Vuoroviikkovanhemman treenaus

[panikka]

Täältä kehut kanssa tolle jto:n valmennukselle.
Noin vuosi sitten alko toi vuoroasuminen ja sanoin sillon jto:lle et näinä ja näinä päivinä pääsen treenaamaan joten kehitätkö ohjelman. Sieltähän tuli sit hyvä systeemi jolla menty siitä asti ja tulostakin on tullut todella hyvin.
Itse kilpailen siis voimanostossa.
Esimerkiksi lapsi viikolla on yksi penkkitreeni ja lapsettomalla kolme, toiminut todella hyvin.

Kannattaa myös hyödyntää se lapsenhoidon vaihtopäivä varsinki jos sattuu viikonlopulle. Meillä se on sunnuntai eli joka sunnuntai pääsee treenaamaan joko ennen tai jälkeen vaihdon.

Kyllä niitä keinoja keksii jos on halua ja ei tosiaan tarvii olla pois siitä lapsen kanssa käytetystä ajasta. Itellä ainaki mielenterveys paljon parempi kun pystyn vaikeassakin tilanteessa harrastamaan ja jaksaa sitten paljon enemmän touhuta ja olla läsnä lapsen kanssa kun on parempi olo itsellä.

 

[inoksi]

Täältä kehut kanssa tolle jto:n valmennukselle.
Noin vuosi sitten alko toi vuoroasuminen ja sanoin sillon jto:lle et näinä ja näinä päivinä pääsen treenaamaan joten kehitätkö ohjelman. Sieltähän tuli sit hyvä systeemi jolla menty siitä asti ja tulostakin on tullut todella hyvin.
Itse kilpailen siis voimanostossa.
Esimerkiksi lapsi viikolla on yksi penkkitreeni ja lapsettomalla kolme, toiminut todella hyvin.

Kannattaa myös hyödyntää se lapsenhoidon vaihtopäivä varsinki jos sattuu viikonlopulle. Meillä se on sunnuntai eli joka sunnuntai pääsee treenaamaan joko ennen tai jälkeen vaihdon.

Kyllä niitä keinoja keksii jos on halua ja ei tosiaan tarvii olla pois siitä lapsen kanssa käytetystä ajasta. Itellä ainaki mielenterveys paljon parempi kun pystyn vaikeassakin tilanteessa harrastamaan ja jaksaa sitten paljon enemmän touhuta ja olla läsnä lapsen kanssa kun on parempi olo itsellä.

Juuri näin. Pitää muistaa priorisoida myös ola hyvinvointi. Itse olen käytännössä yh ja ensimmäisiä asioita tilanteen alkaessa oli salivehkeet talliin.
Ei siitä lapsen kanssa olosta tuu mitään, jos itte on ihan kypsä

 

[jto]

Tässä on hyvin merkittäviä juttuja tullu esille. Monesti se ahdistus oman tärkeen harrastuksen supistumisesta tai jopa loppumisesta alkaa kasvamaan peikoksi. Sillon tietenkin se oma ihmisyyskin kuivuu ja on vaikeaa olla se hyvä läsnäoleva huoltaja. 26v opettajanhommiakin tehneenä ja vähän liikaa kaikenlaista nähneenä: seuraukset tällasesta ei ole hyvät. Ei lapselle eikä tietenkään vanhemmallekaan. Sen takia se mainittu oma hyvinvointi tällasessa, periaatteessa kriisitilanteissa, on aika ensiarvoista rakentaa. Kyllä sitä aikaa ja mahdollisuuksia löytyy, kun asiat suunnitellaan hyvin. Ei pelkkien omien harrastusten sanelemana, vaan sen kaiken ajankäytön ikäänkuin optimoimisena. Sekä harrastaa, että olla sille lapselle se maailman tärkein ihminen. Lämmin suositus: älkää koskaan tinkikö siitä.

Se palaute, mitä @panikka ja muutamat muutkin on vastaavissa tilanteissa antaneet, liittyy juurikin siihen omaan fyysiseen ja erityisesti henkiseen hyvinvointiin. Pidetään yllä sitä omaa mikrotason jaksamista sen harrastuksen kautta ja samalla vähennetään kaikkia mahdollisia stressitekijöitä. Niitä on erotilanteissa aivan tarpeeksi muutenkin, kokemusta on. Monet sanoo, että sillä omalla viikolla tms. on valtava into ihan kaikkeen. Treeniin, työhön ja parhaimmillaan elämään. Huoltoviikolla sitten on monet huomanneet olevansa huomattavasti enemmän läsnä sille lapselle/ lapsille ja on tullut semmosia vahvoja onnen tunteita siitä vanhempana onnistumisesta. Vaikka ero on yks rankimmista kokemuksista, siellä on silti siementä paljolle hyvälle. Yksinhuoltajan arki on sitten toki erilaista vielä, mutta pari semmostakin on mulla mukana ja se suunnittelu on kaiken avain.

 

[Kuitusiima]

Kiitoksia vastauksista. Viime vuodet on homma jumittanut enemmän tai vähemmän. Lapsen syntymää edeltävistä huipuista on mitat tulleet 176/82 --> 176/74 ja mulla toi tarkoittaa käytännössä suoraan liikunnan vähentymistä. Syöminen vähentyy samalla, kun kroppa ei halua ruokaa, ellei sitä tarvitse. Ehkä suurin ongelma tulee siitä, että on kiire päästä vanhaan kuntoon ja tulee vedettyä liian kovaa niillä viikoilla, kun pääsee treenaamaan. Seuraava viikko menee sit puhallellessa ja palautuessa. Tuntuu, että jokaisen tiukan treenin jälkeen palautuminen kestää monta päivää. Mutta tästäpä valoa kohti

 

[jto]

No se oma viikko ei sais pakonomaisen ylitreenaavaakaan olla. Ihan normaalia tekemistä. Ei kaipaa mitään extraa välttämättä. Lihas vai voima ensisijalla? Millanen voimataso nyt about?

 

[jto]

No se oma viikko ei sais pakonomaisen ylitreenaavaakaan olla. Ihan normaalia tekemistä. Ei kaipaa mitään extraa välttämättä. Lihas vai voima ensisijalla? Millanen voimataso nyt about?

 

[Kuitusiima]

Tavoitteet saada kroppa kokonaisvaltaisesti toimimaan. Lihasta ja voimaa lisää ja keskivartaloon ruutia. Oma ihannepaino sais olla noin 78-80kg. Höntsäkiekkoa tulee pelattua satunnaisesti. Omat ongelmat on palautumisessa, sopivan ruokavalion löytämisessä ja sen säännöllisessä noudattamisessa (allergioita ja yliherkkyyksiä on, joka tekee esim. kasvisten syönnistä turhan yksipuolista). Lisäks esim. sokeri ja maltodekstriini pistää verensokerit heittämään ja tekee todella kiukkuisen olon. Malto on vaihettu pikakaurajauheeseen ja on ainakin sen puolesta parempi vaihtoehto. Läskiä ei mulle ole koskaan kertynyt vaikka söisin mitä. Mutulla sanoisin, et ylimääräinen ravinto pistää vaan pakin sekaisin/jumiin.

Lihastasapaino on huono: Vatsa ja pakarat on löysät verraten muuhun kroppaan. Ylävartaloon tarttuu helposti. Selän treenaus on kivaa, mutta aiheuttaa epätasapainoa. Mavetreenin jälkeen tuntuu, että vatsan pito häviää kokonaan, vaikka vatsaa olis treenannut. Ja sitten vielä välilevyongelma vasemmalla alaselässä. Ilmenee myös höntsäkiekkoa pelatessa ja säteilee sit pahimmillaan koko vasempaan jalkaan. Liikkuvuus lonkan seudulla ei liene riittävää ja kehonhuoltoon pitää jatkossa panostaa.

Tällä hetkellä tyypillinen tilanne on se, että jos treenaan joka toinen päivä salilla, kolmannen treenin jälkeen yöunet menee pilalle, kroppa jumittaa, pääkoppa alkaa jumittamaan ja mieliala laskee. Varmasti osa johtuu liian vähäisestä ja vääränlaisesta ravinnosta. Mutta onpahan semmonen sekamelska kaiken kaikkiaan, että se tulevaisuuden treeni taitaa olla jotain vesijuoksun ja kuntopyöräilyn väliltä.

 

[jto]

Mikä on voimataso ja millanen on tyypillinen treeni? Kuinka tiukkoja sarjoja?

 

[Kuitusiima]

Tällä hetkellä 4x6 mave saan puhtaasti tehtyä 100kg. Mutta tarvii vähintään 4 päivää lepoa, että uudestaan pystyy jalkoja treenaamaan. Kyykyt puhtaasti 4x6 menee 75kg, mutta sama homma palautumisen kans, että vaatii useita välipäiviä. Yläkroppa palautuu paremmin. Leukoja menee 10kg lisäpainolla 4x6, Penkkiä käsipainoilla 4x6 35kg. Tangolla en pysty penkkaamaan juuri yli 60kg, kun on gangliot molemmissa ranteissa, joista ärsyyntyvät niin, että ollaan buranakuurilla. Aiemmin treenasin Powerhousun fiksulla 4-jakoisella ja silloin oli sarjapainot Mave 145kg 4x6, Kyykky 120kg 4x6, Penkki käsipainoilla 45kg 4x6 ja Leuat 20kg kiekolla 4x6. Elämäntilanne tosiaan sellainen, ettei tuolla Powerhousun 4-jakoisella pysty säännöllisesti tekemään ja ehkä vaihtelua muutenkin kaipaa. Maastaveto tekis mieli keventää kunnolla ja panostaa tuohon etuosaston lihaksistoon. Menee selkä helposti jumiin ja samaan aikaan tuntuu ettei vatsassa riitä pito edes normaaliin elämiseen.

Lisäys: Noihin jalkatreeneihin liittyen. Palautuminen niistä on todella heikkoa. Toki ne on treeneistä ne mukavimmat, mutta samaan aikaan niistä tulee pahimmat jumittamiset ja homma hajoaa kasaan.
Sarjat on yleensä suht tiukkoja. Mavea varmaan menis isommilla painoilla, mut kutosen sarjoissa viimeiset toistot alkaa levitä väsyneenä. Itekseni olen aina treenannut, joten se tiukkuus on mallia tiukka, mutta turvallinen. Ehkä 1-2 toistoa jäänyt aina jemmaan esim kyykyissä.

 

[jto]

No sitä sarjatiukkuutta pitää sitten keventää ja määrääkin alemmas, ellei jaksa. Omilla viikoilla:
1. Penkki käsip, leveä soutu, vinop.käsip, leuat, ojentajatalja
2. Kyykky, sjmv, sit up kiertäen, polvien nosto, grippiriipunta
3. Penkki, leuat, dippi, viparit, hauiskääntö
4. Mave, etukyykky, sit up, kylkilankku, pohkeet

Huoltoviikoilla
1. Penkki, leuat, leveä soutu, viparit, mave
Omalla keholla/painoliivillä muutaman kerran viikossa:
Pistoolikyykky, keskikroppaa, jne...

Nää on kuitenki hyvin geneerisiä heittoja ja pelkkä jako ei oikein mikään ohje ole. Mä rakennan tällasia työkseni, joten se laatu tulee siitä yksilöllisestä ja seurantapohjaisesta ohjaamisesta.

 

[Kuitusiima]

Kyllähän nää ongelmat taitaa kiteytyä suurimmaks osaks liian vähäiseen syömiseen ja vääränlaiseen, liian kovaa tehtyyn treeniin suhteessa palautumiskykyyn. Hyviä vinkkejä tullut monenlaista ja sen verran selkeytyy nyt hommat, että itestä nää on kaikki kiinni ja korjattavissa. Malttia vaan, kunnes seuraavan kerran intoutuu taas mavettamaan.

 

[Deleted member 96894]

Riippuu paikkakunnasta ja lapsen iästä (jos jääkiekostakin oli puhe niin oletan ettei ihan taapero), mutta aika monella urheiluseuralla ja esimerkiksi MLL.llä on liikunnallisia aikuinen/lapsi -harrastuksia ja ohjattua liikuntaa joita kannattaa ehkä katsoa. Esimerkiksi parkour-, yleisurheilu- tai sirkuskoulua, perheluistelu, perhesählyä, nallepainia, liikuntahulinaa/peuhua (joka tarkoittaa tempoilua liikuntahallin välineillä) Ei niissä välttämättä aikuinen mitään hc-treeniä saa, mutta ihan hyvän höntsäilyn kuitenkin ja hikeä pintaan. Sitä paitsi jos lapsi pääsee harrastuksen syrjään kiinni, melko pian pääsee siihen vaiheeseen jossa lapset on tunnilla itsekseen ja siinä on vanhemmalla ongelmana keksiä itselleen kolmeksi vartiksi ohjelmaa urheilutalolla. Vastaavasti jos usein käy samoilla tunneilla, aika pian voi löytyä toinen vanhempi joka katsoo molempien perillisten perään puoli tuntia ja sitten läpystä vaihto.

Ja toki isoimpana pointtina että nuo on myös sitä laatuaikaa lapsen kanssa ja läsnäoloa, mutta myös ihan hyvää liikuntaa molemmille/kaikille.

Toki pienemmillä paikkakunnalla vaihtoehdot voi näiden suhteen olla vähän vähissä.