- Liittynyt
- 7.5.2008
- Viestejä
- 909
Mä muistan kuinka sitä sillon "nuoruuden innolla" 10-20 ikäsenä oltiin aina niin yltiöpositiivisia suomalaisten mahollisuuksista ennen kisoja, kuulamitaliinkin tuli uskottua vaikkei siellä ois kukaan heittäny meneillään olevana kautena yli 20,50 metriä puhumattakaan 21 metristä. Kyllä noin kisat edelleen on vuoden kohokohtia urheilun saralla mulle henkilökohtasesti, mutta suomalaiset kun ei ainakaan mun muistoissa oo koskaan onnistunu niin hyvin kuin oon itse odottanut. Tästä kumpuaa tämä nykypäivän realismi, jossa suurin piirtein jo nyt pystyn kuvittelemaan sen tunteen, kun keihäsfinaalin päättyessä sohvalta ponnistaa vihainen mies, joka huutaa perkele, laittaa verkkarit jalkaan ja lähtee pikaiselle lenkille viilentämään päätä.
Komppaan täysin tätä. Kyllä vieläkin on vähän pikkulapsimaisen toiveikas ja odottelen suomalaisilta ihmetekoja, mutta suurimmaksi osaksi on oma fanitus ja kiinnostus ruvennut kohdistumaan urheilijoihin yleensä eikä pelkästään suomalaisiin. Esim. keihäässä Thorkildsen on oma suosikki ja ei siinä mun mielestä mitään sen kummempaa. Parviaisen jälkeen Suomessa ei vain oo ollut ketään, joka olisi vedonnut kunnolla.