jto
AMMATTILAINEN
- Liittynyt
- 19.4.2002
- Viestejä
- 19 211
no täsmälleen tollai tieteen tuleekin toimia. tiede on utelias, ei osoitteleva. ei sitä pidä ajatella jonain peikkona, vaan apuna. ei koskaan voida tietää, mitä löydetään. mutta ei tässä treenaamisessa mitään vallankumouksellista ole löydetty viime aikoina. kyllä kaikki perustuu aika vanhoihin juttuihin.
no oppimisestahan tässä kaikessa treenissä itseasiassa on kyse. hermostopuolen juttuja toi voimanhankinta on kyllä mitä suurimmassa määrin. bodailu myös. ja kyllä lentämäänkin oppii lentämistä harjoittelemalla. ehkei nyt ihan joka sällin kannata silti stadikan tornista humps vaan yritellä :D
harjoittelun perusperiaatteethan ei oo muuttuneet juuri miksikään sadassa vuodessa. niistä ei kauheen monimutkasia kannata ajatella. ne on tieteellisesti tutkittu ihan ja taatusti kaikki, mitä kaikessa treenissä tehdään, ei siinä mitään ihmeellistä ole. ihan jokasen ummikkobodarin tai weiderin tai minkä lie ajatukset treenistä perustuu tehtyihin tutkimuksiin, vaikkei ne niitä nimenomasia tutkimuksia ole välttämättä lukeneet. nää tutkimukset on kuitenkin perusta kaikenlaisille artikkeleillle bodylehdissä ja kauneus ja terveys -lehdissä jne. ei niitä ajatuksia nyt tosta vaan temmata.
ysikymppisen esimerkissä oli penkkiä eri leveyksillä, mikä on erinomanen keino poistaa niitä heikkoja kohtia noston eri vaiheista. eihän toikaan nyt ollut mikään tiedon absoluutti, vaan ESIMERKKI, herran tähären. en mä ainakaan ala/jaksa/viitsi/halua tänne rakennella kaikkia mahdollisia variaatioita kaikesta. ei täällä yleensäkään kannata nimenomaan valmentamisesta puhua. kaikki liikkuu yleisellä tasolla
no oppimisestahan tässä kaikessa treenissä itseasiassa on kyse. hermostopuolen juttuja toi voimanhankinta on kyllä mitä suurimmassa määrin. bodailu myös. ja kyllä lentämäänkin oppii lentämistä harjoittelemalla. ehkei nyt ihan joka sällin kannata silti stadikan tornista humps vaan yritellä :D
harjoittelun perusperiaatteethan ei oo muuttuneet juuri miksikään sadassa vuodessa. niistä ei kauheen monimutkasia kannata ajatella. ne on tieteellisesti tutkittu ihan ja taatusti kaikki, mitä kaikessa treenissä tehdään, ei siinä mitään ihmeellistä ole. ihan jokasen ummikkobodarin tai weiderin tai minkä lie ajatukset treenistä perustuu tehtyihin tutkimuksiin, vaikkei ne niitä nimenomasia tutkimuksia ole välttämättä lukeneet. nää tutkimukset on kuitenkin perusta kaikenlaisille artikkeleillle bodylehdissä ja kauneus ja terveys -lehdissä jne. ei niitä ajatuksia nyt tosta vaan temmata.
ysikymppisen esimerkissä oli penkkiä eri leveyksillä, mikä on erinomanen keino poistaa niitä heikkoja kohtia noston eri vaiheista. eihän toikaan nyt ollut mikään tiedon absoluutti, vaan ESIMERKKI, herran tähären. en mä ainakaan ala/jaksa/viitsi/halua tänne rakennella kaikkia mahdollisia variaatioita kaikesta. ei täällä yleensäkään kannata nimenomaan valmentamisesta puhua. kaikki liikkuu yleisellä tasolla
PAITSI: Viilataan taas (ei liity asiaan oikeastaan mitenkään) esimerkkejä on hyviä ja huonoja jukopliut. Ja toisena asiana toi eri oteleveyksien käyttö penkissä. En nyt tietenkään ole mistään kirjastosta mitään pohjia tälle lukenut mutta nyt tulee mutuna ja ehkä vähän omasta kokemuksesta. Eli leveä penkkihän kehittää sitä noston alkuvaihetta, eli toisinsanoen rintalihaksia. Kapea penkki taas loppusuoritusta eli enemmän menee tonne ojentaja-olkapää puolelle. Ja koska sä totuttelet tekemään näitä heikkouksia eli leveyksillä, ei keho välttämättä osaa enää käyttää lihaksia samalla tavalla kun repästään tangosta kilpailuissa sallittu oteleveys. Sen takia mun mielestä olisi parempi pysytellä ihan siinä normaali penkissä, normaalissa otelevydessä, ja paikata ne puutteet apuliikkeillä ja näillä muilla nostovaiheilla kuten lankkupenkki. Ja paras tapa hermottaa on lämästä penkkiin pirun paksu tanko ja apinaotteella 