Yleinen lemmikkikeskustelu

Joo, tai jos ei löydy sopivaa leikkimökkiä, niin joku varasto tms, minkä saa eristettyä, että on lämmin nukkumapaikka :) Possut ei tykkää kylmästä.


Kyllä ne tykkää ihmisistä ja leimautuu omaan perheeseen. Vieraista eivät oikein välitä, ei ne oo agressiivisia tai mitään, mutta eivät vaan oo kiinnostuneita vieraista ihmisistä. Kyllä ne seurailee omaa ihmistä ja yleensä tulee kutsusta luokse, mutta jos on jotain kiinnostavampaa, niin eivät tule.
Noille oon opettanu istumisen, toinen osaa nusta takajaloille käskystä ja toinen osaa "pyöriä ympyrää", sekä kiertää ihmisen käskystä. Niitä on kyllä tosi hankala opettaa, kun ovat sellasia sähliä, jos olis itellä paremmat hermot, niin nehän oppis mitä vaan. :D Mä voin linkkaa tänne jonkun videon niiden toimista joku päivä.
Hirveetä mekkalaa ne pitää lähes aina, röhkii ja vikisee ja jos on tyytymättömiä niin huutavat ja murisevat.

Ei helvetti, noihan kuullostaa ihan loistavilta otuksilta. Fiksuiksihan ne niitä kyllä yleisesti väittääkin. Tässähän tulee possukuume itsellekin.
Olis hieno nähdä videota jos vaan joskus jaksat laittaa. Käsite "huutava ja muriseva minipossu" aiheutti kunnon naurut näin aamutuimaan.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Onko kellään kokemusta Frank's pro goldin koiranruoista? En ihan heti viitsisi ostaa Royalia, jos vaikka joku edullisempikin ruoka sopii. :)
 
En ole tässä threadissa ennen vieraillut. En nytkään jouda juuri viestejä lukea, mutta silti haluaisin kysellä tätä meidän koiramme rotua mistä ei ole (vieläkään) tietoa.

Olen muuttanut vähän aikaa sitten omilleen ja Make-koira jäi äitin ja siskon hoiviin. On jo tässä lyhyen ajan sisällä ollut ikävä sitä ja aina kun olen sitä nähnyt, olen myös lenkillä sitä käyttänyt. Intti tuli käytyä syksyllä, että siksi kestetään kummatkin ikävää kuitenkin kohtalaisesti.

Make on (noin) 12-vuotias hauveli. Kiltti kuin mikä. Todella seurallinen, leikkisä (paitsi nyt vanhettuaan ei enää paljon jaksa leikit kiinnostaa :) ). Sisko on sille opettanut parikymmentä temppua tms. joista kymmentä "hienointa" aina joskus teemme. Make osaa mm. "kuolla" (maata kyljellään liikahtamatta kun käsketään, ja vaikka palkkio olisi heti kuonon edessä) ja "kerjätä" (istua takajaloilleen, mikä näyttää hienolta kun kuitenkin melko iso koira kyseessä). Osaa olla lasten kanssa eikä (enää) pelkää kuin uudenvuoden raketteja. Rakastaa kaikkea syötävää ja varsinkin lakritsia :rolleyes:.

Make on muuten musta, mutta sillä on rinnassa ja hieman myös kuonon alla sekä jalkojen päissä valkoista. Make on melko suuri. En ole koiratietäjä, joten en ole varma miten koon kuvailisin (mittoja ei ole tiedossa, kuin paino noin 34 kg.) Hieman pienempi kuin saksanpaimenkoira? Make on löytökoira, jonka isäni tapasi koirakennelissä, kun Make oli noin kolmevuotias (ikäkään ei ole siis tarkka, kun ei voi tietää). Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja siitä lähtien Make on meillä ollut.

Maken rotua ei ole kukaan varmuudella voinut sanoa. Sekarotuinenhan se kuitenkin varmasti on. Joten jos täällä on joitain alan ammattilaisia, niin kertokaa mielipiteenne.

Hieman kuvia rakkaastamme:









Lepää rauhassa ystävä :haart:
 
Miten voi tulla huono fiilis, kun lukee jonkun täysin tuntemattoman täysin tuntemattoman koiran kuolemasta? Jännä juttu nuo eläimet.
 
Osanottoni. Olisko Make-koira ollut labbiksen ja bordercollien sekoitus?

Kiitos. Make saattoi hyvinkin olla juuri labbiksen ja bordercollien sekoitus. Joskus aikoinaan on tullut vastaan lähes samannäköisiä koiria, ja ainakin kerran olen nähnyt täysin vastaavan hauvan.

Ihan jokainen koiran ominaisuus huomioon ottaen, tuo Maken "sekoitus" on/oli täydellinen.

Mun paras ystävä, ja kaikkien kaveri. Ikävä on jo kova, mutta muistot pysyvät.

Kiitos isälleni, joka niin sanotusti valitsi Maken noin 13 vuotta sitten kennelistä ja toi sen yllätyksenä kotiin. Se hetki, kun Make loikkasi autosta ja juoksi luokseni, ei unohdu koskaan.

En luultavasti pysty laittamaan itselleni koiraa koskaan, koska vertaisin koiraa kuitenkin Makeen, ja ... kyllä te tiedätte. Nyt lähden pyyhkimään kyyneleet.
 
226846_2074138138515_1396772143_32418444_2322071_n.jpghttp:


Koira nimeltään Urho :)
 
Aivan ihana tuo Urho!

Ja kyllä pisti hiljaiseksi tuo Maken tarina, jos miettii että oma koira kuolisi niin se suru olisi jotain aivan kauheaa. Voimia Liipasimelle!
 
Koira kuoli muutama viikko sitten. Syöpä oli jo levinnyt, joten ainoa oikea vaihtoehto oli koiran lopetus - ja mahdollisimman nopeasti. Voin sanoa, että oman koiran lopettaminen oli vaikein asia, minkä olen joutunut tekemään. Loppuun saakka silittelin toisen päätä ja rauhoittelin, kunnes lääkäri totesi, että sydän ei enää lyö. Siihen se piti sitten jättää, pöydälle makaamaan, ja kävellä kassan kautta ulos. Parkkipaikalla siten itkin autossa monta tuntia talutushihna kourassa.

Oli niin kamala kokemus, että ikinä en kyllä enää ota toista koiraa, jotten joudu kokemaan tuota uudelleen.
 
Juu, täytyy kyllä sanoa että hienoa aikaa tämä pentuaika on näin ensimmäisen koiran osalta. Välillä sattuu vahinko sisälle, mutta sille ei voi mitään. Vilskettä riittää aina hetkeksi kerrallaan kunnes uuvahtaa johonki nurkkaan!
 
Joo, ihan pentuna se meni vielä ihan kivasti kun tuo kuseksi sisälle, ei harmittanut. Nyt on iskenyt kai joku murrosikä kun 8kk ja nyt taas pitää yhtäkkiä vahdata tätä haukkana kun se mm. kuseksi sohvalla mun pestyjen vaatteiden päälle. Lätäkötkin on sellasia miehekkäitä eikä sellasia liruja kuin pienenä, prkl.
 
Itsestä tuntuu että Urkki on jollain tapaa poikkeuksellinen pentu. Tänään on oikestaan ensimmäinen kokonainen päivä täällä kotona ja sen ajan minkä olin koulussa - kahdesti tuli vahinko lattialle/osittain paperille, ja äsken jätettiin silleen että äiti nukkui päikkäreitä ja itse käväsin reippaan tunnin salilla, niin tuo pikkunen on vaan tyytyväisenä jyrsiny uutta puruluutaan ja kerran pissannut, senkin paperille!!

Ei - käsky tuntuu juurtuneen jo jollain tapaa, liekkö säikähtää, mutta itsevarma ja jämerä ei saa koiran lähes poikkeuksetta lopettamaan jonkin kielletyn toimenpiteen :D

Tottahan tuo vielä nuin pienenä väsyy herkästi ja on tänäänkin nukkunut aika paljon, mutta juoksi päivällä itsensä niin väsyksiin pihalla, että on koko illan ollu pelit seis, pitää saada leikkimään ja syöttää se tuossa piakkoin ja käyttää pihalla, niin sitten onkin aika yöpuulle.
 
Itsestä tuntuu että Urkki on jollain tapaa poikkeuksellinen pentu. Tänään on oikestaan ensimmäinen kokonainen päivä täällä kotona ja sen ajan minkä olin koulussa - kahdesti tuli vahinko lattialle/osittain paperille, ja äsken jätettiin silleen että äiti nukkui päikkäreitä ja itse käväsin reippaan tunnin salilla, niin tuo pikkunen on vaan tyytyväisenä jyrsiny uutta puruluutaan ja kerran pissannut, senkin paperille!!

Ei - käsky tuntuu juurtuneen jo jollain tapaa, liekkö säikähtää, mutta itsevarma ja jämerä ei saa koiran lähes poikkeuksetta lopettamaan jonkin kielletyn toimenpiteen :D

Tottahan tuo vielä nuin pienenä väsyy herkästi ja on tänäänkin nukkunut aika paljon, mutta juoksi päivällä itsensä niin väsyksiin pihalla, että on koko illan ollu pelit seis, pitää saada leikkimään ja syöttää se tuossa piakkoin ja käyttää pihalla, niin sitten onkin aika yöpuulle.


älä missään nimessä viljene ei sanaa liikaa tulee viellä kostautumaan muuten ;) , voi että sitä pentu aikaa kyllä itselläni ainakin alkoi hermo kiristymään sitä kusi rumbaa joka kesti about 2kk :D
 
Ainahan massasta yksi kuva pakkikselle mahtuu :)
Pippeli tömössä vähän niin kuin aina kun jotain odotellaan.
5kk, ja viimeksi vaa-alla käydessä painoa oli 29.8kg. Ruoka tulee vaihtumaan tämän pussin jälkeen. Leuka täynnä näppyjä ja kaulassa imusolmukkeet/rauhaset turvoksissa olleet jo todella kauan.

Edit. Massasta ei kyllä saa millään kettingeillä koviksennäköistä, tuommonen lutuinen surusilmä se on aina.

oletko mistä päin tuon koiran hakenut? kaverilla saman ikäinen cane etteivät vaan olisi veljeksiä =)
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom