kalsarikännit on erittäin kivaa puuhaa. jos alkoholin juominen nyt joillakin lähtee aina lapasesta niin, että pitää vetää se ´käsi maahan´ kunto joka kerta, niin ei se sitä tarkoita että se mopedi olisi kaikilla muillakin samoin viritetty.
onhan se nyt perkeleen hienoa vaikka nautiskella se punaviinipullo, ja maun mukaan muutama muu pikkunäkäräinen illan mittaan omassa hienossa seurassa, vaikkapa hyvää kirjaa lukien, tai hyvää leffaa katsellen. kuten eugen jo sanoikin, tunnelma on hyvin zen - eli jossakin vaiheessa voikin huomata, ettei se kirja olekaan kiinnostanut enää moneen sivuun yhtään, eikä muista lukemastaan mitään. sen sijaan onkin huomannut kelailevansa päässä esim. niitä vanhoja heiloja, hyviä hetkiä kavereiden kanssa - tai sitten on vaan etsinyt alitajuisesti ratkaisua johonkin mieltä painaneeseen asiaan joka viime aikoina on itseään vaivannut - sen suuremmin sitä itse tajuamatta. ja niihin ongelmiin on usein löytynytkin mukava ratkaisu juuri tuossa tilassa, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.
ja jos siinä nyt sitten niin kummasti kävisikin, että keskiyön aikaan huomaakin virittelevänsä hippareleitä päälleen, niin mitä sitten?
on niitä huomattavan paljon huonompiakin pohjanottohetkiä ollut. tosin, keidas kutkuttelee mieltä ehkä noin kaksi - kolme kertaa kymmenestä, kun kalsarikännejä itsekseen nautiskelee, että ei se nyt kuitenkaan niin huolestuttava prosentti ole. eikä tämä siis tarkoita sitä, että olisin epäsosiaalinen hylkiö, joka karttaa ihmisten seuraa, ja juo mieluummin yksin - voisinpa väittää olevani tasan toista ääripäätä. joskus sitä vaan kaipaa oman itsensä loistavaa seuraa.
ja siihen, että kalsarikänneihin ´jäisi kiinni´ helpommin, kuin baarissa viinan ottamiseen - niin edelleen, mitä sitten? jos se homma hoidetaan ´oikealla´ kalsarikänni tavalla, niin ei siitä sen suurempaa vahinkoa itselleen tee. ehkä se kertoo sitten jotain omasta turtuneesta maksastani/kehostani, mutta ei minulle useinkaan tuota ongelmia lähteä seuraavana päivänä (usein suht ajoissakin) vaikkapa treenailemaan. eli ei siitä kalsarikännistä edes krapulaakaan saa - kunhan vaan muistaa nukkua, ja syödä hyvin. <- ja mikäs siinä samalla asioita pohtiessa onkaan mukavampaa, kuin loihtia itselleen vaikka jonkun suussasulavan kanavoileivän. maistuu upealta sen (hyvän ;) ) punaviinin, sekä vaikkapa sen kirjan kanssa.
tasapuolisesti kaikille - tervetuloa kalsarikännien upeaan ja rentouttavaan maailmaan!