Yhteiset rahat/huolet?

[japa]

Tuolla mimmien puolella onkin jo keskustelua siitä että onko saman katon alla asuvilla yhteiset rahat ja rahahuolet?
Tässä itselläni alkaa olla aika mielenkiintoinen tilanne edessä kun emäntä joka opiskelee on ollut viimeiset 3 kesää samassa duunissa josta on todella hyvin tiennannut ja saannut säästöön rahaa sitten talvea varten erittäin hyvin. No sitten talvet on pärjätty suhteellisen hyvin tähän asti. Mutta nyt alkaa näyttää todella huonolta. Emännän vakipaikassa on alkanyt joku arpominen ja tähän mennessä eivät ole osanneet sanoa juuta tai jaata kesän duunista. Ja mitä on nyt tämän viikon muihin saman alaan liittyviin paikkoihin soittanut niin ei löydy mistään duunia.
Elikkä ollaanko kesä ja ensi talvi minun rahoilla? Tinginkö niin harrastuksista kuin muistakin maksuista niin paljon että pärjätään? Tämä tarkoittaisi sitä että niin sali harrastus ainakin lisäravinteiden osalta tulisi supistumaan. Niin päälajini eli ampuminen sekä syksyllä metsästäminen jäisi todella vähäiseksi. Sekä jäisi vuotuiset ulkomaan reissut yhdessä tekemättä. Samojnvarmaan pitää harkita vakuutusten kuin muidenkin sopimusten joko tiukemtamista tai lopettamista. Elikkä ei mitään muuta kuin peruseläminen enää jäisi jäljelle. Olenko valmis tinkimään kaikesta? En todellakaan tiedä! Kun ei se emäntä paljoa saa opintotukeakaan taas syksyllä.
Alkaa pikkuhiljaa ottamaan päähän tämä tilanne :curs:
Vai pistänkö emännän litomaan ja alan etsimään rikkaampaa?
Mitähän pirua tässä osaisi tehdä?

Nimimerkillä: jos joku tulee sanomaan että raha ei tee onnelliseksi niin tulen laajakaistaa pitkin palokirveen kanssa ja teen sinusta syksylle pakastimeen fileitä.

 

[Dobermann]

Ei kuulosta toi sun suhtees kovin vakavalta, ku tollasia pohdit.

 

[MTM1977]

Noi on aina hiukan hankalia tilanteita, itselläkin niistä on monenlaista kokemusta.
Tämän hetkinen tilanne on se, että itselläni on noin 2x parempi palkka kuin avovaimollani, joten selvä hommahan se on, että jossain asioissa kuluu hieman enemmän meikäläisen rahaa.

Käytännössä homma toimii niin, että asumiskulut laitetaan 50/50. Ruokaa yms. ostetaan myös aika tasan. Autoon menevät kulut ovat 100% meikäläisen maksamia, mutta toisaalta, avovaimo ei koskaan aja, joten ehkä se on reilua. Myöskin ns. ylimääräiset menot eli cd-levyt, leffassa käynti/leffojen vuokraaminen jne. menevät yleensä minun piikkiini.

Lomamatkat ja muut isommat vapaa-ajan hankkeet yritetään toteuttaa niin, että molemmat maksavat suunnilleen saman verran.

 

[Kraftwerk n]

Hehe, melkoset ongelmat sulla Japa. Ettet vain olisi melkoisen pihi? Eikös sitä justiin pitäs toista auttaa parisuhteessa?

 

[NP]

Joo, taitaa olla todella tärkeä nainen sulle.. :jahas: Minulle olisi sinun tilanteessa itsestäänselvyys että sitten pitää kiristää jostain, en ymmärrä yhtään sitä että pitäisi etsiä uusi tms.

Onnea valitsemallesi tielle

 

[HabaMih]

No voi pientä ressukkaa kun ei metsällekään pääse, eikä edes joka vuosi ulkomaille kun pitää vaimoa elättää!!!Voi jeesus mene mies itseesi...Ymmärrän kyllä,jos toinen on ihan pa ja joutuu yhteisen arkielämän maksaan, niin silloin ei ehkä tee mieli maksella yhteisiä etelänmatkoja omasta pussista. Mene sitten yksin matkoille, mutta älä kehtaakaan valittaa vaimon kalleudesta jos hänet mukaan matkalle haluat. Ei eihkä kannata pitää Porchea jos rahat riittää vaan Ladan merkkihuoltoon...On sulla yks hyvä puoli, helvetin pienet ongelmat.

 

[Gillyanne]

Itse olen periaatteessa sitä mieltä, että parisuhteessa kumpikin ansaitsee itse omat rahansa ja osallistuu tasapuolisesti yhteisten kulujen hoitamiseen.

Mutta. On silti tilanteita, joissa voisin itse kumppaniani elättää (tai ainakin maksaa suuremman osan yhteisistä menoista), ja vastavuoroisesti toivoisin hänen myös tekevän minulle saman. Ja näihin kuuluu mm. opiskelu ja äitiys/isyysloma.

Yhdyn kyllä täysin jo monenkin tässä ketjussa ilmaisemaan mielipiteeseen siitä, että eipä todella taida tämä parisuhde ja kumppani sinulle kovin tärkeä olla, kun ensimmäinen huolesi tässä tilanteessa on se, että nyt jää ensi syksyn ampumiset ja metsästämiset kovin vähälle. Ja jos kerran rikkaamman naisen perään haikailet, niin iske sitten samantein oikein perijätär, eipähän tarvitse enää työteosta huolehtia ja voit treenata ja metsästellä vaikka päivät pääksytysten...

EDIT: Ja ei, raha ei todellakaan tee onnelliseksi. Mutta sen puute tekee kyllä helv*tin onnettomaksi, nimim. kokemusta on...

 

[BadHair]

Kyllä mä ainakin osaltaan ymmärrän Jaban tilannetta. Raha se vaan tuppaa olemaan semmoinen asia, että jos sitä ei ole, niin kyllä siinä muukin elämä kärsii. En nyt ehkä emäntää vaihtoon lähtisi laittamaan, mutta kyllähän se aina välillä vituttaa. Mulla on tavallaan samantyyppinen tilanne (eri syistä tosin) ja ei aina tilipäivän jälkeen jaksa naurattaa, kun "itselle" ei jää mitään. Käytännössä kaikki rahat menee jokapäiväiseen elämään eikä paljon tartte itseä "hemmotella"...
Aika monta riitaa ollaan mekin emännän kanssa raha-asioiden takia aikaiseksi saatu, mutta yhdessä on tarkoitus silti jatkaa. Kai se on se rakkaus... :haart:
Onneksi tiedän/tiedetään, että tilanne tulee n. puolen vuoden päästä muuttumaan.

 

[japa]

Ei kuulosta toi sun suhtees kovin vakavalta, ku tollasia pohdit.

Ja millä perusteella? Silläkö perusteella että olen vuodesta -88(olin 14v kun aloitin duunin ja sillä tiellä olen) elättänyt itseni ja jopa maksanut perinnöksi saatuja velkoja noin 30 000 mk pois raatamalla duunia opiskelujen ohella(tästä olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut että töitä on tullut tehtyä ja tiedän että mitä on kaiken menettäminen ja eläminen tiukilla). Nyt sitten kun olen saannut hieman jotain itselleni ja asioita kuntoon niin minun pitäisi luopua kaikesta harrastuksistani jne asioista sen takia vaan että rahat ei riitä niihin kun pitää elättää rakas myös. Myönnän olevani itsekäs mutta pikkuisen ajatus siitä että seuraavat 3kk olen itse duunissa ja emäntä makaa kotona ja kokonaan eletään minun rahoillani niin alkaa kypsyttämään.
Emäntä tälläkään hetkellä ei maksa kuin nettilaskun 34€/kk ja kaikki loput ovat hänen omiaan kuluja. Mutta sitten esim ruokakaupassa käydessä maksaa se joka sattuu kassalle eli ruokakulut menevät aika tasoihin. Sitten kaikki muut kuten matkat, lomat jne hankinnat laitetaan aina puoliksi. Mutta jos emännällä ei tuloja kesällä eikä talvellakaan kuin se 100€ niin voi olla aika huonoa hänen omien kulujenkin peittäminen tuolla rahalla joten pakko kai minun on sitten antaa rahaa. Opiskelukaan kaikkinen kirjoineen jne maksuineen ei ole ilmaista.

Jep varmaan aika pienet on mun ongelmat kuten tuossa on tullut edellä ilmi ja olen pihi mutta kun maksan joka kk. laskut/vuokrat jne niin joku 300e jää käteen joilla sitten kustannan/säästän nuo muut omat kuluni sekä sitä ruokailupuolta joten ei tässä mitää kroisoksia olla ja viellä ne yhteiset hankinnat samaan. Eli en tunne olevani kovinkaan kroisos vaan ihan tarkalla eurolla tässä eletään. Mutta nuo kaikki yhteiset reissut/hankinnat ovat selkeästi olleet meille sellaisia "henkireikiä" joita ollaan odotettu sekä niihin säästetty sen takia että ei olisi pelkkää kotona nyhjäämistä sekä edes joskus saataisiin jotain "Valoa" tavalliseen arkeen.
Ja esim. noiden ampumisien sekä metsästelyjen suhteen sen verran että jos en käy kisoissa niin tipun rankingissa alas ja sitä kautta taas raukeaa muutama sopimus joilla hieman saan halvemmalla tarvikkeita. Sekä metsästysalueissa on sopimus että niinkauan kun maksan luvat niin alueet ovat mulla sitten kun jätän maksamatta niin ne menevät uudelleen jakoon.Noitakaan kun ei olisi järkeä menettää....jos ajatellaan pitkässä juoksussa.

No olihan tuossa se vaihtojuttu hieman kärjistetty ja vitutuksen aiheuttaman kirjoitus.

 

[reino]

He he... kylläpä äijät on nyt kriittisiä Japan ongelmatilannetta kohtaan. :D

Se on kuitenkin totta, että raha-asioista tulee helposti parisuhteen kompastuskivi. Sinua ei selvästikään miellytä ajatus tyttöystävän elättämisestä. Ja ihan yhtä lailla tyttöystävää saattaa alkaa ahdistaa, jos hän tuntee itsensä elätiksi ja vapaamatkustajaksi (ihan totta, on olemassa sellaisikin naisia joita se ahdistaa).

Probleemasta kannattaa ainakin keskustella. Voittehan tehdä esim. sellaisen diilin, että sinä elätät häntä yhden talven opiskelujen aikana, ja hän vastavuoroisesti ostaa sinulle ison läjän aseita ja ammuksia kun valmistuu hyväpalkkaiseen virkaan. Jos siis tuntuu että suhde tulee kestämään pitempäänkin.

Vaihtamalla tilanne tuskin paranee. Ainakin omien kokemusteni mukaan on erittäin vaikea löytää taloudellisesti omillaan tulevaa naista. Training_dayn kuvailema tilanne on ns. best case scenario.

Piparista joutuu maksamaan. Aina. Tavalla tai toisella.

Mutta hei, vielähän tässä on aikaa etsiä tilanteeseen positiivisia ratkaisuja! Ehkä vanha kesätyöpaikka vielä natsaa. Tai sitten muija urakalla siivoamaan koko suveksi. ;)

 

[Ugga]

No jos noin paljon vituttaa, niin pistä ämmä kadulle tienaamaan omat rahansa.

 

[Mike]

Voi elämä, en edes voisi kuvitella noin paskaa tilannetta, että raha olisi tyttökaveria tärkeämpää.

 

[mho]

Piparista joutuu maksamaan. Aina. Tavalla tai toisella.

Heh hyvin sanottu :D

Edittiä vielä: Niin ja minun mielestä yhdessä ollessa ne rahahuoletkin on yhteisiä. Olis jotenkin hassua jos toisen tulot tipahtaa mutta toinen ei suostu tinkimään yhtään omista menoistaan että yhdessä pärjäis jotenkin niin kauan että taas tilanne paranee.

 

[nothing]

Kyllä sitä aina jotain hommmia löytyy. Ei kai sen työn ole pakko olla oman alan hommia? Pientä kannustusta työnhakuun, niin ratkeaa hommat.

Mutta ilmeisesti et hirveän hyvässä suhteessa edes elä, kun tämmöisen takia tulee vaihtoehdoksi muijan pihalle potkiminen. Että ei kai sekään poissuljettu vaihtoehto ole...

 

[S225T]

Siitä asti kun saman katon alle muutettiin, on rahat olleet yhteiset, eikä erotella kumpi tuo mitäkin tuloa sisään. Ei vaan ole luonteenmukaista, varsinkaan itselleni.
Vaikeaa tuo olisikin etenkin nykytilanteessa kun on "helvetisti velkaa", vaimo kolmatta vuotta kotona lasten kanssa ja vielä toivon mukaan vuoden pari ainakin että pienempikin ehtii parempaan lastentarhaikään. Henkkoht arvotan lasteni hyvinvoinnin aika pitkälle - vaimon uhraus olla kotosalla lasten 24h äitipalveluautomaattina on mielestäni aika hemmetin paljon arvokkaampaa kuin se ehkävajaaparitonnia mitä saataisiin enemmän kuussa käteen jos paiskattaisiin molemmat hoitoon nyt ja vaimo duuniin.

Aika huolestuttavan kuuloista ajattelua tuo "rahakkaampaan vaihto" kieli poskessa tai ei - mutta kukin tavallaan.

 

[Suni]

Joskus on tehtävä kompromisseja, jotta asiat järjestyy. Itse henk.koht. en ois niin v*******nen ihminen, ettenkö voisi jakaa rahojani kumppanini kanssa, jos hän ei satu löytämään duunipaikkaa. Kyllähän se pitemmän päälle voisi alkaa kyllästyttämään ja haittaamaan tosissaan omasta pussista makseleminen, mutta jostain tilapäisratkaisuista jos on kyse niin sama se mihin se raha menee, menee kuitenkin. Ja miten sä sen voisit paremminkaan käyttää kun teidän kahden elämiseen esim. Sehän kuitenkin on tärkeintä, että on RUOKAA ;) ja katto pään päällä, vai kuinka? Ja ne muut ovat sitten toissijaisia, joista voi tinkiä.

Rahalla saa paljon, mutta ei kaikkea.. mietipäs uusiksi mikä sulle on tärkeintä :jahas:

 

[Anonymous]

Mua ei oikeestaan vituta mikään niin paljon kuin pihit ihmiset, laskelmoivat kaikki niin saatanan tarkkaan. En nyt tarkoita että Japa olis pihi, mutta siltä vähän haiskahtaa.

 

[n00kie]

Mitän tähän enää sanoa? Ehkä kannattaisi miettiä suhteenne laatua jos raha menee tyttöystävän edelle vaivaisen kesä takia. Parisuhteeseen kuuluu uhrautumisia ja jos niitä ei ole valmis tekemään voi sanoa hyvästi parisuhteelle. Päätä sä kumpi on tärkeempi.

PS. Hanki parempi palkkainen työ :thumbs:

 

[vision]

Nykyään laitamme emännän kanssa elämän puoliksi eli molemmat maksaa puolet asumisesta ja laskut on suurin piirtein jaettu ruokapolitiikka menee kans varmaan lähelle puoliksi eli se käy kaupassa kumpi kerkee.

Ymmärrän Japan mietteitä kyllä, kun itse on opiskelun ohella tehnyt aina omat rahansa ja saanut tietyn elintason siitä tinkiminen on tosi rankkaa mutta ehkä välillä se kannattaa jos uskoo että suhde on vahva ja se miksi tinkii tukee tulevaisuutta.

Itse olin intin ja osan opiskeluita ex avokin elätettävänä ja sen jälkeen elätin häntä hänen opiskelujen ajan, sitten oltiinkin vuosi yhessä ja erottiin joten eipä kannattannu kärvistely mutta tuki sen hetkistä elämää niin hyvin kuin mahdollista.
Eikä se että elää toisen elättina ole kivaa sille elätillekkään, koko ajan tunne että velkataakka toista kohtaan kasvaa.

 

[reino]

Elämässä ei kannata ajautua tilanteeseen, joka on oman luonteen vastainen.

Täällä tuntuu olevan aika monta (miestä), jotka pitää itsestään selvänä, että mieshän sen misun elättää. "Driving a Porsche is very much like making love to a beautiful woman", toteaa TV:stä tuttu automyyjä Swiss Tony. Se on kaunis, se kiihtyy nopeasti, se herättää muissa miehissä kateutta. Tokihan se on järjettömän kallis, äärimmäisen epäkäytännöllinen ja kuluttaa niin perkeleesti, mutta minulla on varaa siihen, koska olen Mies.

Itse taas olen enempi niitä miehiä (=pihipihipihi), jotka etsivät hyvin pidettyä ja hyväkuntoista Ladaa kestävään ja tasa-arvoiseen suhteeseen. Saa olla mielellään farmarimalli. Siinä mielessä ymmärrän Japan tilannetta hyvin.

Hyvähän se on aina välillä miettiä mikä itselle on elämässä tärkeää. Huonoa elättiä ei kannata pitää, vaikka olisi vähäruokainenkin. Hyvästä sen sijaan kannattaa vaikka vähän maksaakin.

Tai hei sitten Suunnitelma B: pistät nyt äkkiä sen muijas paksuks niin se hoitaa sitten ensi talven niitä kolmosia kotona. ;)