10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Joo, verikokeen perusteella tehtiin aika kattavat testit. Esim. koiralle ja hevoselle ei ollut allergiaa, mutta nimenomaan kissalle oli korkea lukema testituloksissa. Ruoka-aineille ja mm. timoteille ja koivulle ei ole allergiaa. Kaikkia ruoka-aineita tuossa ei tutkittu, mutta esim. kananmuna, maito, maapähkinät ja jotain muuta tutkittiin ja ei ole allergiaa niille. Tuota prick-testiä ei ole tehty. Semmoinen havainto tässä on tullut myös, että jos poitsu on pois kotoa pidemmän tovin, esim. about koko päivän ja vaikka nukkuu ulkona niin iho paranee ihan silmissä. Sitten kun taas tulee illalla kotiin ja könyää lattialla missä kissakin liikkuu niin nukkumaan mennessä on posket taas ihan raavittu vereslihalle yms... :( Ruoan suhteen vaimo on jo ruvennut suorastaan paranoidiksi eli ollaan todella paljon kokeiltu rajoittaa eri ruoka-aineita (esim. tänään söi vain perunaa ja kananmunaa ja kaupan ruokapurkkeja ei ole enää syöty aikoihin vaan vaimo tekee itse ihan perus-perus-safkaa) ja ei auta. Joten aika vaikea tässä enää on syytä muualta hakea kuin kissasta... *Huokaus*... Kissaahan ei hävitetä missään nimessä, siihen ei meikän luonto taivu, yritän nyt pari viikkoa myydä sitä, arvokas katti kun oli ja jos ei mee kaupaksi niin sitten annetaan hyvään kotiin.
- Liittynyt
- 15.9.2003
- Viestejä
- 1 676
Viime viikonloppu tottisleirillä nyt 10 kk rotikan kanssa, on kyllä tosi opettavaista nähdä ja kuulla huippukouluttajien tekemistä. Paljon on opettelemista itsellä ja koiralla mutta eteenpäin mennään. Oli taas aika vaikuttavan näköistä nähdä todella hyvällä vireellä toimiva ipo koira jolla on suhde omistajaan enemmän kun kunnossa. Jotenkin niin helpon ja varman näköistä se tekeminen, ehkä sitten joskus itsekin pääsee sinne tasolle, tai sitten ei. 
- Liittynyt
- 16.11.2005
- Viestejä
- 1 622
- Ikä
- 44
Ja olipa taas oivallinen lähtö päivälle, kun nousin kuuden aikaan ja heti koiraa pyörällä juoksuttamaan pitkin metsäteitä. 12km tuli ja sitten vielä uitin tovin koiraa tuossa rannassa jäiden seassa. Aivan älyttömän hyvä keli oli. Iltapäivällä loput koirat. Viikon pisin aamulenkki on 18km.
- Liittynyt
- 5.5.2008
- Viestejä
- 102
Kylläpä näytti kovin tutulta tuo ranskiksen pallottelu. 
Meillä tehdään samaa, välillä jalkapallolla, välillä isolla jumppapallolla.
Ja se fetissi, jos koiralla vähänkin lörppänaama, melkein pakko päästä vatkaamaan niitä poskia. Outoa. Ehkä?
Vauva kuva
Hymyä!
Meillä tehdään samaa, välillä jalkapallolla, välillä isolla jumppapallolla. Ja se fetissi, jos koiralla vähänkin lörppänaama, melkein pakko päästä vatkaamaan niitä poskia. Outoa. Ehkä?
Leelucky: Joo Peetulle otti pienen kopsun nokkaan, kun puhkesikin pallo nenän edestä ja takaa paljastuikin puu. Nou hätä, eläimiä ei vahingoitettu tätä tuota videota tehdessä.
Syke-77: Komeita ruttuneniä!
Tehtiin tänään jatkoa tolle videolle ja lisättiin haastetta leikkeihin useamman pallon avulla.
Syke-77: Komeita ruttuneniä!
Tehtiin tänään jatkoa tolle videolle ja lisättiin haastetta leikkeihin useamman pallon avulla.
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
- Liittynyt
- 24.2.2009
- Viestejä
- 1 565
OI miten kamalaa odottaa kesäkuuta.. Varausmaksu maksettu ja tulossa aivan upea pentu! Amstaffi kotiutuu tuolloin niin saadaan Minnille pikkuveli..
Mistä pentu?
- Liittynyt
- 26.8.2006
- Viestejä
- 605
- Ikä
- 35
- Liittynyt
- 1.3.2005
- Viestejä
- 1 666
r.i.p
Tänään aamulla nukkui pois rakas tyttö kissani, ikää kerkesi tulla melkein 16.v. En koskaan ajatellut että lemmikistä luopuminen tulisi olemaan näin rankkaa, vaikka tiedän tehneeni hänelle palveluksen viedessäni eläinlääkäriin tänä aamuna lopetettavaksi.
Ystäväni meni vapun jälkeen huonoon kuntoon. Ruoka ei maistunu, eikä liiemmin vesikään. Muutamanpäivän jälkeen käytiin eläinläkärissä ja lääkäri mittasi kuumeen ja määräsi antibiootit. Katottiin viimeviikonlopun yli ja olo ei parantunut, kissakin oli laihtunu vain 2,9 kiloiseksi. Aikaisemmin painoi melkein 5kg. Koko tämän ajan kissa oli todella aneeminen, makasi vain sohvalla ja katse oli lasittunut. Ei reagoinut rapsutteluun ja silittelyyn. Eilen ilalla viimeisillä voimilla kömpi minun ja avopuolisoni väliin, tyynyjen viereen nukkumaan ja siitä tiesin että kissanikin aistii että lähtö on lähellä. Halusi viettää viimeisen yönsä meidän lähellä, nukkuin siinä kiltisti koko yön.
Aamulla 8 aikaan ei tehny vastarintaa eläinlääkäriin lähdettäessä. Nukkui kiltisti koko automatkan. Perillä tuomio oli selvä, lääkäri suositteli lopettamista, mutta lopullinen päätös oli minun. Tuntui todella pahalta päättää toisen kuolemasta vaikka sisimmissäni tiesin tekeväni kissaleni palveluksen. Lääkäri antoi rauhoittavan ja pikkuiseni nukahti käsivarsilleni. En voinu jäädä katsomaan sydämmen pysähtymistä vaan menin ulos odottamaan. Lääkäri ilmoitti että toimenpide on valmis ja kävin vielä sanomassa viimeiset hyvästit ystävälleni kenen kanssa on jaettu viimeisen 16.v aikana niin iloit kuin surut ja joka toimi minun olessani pienempi "tukihenkilönä" keneen turvauduin kun kaikki maailmassa tuntu kaatuvan niskaan.
Kaikista ikävintä oli jättää kissani lopetuksen jälkeen vain pöydälle makaamaan, aivan kuin olisin pettänyt hänen luottamuksen ja hylännyt. Ruumiin halusin tuhkata ja tilasin tätä varten kissalleni arvolle sopivan uurnan jota tulen kantamaa mukanani minne ikinä menenkin, aivan kuten kissani kulki eläessää minun mukana.
Varmasti muutkin ovat menettäneet lemmikeitään, mutta miten selvisitte surun yli?
Tänään aamulla nukkui pois rakas tyttö kissani, ikää kerkesi tulla melkein 16.v. En koskaan ajatellut että lemmikistä luopuminen tulisi olemaan näin rankkaa, vaikka tiedän tehneeni hänelle palveluksen viedessäni eläinlääkäriin tänä aamuna lopetettavaksi.
Ystäväni meni vapun jälkeen huonoon kuntoon. Ruoka ei maistunu, eikä liiemmin vesikään. Muutamanpäivän jälkeen käytiin eläinläkärissä ja lääkäri mittasi kuumeen ja määräsi antibiootit. Katottiin viimeviikonlopun yli ja olo ei parantunut, kissakin oli laihtunu vain 2,9 kiloiseksi. Aikaisemmin painoi melkein 5kg. Koko tämän ajan kissa oli todella aneeminen, makasi vain sohvalla ja katse oli lasittunut. Ei reagoinut rapsutteluun ja silittelyyn. Eilen ilalla viimeisillä voimilla kömpi minun ja avopuolisoni väliin, tyynyjen viereen nukkumaan ja siitä tiesin että kissanikin aistii että lähtö on lähellä. Halusi viettää viimeisen yönsä meidän lähellä, nukkuin siinä kiltisti koko yön.
Aamulla 8 aikaan ei tehny vastarintaa eläinlääkäriin lähdettäessä. Nukkui kiltisti koko automatkan. Perillä tuomio oli selvä, lääkäri suositteli lopettamista, mutta lopullinen päätös oli minun. Tuntui todella pahalta päättää toisen kuolemasta vaikka sisimmissäni tiesin tekeväni kissaleni palveluksen. Lääkäri antoi rauhoittavan ja pikkuiseni nukahti käsivarsilleni. En voinu jäädä katsomaan sydämmen pysähtymistä vaan menin ulos odottamaan. Lääkäri ilmoitti että toimenpide on valmis ja kävin vielä sanomassa viimeiset hyvästit ystävälleni kenen kanssa on jaettu viimeisen 16.v aikana niin iloit kuin surut ja joka toimi minun olessani pienempi "tukihenkilönä" keneen turvauduin kun kaikki maailmassa tuntu kaatuvan niskaan.
Kaikista ikävintä oli jättää kissani lopetuksen jälkeen vain pöydälle makaamaan, aivan kuin olisin pettänyt hänen luottamuksen ja hylännyt. Ruumiin halusin tuhkata ja tilasin tätä varten kissalleni arvolle sopivan uurnan jota tulen kantamaa mukanani minne ikinä menenkin, aivan kuten kissani kulki eläessää minun mukana.
Varmasti muutkin ovat menettäneet lemmikeitään, mutta miten selvisitte surun yli?
- Liittynyt
- 19.8.2003
- Viestejä
- 2 204
Otan osaa. :(
Minulla ja avopuolisollani on kaksi kissaa, molemmat noin 2-vuotiaita, eli yhteistä aikaa on vielä rutkasti jäljellä. Silti tiedän jo nyt että kun ne aikanaan pois lähtevät niin se tulee olemaan todella raskasta. Kyllä ne ovat perheenjäseniä eivätkä pelkästään lemmikkejä.
