Yleisurheilevan superjunnun treenailu

[superjunnun_kuskaaja]

Arvon raadin eteen tässä heittää aktiivinen treeneihin kuskailija seuraavanlaista.
Meidän perheen 9-kesäinen poika on nyt muutaman vuoden pelaillu pitkälti pleikkaria ja puhallellut muniinsa.
Se sitten ajatteli, että jos kävisi paikallisen pikkuseuran yleisurheilutreeneissä.
Siellä sitten kaveri veti juoksuharkoissa pohjat joka lähdössä.
Korkeutta kokeili kanssa elämänsä ekaa kertaa ja kun oli ensin pysäyttänyt muutaman kerran vauhtinsa ponnistuksessa ja sitten ponnistanut pari kertaa väärällä jalalla, niin alkoi pääsemään yli rimasta. 109 meni
Tästä kaveri vähän sai intoa, että onkin ehkä jonkin jäljillä.
Siitä sitten juhannusta viettämässä isoisällään, käytiin kokeilemassa vähän Ikaalisten Urheilijoiden viikkokisoissa...
60 metriä aikaan 10.10, Pituutta 377, Kuulaa yli 720 ja kävi se vielä ratakierroksellakin tullessaan kolmanneksi, edellään vain pari kahta päätä pidempää poikaa...

Nyt tullaan probleemaan.
Poika on aina tiennyt olevansa nopea, mutta ei kisanopea...
Nyt on intoa kireenä, mutta saa harjoitella vain joka toinen viikko, kun isänsä ei anna harrastaa mitään, mikä tulee meidän osoitteen suunnalta. On jäänyt kaksi kertaa jalkapallot ja kerran thainyrkkeilyt nyt viimeisen vuoden aikana.

Voiko näitä vauhtilajeja harrastaa joka toinen viikko niin, että ajaa kovaa yhden viikon ja toinen viikko sitten palautteluun ja vammojen ehkäisyyn?

Sitten pitäisi vielä tietää, että kuinka tuollaista killiä edes treenataan, kun eipä oikein taida olla järkevää ilmoitella Pyrintöön poikaa, jos sitten ei pääse ohjattuihin harjoituksiin kuin joskus ja jouluna.
Intoahan pojalta ei tekemiseen puutu, kun on huomannut, että on oikeasti aika hyvä.

Ajatuksia, ehdotuksia, kommentteja ja kaikkea otettaisiin vastaan.

 

[aKankkari]

En osaa kantaa muuhun ottaa mutta 9v kuulostaa minun korvaan todeeella nuorelta?
Ala-asteella kolmosluokalla? Saisko kriittisiä mittoja niin tietää vähän missä mennään. Siis pituus/paino.
En nuin nuorta lähtis ajamaan millään rytmityksillä vaan ihan pojan itsensä fiiliksen mukaan.

 

[superjunnun_kuskaaja]

Semmoin 140 on varressa mittaa ja hoikka kaveri...
Oon useesti katsonut, että kuinka voi miehessä noin hyvin olla lihasta.
Semmoin hyperaktiivinen tapaus, mutta kuten sanottua... Pleikkari ja muniin puhaltelu on se juttu ollut nyt ennen tätä intopiikkiä.
Vartalonhallinta näyttäisi olevan myös jotain aivan mahtavaa. Tätä vähän vinkattiin, kun kävi kokeilemassa siellä thainyrkkeilysalilla.

Muutenhan itsekään en miettisi, että kuinka tuota ajaa, jos saisi harjoitella myös isänsä viikoilla.
Silloinhan ilmoittaisin pojan Tampereen Pyrinnön yleisurheilukouluun ja antaisin ammatti-ihmisten hoitaa ohjailut.
Mutta nyt tilanne on se, että tällaista mahdollisuutta ei ole ja toiveena, että toisenkin osoitteen ihminen tajuaisi vaikka kisamenestyksestä, että jotain menee nyt hukkaan.
Sitä odotellessa.... ...mietin tätä joka toisena viikkona ajattamista.

 

[Nikula]

No perjaatteessahan tossa iässä mennään vielä ihan koordinaatio-taito/monipuolisuus-tasapaino alueella. Näitä taas mikä tahansa liikunta edesauttaa, varsinkin jos on ilmeisesti lahjakas yksilö, niin se tarkka tekeminen ei ole niin justiinsa vielä. jossain murrosiän korvilla 12v jälkeen on vasta otollista alkaa hiomaan lajikohtaista taitoa jos se siihen mennessä vielä löytyy.

En siis vielä olisi huolissani, antaa pojan harrastaa vaikka sitten joka toinen viikko jos niikseen tulee. jos itse tykkää ja haluaa niin eiköhän sieltä tampereeltakin jotain tekemistä löydy.

 

[OldtimePower]

Ajatuksia, ehdotuksia, kommentteja ja kaikkea otettaisiin vastaan.

Ajatuksena lähinnä mielessä, että oliko tässä nyt joku vitsi kyseessä?

Oletko pojan isä? Tarjoa hänelle sellaisia virikkeitä, joista hän innostuu ja jotka haastavat häntä. Opeta elämän aakkosia ja tue itsetunnon kehittymistä kohti reipasta itsestä ja muista huolehtivaa ihmisyyttä. Jos joksikin valmentajaksi haluat niin tutustu lajimaailman kirjallisuuteen ja kysele alan ammattilaisilta treenaamiseen liittyviä vinkkejä, käy koulutuksia ja kehitä itseäsi.

 

[superjunnun_kuskaaja]

En ole isä
Olen kyllä valmentaja, mutta yleisurheilun salat ovat minulle täyttä hepreaa. Oman lajin koulutukset on käyty ja 11 vuotta sitä valmentamista takanakin.
Ja ei... Ei ole vitsikään.
Avausviestissä tässä nyt on pähkinänkuoressa asiat esitetty.
Lajeja on aloitettu ja kun ei ole saanut treeneissä käydä kuin joka toinen viikko, niin into niiden harrastamiseen kuollut nopeasti.
Nyt on löytynyt jotakin, missä kaveri haastaa ja voittaa useita vuosia samaa juttua tehneitä ikätovereitaan. Ihan sieltä parhaasta päästä olevia ikätovereitaan.
Ja kaikki tämä ilman mitään merkittävää harjoittelua. Ihan pelkällä lahjakkuudella ja mielettömällä kilpailuvietillä. A-rajojen rikkominen ikäluokassaan, kaikessa mitä kokeilee ihan vain sängyn pohjalta noustessa on oikeasti aika kova juttu.
Minä kysyn teiltä. Puoliammattilaisilta, ammattilaisilta ja vähintäänkin asioihin vihkiintyneiltä vähän ajatuksia sen suhteen, että mitä tässä nyt olisi tehtävissä.

 

[jto]

monipuolista ja pikku-ukkoo mahdollisimman paljon kiinnostavaa tekemistä kannattaa etsiä. motivaation kehittäminen on se avain tässä. systemaattinen harjoittelu on usein semmonen juttu, mikä ei aina osu maaliin. pyrkikää nauttiin tekemisestä ja vaikka oiskin kovatasoista ja lahjoja paljon, menkää pelkästään motivaation ehdoilla. muuten se muniin puhaltelu jatkuu mopoiässä taas. ite oon ollu opettajana 21v ja valmentanu yli 25v hyvin laajasti. ainoo merkitsevä tekijä on se motivaatio. ellei sitä ole ei ole mitään. jos se yleisurheilu kiinnostaa, sitten seuran lajivalmennukseen tietenkin.

 

[Tiuskis]

jto puhuu asiaa. Lisäksi en ottaisi paineita siitä, ettei varsinaiset treenit onnistu sillä "toisella viikolla". Lapsella kun on motivaatiota ja intoa niin varmasti hän keksii itsekin tapoja liikkua niillä viikoilla. Ei se pelkästään pahasta ole, koska tuossa iässä monipuolisuus on kaiken avain. Ja hyvinhän kuulaa (=kiveä) voi työnnellä siellä isänkin luona ja ottaa spurtteja pihatiellä. Nyt rakennetaan ns. pohjia, taitoja, kehonhallintaa, motoriikkaa jnejne. Sitten muutamien vuosien päästä on aika valita laji jos kilpaurheilu ihan tosissaan kiinnostaa ja edelleen motivoi. Sillä viikolla milloin pääsee vaikuttamaan on ihan yhtä tärkeää tehdä niitä motivoivia juttuja, mutta toki silloin kannattaa keskittyä vaikka tekniikkatreeneihin yleisurheilulajien parissa ja etsiä siihen joku hyvä valmentaja antamaan vinkkejä joilla pääsee liikkeelle. Rakettitieteestä ei ole kyse, joten jos sinulla itselläsikin on kiinostusta perehtyä niin varmasti opit poikaa "valmentamaan" vielä tässä "uran" vaiheessa.

 

[Mr.Referee]

Leikin kautta sitä harjoittelua ja monipuolisesti.

Kehonhallintaa, motoriikkaa... metsään liikkumaan, hyppimään kallioilta toisille, puuhun kiipeämistä ym... Toisaalta tuon Tiuskis vastaus tuossa yllä on aika tyhjentävä. Jos nyt tulee hyvät pohjat monipuolisen "harjoittelun" pohjalta, niin tulevaisuudessa kaikki lajit on helpompia omaksua kun motoriikka ja kehonhallinta on kunnossa...
Jos mahdollista ja motivaatiota, niin telinevoimistelua kannattaa kokeilla kehonhallinnan kannalta

 

[Deleted member 96894]

Eli oot pojan isäpuoli?

En näkis minkäänlaista ongelmaa pojan ilmoittamisessa yleisurheilukouluun tai vastaavaan, vaikka osallistuiskin vain joka toinen viikko. Seurojen koulut ei yleensä oo kovin kalliitakaan, eikä yhdeksänvuotias kärsi mitenkään merkittävästi siitä, jos ohjattuja treenejä on vain joka toisella viikolla. Enkä missään nimessä lähtis rakentelemaan siitä teidän lähiviikosta mitään "kovaa viikkoa" josta palautellaan se isäviikko. Se on hienoa että pojalla on kisaviettiä joka motivoi, mutta hillitsisin ehkä sinuna hiukan tuota sinun kisa- ja valmennusviettiäsi pojan suhteen. Hienoa että voittaa ikätovereitaan treenaamatta, mutta harvalla yhdeksänvuotiaalla ylipäätään on mikään kovin suunnitelmallinen vuosikausien yleisurheilutreeni taustalla. Hyvä jos on lahjoja, ja hyvä jos kisoissa sijoittuminen motivoi, mutta nyt ois hyvä saada sitä motivaatiota myös ihan siihen liikkumiseen, eikä ainoastaan siihen että käydään kylmiltään kisoissa ja palataan pelaamaan pleikkaa. Muuten se harrastusinto voi hyvin lissahtaa siihen, kun muutamissa kisoissa ei sijoitukaan kovin hyvin, ja silloin ne lahjat kyllä menee täysin hukkaan.

 

[voimareki]

No niin edellä tullut hyviä vastauksia mitä tulee harjoitteluun, siis monipuolisuus ja motivaato avain asemassa tällä hetkellä. Toisaalta vanhemmille hieman jäitä hattuun, poika voi olla ihan hyvä, mutta onko kyseessä lahjakkuus johonkin lajiin, niin vielä on liian varhaista tehdä johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen.

Esimerkiksi yleisurheilijoille tehdyn tutkimuksen (Haverinen, 2003) mukaan vielä 17-vuotiaille maajoukkuetason urheilijoille tehtyjen testien tuloksilla ei yleisesti tarkasteltuna ole ennustettavuutta aikuisvaiheessa tehtyihin kilpailutuloksiin. Nyt 9-kesäinen kaveri on tehnyt muutan OK tuloksen yu-treeneissä ja nyt suunnitellaan ominaisuuksien kehittämistä.

 

[superjunnun_kuskaaja]

Tässähän tätä hienoa pohdintaa on tullutkin.
Hyvä että otettiin esiin tuo minunkin valmennusviettini, sillä sitähän se osittain on. Hommia kuitenkin jo 11 vuotta tehnyt ja syke aina kieltämättä vähän nousee, kun näkee jotain erityistä.
Oon tuota kaveria nyt pari vuotta katellut ja miettinyt että hukkaan menee. Piruuttani laitoin viivalle ja tiesin kyllä, mitä tuleman pitää, mutta en aavistanut että tulee noin hyvää tulosta.
Siksihän tässä minulla onkin haluja saada kaveri tosiaan osaavan valmentajan alaisuuteen ja olla itse vain se kuskaaja ja pitää turpani kiinni kentän laidalla. :D
Omat lapset eivät aikanaan oikein osanneet tehdä eroa siihen että reeneissä olin valkku ja kotimatkalla iskä... Ongelma ratkesi helposti sillä, että iskä alkoi valmentamaan toista joukkuetta.
YU-kouluun siis ja reeneisin joka toinen viikko ja katsellaan rauhassa, mitä tulee tapahtumaan.
Palautusjuomapalkallahan tuo tekee vaikka mitä...
Kiitos kaikille tähän asti vastanneille ja jatkossakin mieluusti kuulen vähän että jos jollakulla sattuu olemaan asiaan ajatuksia tai tajunnanvirtaa päästettäväksi.
Pyysin tästä nyt lähiseuralta tuohon läheisen hiekkakentän urheilukoppiin kuulaa ja jotain heittovälinettä samalla, kun ilmoitin kaverin seuran väreihin.
Siinä kun veljekset vähän kuulaa pukkailevat ja kiekkoa heittelevät, niin kaikki on kotiin päin. Itsellä kun on koppiin avaimet, niin tulee samalla valvottua, ettei tule koijailtua.

 

[Vieraissa]

Muutamat jutut hämmästyttävät.

9-kesäinen poika

Nuori lapsi siis.

Se sitten ajatteli

Ajatteleeko noin nuori itsenäisesti pyrkivänsä urheilukisoihin?

edellään vain pari kahta päätä pidempää poikaa

Pitkiä poikia, 180 senttisiä.

Poika on aina tiennyt olevansa nopea, mutta ei kisanopea

Poika vai isäpuoli on tiennyt? Edelleen viittaan nuoreen ikään.

toinen viikko sitten palautteluun ja vammojen ehkäisyyn

Whaat. Jos 9-vuotiaana ajetaan jannu vammautumisen rajoille, ei oikea ura koskaan käynnisty.

noin hyvin olla lihasta

Whaat uudestaan, 9-vuotiaalla?

tajuaisi vaikka kisamenestyksestä

Isää ei saata kilpailuissa menestyminen kiinnostaa. Sekään ei ole väärin.

into niiden harrastamiseen kuollut nopeasti

Ei kai viikon tauko tuohon johda? Jos joku asia siis kiinnostaa oikeasti.

Ja kaikki tämä ilman mitään merkittävää harjoittelua.

Kiinnostuksen kuoleminen saattaa johtua myös liiallisesta lahjakkuudesta. Tämä todennäköisesti kuitenkin ilmenee vasta sitten, kun oikeasti pitää alkaa treenata, ja kysytään sitä itsekuria ja työmotivaatiota.

miettinyt että hukkaan menee.

Ei kai lapsi oikeasti hukkaan mene, vaikkei se ole huippu-urheilja? Entä jos hänen kiinnostuksensa jossain vaiheessa lakkaa, petytkö?

Piruuttani laitoin viivalle

Ahaa, poika ei siis itse päättänytkään? ;)

Siksihän tässä minulla onkin haluja saada kaveri tosiaan osaavan valmentajan alaisuuteen

Mutta onko pojalla - siis oikeasti?

Palautusjuomapalkallahan tuo tekee vaikka mitä...

Mitä ihmettä, 9-vuotias? Ruokaa naamariin ja merirosvorahoja palkaksi.

niin tulee samalla valvottua, ettei tule koijailtua.

Ja pikkujannujen elämään on kuuluttava pieni vanhempien/huoltajien skoijaus, muuten ei ole kyse normaalista elämästä. Mun mielestä tuonikäisen kaverin tulee "tosissaan" hyppiä lehtikasoissa, heitellä kiviä ja leppäkeihäitä, leikkiä rosvoa ja poliisia jne., ei kisata urheilussa. Ja sori tästä viestistä, joka luultavasti ei ole haluamasti kaltainen, mutta jotenkin uskon, että sinä olet teistä kahdesta se enemmän haluava. Anna lapsen olla lapsi ja yritä tukea kaikkea, mitä se lapsi itsenäisesti haluaa. Omalta osaltasi voisit ottaa vähän löysemmin rantein.

 

[superjunnun_kuskaaja]

Kyllä lapsi, joka ajatteli kokeilevansa kisoihin ja minä piruuttani ilmoitin.
Kyllä. Edellä neljällä sadalla metrillä oli vain kaksi viisitoista vuotiasta, eikä edes kovin kaukana.
Kyllä poika on tiennyt olevansa nopea ja minäkin olen pannut asian merkille, mutta kisanopeuden näkee vasta kun kisaa.
Ei minulla ole aavistustakaan siitä, kuinka kovaa kakarat yleisurheilussa treenaa, mutta futiksessa ainakin tarvitaan palautusaikoja, kun treenataan kolmesti viikossa ja välillä kolisee kovaakin.
Kyllä... Yhdeksänvuotiaalla voi aika hyvinkin näkyä lihakset ja ne saattavat olla kovin suuret ikäisekseen. Sanotaanko nyt vaikka, että tietyt etniset geenit voivat näkyä jo ihan lapsesta. Tässä tapauksessa näkyneet jo pari vuotta.
Isää kiinnostaa kyllä menestyminen, jos laji on hänen oma valintansa, eikä esimerkiksi äitinsä keksimä. Tässä tapauksessa pojan keksimä ja äitinsä tukema, minun toimeenpanema.
Siinä voi jokainen pohtia vaikkapa thainyrkkeilyn innostuksen ylläpitoa, kun pääsee vain joka toinen viikko treeneihin ja kaverit ympäriltä pääsevät edistyneempien ryhmään ja oma nousu sinne on kiinni harjoitusaktiivisuudesta. (lue - jos käyt treeneissä, nouset)
En tarkoittanut, että poika menee hukkaan, vaan nämä lahjat menevät hukkaan. Tokihan asioita voi aina lukea monella tavalla ja koetan olla jatkossa selkeämpi.
Kyllä poika ainakin kovasti kyselee, että koska taas treenataan ja että koska pääsee kokeilemaan sitä ja tätä ja tuota.
Kaveri on itse valinnut palkkioksi sen mansikanmakuisen palautusjuoman Salen hyllyltä. Ei siinä minusta mitään pahaa ole.
Kuten jo sanoinkin, niin totta kai minussa herää pieni into, kun näkee mihin kaveri pystyy ihan tekemättä mitään sen eteen. Minulla ei silti ole asian suhteen mitään tarpeita. Minun haluni on se, että kaveri pääsee tekemään ja oma hommani on kuskata treeneihin.

 

[OldtimePower]

Minun haluni on se, että kaveri pääsee tekemään ja oma hommani on kuskata treeneihin.

Nämä sun viestit on niin epämääräisen kuuloisia, että vieläkin epäilen kyseessä olevan jonkun oudon peräkammarin pojan trollausyritys.

Suositttelen siis sulle, että aidosti keskityt tähän lainaamani viestipätkäsi rooliin, jos oikeasti olet kyseisen "superjunnun" lähipiirissä oleva aikuinen. Anna lapsen olla lapsi ja päättää itse, millaisiin asioihin hän haluaa lapsuutensa aikakautena keskittyä. Ymmärrän lapsesta välittävän aikuisen toivosi, että voisit tarjota virikkeitä parhaalle mahdolliselle henkiselle kasvulle, mutta en ole varma onko se sinun ajatuksesi sen mukaan mitä olet tähän viestiketjuun tarjonnut, sitä parhainta mahdollista kyseiselle lapselle.

 

[superjunnun_kuskaaja]

Juu ei mitään...
Junioriurheilua on harrastettu tässä maassa ja maailmalla jo maailman sivu.
9-kesäinen junioriurheilija ei ole kyllä mikään ihme, sillä joitakin juttuja tehdään jo viisivuotiaasta.
En oikein ymmärrä nyt tätä "anna lapsen olla lapsi" sontaa. Lapsi on lapsi ja minä täällä aidosti kysymässä vinkkejä ja mielipiteitä.
Sori nyt, että jos olen innostunut kaverin lahjoista ja ilmaissut halukkuuttani kuljettamaan poikaa treeneihin.
Vai onko jollekin nyt tullut mielikuva siitä että kaveri treenaa 12 tuntia päivässä, minun kiima silmissä kiiltäen katsoen vieressä?
Omasta taustastani sen verran, että tosiaan itsekin valmennan urheilua samanikäisille lapsille lajissa, jossa meillä on kolme tapahtumaa viikossa.
Osa porukasta harrastaa kahta muutakin lajia ja olen tietoinen että näillä on jotkut treenit viikon jokaisena päivänä, eikä tunnu olevan yhtään liikaa.
Minulle yleisurheilu on aluetta, mistä ei ole mitään käryä ja täällä varmaan on jotain ihmisiä, jotka tietävät asioista jotakin.
Ja jos nyt termissä superjunnu on jotain mikä lukijan mieltä kaivertaa, niin olkoon niin. Kaveri laski kännykän käsistään, nousi sohvalta ja kävi kisaamassa itsensä kolmiottelussa piirin top-vitoseen heittämällä ja pukkasi kuulaa paikaltaan ilman mitään tekniikkaa yli B-rajan että heilahti. Tarkoitukseni oli vain kertoa, että ilmeisen liikunnallisesti lahjakkaasta kaverista on kyse.
Huomaan tämän aiheen olevan väärässä foorumissa tai foorumin olevan väärä minulle tämän asian tiimoilta.
Minä kysyn kun en itse tiedä ja tähän asti olen ollut siinä käsityksessä, että kysyminen ei koskaan ole väärin tai että tyhmää kysymystä ei ole.

 

[Epicurus]

En jaksa lukea aikaisempia kommentteja. 9-vuotiaana ei voi vielä sanoa mitään lahjakkuustasosta, jos 15-17v alkaa olemaan Suomen kärkeä voi todeta että on lahjakas (nopea ja oikeasti _lahjakas_ on valovuosien päässä toisistaan). Pojan pitää itse innostua treenaamisesta ja puhua juoksun harrastamisesta, sä tottakai sitten kannustat ja viet poikaa treeneihin. Mitään muuta ei sulla ole tehtävissä. 9-vuotias voi juosta vaikka joka päivä kilpaa kavereiden kanssa ja "treenata" mutta systemaattinen treenaaminen ei tuo mitään kehitystä tuossa iässä. Loistavassa paikassa olette, Ikaalisissa on taustakuviot kunnossa ja kaksi tämän hetken Suomen nopeinta miestä myös kertoo siitä Heistä toinen voitti 14v ensimmäisen Suomen mestaruuden. Toinen (heistä kovempi) voitti ensimmäisen SM-mitalin "vasta" viime vuonna 19-vuotiaana.

Hups, ette asuneetkaan Ikaalisissa, my bad. Silti hyviä esimerkkejä