- Liittynyt
- 12.6.2003
- Viestejä
- 755
Biomekaanisia analyysejähän tehdään paikallisten ja kansainvälisten toimijoiden puolesta lähes jokaisissa arvokisoissa ainakin joistain lajeista. Keihäästäkin on tehty monia. Googlella löytynee joitakin.
Tässä Göteborgin 1995 MM-kisoista keihäänheiton osalta http://www.athleticscoaching.ca/Use...Morriss Biomechanical Analysis of mens JT.pdf
Pari huomiota Zelesnystä ja hänen 89.06 metrin heitosta.
Vauhtia kiihdytetään viimeisissä ristiaskelissa, tukijalan osumaa edeltävä oikean jalan kosketus maanpintaan on ajallisesti erittäin lyhyt (90ms), siirtyminen oikealta jalalta tukijalalle on myös joukon nopein ajallisesti (140ms), tukijalan osumisen jälkeen heitto lähtee 120ms päästä, eli veto on kaikkein nopeimpien joukossa.
Täytyy myös muistaa, että Zelesnyn saapuu tukijalalle voimakkaasti vasen kylki edellä (vyötärö 119 ja hartialinja 143 asteen kulmassa heittosuuntaan), eli vaikka veto on ajallisesti aika keskiverto (varmaankin ihmismaksimi, nopein oli Moruyevilla 110ms ja hitain Parviaisen 150ms), sisältyy siihen 120 millisekuntiin myös voimakasta vartalon kiertoa.
Myöskin tukijalka pysyy suhteellisen suorana, polvikulma 151 astetta. Tosin tossa tutkimuksessa myös mainitaan, ettei tukijalan suoruudella ole välttämättä suurinta merkitystä keihään lähtönopeudelle, kuten Lindenin kohdalla huomataan. Se kuinka nopeasti/tehokkaasti heittäjän painopisteen vauhti pysähtyy tukijalan osuessa maahan sen sijaan vaikuttais merkittävästi keihään lähtönopeuteen. Kyse on varmaankin elastisista ja refleksinomaisista lihastoiminnoista. Niiden täydellinen hyödyntäminen tyyliin Zelesny vaatii kyllä tolkuttomat keskivartalon voimat.
Viimeisen oikean jalan kosketuksen aikana Zelesnyn vasen nilkka on oikeata edellä, noin puolen metrin verran, se tarkoittaa juurikin sitä mitä mm. Vadimsin polvenpudotuksen kohdalla mainostin. Vartalon painopiste on oikean jalan edellä, joten oikean jalan kosketus maahan ei hidasta heittäjän painopisteen vauhtia merkittävästi. Oikea jalan polvi ikäänkuin pudotetaan ja jäädään odottamaan tukijalan osumaa. Rädyn ja Backleyn kohdalla vasen nilkka oli oikeata jäljessä, eli ollaan takakenossa ja painopiste reilusti oikean jalan takana sen koskettaessa maata. Se hidastaa heittäjän vauhtia, koska oikea jalka astuu maahan ja painopiste pitää siirtää sen yli. Backleyn oikea jalka tuhlasi maassa 200ms, verrattuna Zelesnyn 90ms hipaisuun.
Tässä se Vadims giffi mitä tarjosin vähän aikaa sitten http://img401.imageshack.us/img401/6025/vadimspolvenpudotus.gif
Zelesnyn painopisteen nopeus tukijalan osuessa maahan oli 6.6m/s, eli joukon nopeimpia. Keihään irrotessa kädestä kehon painopisteen nopeus oli enää 3.4m/s, eli Zelesnyn tukijalka söi 48% painopisteen nopeudesta. Voidaan siis ajatella Zelesnyn siirtäneen huomattavan tehokkaasti vauhdinottonsa energiaa lihaksistonsa avulla painopisteen äkkipysähdyksen kautta keihääseen.
Oikean jalan hipaistessa maata, painopisteen ollessa siis sen edellä tyyliin Vadims, tukijalka odottaa jo 151 asteen kulmassa osumista maahan. Eikä se siitä enää muuta kuin suoristu. Tukijalan osuessa maahan Zelesnyn tukijalan polvikulma on 173 astetta, eli melkein jalka suorana tullaan tuelle, keihään irrottua kädestä tukijalka on 165 asteen kulmassa, eli tukijalka pitää erittäin tehokkaasti. Esim. raskasrakenteisella Hechtillä tukijalka osuu maahan 172 asteen kulmassa, mutta on keihään irrottua enää 142 asteen kulmassa.
Mielenkiintoista, että esim. Lindenilla tukijalka pitää vieläkin paremmin, mutta kehon painopiste ei pysähdy lähellekkään yhtä äkkinäisesti kuin Zelesnyllä. Zelesnyn keskivartalon huippuvahvat lihakset varmaankin pidättelivät painopistettä tehokkaasti tukijalan takana. Suorinkaan mahdollinen tukijalka ei siis viellä takaa tehokkainta mahdollista vartalonvoiman käyttöä. Zelesnyn tapa heittää kiertotyylillä vartalon painopisteen ympäri myös edellyttää tehokasta pysähtymistä tukijalalle, toisinkuin enemmän lineaariset heittotyylit.
Zelesnyn kyynerpääkulma oli tukijalan osuessa 123 astetta, minimivaiheessa vedon aikana 90 astetta ja keihään irroitushetkellä 170 astetta, eli melkein suorassa. Useimmat jäivät irroitushetkellä 145-165 asteen välimaastoon. Tuo ja lisäksi voimakkaat kierrot vartalossa varmasti lisäsivät Zelesnyn vedon pituutta suhteessa muihin. Eli vaikka pieni mies, niin ulottuvuuksia kyllä käytettiin hyödyksi erittäin tehokkaasti.
Kiertotyylin eduista kertoo myös se, että Zelesny saavutti kaikkein suurimman massakeskipisteeseen suhteessa olevan nopeuden olkapäälle, 7.7m/s. Tuon lisäksi ranteen huippunopeus suhteessa massakeskipisteeseen vedon aikana oli 20.9m/s ja keihään 26.8m/s. Lähtönopeus suhteessa maahan keihäällä oli huimat 30.2m/s!
Lähtökulma keihäälle oli huikeat 40 astetta, ja hyökkäyskulma nolla. Aika hyvin...
Kulmanopeudet hartialinjan kierrossa ja kyynärvarren ojennuksessa olivat Zelesnyllä ihan ylivoimaiset. Eli hän turvautui erittäin tehokkaasti voimakkaaseen kiertotekniikkaan ja sen avulla hyödyntää salamannopeaa, ruoskamaista, kyynärvarren ojennusta.
Zelesny siis tulee tukijalalle hyvin suljetussa kulmassa vasen kylki edellä erittäin vauhdikkaasti, pysähtyy tehokkaasti, keskivartalo aukenee nopeasti (kiertää vedon aikana kohti heiton suuntaa), keihästä kiihdytetään tehokkaalla hartian kierrolle painopisteen ympäri, kyynervarsi käy vedon alun 123 asteen kulmasta aina puolimatkan koukistuksen 90 asteen kulmaan asti ja aukenee naurettavan nopeasti 170 asteen kulmaan. Ihmisruoska tai linko tai mikä lie. Ihmis-Zelesny :D
