tulevaan sillä muuten he saattavat alkaa vertaamaan suorituskykyään ja tuntemuksiaan aikaisempaan tilaan, ennen ylirasitusta. Tämä hidastaa palautumista ja tuo ilmi kuinka suuri merkitys psykologisilla tekijöillä on palautumisessa.

Masennus on yksi suurimmista psykologisista oireista ylikunnosta kärsivien urheilijoiden keskuudessa. Urheilijoiden tulisi saada terapiaa mahdollisimman nopeaa sillä se nopeuttaa paranemista.

Oikeanlainen ravinto on yksi tärkeimmistä taustatekijöistä ylikuntoisille urheilijoille. Jos ruokavalio on kunnossa niin lisäravinteilla ei ole huomattu olevan vaikutusta ylikunnosta palautumisen nopeuteen.

Riittävä uni on myös tärkeää. Matkustaminen voi lisätä väsymystä, mutta joissain tapauksissa maisemien vaihto ja uudet harrastukset voivat nopeuttaa paranemista. Lisääntynyt seksuaalinen aktiviteetti voi auttaa parantuvaa urheilijaa.

Hieronta, kylmä- ja lämpöhoito voivat auttaa myös, mutta tapauskohtaisesti. Niistä voi olla myös haittaa väärin toteutettuna.


Phuuh. Vaikee setti, mutta myös silmiä avaava ja ite huomasin kuinka paljon on tehnyt niin väärin asioita kuin olla ja voi.

Loppupuolella tätä linkkiä löytyy suomenkielisenä ja ehkä selvemmin ilmaistuna nuo samat ylikuntoon liittyvät asiat:
http://www.cism-shooters.fi/M08601.htm

Toinen linkki myöskin samaisesta aiheesta:
http://personal.inet.fi/atk/pehkonen/penkki/ylikunto.htm
 
Ortostaattinen sykemittaus

Ortostaattinen

Sykkeiden mittaamisessa kannattaa muistaa, että ne ovat yksilöllisiä asioita ja siksi sitä sykettä tulisi olla mitannut pidemmän aikaa, jotta olisi vertailupohjaa ja tietäisi ne omat rajansa.
 
Back
Ylös Bottom