42-vuotias espoolainen talouspäällikkö Raija Muukkonen kuoli ryöstömurhan uhrina 9-10.12.1987. Raija oli kahden lapsen yksinhuoltaja. Luonteeltaan hän oli ahkera, itsenäinen ja jämäkkä. Aktiiviharrastusta Raijalla ei ollut, mutta talvisin hän kävi hiihtämässä ja laskettelemassa yhdessä lastensa kanssa. Kesäisin kolmihenkisellä perheellä oli tapana matkustella yhdessä, pääasiassa Lappia kierrellen.
Työntekijänä Raija oli ahkera ja tarkka. Tämän päivän mittapuun mukaan häntä voisi sanoa ihannetyöntekijäksi. Hän sitoutui työhönsä ja teki usein ylitöitä. Niin tapahtui myös joulukuussa 1987. Raija oli tehnyt normaalin työpäivän Liljeberg Oy:ssä, käynyt kotona ja sanonut lapsilleen menevänsä vielä jatkamaan töitä. Seuraavana aamuna hänet löydettiin työpaikaltaan surmattuna.
Raija oli ollut omassa työhuoneessaan tekemässä töitä, kun tekijä iski. Surmaaja rikkoi kivijalostamon alakerrassa sijaitsevan ikkunan, surmasi Raijan ja varasti kassalippaan, jossa oli pieni summa rahaa. Tekijä on saattanut olla täysin satunnainen henkilö, mutta on myös mahdollista, että surmaaja ja uhri olisivat tunteneet toisensa. Siihen, että Raija olisi ainakin tiennyt surmaajansa, viittaavat ne merkit, jotka poliisit kohtasivat saapuessaan rikospaikalle.
Tapahtuman aikoihin Raijan poika oli lukion ensimmäisellä luokalla. Raijan tytär oli 18-vuotias lukion kolmasluokkalainen.
- Muistan tarkasti, kun sain tiedon äidin kuolemasta: Istuin luokassa, kun rehtori tuli pyytämään kesken tunnin terveydenhoitajan luokse. Veljeni oli jo paikalla. Kun näin kaksi poliisia, tiesin, että kaikki ei ollut kohdallaan. Poliisi ilmoitti, että äiti on löytynyt kuolleena työpaikaltaan. Lähdimme kesken koulupäivän veljeni kanssa autolla kotiin, minä ajoin. Ajomatkasta en muista juuri mitään, nykyään nelikymppinen tytär kertoo.
Raijan lapset eivät saaneet tapahtuman jälkeen minkäänlaista kriisiapua. Äidin kuoleman jälkeen tytär ryhtyi hoitamaan myös veljensä asioita. Tytär itse selvisi keskittymällä opiskeluun. Hän teki myös paljon töitä.
- Selviytyminen on luonnekysymys. En ensimmäiseen puoleen vuoteen juurikaan puhunut asiasta ja tuolta ajalta on paljon asioita, joista en muista mitään. Sukulaiset ja lähipiiri eivät tienneet kuinka asiaan pitää suhtautua ja se oli myös heille rankkaa. Muutin vuoden päästä toiselle paikkakunnalle. Tuntui vain siltä että täytyi päästä pois, tytär muistelee.
Tapauksella on vuosien varrella ollut muutamia tutkintalinjoja, jotka eivät ole kuitenkaan tuottaneet tulosta. Aluksi epäiltiin lähistöllä nähtyä poikaporukkaa ja etsittiin erityisesti tiettyä autoa. Tämä tutkintalinja ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Jutun mahdollisen ratkeamisen kannalta on hyvä, että paikan päältä saatiin tekijän käyttämien kenkien jäljet ja runsaasti näytteitä, joita pystytään nykyteknologian avulla hyödyntämään. Mielenkiintoiseksi tapauksen tekee se, että vaikka toimistosta löytyi veriset kengän jäljet, ulkoa löydetyissä jäljissä ei verta enää ollut. Tekijä on siis mahdollisesti pessyt kenkänsä ennen kuin on poistunut paikalta.
Tällä hetkellä poliisi käy läpi vanhaa tutkintamateriaalia ja pyrkii sitä kautta saamaan uusia tutkintalinjoja, jotta rikos saataisiin selvitettyä.
– Kyllä minä uskon, että tämä juttu vielä selviää, kertoo tutkinnanjohtaja Mika Ihaksinen keskusrikospoliisista.
Tässä poliisi-tv:n sivuilta juttu joka on aika tädellinen mysteeri