gnut
Banned
- Liittynyt
- 18.4.2002
- Viestejä
- 980
Miten on, dokaako ihmiset paljon yksinään? Mä olen varma, että Pakkotoistokin on täynnä yksinäisiä juoppoja, jotka tykkäävät yksin dokaamisesta. Yksin dokaamisessa on kuitenkin yksi huono puoli: sitä pidetään luusereiden hommana. Miten te yksinäiset juopot käsittelette tätä asiaa ja miten perustelette itsellenne, että yksin dokaaminen on ihan hyvä asia? Itselläni ei ole mitään kaiken kattavia vastauksia tähän kinkkiseen kysymykseen, joten päätin kertoa teille erään köh köh kaverini illasta.
Pohjiksi hän otti
-12 kaljaa (Karhu)
-0,5l Dooleyssiä (nami nami)
Hän saapui linja-autolla Sörnäisiin.
Sörnäisissä oli city-seurakunnan rinki rukoilemassa.
Hän meni tutustumaan uusiin jumala-ystäviinsä.
Hän teki vaikutuksen mm. heittämällä nuuskamällit uskovaisen jalkaan ja oksentamalla ringin keskelle.
Häntä kehuttiin herrasmieheksi.
Hänet ignorattiin (ihan kuten modet ignorasivat hänen tekemän threadin ilmoitukset ja gallupit -osiossa.)
Hän rupesi pohtimaan, että jos jumala on hyvä ja saatana paha, niin miksi saatana ottaa pahat helvettiin eikä auta niitä taivaaseen. Koska jos saatana kerran on paha, niin eihän paha rankaise pahoja. Vai? No anyway, uskovaiset ignorasivat hänet eikä se mulatti enää antanu suklaata voi vittu.
Hän vaihtoi maisemaa ja toivotti, että kaikki uskovaiset joutuu helvettiin.
Uskovaiset eivät myöskään suostuneet kertomaan, että miten sinne helvettiin pääsee, vaikka hän sinne olisi halunnut, koska jos hän olisi tiennyt, ei hän olisi halunnut.
No sitten hän vaihtoi maisemaa.
Hän saapui Ale-pubiin.
Hän meni nurkkapöytään, missä istui myös pari lesboa.
Hän oli herrasmies ja päätti aloittaa sivistyneen dialogin näiden kahden lesbon kanssa kysymällä heiltä, että ovatko he homoseksuaaleja (huom. tarkoituksella homoseksuaali, eikös lesbokin ole homo ja lesbo on halventava nimitys...) Eil "Anteeksi, ovatko arvon neidit homoseksuaaleja?"
No eihän ne vastanneet mitään.
Vaikka oli ihan kohtelias kysymys.
Vittu.
Hän meni siis pelimiesmäisesti baaritiskille ja tilasi nelos-oluen.
Ei oo.
No anna sit kolmone.
Okei.
Kiitti.
Baaritiskillä hänellä kohosi mieleen ajatuksia.
Kuten:
Mitenköhän se seinä, johon nyrkki osui, kannattaisi korjata.
Kävisikö pikasilote, vai tarvisiko järeämpää kamaa?
Entäs tarvitsisiko liimaakin? Ehkäpä, hän tuumi.
Olutlasissa kalja myrskysi ja siitä tuli mieleen soutuveneet.
Hän muisti, kun kerran hän lähti soutamaan veneellä ja sitten kun hän raahasi sitä ja miten tuttunsa ihmettelivät, että miten hän jaksoi. Voimalla, hän vastasi. Kavereista eräs sanoi, että niin se pitääkin. Ja Mikko ja Reiska ja Jorma seisoivat rivissä, kädet ristissä ja nyökyttelivät asiantuntevina.
Ei jumalauta.
No sitten hän meni snagarille ja mietti, että keitäköhän ne jippiiläiset oikein ovat?
Runkkaatsä noihin lihiksiin sisään.
Noh noh, vitsi se vaan oli, älä suutu.
Hei, ota iisisti.
Okei, okei. Mä oon rauhan mies.
Painu sä vittuu siitä.
Eli miten muilla on menneet yksin dokaamiset? Olisko kaverin pitänyt ottaa tatuointi, piilottaa naisen pää marihuanakätköön ja ajella autolla ympäriinsä? Olisko se ollut parempi?
Pohjiksi hän otti
-12 kaljaa (Karhu)
-0,5l Dooleyssiä (nami nami)
Hän saapui linja-autolla Sörnäisiin.
Sörnäisissä oli city-seurakunnan rinki rukoilemassa.
Hän meni tutustumaan uusiin jumala-ystäviinsä.
Hän teki vaikutuksen mm. heittämällä nuuskamällit uskovaisen jalkaan ja oksentamalla ringin keskelle.
Häntä kehuttiin herrasmieheksi.
Hänet ignorattiin (ihan kuten modet ignorasivat hänen tekemän threadin ilmoitukset ja gallupit -osiossa.)
Hän rupesi pohtimaan, että jos jumala on hyvä ja saatana paha, niin miksi saatana ottaa pahat helvettiin eikä auta niitä taivaaseen. Koska jos saatana kerran on paha, niin eihän paha rankaise pahoja. Vai? No anyway, uskovaiset ignorasivat hänet eikä se mulatti enää antanu suklaata voi vittu.
Hän vaihtoi maisemaa ja toivotti, että kaikki uskovaiset joutuu helvettiin.
Uskovaiset eivät myöskään suostuneet kertomaan, että miten sinne helvettiin pääsee, vaikka hän sinne olisi halunnut, koska jos hän olisi tiennyt, ei hän olisi halunnut.
No sitten hän vaihtoi maisemaa.
Hän saapui Ale-pubiin.
Hän meni nurkkapöytään, missä istui myös pari lesboa.
Hän oli herrasmies ja päätti aloittaa sivistyneen dialogin näiden kahden lesbon kanssa kysymällä heiltä, että ovatko he homoseksuaaleja (huom. tarkoituksella homoseksuaali, eikös lesbokin ole homo ja lesbo on halventava nimitys...) Eil "Anteeksi, ovatko arvon neidit homoseksuaaleja?"
No eihän ne vastanneet mitään.
Vaikka oli ihan kohtelias kysymys.
Vittu.
Hän meni siis pelimiesmäisesti baaritiskille ja tilasi nelos-oluen.
Ei oo.
No anna sit kolmone.
Okei.
Kiitti.
Baaritiskillä hänellä kohosi mieleen ajatuksia.
Kuten:
Mitenköhän se seinä, johon nyrkki osui, kannattaisi korjata.
Kävisikö pikasilote, vai tarvisiko järeämpää kamaa?
Entäs tarvitsisiko liimaakin? Ehkäpä, hän tuumi.
Olutlasissa kalja myrskysi ja siitä tuli mieleen soutuveneet.
Hän muisti, kun kerran hän lähti soutamaan veneellä ja sitten kun hän raahasi sitä ja miten tuttunsa ihmettelivät, että miten hän jaksoi. Voimalla, hän vastasi. Kavereista eräs sanoi, että niin se pitääkin. Ja Mikko ja Reiska ja Jorma seisoivat rivissä, kädet ristissä ja nyökyttelivät asiantuntevina.
Ei jumalauta.
No sitten hän meni snagarille ja mietti, että keitäköhän ne jippiiläiset oikein ovat?
Runkkaatsä noihin lihiksiin sisään.
Noh noh, vitsi se vaan oli, älä suutu.
Hei, ota iisisti.
Okei, okei. Mä oon rauhan mies.
Painu sä vittuu siitä.
Eli miten muilla on menneet yksin dokaamiset? Olisko kaverin pitänyt ottaa tatuointi, piilottaa naisen pää marihuanakätköön ja ajella autolla ympäriinsä? Olisko se ollut parempi?
