Ylikunto

[apple12]

Olisiko kenelläkään suositella Tampereelta lääkäriä jolla olisi jotain hajua/kokemusta näistä asioista?

 

[Moksu]

Tampereella ainakin MediSportilla Markku Tuominen.

 

[Timba79]

Kannattaa tosiaan suunnata erikoislääkärille jos sitä ei ole tehnyt jo. Vieläpä vaikka kahdelle eri lääkärille jos ei ala uskottavaa selitystä kuulumaan. Terveyskeskuksessa se tuppaa aina menemään niin, että otetaan verikuvat ja röntgenit ja jos selvää aiheuttajaa ei löydy, niin buranaa ja kotiin. Tiedän, siellä ei ole resursseja eikä pidäkkään olla, mutta miksi se on yleensä niin vaikeaa kirjoittaa lähete spesialistille tai kehoittaa menemään sinne? Onko lekureilla niin iso ego vai mistä se johtuu?

 

[apple12]

Tampereella ainakin MediSportilla Markku Tuominen.

Suuret kiitokset!

Muitakin vinkkejä otetaan vielä vastaan.

Nimim. Nyt kuukauden lääkäriltä toiselle pallotellut. Ekg:t, verikokeet ja kaikki perusjutut tarkistettu useaan kertaan. Eilen kävin yksityisellä sydämen ultraäänessä, köyhdyin 300e ja kuulin, että mikään ei vaivaa. Jännä juttu kun itse tietää, että ikinä ei ole näin heikossa hapessa ollut.

Helvata kun turhauttaa.

 

[Ambassador]

Itsehän kerroin tarinani vähän aikaa sitten. Kyllä mulla astma on(ainakin 98% varmuudella). Se saattaa osittain selittää joka talvisen sairastelukierteen. Ei tietenkään sulje pois ylikuntoa. Mulla ei vaan oikein oo muita oireita kun pieni flunssa koko ajan päällä ja siitä johtuva alakuloisuus. Mutta oon yrittäny lääkäreille selittää että kuka nyt ei olis alakuloinen jos on sairaana 5kk vuodesta!?! Just laskin et 2011 vuonna sairaana tuli vietettyä noin 5kk.
Annan siinä kyllä muille tasotusta aika paljon.

Mutta mitä muiden posteihin tulee:

Timba,lääkäreillä on mieletön ego, ja jos vihjaat itse tietäväs yhtä ja toista niin ne saattaa jopa suuttua. Jumalauta osa lääkäreistä on kyllä pellejä. Niiden kannattais sen verran seurata aikaansa et nykyään kuka vaan voi omata lääkärin tutkintoa vastaavan määrän tietoa vaikkei tutkintoa olisikaan. Toiseks,suurin osa lääkäreistä hoitaa oiretta, ei potilasta! Ei urheilijaa voi hoitaa sellanen ihminen, joka ei urheile itse tai ymmärrä mitä urheileminen voi merkitä!

Apple 12,vittu kun toi lääkärillä ravaaminen on rasittavaa, tiedän kyllä tunteen. Sun pitää vaan itse olla tosi kovana ja vaatia sitä että kaikki tarvittava tehdään. Itsekin on pari kertaa pitänyt sanoa ja jopa uhkailla että saa tarvittavat testit. Lääkäreiden pitäisi ymmärtää et jokainen tuntee itse oman kroppansa parhaiten. Kerro toki koko oma tarinas, jos et vielä oo sitä tehny. ja koitahan parantua!

 

[Sambou]

Auttakaas joku fiksumpi tyhmää, kun alkaa ylikunto pukata päälle taas jälleen kerran, tässä vähän taustoja ja oireita:

Reenitaustoista sen verran että aktiivista reeniä alla n. 9kk ja pelkästään body tyylistä jumppausta tehty koko tuo aika, ensin aloitettiin AG6 ja sitten vaihdoin tuon 3 kk jälkeen 4 jakoiseen ohjelmaan joka on mennyt näin :

Ma: Rinta, hauis, olkapäät
Ti: Jalat plus pohkeet
Ke: Lepo
To: Selkä, ojentajat epäkkäät
Pe:Jalat,rinta selkä

Ja toistoja 10-12 ja sarjoja 2-4

Nyt vaihdoin hetkiaikaa sitten 5x5 sf ohjelmaan, ja tein tämän jakson ja tuntui ensimmäisen viikon jälkeen jo että alkaa nenä vuotamaan ja väsy tulemaan, välillä lihakset kävi todella lämpöisinä ja kerran oli päivän kestävä kuume päällä, tajusin pitää heti pariviikkoa vapaata ja nyt kun aloittanut taas reenaamaan tosissaan niin alkaa samoja oireita tulla, ja tulokset laskee koko ajan.

Tuntuu että ohjelma ei sovellu mulle ollenkaa vai onko vika missä? Ruokavalio on kunnossa, 500+ kaloreilla on menty joka päivä ja proteiinia saan tarpeeksi. Rasvoja saan tarpeeksi ja näin.

Kannattaisiko pitää väliviikko vai kevyt? Ja tuntuu kanssa siltä että kuihtuisi, vaikka plussalla mennään ja paino nousee, masennushan siinä iskee. Kannattaisiko vaihtaa ohjelmaa vai kokeilla uudestaan voimailua.
? Auttakaa tyhmää! :face:

 

[Mark]

olen nyt tehnyt 2 jakoista ja joka treeni loppuun asti nyt varmaan 4 kuukautta.Nyt pian nukkunut ja ollut sängyssä 24 h.Aivan törkee uupumus ja väsymys ja alakuloisuus.Ei pahempia flunssaoireita,ei alkoholia,ruokavalio ok ja nukkuminen ollut ihan ok mun mielestä.Paljon stressiä myös yksityiselämässä, siis myös positiivista stressiä mutta kuitenkin.
työstressiä ja paniikkihäiriöitä myös elämän aikana tullut.Onko mitään vinkkejä mitä pitäisi tehdä ?

 

[Sambou]

Itellä auttoi kun nyt oon pitäny muutaman päivän totaalilevon kaikesta treenistä ja syönyt kunnolla niin ei pahemmin oireita ole tullut, nukkunut oon todella hyvin nyt. Tänään kuitenkin en pystynyt olemaan poissa salilta ja homma luisti todella hyvin ja hyvä fiilis! Kannattaa levätä jos oireita alkaa tulemaan, näin kantapään kautta tajunnu itte !

 

[Moksu]

Suuret kiitokset!

Muitakin vinkkejä otetaan vielä vastaan.

Nimim. Nyt kuukauden lääkäriltä toiselle pallotellut. Ekg:t, verikokeet ja kaikki perusjutut tarkistettu useaan kertaan. Eilen kävin yksityisellä sydämen ultraäänessä, köyhdyin 300e ja kuulin, että mikään ei vaivaa. Jännä juttu kun itse tietää, että ikinä ei ole näin heikossa hapessa ollut.

Helvata kun turhauttaa.

Jos verikokeissa (niissä, mitä ylikunnosta epäiltävältä tulisi ottaa) ei näy mitään poikkeavaa, niin sitten se on lähdettävä sen kävelemisen ja levon kautta liikkeelle. Sitten näkee, miten se lepo alkaa pidemmällä tähtäimellä vaikuttamaan.

 

[Moksu]

olen nyt tehnyt 2 jakoista ja joka treeni loppuun asti nyt varmaan 4 kuukautta.Nyt pian nukkunut ja ollut sängyssä 24 h.Aivan törkee uupumus ja väsymys ja alakuloisuus.Ei pahempia flunssaoireita,ei alkoholia,ruokavalio ok ja nukkuminen ollut ihan ok mun mielestä.Paljon stressiä myös yksityiselämässä, siis myös positiivista stressiä mutta kuitenkin.
työstressiä ja paniikkihäiriöitä myös elämän aikana tullut.Onko mitään vinkkejä mitä pitäisi tehdä ?

Kävelet ja lepäät, etkä tee noin typeriä treeniohjelmia jatkossa.

 

[Victor]

Itsehän kerroin tarinani vähän aikaa sitten. Kyllä mulla astma on(ainakin 98% varmuudella). Se saattaa osittain selittää joka talvisen sairastelukierteen. Ei tietenkään sulje pois ylikuntoa. Mulla ei vaan oikein oo muita oireita kun pieni flunssa koko ajan päällä ja siitä johtuva alakuloisuus. Mutta oon yrittäny lääkäreille selittää että kuka nyt ei olis alakuloinen jos on sairaana 5kk vuodesta!?! Just laskin et 2011 vuonna sairaana tuli vietettyä noin 5kk.

Hyvä (tai hyvä ja hyvä) jos sairastamiselle löytyy syy astman kautta! Mullahan ylikunto puhkes v.2008 ekan kerran juurikin samalla tavalla, lentsua lentsun perään jotka kesti aina järjestään vähintään 2-3vko:a ilman isompia kuumeiluja tai muita oireita. Niiden välissä kun yritin aina varovasti aloittaa liikuntaa, niin heitti järkyttävät olot päälle ja seuraava yö/yöt meni sydämen lyöntejä kuunnellessa, hiestä märkänä samaan aikaan kuitenkin palellen. Ja sanomattakin lienee selvää, että väsymys oli tolkuton ja lentsun oireet aina paheni. Näin meni lopulta yli 4kk jonka jälkeen sairastelukierre loppui yhdistettyyn silmä-, korva-, ja poskiontelotulehdukseen ja pitkään antibiotti-kuuriin. Itse ylikuntodiagnoosi tehtiin vasta tämän jälkeen LIKES:illä Selänteen Harrin toimesta, kun ortostaattiset kokeet ja ekg:t oli otettu. Tätä ennenhän multakin tutkittiin astma, korvat, keuhkot ja otettiin kaikki mahdolliset labrat, paitsi mykoplasma. Jälkeenpäin olen vasta ajatellut, kun se on vasta nyt ollut niin paljon tapetilla, että saatoin tietämättäni sairastaa samalla myös tuon mykon. Enivei, mun pointti oli se, että kyllä tuo alentunut infektioherkkyys ja vastustuskyky on ensimmäinen merkki (useimmiten) liaallisesta rasituksesta. Ja itsellänihän oli ennen tuon varsinaisen ylikunnon puhkeamista useita flunssia ja pahempiakin pöpöjä vuodesta toiseen. En vaan tajunnut ajoissa huilata riittävän pitkään tai keventää pidemmäksi aikaa reeniä.

Nyt mulla oli ekan kerran syyskuun jälkeen noin viikon mittainen flunssa ilman lämpöä tai isompia oireita. Huilasin ihan sohvalla työpäivien jälkeen ja "lääkitsin" muutenkin tautia huolella, niin meni alle viikossa ohi. Viime viikolla heitin jo pari punttia ja lauantaina tämän talven ekan hiihtolenkin eikä ole tullut mitään jälkitauteja tai ylikuormitukseen viittaavia oireita, vaikka olenkin vetänyt aika tiukan treenisyksyn. Nyt siis perusflunssakin meni nopeasti ohi ilman jälkitauteja, kun kroppa on muuten kunnossa.

Hieman ihmetyttää nää kysymykset täällä, et jos on vetänyt kuukausitolkulla helvetin kovaa treeniä ilman taukoja tai reenin kevennystä, ja sit iskee totaaliväsy ja omituinen olo yms. niin kysytään pitäiskö keventää tai pitää totaalihuilia...Kannattaisko kävellä peilin eteen ja kysyä iteltään, että kuinka hyvin mulla menee ja onko ihan pakko lähtee sinne reeneihin/lenkille/salille? Jos vaikka ihan oma-aloitteisesti kokeilis esim. sellasta kahden viikon totaalihuilia ja koittas sit varovasti lähtee urheileen pikku hiljaa intensiteettiä koventamalla, niin vois saada paremman vastauksen kysymykseen. Eikä herneitä kenellekään, lähinnä kehottaisin kuuntelemaan itteensä ja omaa kroppaansa ja pysähtymään hetkeksi muutenkin kuin tän näppiksen ääreen.

 

[SivariKing]

Joo, enpä tiedä kuuluuko tämä ylikunto-ketjuun, mutta kuitenkin. Asia liittyy lähinnä treenaamisen psyykkiseen puoleen ja motivaatioon. 6 Viikkoa sitten kyykkäsin 150 kgx5, sattui olemaan hyvä päivä, ja motivaatio oli korkealla. Reidet olivat hellinä muutaman päivän, ja oikeaa polvea vihloi hieman jälkikäteen, mutta ei paljon. Polvi on leikattu aikaisemmin revenneen kierukan takia. Sitten tänään: tarkoitus oli kyykätä 100 kgx5, mutta pelkästään omalla painolla kyykätessä alkoivat KUMMATKIN polvet vihloa niin pahasti, että suoritin nopean poistumisen salilta.

Ylipäätänsä se syy siihen, miksi oli tarkoitus tehdä kyykkyä 50 kiloa pienemmillä painoilla kuin vain reilu kuukausi aikaisemmin, on pitemmän aikaa jatkunut omituinen olo. On ollut huimausta, välillä ruokahalu on ollut ihan älytön, ja silti suurinpiirtein kaikki safka on tullut saman tien ulos toisesta päästä (vessassa on saanut juosta toisinaan 5 kertaa päivässä), "päivän kunto" salilla treenatessa on myös heitellyt laidasta laitaan koko ajan. Koska kehitystä sarjapainoissa kuitenkin tapahtui (vaikkakin aivan älyttömän hitaasti), niin en muuttanut suhtautumista harjoitteluun. Vedin sarjat koko ajan failureen, ja useimmiten käytin liian isoja painoja ja liian huonoa tekniikkaa. Yllättävän pitkän aikaa tätä älyvapaata treeniä on pystynyt jatkamaan (käytännössä koko vuosi) ja ilman mitään järkevää ohjelmaa.

Nyt kun tulokset alkoivat kääntyä laskuun, ja voimatasot tippuivat, esim. kyykyssä, niin oli tarkoitus aloittaa oikeasti järkevä ja suunnitelmallinen treeni Starting-Strength ohjelmalla. Ohjelma on tarkoitettu aloittelijalle, mutta mitäpä siitä, kun voimatasot ovat tällä hetkellä niin alhaiset. Usko alkaa kuitenkin loppua, kun jo kolmannessa ohjelmalla vedetyssä treenissä polvet aloittavat kipuilun. Herää vain kysymys siitä, että jos nivelet huutavat leipää jo alle 100 kg:n kyykkysarjoissa, niin miten tästä eteenpäin? Varsinkin toi vasemman polven kipuilu oli yllätys, siinä kun ei aikaisemmin ole ollut mitään häikkää. Tuntuu, että jotain kroonista palautumisen puutetta on tällä hetkellä, kun tällaiset kevyet kyykkysessiot aiheuttavat kipua polviin.

En tosiaankaan usko, että oikeasta ylikunnosta on kysymys, siksi otin psyykkisen puolen esille. Mutta kropassa ei silti ole ihan kaikki kohdallaan, tukkoinen olo on vaan jatkunut niin pitkään, että siihen on puoliksi tottunut. Treeni on kyllä ollut osittain tuloksekastakin, mutta silti kaikki sarjaenkat ovat tulleet pikemminkin hirveän pään hakkaamisen seinään, kuin minkään järkevän progression, tuloksena. Ja uusia enkkoja on aina poikkeuksetta seurannut tuloksien lasku, kun kropasta on ollut kaikki mehut loppu.

Tukkoisesta olosta vielä sen verran, että se helpotti huomattavasti, kun kevensin treeniä SS-ohjelman mukaan. Tämänpäiväiset nivelkivut vain tuntuvat viittaavan siihen, että kevennys ei ollut tarpeeksi radikaali. Olisi varmaan pitänyt aloittaa kyykkääminen pelkällä tangolla 90 kg:n sijaan. Kuitenkin tein uuden sarjaenkan leuoissa pari päivää sitten, joten ei ainakaan yläkroppa voi olla ihan jumissa.

 

[AHD]

olen nyt tehnyt 2 jakoista ja joka treeni loppuun asti nyt varmaan 4 kuukautta.Nyt pian nukkunut ja ollut sängyssä 24 h.Aivan törkee uupumus ja väsymys ja alakuloisuus.Ei pahempia flunssaoireita,ei alkoholia,ruokavalio ok ja nukkuminen ollut ihan ok mun mielestä.Paljon stressiä myös yksityiselämässä, siis myös positiivista stressiä mutta kuitenkin.
työstressiä ja paniikkihäiriöitä myös elämän aikana tullut.Onko mitään vinkkejä mitä pitäisi tehdä ?

Moi!

Jos sulla tuntuu psyykkinen olevan akilleen kantapää niinkuin itellä niin pyri keskittyy vain tähän hetkeen, etkä murehdi tehtyjä virheitä ja suunnittele tulevia urotekoja. Vaan pikkuhiljaa positiiivisella " tästä selviään" asenteella meet eteenpäin. Jos tuntuu paskalta niin sittehän tuntuu,se ei kestä ikuisesti. Eli älä synkistele sitä että synkistelet.

Ite oon ainakin huomannut, että asiat on ollut jollain tavalla päin persettä vähän jokaisella elämän osa-alueella ja pyrinkin ajattelemaan tämän positiivisena kokemuksena joka on seurausta tehdyistä virheistä / laiminlyönneistä ja tämän loputtua on aika paljon "vahvempi" myös muissa kuin liikuntaan liittyvissä asioissa.

 

[Mark]

Moi!

Jos sulla tuntuu psyykkinen olevan akilleen kantapää niinkuin itellä niin pyri keskittyy vain tähän hetkeen, etkä murehdi tehtyjä virheitä ja suunnittele tulevia urotekoja. Vaan pikkuhiljaa positiiivisella " tästä selviään" asenteella meet eteenpäin. Jos tuntuu paskalta niin sittehän tuntuu,se ei kestä ikuisesti. Eli älä synkistele sitä että synkistelet.

Ite oon ainakin huomannut, että asiat on ollut jollain tavalla päin persettä vähän jokaisella elämän osa-alueella ja pyrinkin ajattelemaan tämän positiivisena kokemuksena joka on seurausta tehdyistä virheistä / laiminlyönneistä ja tämän loputtua on aika paljon "vahvempi" myös muissa kuin liikuntaan liittyvissä asioissa.

Yes, se psyykkinen puoli on mulla se heikko kohta.Liian paljon matkan varrella sattunut ja tapahtunut.Ja kun tällä hetkellä tuntuu siltä että ilman tätä harrastusta ei onnellisena voisi elää niin sitä pelästyy varmaan liian herkästi.Kun treeni kulkee niin muut osa-alueet toimii myös erittäin hyvin. Olisi viime viikolla pitänyt huomata jo pitää kevyt viikko.Kai tästä oppii....kiitos vastauksesta.

 

[AHD]

FirstBeat mittaus tehty ja tulokset ennakkodotuksiin verrattuna päinvastaisia, eli positiivisia.

Palautuminen erittäin hyvää nukkuessa ja sitä riittävästi. Myös työaikana ja illalla tehdyt Mindfullness-harjoitteet näkyivät palauttavina jaksoina vaikka pääosin päivähän on stressaavaa aikaa. Tämä oli asiantuntijan mielestä erittäin positiivista ja kehotti jatkamaan mentaaliharjoitteita. Kaiken kaikkiaan siis tulokset selkeästi paremmalla puolella.

Nyt täällä ollaan tod. positiivisella mielellä ja usko huomiseen on taas astetta parempi.

Suunnitelmissa onkin ensi viikon lomareissun jälkeen ottaa ohjelmaan kevyttä lenkkeilyä, kävelyä ja kevennettyä salia ainakin helmikuun ajaksi. Tietenkin kroppaa kuunnellen.

En sitten tiedä, että onko tämä geneettinen taipumukseni sairasteluun yksi sekoittava tekijä, jonka on myös liittänyt ylikuntoon vaikka ei välttämättä olisi tarvinnut, ainakaan nyt lähiakoina. Flunssat ja pahemmat sairastelut loppuivat kävelyn aloittamiseen viime keväänä, mutta neljä korvatulehdusta syksyllä on hillinnyt ainakin intoa rankemmin urheilla kun aatellut senkin liittyvän ylikuntoon.

Oli miten oli, mutta maltilla pitää mennä ja jos tästä suosta vihdoin noustaisiin!

Mahdollisesti menen vielä Harri Selänteen juttusille.

 

[Moksu]

FirstBeat mittaus tehty ja tulokset ennakkodotuksiin verrattuna päinvastaisia, eli positiivisia.

Palautuminen erittäin hyvää nukkuessa ja sitä riittävästi. Myös työaikana ja illalla tehdyt Mindfullness-harjoitteet näkyivät palauttavina jaksoina vaikka pääosin päivähän on stressaavaa aikaa. Tämä oli asiantuntijan mielestä erittäin positiivista ja kehotti jatkamaan mentaaliharjoitteita. Kaiken kaikkiaan siis tulokset selkeästi paremmalla puolella.

Kuulostaa mahtavilta tuloksilta! Mulla oli siten, että palautuminen lähti liikkeelle vasta joskus puolilta öin, vaikka menin nukkumaan huomattavasti aikaisemmin, ja päiväsaikaan ei mitään palautumisia tapahtunut.

Sulla on ton perusteella homma tosi hyvällä mallilla. Loistavaa!

 

[AHD]

Kiitokset! Kiva, että välillä tulee muutakin kuin lunta tupaan.

 

[futuu]

Varsinaista ylikuntoa en ole kokenut (ainakaan vielä...) mutta välillä tuntuisi että vedettäisiin siinä riskirajoilla, joskus kun erilaisia treenejä sattuu tulemaan n. 20 per viikko ja siihen päälle vielä koulustressaamiset ja yksityiselämä. Sillon on pitänyt vaan höllätä ihan kokonaan ku alkanu tuntumaan että nyt, nyt ei vaan enää jaksa. Ei mulla varmaan hermosto oo käynyt ylitilan rajamaillakaan (vaikka reenaan kyllä kovaa) vaan oma pääkoppa sanoo siinä vaiheessa sopimuksen irti kun ei enää vaan pysty, ja hyvä niin.

 

[veke.ku_88]

uudessa juoksijalehdessä hyvä parin aukeaman artikkeli aiheesta urheilijan burn out.

 

[tyroksiini]

Minullakin ilmeisesti nyt jonkinasteinen ylirasitustila päällä. Ensimmäisinä ja ainoina oireina oli alussa juuri psyykkisen puolen oireet, jotka voimistuivat erityisesti liikuntasuoritusten jälkeen. Eli todella ahdistunut ja masentunut mieliala oli aina odotettavissa, jos kävi lenkillä/salilla. Koska tämä mielialan heilahtelu oli ainoa oire, en osannut tietenkään heti edes yhdistää ylirasitukseen, koska ns. klassiset ylirasittuneisuuden oireet puuttuivat täysin (ei ollut siis mitään treenihaluttomuutta, tulosten laskua, jaksamattomuutta jne.) Nettikeskustelujen jälkeen päädyin kuitenkin kokeilemaan treenitaukoa siinä toivossa, että se auttaisi oireisiini. Tauon aikana sainkin sitten huomata, että myös muita ylirasittuneisuuden oireita alkoi ilmetä. Erityisesti huimaus ja iltaisin voimakas syke, jotka muistan kokeneeni joskus aiemminkin, kun n. 4 vuotta sitten olin myös tässä samassa ylirasittuneessa tilassa (ja näköjään mitään en siitä oppinut). Silloin tajusin, että tässä taitaa todellakin olla kyse ylirasituksesta, jonka syntymiseen on varmasti vaikuttaneet sekä fyysinen että psyykkinen stressi. Nyt sitten vain odotellaan ja lepäillään. Yritin tänään käydä hyvin rauhallisella kävelylenkillä, mutta ilmeisesti se ei ollut hyvä idea, koska huimaus ja psyykkiset oireet voimistuivat taas. Täyslepo taitaa olla minulle nyt ainakin alkuun se oikea tapa toipua. Huomaan kyllä, että lepo on jo jonkin verran auttanut, koska stressaaminen on vähentynyt aika paljon. Suhtaudun asioihin jotenkin rennommin enkä murehdi pikkujuttuja niin paljoa kuin vielä muutama viikko sitten.