Kokemuksia AMK vs. korkeakoulu
Herätellään vanhaa ketjua henkiin kun itselläni sekä AMK:sta että kauppakorkeakoulusta on kokemusta. Olen koulutukseltani insinööri (AMK) ja opiskelen tällä hetkellä Kauppiksessa eli nykyisessä Aalto-yliopistossa.
Kerron tässä lyhyesti omakohtaisia havaintojanani molemmista oppilaitoksista:
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Kouluun pääsi ainakin vuonna 2001 aloittaessani käytännössä lähes mille tahansa tekniikan alalle kävelemällä sisään. Pääsykokeet olivat lähinnä muodollisuus, jotka läpäisi lukematta kiitos mm. lukuisten simppeleiden päättelytehtävien yms. Helpohkosta sisäänpääsystä ja ihmisten erilaisista taustoista johtuen opiskelijamateriaali oli ainakin omassa koulutusohjelmassani varsin kirjavaa. Lukio- ja ammattikoulutaustaisten osuudet olivat n. 50%/50%. Kielissä ja matematiikassa lukio- ja amistaustaisille järjestettiin opetusryhmät ainakin ensimmäisillä kursseilla erikseen tasoerojen vuoksi. Suunnilleen samat asiat käytiin läpi, mutta tuntimäärät vaihtelivat.
Hajonta opiskelijoiden tasossa oli AMK.ssa suurta. Pääosin porukka on rentoa, eikä turhaan jännää opiskeluistaan. Parhaimmillaan kaverit tuolla ovat todella teräviä tekijätyyppejä, joita yliopistojen teoriat eivät paljon jaksa kiinnostaa. Osa porukasta on näitä, jotka eivät syystä tai toisesta ole yliopistoon päässeet ja ovat ajautuneet AMK:hon pohtimaan elämänsä tarkoitusta, yleensä melko katkeraa porukkaa. Osa on tullut vain opiskelemaan "jotakin" kun sisään on sattunut pääsemään, eikä tiedä mitä haluaa tehdä sitten isona. Näistä haahuilijoista monet ovat laiskaa päämäärätöntä porukkaa, jotka ovat surffanneet läpi aiemman kouluputken tekemättä mitään, koska ovat pärjänneet ilmankin. Ja kyllä, AMK:sta löytyy myös jonkin verran täysin lahjattomia tapauksia, niin sosiaalisilta kuin älylliseltäkin tasoltaan. Erot opiskelija-aineksessa näyttivät kärjistyvän vielä logistiikkaakin enemmän muissa tekniikan ja liikenteen ohjelmissa.
Opetus AMK:ssa oli varsin koulumaista ja jonkin verran läsnäolopakkoakin sisältyi opintoihin. Aikaavievin osuus kurssien suorittamisessa oli aina syksyisin ja keväisin tehtävät laajat pakolliset projektityöt. Töiden tarkoituksena oli soveltaa ja syventää samaan aikaan kursseilla opetettavia asioita ja ne tehtiin lähes poikkeuksetta yhteistyössä yritysten kanssa. Työt tehtiin n. 4-8 hengen ryhmissä ja laajuus oli n. 50-100 sivua per raportti.
Raporttien yms. pisteytys toteutettiin usein osittain vertaisarvioinneilla, jolloin arvostelu oli tiukempaa ja opettajat selvisivät töiden arviointiurakasta usein lukemalla pelkän sisällysluettelon tiivistelmän ja yhteenvedon. Tämä kyseenalainen arvostelutapa tiedostettiin ja tuotokset olivatkin varsinkin teoriaosuuden osalta monesti tasoa copy-paste. Myös opettajien taso vaihteli laidasta laitaan. Parhaimpien ollessa rautaisia esiintyjiä vankalla käytännön kokemuksella varustettuja heikoimmat ja usein lähes pystyynkuolleet luennoitsijat toistelivat kurssista toiseen omia vanhentuneita käsityksiään työelämästä.
Itse opetus oli varsin pintapuolista ja paljon pieniä yksittäisiä asioita alkaen alan lomakkeiden täytöstä käytiin piirtoheitinsulkeisina juosten kusten läpi valtavat määrät. Tästä tuskin oli kenellekään mainittavaa hyötyä, koska tällaiset yksityiskohdat unohtuvat nopeasti ja ovat lisäksi helposti selvitettävissä mikäli sattuvat työelämässä eteen tulemaan. Kaikenkaikkiaan tutkinto oli sisällöltään varsin sirpaleinen poukkoillen "logistiikan" lisäksi niin lujuusopin, johtamisen, kirjanpidon kuin sähköopin, kansantalouden ja pneumatiikankin perusteisiin. Logistiikkainsinöörinä voinkin ylpeänä todeta tietäväni vähän kaikesta, mutten osaavani mitään kunnolla.
Kokonaisuutena AMK-opiskeluja leimasi juurikin tuo käytännönnönläheisyys, vastaten pikemminkin kysymykseen MITEN kuin MIKSI?
Myös opintoihin sisältyvät projektityöt, pakolliset harjoittelut ja yleensä yritykseen tehtävä opinnäytetyö vahvistivat siteitä työelämään. Opintojeni jälkeisissä töissä en ole erityistä hyötyä tästä tutkinnosta havainnut olevan. Työpaikan saantia se lienee helpottanut, mutta varsinkin esimiestasolla ja sitä alemmilla pärjää kuka tahansa pelkällä terveellä järjellä.
...ja sitten kauppiksesta
Opetus on parin vuoden kokemukseni mukaan varsinkin peruskursseilla varsin pintapuolista. Perusteiden vaatimustaso tuotantotalouden kurssia lukuunottamatta sama kuin JAMK:issa, tosin noppia tulee enemmän. Oma keskiarvoni on edelleen puolivaloilla vetämällä noussut noin puoli numeroa verrattuna AMK:hon, lähinnä raskaiden teknisten aineiden puuttumisesta johtuen. Pääaineesta riippuen opetus on joko teoreettista käsienheiluttelua esim. johtaminen tai varsin käytännönläheistä touhua, kuten vaikkapa laskentatoimessa. Opiskelijoiden kesken tuntuu olevan "kovat" vrt. "pehmeät" aineet vastakkainasettelua, mutta kaikkia aineita yhdistää kuitenkin niiden "selkeä" liiketoimintanäkökulma. Olin kuullut, että kauppiksella on mukavaa ja helppoa opiskella, mutta kurssien melko alhainen vaatimustaso oli silti pienoinen yllätys. Hyviä arvosanoja saa varsin helpolla, toki poikkeuksiakin on, erinomaiset arvosanat vaativat jo jonkin verran enemmän vaivaa. Kurssin kuin kurssin pääsee joka tapauksessa halutessaan rimaa hipoen läpi juurikaan mitään tekemättä ja oppimatta. Eri asia on mitä tällaisella tutkinnolla sitten tekee. Parhaat kurssit ovat mielestäni näitä, joilla on kova vaatimustaso ja paljon tehtäviä. Vaikka kurssin aikana välillä vituttaa, voi jälkikäteen todeta oikeasti oppineensa jotakin uutta. Opetuksen taso vaihtelee niin ikään HSE:lläkin, proffia ja assareita löytyy laidasta laitaan. Joillekin tutkijoille luennointi tuntuu olevan vain se välttämätön paha sen tutkimuksenteon ohessa kun taas toisille se tuntuu olevan suunnilleen elämäntehtävä.
Opiskelijaainesta kuvaisin keskimäärin laadukkaammaksi, kunnianhimoisemmaksi ja tunnollisemmaksi kuin AMK:ssa. Suuri osa on kirjoituksissa vetänyt eetä ja ällää, mikä toki osaltaan on myös helpottanut heidän sisäänpääsyään valintapisteiden noustessa. Monet ovat panostaneet opiskeluun täysillä AINA, ja omasta näkökulmastani he tuntuvatkin kroonisilta ylisuorittajilta. Kauppiksessa on paljon fiksua ja mukavaa porukkaa, mutta poikkeuksiakin löytyy. Osalla tuntuu vähän nousseen pissi päähän ja asenne on muutenkin vähän turhan ylimielinen. Tällä porukalla tuntuu myös olevan melkoisen kovat luulot itsestään ja kyvyistään, mikä tietysti näillä innokkailla suoraan lukiosta tulleilla parikymppisillä on ihan ymmärrettävää. Olen huomannut, että monet aiemmat kiitettävän opiskelijat ovat joidenkin kurssien kanssa helisemässä kun ulkoaopettelulla ei enää aina pärjääkään vaan pitäisi osata soveltaa. Tosin riittävällä ulkoaopettelulla voi tiettyyn rajaan asti kompensoida vakaviakin puutteita ymmärtämispuolessa ja tämä osa porukasta onkin melko kädetöntä sakkia, jotka eivät pahemmin osaa tietojaan hyödyntää käytännössä.
Työmäärältään osa jatkokursseista on melko raskaita, tehtävät eivät ole yleensä kuitenkaan vaikeita vaan lähinnä aikaavieviä. Opiskelijoilla tuntuu aikaa kuluvan harjoituksiin ja caseihin vaihtelevasti, mutta myös niitä fiksuimpia tyyppejä saattaa tavata koulun tietokonesalista yömyöhällä hikoilemasta samojen tehtävien parista.
Mielestäni kummassakin koulussa on omat hyvät puolensa, mutta jos nyt saisin valita niin taitaisin AMK:n kuitenkin skipata ja hakea suoraan korkeakouluun jotakin teknistaloudellista lukemaan, koska siellä opetukseen on tuotu myös teoreettista kehystä mukaan ja vaikka käytännönihmisenä itseäni pidänkin, oli AMK:ssa sitä käytäntöä ehkä vähän liikaakiin ja toisaalta tärkeitä työelämässä tarvittavia käsitteellisiä ja taloudellisia työkaluja jäi siitä koulusta saamatta. Myös kunnianhimoisemmat opiskelijakaverit ovat plussaa, koska se saa itseäänkin asettamaan rimaa korkeammalle.
Ja sitten itse aiheeseen ettei mee ihan OT:ks, Ylemmästä AMK-tutkinnosta en omakohtaisia kokemuksia ole, mutta kuulemani mukaan niillä on ehkä jopa vahvempi työelämänäkökulma kuin alemmalla AMK:lla. Kursseja voi käydä työn ohessa ja harjoitukset ja caset sekä päättötyö tehdään usein juuri sen hetkisen työpaikan tarpeiden pohjalta. Koulutuksena tämä onkin sellainen, johon työnantajat usein työntekijöitään laittavat. Näin työnantajakin saa käyttöönsä uusinta alan osaamista sekä koulun henkilökunnan asiantuntemuksen yritykseen tehtävien harjoitusten ja päättötyön ohjauksen muodossa. Kyseessä ei siis ole mitenkään samansisältöinen koulutus kuin yliopistojen maisterivaiheessa. Näkisin, että AMK-pohjalta saa suuremman hyödyn jatkamalla johonkin maisteriohjelmaan oikeaan yliopistoon, jolloin siihen AMK:n ja työelämän käytäntöön sekoittuu myös sitä yliopiston akateemisempaa lähestymistapaa. YAMK-tutkintoa voisin vielä harkita tulevaisuudessa juuri siinä tapauksessa, että pysytyisin sellaisen osin palkallisella työajalla suorittamaan.
